Lue keskustelun säännöt.
Olen kuulemma outo ja jämähtänyt jonnekin 50-luvulle
02.05.2010 |
Näin ystäväni minua "moittivat" kun puheltiin parisuhteista ja perhe-elämästä.
Minä tykkään olla kotona, teen joka päivä lämpimän ruuan valmiiksi kun mieheni tulee töistä, pidän kodin siistinä, ja tarkistan aina ennen kuin mies tulee kotiin, että kaikki on tiptop kunnossa.
Meikkaan ja laitan hiuksinani aina vielä parempaan kuntoon, ennen kuin mieheni tulee töistä. Hieron miestäni päivittäin, vien hänelle viikonloppuisin aamupalan sänkyyn. Haluan näyttää hänen silmissään kauniilta ja viehättävältä, haluan olla hänelle hyvä. Huolehdin, että hänellä on aina puhtaat vaatteet siististi viikattuna vaatekaapissaan, silitän hänen paitansa.
En nalkuta, en marise. Jos joku minua vaivaa otan sen kerran puheeksi ja kysyn hänen mielipidettään.
Annan mieheni päättää viimekädessä kaiken. Luotan hänen arvostelukykyynsä täysin. Enkä kyseenalaista hänen päätöksiään, enkä sano vastaan.
Hoidan siis kodin ja lapset (neljä lasta, nuorin vauva) enkä edes oleta mieheni osallistuvan kodin askareisiin. Ainoastaan renkaan vaihdot ja seinän poraamiset ym. miesten työt jäävät hänelle.
Ja tämä viimeisin sai ystäväni kauhistumaan:
En koskaan kieltäydy seksistä. Tämä tarkoittaa sitä, että harrastamme seksiä päivittäin. En halua kieltäytyä, vaan haluan antaa miehelleni kaiken mitä vaimo voi antaa. Minä rakastan miestäni, jumaloin häntä.
Kommentit (83)
Joltain osin olen kuin ap: nautin kotiäitiydestä ja miehen hyvänä pitämisestä. Iltaisin vielä usein hieron miehen uneen, vaikka kello olisi 2 yöllä. Usein iltaisin mies rentoutuu sohvalla ja pyytää hedelmän. Kuorineen ja pestynä. Ja viipaloituna, kiitos. Näin teen ja välillä syötän hedelmän pala kerrallaan miehen katsoessa tv:tä. Tämän jälkeen hieron jalkoja tai hartioita.
Olen hulluna mieheeni. Jo ennen rakastumista, ensitapaamisella, tiedostin, että kyseessä on hyvin erityinen ihminen. Ja vuosien jälkeenkin hän on silmissäni täydellinen, vahvuuksineen ja heikkouksineen. Jos olen hereillä yöllä, kuuntelen hänen hengitystään, hyväilen kevyesti selkää ja tunnen vain niin syvää kiitollisuutta, että hän on siinä.
Mutta yksipuoliseen suhteeseen musta ei olisi, tunnen arvoni. Mieheni kohtelee mua kuin kuningarta ja asettaa mut _aina_ etusijalle. Jos kadulla on lätäkkö, mies kantaa mut lätäkön yli; jos talvisin makuuhuone on kylmä, mies lämmittää mun puolen sängystä pestessäni hampaita; jos tarvitsen jotakin, mies ostaa mulle vain parasta laatua ja jos rahasta tiukkaa, hän jättää vaikka lounaat syömättä töissään (en innostu tästä, mutta puhuminen ei auta, kuulemma parasta sen olla pitää mulle ja lapselle); jos haluan muuttaa toiseen maahan, kuten nyt, hän on valmis irtisanoutumaan hyvästä työpaikasta ja etsimään työpaikan vaikka toiselta puolelta maapalloa (asumme parhaillaankin ulkomailla).
Mulle meidän avioliitto ja perhe-elämä tuntuu kuin taivaalta maan päällä, en voi edes sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen. Suurimman osan ajasta ilo kuplii sisimmässä ja tämän saman ilon näen mieheni ja lapsemme kasvoilla.
Olen ollut kotona avioitumisesta lähtien, sillä aluksi minulla ei ollut työlupaa ja nyt meillä on lapsi. Haluan kuitenkin opiskella ja kehittää itseäni, mistä osin nyt tuleva muutto toiseen maahan johtuu. Kotona -jos se vain on mahdollista- aion kuitenkin olla aina lasten ulottuvilla ja kun lapsi/lapset menevät kouluun, voin työskennellä osa-aikaisesti. Mutta perhe on aina etusijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän saattaa seisoskella ovenpielellä alastomana ja keikutella lantiota niin että penis heiluu kahdeksikkoa. Siivotessa mieheni saattaa kuiskailla ilmaan samalla kun heiluttelee kahdeksikkoa että:
- Uuh beibe, rakastan sinua beibeh..
Yleensä tässä vaiheessa huiskutan pölyhuiskulla hänet tiehensä. Sen tietää mitä illalla on luvassa. Perät rytkyy ja läskit hytkyy.
Meillä siivoilu toimii eräänlaisena esileikkinä. Etenkin imuroidessa mieheni osaa olla hyvinkin humorist
ap:lle. Koska mä yritän tehdä tuon kaiken mun miehelleni (hoidan kahta alle 2v lasta kotona), mutta en onnistu! Yritän olla nalkuttamatta, yritän siivota, silittää, kokata, pysyä kauniina ja hoitaa mukisematta lapset, mutta aina jostain nurkasta alkaa korttitalo sortua.
Lopputulos on, että syön kilokaupalla suklaata, muutun apaattiseksi eikä seksi kiinnosta tippaakaan. Joten ap, kerro ihmeessä mistä ammennat voimaa olla noin hiton täydellinen, minä en vaan kykene tuohon kaikkeen?
Totta kai kotirouvakin voi olla seksikäs, mutta aika harva vuosia kotona oleva jaksaa hoitaa ulkonäköään kovin huolellisesti.
Minusta on ihanaa kun saan olla seksikäs! Minulle on suurin kohteliaisuus että oma aviomieheni sanoo "Olet seksikäs!". Olen mieluummin seksikäs kotona kuin toteutan itseäni jossain ammatissa. Koska NAISELLE riittää jos on seksikäs! Olen 38 v ja seksikäs enkä ole ollut yhtään päivää päivätyössä kodin ulkopuolella. Olen ollut seksikäs kotona oman kullan kainalossa 20 vuotta! Ja lapsia on 6 ja olen miehen silmissä vieläkin seksikäs! Ihanaa että meitä minunlaisia seksikkäitä kotirouvia on muitakin! t. seksikäs ainakin vielä seuraavat 50 vuotta
Kysykää miehiltänne, moniko vaihtaisi "50-lukulaisuuteen" jos saisi päättää?
ap
tiedän, että mieheni on mieluummin sellaisessa suhteissa, jossa ei joudu ottamaan vastuuta kaikista päätöksistä, vaan asiat mietitään ja puhutaan yhdessä.
Mielestäni naisten sovinismi on vain yksi tapa jatkaa lapsuutta: annetaan päätösvalta jollekin toiselle, eikä olla valmiita ottamaan vastuuta omasta elämästään.
Muutaman tuollaisen olen tavannut, ja se on NIIN totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun olet täällä, hengenheimolaiseni :)
Ja tosiaan, kun itse on huomaavainen, ystävällinen, ihana ja hellä, toimii mies aivan samoin minua kohtaan.
ja tiedän muuten tarkalleen mitä tarkoitat tuolla pikkurillin ympärille kietomisesta, saan minäkin mieheni pikkusormeni ympärille milloin vain. Ilman että mies edes huomaa tulleensa kiedotuksi. Se vaatii vain naisellisuutta.. hyvää ruokaa, pari seksikästä liikettä, viimeistellyn meikin, kauniit alusasut ja pikkutuhmaa hierontaa.. kuiskaus: "teen mitä vain haluat, kulta" ja mies on nätillä rusetillä pikkusormen ympärillä :)
ap
Kun ulkonäkö ei ole enää niin timmissä kunnossa, tai entä jos sairastut yliherkkyyteen, etkä enää voi käyttää meikkiä ihollasi...
Ihanaa kun olet täällä, hengenheimolaiseni :)
Ja tosiaan, kun itse on huomaavainen, ystävällinen, ihana ja hellä, toimii mies aivan samoin minua kohtaan.
ja tiedän muuten tarkalleen mitä tarkoitat tuolla pikkurillin ympärille kietomisesta, saan minäkin mieheni pikkusormeni ympärille milloin vain. Ilman että mies edes huomaa tulleensa kiedotuksi. Se vaatii vain naisellisuutta.. hyvää ruokaa, pari seksikästä liikettä, viimeistellyn meikin, kauniit alusasut ja pikkutuhmaa hierontaa.. kuiskaus: "teen mitä vain haluat, kulta" ja mies on nätillä rusetillä pikkusormen ympärillä :)
ap
Kun ulkonäkö ei ole enää niin timmissä kunnossa, tai entä jos sairastut yliherkkyyteen, etkä enää voi käyttää meikkiä ihollasi...
miksi se mies pitää kietoa pikkusormen ympärille? Meillä on ainakin tasapuolinen suhde, mitään valtapelejä ei tarvitse pelata. Yhdessä päätetään hankinnoista, mun ei tarvitse persettä keikuttaa, että saan jotain. Samoin myös seksiä harrastetaan seksin takia, ei vaihdannaistalouden välineenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivan kun mies on töissä. Kun hän tulee kotiin, keskityn aluksi vain ja ainoastaan häneen. lapset ovat sopivasti katsomassa lastenohjelmia juuri silloin.Silloin siis mieheni syö ja samalla hieron hänen hartioitaan, menemme lepäilemään ja kuuntelen hänen päivän kuulumiset ja hän minun. Sitten vietämme perheaikaa, jolloin käymme ulkoilemassa tai vaan oleskelemme yhdessä. Lasten iltatoimet teemme yhdessä. Minä siistin kodin vielä lopuksi ja sitten keskitymme toisiimme (tai televisioon :D ) Juu, kodin sisustus (tekstiilit, värit, materiaalit) on minun alaani, kuten lasten vaatteet, ruoka ym. Mies osallistuu niihin vain maksamalla. Auton ostot, lomamatkat ym. päättää mies. Mies kirjaimellisesti päättää vielä ne kaappien paikat, eli isommat asiat. Ja olen 100% sitä mieltä, että mitä onnellisempi mies, sen parempi avioliitto. Ja miehen onnellisena pitäminen on lopulta kovin helppoa: Kaunis vaimo, lämmin ruoka, siisti koti, puhtaat vaatteet, seksiä ja lämpöä. Kysykää miehiltänne, moniko vaihtaisi "50-lukulaisuuteen" jos saisi päättää? ap
Minulla on kumppanina onnellinen mies jonka onnellisuus ei riipu mitenkään siitä mitä minä teen tai olen tekemättä. Ja meillä on siisti koti, hyvää ruokaa, erinomaista seksiä, naurua, hellyyttä, arvostusta.
Tuollainen elämä on tosiaan henkisellä tasolla lapsen elämää, ei aikuisen. Ei oteta kypsän aikuisen vastuuta vaan jätetään se jollekin muulle.
Tavallaan täysin vastaava ilmiö kuin miehillä ns. peräkammaripojaksi jääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sut löytää tv-sarjasta Mad Men. :D
Olipa kiva lukea ap:n tekstiä, olisin sen voinut itsekin kirjoittaa. Meillä on kuusi lasta, nuorin siis vauva. Elämme miehen tuloilla, minun tuloja on minimiäitiyspväraha ja lapsilisät. Niillä ostan lähinnä vaatteet itselleni ja lapsille. Mies maksaa asumisen, ruuat jne.
En ole koskaan kieltäytynyt seksistä (itse asiassa olen se aktiivisempi aloitteentekijä), päivät menevät hyvin pitkälti samoin kuin ap:llä. Tosin en meikkaa emmekä käytä alkoholia. Mutta se yhteinen aika on sitten keikoilla käymistä, elokuvia jne. Oma mieheni arvostaa minua, sanoo ettei parempaa kumppania olisi voinut saada. Minä arvostan miestäni ja olemme onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida ap miehensä palvonnaltaan keretä harrastamaan tai pitämään hauskaa ystäviensä kanssa. Mulle ne ovat ainakin henkireikä. Ehkä noin äitiyslomalaisena maailmaa katsoo vielä tietystä vinkkelistä, mutta vuodet muuttavat kyllä näkemystä.
Olisit ap edes yrittänyt tehdä tästä jotenkin uskottavan jutun, mutta ei... Ei kellekään mene täydestä että joku nainen (ja sen mies!!!) olisi noin URPO :D :D :D
"Pari seksikästä liikettä" "pikkutuhmaa hierontaa" "saan ruusuja" "minun ei tarvitse käydä töissä" eehheeh heehhee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisinpa tuohon vaan sen, että tuollainen elämäntapahan passaisi varmaan meille muillekin, mutta tuohon tarvitaan rahaa!!!!
jos mies ei tienaa hulluna tuohon ei ole varaa.
nauti. olet onnekas.
minä taas pidän ihan oikeesta työnteosta ja tykkään siitä, että tuon itse rahaa talouteen.
teen ruuat silloin kun ehdin, ja rakastan miestäni yli kaiken. en kuitenkaan hiero hänen hartijoita hänen syödessään(!?!!!??!), mä syön hänen kanssaan.
ihan niin kuin joku edella jo sanoi ja nimesi tosiaan on Betty Draper.
Katsotaan nimittain miehen kanssa yhdessa sarjan ekaa tuotantokautta dvd:lta... Mulla tulee aina naisena vahan ahdistunut olo sarjan katsomisesta, mutta onpahan toisaalta ihanaa huomata, miten paljon lansimaisen naisen elama on muuttunut viime vuosikymmenten aikana!
äidin malli meille kaikille palstaileville.
Tuolla tavalla kun toimittaisiin ei tulisi perheriitoja, eroja ja muuta epämukavaa.
Happy end!
ps. lähetän virtuaalisen kultamitalin olet niin ykkönen
minäkin olen tuollainen, jos asiaa aletaan liian pinnallisesti ruotimaan.
- minä viihdyn kyllä kotona, mutta olisin mieluummin töissä, kuin omaishoitajana.
- teen joka päivä lämpimän ruuan koko perheelle, koti on siisti, kun aikaa riittää siivota koko päivä.
- meikkaan ja laitan hiukseni - teen sitä kyllä ihan omaksi ilokseni, mutta olen toki tyytyväinen, jos mies sanoo minun olevan kaunis, kehunhan minäkin häntä kun hän on nähnyt vähän vaivaa.
- pesen kaikkien vaatteet, silitän ne ja vien kaappiinkin, jälleen kerran siksi, että minulla on päivisin aikaa siihen.
- en nalkuta enkä marise, mutta en mikään ainahymyileväperuspositiivikaan ole, en vain koe tarvetta valittaa miehen tekemisistä, jos niissä ei ole vikaa. kerron kyllä jos jokin asia ei mielestäni ole kunnossa, mutta niistä asioista pystyy kyllä keskustelemaan ilman nalkutuksia.
- hieron miestäni, mutta niin hänkin tekee minulle, mieheni tuo viikonloppuisin aamukahvin sänkyyn, koska haluaa itse lojua sängyssä pitkään.
- päätökset tehdään joko yhdessä keskustellen, jos ne koskevat molempia millään tavalla, tai teen omia päätöksiä, silloin kun asia koskettaa vain minua, yleensä kaikesta keskustellaan yhdessä, vaikka toisinaan on pakko tehdä kompromisseja jossa jommankumman kanta on hallitsevampi.
- hoidan kodin ja lapset, (kuusi lasta, joista yksi vaikeavammainen) enkä vaadi miehen siivoavan tai valmistavan ruokaa kotiin tultuaan. ihan vain siksi, että yleensä olen ehtinyt tehdä jo kaiken valmiiksi sen 9 tunnin aikana, jonka hän on töissä.
- en ole koskaan kieltäytynyt seksistä, koska nautin siitä yhtä paljon kuin mieheni ja meidän halumme sattuvat kohtaamaan. pidätän itselläni kuitenkin oikeuden tehdä sen, jos sellainen tilanne eteen tulisi. saman oikeuden suon miehellenikin.
- minäkin rakastan miestäni, saatan jopa ajatella jumaloivani. en silti koe eläväni epätasa-arvoisessa parisuhteessa, koska tilanne on ollut myös toisinpäin, kun minä olin töissä ja mies vanhempainvapaalla.
miehesi päättää 'kaiken'.
Hän siis suunnittelee viikon ruokalistat ja ostokset. Päättää, mitä teette iltaisin (mm. mihin jumppaan sinä osallistut ja milloin) ja viikonloppuisin. Päättää, milloin ja minne matkustatte lomilla. Päättää, mitä sinä ja lapset puette päällenne (on siis aina mukana vaateostoksilla, sanelee ostettavat vaatekappaleet ja maksaa ne). Varaa sinulle ajan kampaajalle (ja kertoo samalla puhelimessa, miten hiuksesi tulee leikata ja värjätä). Päättää, milloin ja missä lapset käyvät neuvolassa ja lääkärissä. Päättää, milloin ja missä sinä käyt gynekologilla ja hammaslääkärissä. Päättää tietysti, missä teillä on vakuutukset. Sinulla ei ole omaa tiliä tai omaa rahaa; kaikki mahdolliset sosiaalietuutesi menevät miehen tilille, josta hän antaa sinulle talousrahan. Jne jne.
Eikö niin?
missä välissä ap hoitaa lapset, jos lapsia on monta ja nuorin vielä vauva? Jos koti kiiltää ja ruoka on valmis, kun mies tulee kotiin ja ilta käytetään parisuhteeseen/perheeseen, niin mihin väliin päivällä sopivat ulkoilut, lukemiset, pelaaminen, lounas, vaipanvaihdot, imetykset jne. jne.?? Tavallisen kotiäidin elämä on sumplimista lasten tarpeiden ja kotitöiden välillä niin, ettei kumpikaan ole yleensä priimakunnossa.
Muuten kyllä uskon, että jos aviopuolisoa yrittää miellyttää, seuraa siitä palkintokin, eli toinenkin yrittää parhaansa. Mutta miellyttää ei kannata tavoilla, jotka ovat itselle ihan vieraita. Siksi kai parisuhteitakin on monenlaisia. Mutta en itse ainakaan ap:ta tuomitse. Kyllä suomalainen nainen on aika mankelista vedetty työ- ja kotipaineineen ja usein just sen näköinenkin ;)