Ideoita anopin mielen pahoittamiseksi äitienpäivälounaalla?

Tämä on mahtava ketju! Haluan kanssa tietää mitkä parhaat pääsivät toteuttamistasolle :D



Minä vittuilen yleensä ihan faktatiedolla, anoppi luulee tietävänsä esim alakoulujen asiat ja oppilashuollolliset toimenpiteet sekä osaa tehdä diagnoosin joka lapsesta. Tosin ne kaikki on sen mielestä ADHD-lapsia.



Satun olemaan erityisopettaja ja tietoni ovat tältä vuosituhannelta, joten yleensä vain nyökyttelen ja hymyilen kun anoppi paasaa, sitten lopuksi korjaan asian " se on kyllä nykyään niin että..." ja siihen yleensä loppuu se anopin päteminen :)



Kultainen vinkki on kyllä pysytellä suht kaukana anopeista.

puhutte äitiydestä ja sen vaativuudesta. Kerrot että sinun tärkein tavoitteesi on, etteivät omat lapsesi ole sinusta aikuisina samaa mieltä kuin miehesi omasta äidistään. Sitten poistut paikalta ja jätät loput sanomatta...

Ihan oikeasti olla takana se, että mies ON sitä mieltä äidistään. Muuten toi on täysin silmittömän ilkeää, vaikka anoppi olisi tehnyt mitä.

Miettikääs hetki arvon kusipääminiät, jos oma miehenne kohtelisi äitiänne kuten täällä ehdotatte. Jotain kunnioitusta ja arvostusta voi osoittaa oman puolison ÄITIÄ kohtaan.

Te olette sairaita, vaikka tämä olisi kuinka vitsiä olevinaan.

Minun äitini on maailman kultaisin ihminen. Veljeni puoliso inhoaa kuitenkin jostain syystä äitiäni ja kohtelee häntä kuin saastaa. Äitini on surullinen asiasta ja tekisi mitä vain, että veljeni vaimo pitäisi hänestä. Äiti hoitaa aina lapsia, kun he pyytävät, hän antaa pienestä eläkkeestään heille rahaa. Veljeni on monta kertaa sanonut äidilleni, että ei kannata välittää vaimon jutuista, koska "hän on vain sellainen". Aika hyvä selitys... Miksi ihmiset eivät kykene elämään sovussa? Miksi, miksi, miksi...

Mikä kasvatuksessa on mennyt pieleen, kun 30-40-vuotiaista naisista on tullut niin ilkeitä ja itsekkäitä?

Tee niinkuin jotkut taala ovat ehdottaneet, olet yltiosydamellinen ja aurinkoinen, mutta viela lisayksena etta sitten poislahtiessa sanot reippaasti ja edelleen kauniisti hymyillen: Nahdaan taas ensi vuonna !

niinkuin minä tein.Vitun eukko.

Ja valita että voi on väärän merkkistä... Väitä, että et todellakaan voi syödä mitään muita ruokia.

(Poimittu elävästä elämästä)

Vie jälkiruoka (Hienompaa ja parempaa kuin anopin tekemät)

Valita, että on kuuma/kylmä ja vääntele pattereita sitten sinne tänne.

Vie lahjana joku Yves Rocherin ilmaislahja.

Noilla pääset varmaan alkuun?

Menkää hoitoon! Se teidän anoppinne on kuitenkin ollut edellytys sille, että teillä on juuri se mies, joka on tehnyt juuri teidän kanssa juuri teidän niin rakastamanne lapsen/lapset. Vai onko kaikki olleet vahinkoja, ettekä rakasta ollenkaan lapsianne?? Joten voisitte, jos teillä on edes yhtään alyä päässä, osoittaa hieman kunnioitusta anoppiakin kohtaan, äitenpäivänä. Kannattaa myös ajatella, minkälaista esimerkkiä omille lapsillenne annatte, jos niitä yleensä koskaan ajattelette. Piste.

Minulla ei ole anoppia. Luulen, että olisi ollut mahtava! Ainakin parempi kuin oma äitini. Sovellankin näitä juttuja äitiini. Hän on maailman ilkein,ikävin ja v-mäisin eukko. On aina pahoittamassa minun ja mieheni mielen. Päästelee suustaan sellaisia sammakoita, että en voi kuin hävetä.



Jospa kerrankin antaisin samalla mitalla ja maksaisin potut pottuina. Ja onhan hän mieheni anoppi.



Äiti valittaa sairauksistaan. Jos jollakulla on psoriasis, niin hänellä on spitaali. Jos jolla kulla on huulihalkio on hänellä puolet aivoista pudonnut... Taidan palkata mukaan jonkun tosi raihnaisen mummon, joka hakkaa äidin sairaudet mennen tulleen. Sokea, kuuro ja mykkä olisi aika hyvä.

Minulla ei ole anoppia. Luulen, että olisi ollut mahtava! Ainakin parempi kuin oma äitini. Sovellankin näitä juttuja äitiini. Hän on maailman ilkein,ikävin ja v-mäisin eukko. On aina pahoittamassa minun ja mieheni mielen. Päästelee suustaan sellaisia sammakoita, että en voi kuin hävetä. Jospa kerrankin antaisin samalla mitalla ja maksaisin potut pottuina. Ja onhan hän mieheni anoppi. Äiti valittaa sairauksistaan. Jos jollakulla on psoriasis, niin hänellä on spitaali. Jos jolla kulla on huulihalkio on hänellä puolet aivoista pudonnut... Taidan palkata mukaan jonkun tosi raihnaisen mummon, joka hakkaa äidin sairaudet mennen tulleen. Sokea, kuuro ja mykkä olisi aika hyvä.

Jeeee!!! Reps ja kops! Tämä oli paras! Ihan best!

Ja ihan oikeasti, on olemassa viddumaisia anoppeja ja äitejä, jotka tosiaankin olisivat ansainneet saada joskus maistaa omaa lääkettään. Liian usein miniät nielevät kaiken karvoineen ja vaikenevat, jottei tilanteessa ole kahta idioottia. Onnea niille, joilla on hyvät anopit ja miniät. Onni yksillä, kesä kohta kaikilla.

Mites meni kyläily, saitkos jotain sanottua? :)

Tuu kertomaan!

Mikä kasvatuksessa on mennyt pieleen, kun 30-40-vuotiaista naisista on tullut niin ilkeitä ja itsekkäitä?

Miksi k*päätä pitäisi kunnioittaa vain siksi, että se on vanha?

kun käyttäytyy aikuisen ystävällisesti ja vaikuttaa siltä, että vähät välittää anopin ilkeydestä. Se on miehesi äiti, ansainnut äitienpäivän ilman vieraan (miniän) ilkeyttä. Omalle miniälle tein aikaa sitten selväksi, että äitienpäivä on minulle minun päiväni, hän ei ole meille tervetullut. Ja eikös tuo vetänyt herneen nenään siitä, kun poika tulee minun luokseni juhlimaan äitiä ja hän saa olla kotona keskittyneenä omaan äitiyteensä.

kyllä miehen paikka on omien lastensa äidin luona äitienpäivänä. Olisin todella loukattu, jos oma mieheni jättäisi minut ja lapset kotiin ja menisi yksin anoppilaan, sen sijaan että menisimme yhdessä.

Tosikot älkööt vaivautuko koko ketjuun! Minä ainakin hykertelin lukiessa ja nautin ajatuksesta, että jotain repäisevää heittäisin minua kohtaan inhottavasti käyttäytyvälle anopilleni. Tosin jäävät aikeet varmaan jälleen kerran ajatuksen asteelle.



Itse yritän nimittäin aina käyttäytyä sivistyneesti, vaikka anoppi ei aina minua kohtaan järin lämminhenkisesti käyttäydykään. Napanuorat ovat vielä hänellä katkaisematta, vaikka lapset itse ovat ne jo omasta takaa repineet irti ajat sitten. Anoppi mm. marttyyrinä itkee aina, kuinka hänen perhe on "hajotettu" eikä hänellä enää ole koskaan kunnon joulua/juhannusta/äitienpäivää jne, koska minä olen kai sitten "riistänyt" häneltä hänen poikansa. Hohhoijaa. Siis haluamme viettää ko. juhlat oman perheen kesken (meillä on lapsia mieheni kanssa) ja luoda omat traditiomme. Olemme toki vierailleet mieheni kotona eli lastemme mummolassa noina juhlapäivinä, mutta nykyään vähemmän, koska niistä jää vain paha mieli itselle/kaikille, kun mikään ei tunnu anopille riittävän ja aina joku on pielessä ja itku herkässä, kun ei ole se oma perhe vaan koolla kuten ennen vanhaan, kun kaikki oli hyvin.



Minusta on myös äärimmäisen epäkohteliasta anopilta aina antaa ymmärtää, että hän tietää kokemuksellaan paremmin, kuinka minun ja mieheni lapsia tulisi hoitaa ja kasvattaa. Laitan yleensä kohteliaasti kuunnellen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta monesti harmittaakin aika paljon. Kyllä joskus on ollut mielihalu tölväistä jotain vastaankin, mutta kun anoppi itkee joka tapauksessa varmaan katkerana vierailujen päätteeksi, niin ehkä hän on jo itse itselleen tarpeeksi hallaa aiheuttanut.



Joku kirjoitti tilanteesta, jossa anoppi olisi valmis tekemään mitä vain, että miniä pitäisi anopista. Minäkin haluaisin mukavan anopin, jonka kanssa olisi mukavaa viettää myös yhdessä aikaa vaikkapa jälkikasvumme kanssa tai vaikka ihan kahdestaan shoppaillen tmv. Sellaista anoppia minulle vain ei ole valitettavasti sattunut. Anoppi kyllä sahaa itse omaa oksaansa, koska lapsemme ovat nyt jo sen ikäisiä, että ovat alkaneet ihmetellä mummon käytöstä äitiään eli minua kohtaan. Anoppi-raukka ei tajua, että minua huonosti kohtelemalla hän työntää samalla lapsenlapsensa kauemmas itsestään, vaikka sen näkee selvästi, että hän yrittää käytöksellään työntää minut syrjään ja omia poikansa sekä lapsenlapsensa itselleen. Appiukko yrittää silotella vaimonsa tyrimisiä, mutta huonolla menestyksellä. Voi kun joskus uskaltaisinkin repäistä ja nostaa kissan pöydälle ja sanoa suorat sanat. Mutta sittenhän sitä vasta huono miniä olisinkin. Hohhoijaa.



PS. Niin ja miehenikin on kyllästynyt äitinsä käytökseen, vaikka laittaakin useimmin käytöksen vanhuudenhöperyyden syyksi. Usein hän vastustaa vierailuja anoppilaan, jos minä ehdotan kohteliaisuuskäyntiä sinne. Raskastahan se on se anopin pillityksen kuunteleminen ja varmasti hänelle vielä raskaampaa.