lapsettomuuteen(ne) on syy:

mutta onko siihen ainoa ratkaisu tuhansien ja taas tuhansien eurojen hoidot, joista ei ole varmuutta. Tai sitten se, että lapsi jää vaikkapa äidittömäksi, koska äiti saa syövän johtuen niistä kaikista ylimääräisistä hormooneista.

Haaveissa toki on ja yrityksessä. Mutta olen silti itse suuria hoitoja vastaan. Ja osaan mä eläytyä. Tietenkin tässä on luopumisen tuskaa ja elämälle on etsittävä uutta suuntaa, mutta en silti voi arvottaa itseäni sen kautta, että olenko äiti vai en.

mutta onko siihen ainoa ratkaisu tuhansien ja taas tuhansien eurojen hoidot, joista ei ole varmuutta. Tai sitten se, että lapsi jää vaikkapa äidittömäksi, koska äiti saa syövän johtuen niistä kaikista ylimääräisistä hormooneista.

Nekin ovat kalliita ja niidenkään toimimisesta ei ole takuuta.

Tottakai lapsettomuus tuntuu pahalta, mutta onhan niitä muitakin sairauksia, jotka muuttavat ihmisen elämää.

yritetään hoitaa ensin niin pitkälle kuin pystytään. Ja siihen tyydytään mitä ei voida parantaa. Niinhän se menee lapsettomuudessakin, ei kaikki pysty saamaan lapsia millään hoidoilla. Eihän diabeetikollekaan sanota että ai taju menee, voi voi. Koeta nyt vaan hyväksyä kun luoja on sut tollaseksi luonut.

lapsen saaminen on Jumalan kädessä, mutta entä jos ei usko Jumalaan? Kuka sitä sitten hallitsee?

Ei mulla ole omia lapsia. Haaveissa toki on ja yrityksessä. Mutta olen silti itse suuria hoitoja vastaan. Ja osaan mä eläytyä. Tietenkin tässä on luopumisen tuskaa ja elämälle on etsittävä uutta suuntaa, mutta en silti voi arvottaa itseäni sen kautta, että olenko äiti vai en.

Niin kauan kuin sulla ei ole lapsia, pidä pääsi kiinni. Oikeasti. Jos joskus saat lapsia (toivottavasti luoja ei suo tollaselle paskiaiselle), häpeät puheitasi.

Eikä lapsettomuus ole varsinaisesti sairaus. Sairaan ihmisen hoitaminen on ihmisoikeuksia.

Ei mulla ole omia lapsia. Haaveissa toki on ja yrityksessä. Mutta olen silti itse suuria hoitoja vastaan. Ja osaan mä eläytyä. Tietenkin tässä on luopumisen tuskaa ja elämälle on etsittävä uutta suuntaa, mutta en silti voi arvottaa itseäni sen kautta, että olenko äiti vai en.

Niin kauan kuin sulla ei ole lapsia, pidä pääsi kiinni. Oikeasti. Jos joskus saat lapsia (toivottavasti luoja ei suo tollaselle paskiaiselle), häpeät puheitasi.

Ei mulla ole omia lapsia. Haaveissa toki on ja yrityksessä. Mutta olen silti itse suuria hoitoja vastaan. Ja osaan mä eläytyä. Tietenkin tässä on luopumisen tuskaa ja elämälle on etsittävä uutta suuntaa, mutta en silti voi arvottaa itseäni sen kautta, että olenko äiti vai en.

Niin kauan kuin sulla ei ole lapsia, pidä pääsi kiinni. Oikeasti. Jos joskus saat lapsia (toivottavasti luoja ei suo tollaselle paskiaiselle), häpeät puheitasi.

keskustelee? Ihanko oikeasti sinun ei pitäisi hävetä omia juttujasi? Sairasta keskustelua vaikka ihan sivusta seuraankin.

joku tuolla jo vertailikin jo syöpähoitoihin. Usein kuulee sellaista kommenttia, että on luonnonvastaista esim. tehdä elinsiirtoja.

Mitäs jos asia onkin niin, että se jumala on antanut ihmiselle viisautta ja älyä, ja vaan odottaa, miten hyvin ihminen sitä käyttää hyväkseen? Että jos tiede onkin sellaista kilvoittelua jumalan edessä, että miten hyvin saadut lahjat käytetään hyödyksi. Tässä valossa nämä lapsettomuushoidot olisikin vain testi, että paljonko sitä jumalan suomaa elämää rakastaa, paljonko sitä haluaa. Että laittaako rahansa lapsettomuushoitoihin vai kesämökkiin?

Miksi? Mistä sä olet noin vihainen?.

mistä puhuu rupeaa ronkkimaan toisten kipeitä haavoja. Minulla on itselläni kyllä lapsia ja kaiken lisäksi vielä helposti alkunsa saaneita. Mutta koska mulla ON lapsia, pysty edes jollain tasolla ymmärtämään minkätason asioista tässä on kyse. Sinä sen sijaan olet kuin lukiolainen joka pirtsakkana esittää kokemuksen syvällä rintaäänellä asiantuntevia filosofisia käsityksiään elämästä.