Ideoita anopin mielen pahoittamiseksi äitienpäivälounaalla?

anoppi, mutta jos välit olisi huonot olisi saattanut ottaa itseensä. Mä siinä keittiössä lauloin mun lapselle ja anoppi hetken päästä totesi että "tulipa tuosta mieleen kun tv:stä tuli aivan järkyttävä lauluesitys. YHTÄÄN ei osannut laulaa"



Tätä kun soveltaa joka asiaan: "tuli tästä pullasta mieleen kun söin eilen aivan järkyttävän pahaa pullaa!" "tästä kahvista tuli mieleen se huoltoaseman kitkerä kahvi" "tuosta uudesta sohvasta tuli aivan mieleen se vuoden -85 euroviisujen tulos huone"

katso että lounaalla on ruokana jotain mistä anoppi ei pidä, toivota hyvää äitien päivää vaikka et kyllä usko että anoppi on edes äiti kun on poika niin kauas puusta pudonnut että "varastanukko sie tuon miun miehen olet" . Pukeudu raväkästi jotta kaikki huomaa sinut ja anoppi jää töisen naisen varjoon. Piikitä aina kun vain tilaisuus sallii.

ja olet avoimen sydämellinen.

voisit jossain välissä pyyhkäistä sormellasi hyllynreunaa, katsoa sormeasi, ja sen jälkeen pyyhkäistä sormestasi ikäänkuin pölyt pois. Myös kahvilusikkaa voi pöydässä käännellä ja vähän rapsuttaa, mitään sanomatta...

Samaa sarjaa on myös seuraava idea: mahdollisen kahvituksen tai ruokailun yhteydessä voisit ottaa syömäsi palan mukana muka kulkeutuneen irtohiuksen tms. karvan suustasi, yrittää tarpeeksi näkyvästi poimia sitä etusormen ja peukalon väliin kielesi päältä ja ravistella sen sitten sormistasi pois: tulee tunne, että anopin tarjottavat eivät välttämättä ole ihan vimpan päälle hygieenisiä.

Aina hyvä vinkki on myös pukeutua ja laittautua äärimmäisellä huolellisuudella: kauniit vaatteet ja huoliteltu ulkonäkö herättävät monessa jo rupsahtaneessa ja huonolla itsetunnolla varustetussa vaihdevuosioireisessa anoppi-ihmisessä kateutta ja katkeruutta.

vuoden parhaimmasta ketjusta! :-D



Mitään vinkkejä mulle ei nyt tähän kiireeseen ole antaa, vaikka anoppi onkin ihan takalistosta..



Ihan huippuketju!

ja vaihda saman tien aihetta osoittaen sanasi katseella muille kuin hänelle.



Tämä sopii etenkin anopeille, jotka mielellään puhuvat itsestään ja vaivoistaaan jne.

Jos hän laittaa ruokaa, tuo ruoan siirtely haarukalla lautasen puolelta toiselle olematta juurikaan syömättä on ihan paras.



Jos taas sinä laitat lounaan, laita sellaista mistä tiedät että hän ei varmasti pidä. Jos hän pitää makeasta, älä tarjoa kakkua/leivoksia vaan jotain terveellistä, tyyliin vesimelonia jälkiruoaksi. Samalla kun syötte voit vaivihkaa sopivassa välissä todeta ruokailutottumuksistanne, miten ette koskaan syö sitä tai tätä (se ollen siis jotain mitä anoppi yleensä laittaa tai pitää bravuurinaan) koska se on niin tyylitöntä tai epäterveellistä tms.

...kerro kuinka oma äitisi teki senkin asian paremmin ja kuinka nuorekkaaksi äitiäsi luullaan, ei kukaan usko vielä isoäidiksi. Ja taas naapurin mummolla on tietenkin vielä vaikeampaa ja asiat huonommin. Sitten vaan hymyilet kauniisti ja sanot vähättelevällä äänellä, että asiat voisivat olla niiiiin paljon huonomminkin.

laktoosillisista aineksista ja sanoa "no mutta tietenkin ne on hylaa!" (muista viedä purkit ulkoroskikseen hyvissä ajoin)

omille lapsilleen, ei minun pojalleni.

ylistä appeasi. miten hän on auttavainen, lapsenlapsilleen todellinen aarre pappana, oikea varaisä sinulle ja kuinka kaikesta huomaa kuinka sun miehellä on ollut hyvä miehenmalli.



Tämä ainakin raivostuttaa minun anoppiani. plussana tässä on, että appi alkaa pitää sinun puoliasi ja laittamaan vaimoaan ruotuun, jos yhtään piikittelee mua; "tuota herttaista tyttöä".

Ilmeisesti osa ohjeista on testattu jo omassa elämässä.



Menkää itseenne. Haluaisitteko että oma miniänne toimii parin vuosikymmenen päästä noiden ehdotusten mukaan.

ja siksi me tulemmekin kohtelemaan heitä kunnioituksella ja ystävällisyydellä, kuten ketä tahansa ihmistä.

Hirviöanopit saa niittää kylvämäänsä.

Haluaisitteko että oma miniänne toimii parin vuosikymmenen päästä noiden ehdotusten mukaan.

Itse kanssa kehun anopille äitiäni, kuinka terveellisesti syö, harrastaa liikuntaa, matkustelee paljon ja on iloinen ja pirteä aina halukas hoitamaan lapsenlapsiaan - eli päinvastainen kuin anoppini.

Pääsiäisenä kutsuttiin kaikki lastemme isovanhemmat syömään, jolloin miehen kanssa kokattiin ruuat sellaisista aineksista, mistä anoppini ei tykkää tai pysty syömään (siis mieheni on niin hajamielinen, ettei muista oman äitinsä rajoitteita ja inhokkeja).

Ja anopin tekemiä ruokia otan lautaselle tosi vähän ja niistäkin osan otan suusta takaisin lautaselle tai joskus vien omat evääni mukana.

Eipä haittaa enää paljoa anoppi minun elämässäni!

Ilmeisesti osa ohjeista on testattu jo omassa elämässä. Menkää itseenne. Haluaisitteko että oma miniänne toimii parin vuosikymmenen päästä noiden ehdotusten mukaan.

Ilmeisesti osa ohjeista on testattu jo omassa elämässä.

Menkää itseenne. Haluaisitteko että oma miniänne toimii parin vuosikymmenen päästä noiden ehdotusten mukaan.

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan!!



Ei tässä muusta ole kyse :D

Jos oikeasti olette tuollaisia miniöitä, niin älkää nyt vaan sitten ihmetelkö, miksi anoppi on hankala.



PS: vaikka ketju on täynnä lapsellista temppuilua, niin kyllähän tämä nauratti...

korttikin jäi tämän takia lähettämättä kun poikasi ei muistanut ostaa postimerkkiä. Mutta KUN?! sinä tulet meille päivälliselle, saat sen silloin. Ai niin...... Kai sulla on influenssarokote kunnossa?



TAHI SITTEN NÄIN!!!



Jos miehelläsi on veljiä/siskoja kuulet että on pyydetty heille syömään.. Sano että ai, mekin ajateltiin pyytää Teidät meille ja minunkin vanhempani ovat tulossa. Ai ettekö pääse, VOI PAHUS... paistikin on jo ostettu.......

Meillä anoppi ihan oikeasti itki yhtenä vuotena kun vietiin ruusun sijaan orvokkiamppeli. Kun ei edes ruusuja tuotu! Minä olin ajatellut ihan hyvällä, että eiköhän joskus olis kiva saada jotain muuta kuin se ianikuinen ruusu. Väärin! Tämän jälkeen mies on saanut hoitaa äitinsä lahjat ihan itse niin en mene sotkemaan tradioita tietämättäni.

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon