Miksi vauvan syntyessä toinen vanhemmista siirtyy autossa

menin suoraan etupenkille ja mies kysyi siitä kummissaan. Eksänsä kai oli aina takapenkillä lapsen ollessa pieni. Sanoin vaan, että menen pitkillä matkoilla, jos muuten menee huutamiseksi, mutta saa tottua alusta asti olemaan siellä itsekseen. Liikun niin paljon autolla kaksin vauvan kanssa, että ei mitenkään voi "opettaa" siihen, että siellä on joku pitämässä seuraa.

minä kuitenkin ajan varmaan 95% sillä autolla ihan vaan lapsen kanssa kahdestaan. Kivempi kun voi jutella ja pitää näköyhteyttä siinä samalla, eikä miettiä että onko takapenkillä kaikki hyvin jos yskii/tulee hiljaista..

Ehkä noin kerran kuussa on tilanne jolloin liikutaan miehen kanssa samalla autolla. Ja silloin toinen voi ihan hyvin istua takapenkillä. Lapsen kanssa kahdestaan taas liikutaan lähes joka päivä autolla.



Ja pidemmällä ajomatkalla on tosiaan vaan kätevää että se takana istuva vanhempi voi viihdyttää ja hoitaa (selkä menosuuntaan etupenkillä istuvaa) lasta. Yksin takapenkillä olisi kai aika tylsää neljä tuntia lapsen katsella penkin selkänojaa..

menin suoraan etupenkille ja mies kysyi siitä kummissaan. Eksänsä kai oli aina takapenkillä lapsen ollessa pieni. Sanoin vaan, että menen pitkillä matkoilla, jos muuten menee huutamiseksi, mutta saa tottua alusta asti olemaan siellä itsekseen. Liikun niin paljon autolla kaksin vauvan kanssa, että ei mitenkään voi "opettaa" siihen, että siellä on joku pitämässä seuraa.

sitkeästi "opetettu" lapsi siihen, että siellä on joku pitämässä seuraa. Silti on ihan tyytyväisenä yksinkin, silloin kun kuljen lapsen kanssa yksin. Ollaan varmaan huonoja opettamaan, kun se ei ole tajunnut alkaa vaatimaan seuraa, vaikka sitkeästi ollaan istuttu vieressä takapenkillä.

Pitkästä aikaa mies tänään tuli eteen istumaan ja heti valitteli kun on ahdasta. Toiseen suuntaan sitten menikin taas taakse istumaan. Siellä on kuskin penkin takana enemmän tilaa kuin etupenkillä turvaistuimen edessä.

olisin halunnut olla takapenkillä, mutta matkapahoinvointini vuoksi en voinut. Oksensin jo kauppareissuillakin.

Nyt kakkosen kanssa en enää ressannut asiasta, vaan kurkottelen tuttia paikoilleen hankalasti etupenkiltä..



En ole koskaan kiinnittänyt sen kummemmin huomiota, missä kukin autossa istuu.

Ainoastaan taksissa menen suoraan takapenkille. Harvemmin onneksi kyytiä tarvitsee.



Yksinkin tulee lasten kanssa ajettua, ja silloin satunnaisesti kun sitä itkua joutuu esim. motarin pätkän kuuntelemaan, on se aivan järkyttävän kamalaa.

Kyläilyt onnistuu oikein hyvin, en pelkää vauvan kanssa liikkumista. Itse asiassa vauva ei ole koskaan huutanut autossa vaan nukkuu aina matkat. Jotenkin se vaan on niin luontevaa istua takana. Sitten kun siirrytään turvaistuimeen, niin siirryn eteen. Toki myös se on hankalaa, että etuistuin pitää olla niin suorassa kaukalon takia. En ole ennen ajatellut, että jotakuta häiritsee tälläinen asia, missä kukin istuu :OO Ja ap, ootkos vähä pimee, jos vauvaa huudatat tahallasi! Miksi et voi istua takana, mikä siinä sinua niin häiritsee?

ja istuin tosi pitkän aina takapenkillä lapsen kanssa. Jos minä ajoin, mies istui takapenkillä. Ajattelin, että lapsen matkat sujuvat mukavammin, kun on seuraa ja palvelu pelasi esim. tuttia tarvittaessa, lelujen ojentamista, jutustelua ja muuta viihdyttämistä. Siirryin tai siirryimme etupenkille vasta kun lapsi oli jo noin kolmevuotias. Matkanteko onnistuu hyvin näinkin. Toimisin samoin (takapenkillä istuminen) jos meille tulisi toinen lapsi.

Itse istuin vauvan kanssa takana.

Se tuntui hyvältä ratkaisulta ja vauvan kanssa oli kiva seurustella.

Mutta minä olenkin tämmöinen 'curling-mummoäiti' ;)

Meillä on molemmat lapset olleen kovia pulauttelijoita. Parempi istua vieressä ja katsoa että ei tukehdu siihen kuin että "hienosti" istua tököttää edessä ja vaan miettiä että toivottavasti takapenkillä on kaikki hyvin?

Se mitä vauva kaipaa ja tarvitsee, on rakkautta, läheisyyttä ja hoivaa. Hänen itkuunsa vastaaminen antaa hänelle tunteen siitä että on tärkeä, haluttu ja korvaamaton= turvallisuus alkaa kehittyä. Vauvaa ei opeteta ja kouluteta olemaan yksin. Lapsia ei hellitä pilalle. Toki rajatkin ovat rakkautta, mutta rajat eivät ole läheisyyden kieltämistä.



Aivan kamala kirjoitus. Toivottavasti todellakin AP laitetaan pakkopaitaan ja kiinni takapenkille. Kyllä se siitä oppii...

että joku tai jokin on olemassa vaikkei näe sitä. Olen itse pitänyt seuraa siihen asti takapenkillä kunnes lapsi on oppinut että ääneni kuulessaan hän tietää että olen lähellä ja ettei hän ole yksin.



Ja te joilla lapset on aina hiljaa, niin ymmärrättekö että kaikki lapset eivät ole samanlaisia? Jos teidän pikku kullanmurut ovat hiljaa ja tyytyväisiä, se ei tarkoita sitä että kaikkien muidenkin apset ovat tilanteessa kuin tilanteessa hiljaa.



Miksi tuottaisin lisäahdinkoa lapselleni sillä että huudattaisin häntä takapenkillä ja antaen hänen luulla että hänet on hylätty?

ja se vauvahan kokee olevansa yksin siellä takana.



Me siis teimme niin, että aluksi toinen matkusti takana ja alkoi viihdyttää vauvaa kun tämä alkoi näyttää kärsimättömältä. Pikkuhiljaa kärsivällisyys kasvoi, ja kun tuli isommaksi niin viihsytys muuttui siihen että katsottiin yhdessä ikkunasta mitä näkyy. Nykyisin lapsi 5 v viihtyy hyvin itsekseen takapenkillä pitkiäkin matkoja. Välillä tosin pyytää seurakseen ja silloin mennään: ei sekään minusta ole reilua jos lapsi aina joutuu matkustamaan yksin takapenkillä ja vanhemmat kaksin edessä (jos siis 1 lapsi kuten meillä).

etupenkiltä takapenkille? Miksi vauvaa ei totuteta olemaan yksin takapenkillä kaukalossa? Jos huutaa, niin sitten huutaa.

Minä en ymmärrä, en kuukaan päivänä istu takapenkillä, en mielellään edes taksissa mene takapenkille ellei ole pakko.

tylsää?

edessä on pidemmät vyöt

Ihan eri asia, jos se lapsi viihtyy siellä yksinään tai nukkuu aina autossa. Mutta jos vauva huutaa, niin eikö olisi kätevintä, että toinen autossa olevista aikuisista olisi siellä vauvan kanssa?



Meillä ei ole omaa autoa ja aika harvoin käytetäänkin. Siis joskus jompi kumpi mun vanhemmista kuskaa tai lainaa autoa, usein ei tarvita. Äitini autossa vauvankaukalo ei mahdu takapenkin vöihin, on siis edessä. Ja isäni autossa on airbackit edessä, takana siis ainoa vaihtoehto. Takana pitäisin äitinikin autossa, jos olis mahdollista.



Mutta siis, kyllä ajan joskus yksinkin lapsen kanssa, mutta jos meillä on koko perhe mukana, niin yleensä isä on lapsen kanssa takana, sillä hänellä ei ole ajokorttia ja itse kärsin helposti takapenkillä matkapahoinvoinnista. Jos joku muu kuskaa ja olen vain vauvan kanssa kyydissä, niin totta kai sitten menen vauvan kanssa taakse. Yksinään en lähtisi vauvan kanssa ajamaan esim. 100km:n matkaa, mutta lyhyitä kyllä. Vauva nyt 7kk.

istuu vielä kaksi ja puoli vuotiaankin kanssa takapenkillä....

Itse olen ajanut kaksin vauvan kanssa 250 kmn matkoja mummulaan ja eipä ole ollut ketään takapenkillä. Tarvittaessa on sitten pysähdytty vaikka tienposkeen, jos itkua on tullut...

istun. Mikä hemmetin ongelma siinä on? Miksi autossa pitäisi istua etupenkillä?