Miksi vauvan syntyessä toinen vanhemmista siirtyy autossa

Ja se että sun lapset on viihtyneet ei tee sitä yleismaailmalliseksi totuudeksi.

ja 38 itse opetatte lapset ihme viihdyttämiseen. Meillä ei ole yhtäkään tarvinnut viihdyttää koskaan autossa, kyllä lapselle riittää, että kuulee vanhempien äänen.

pulautukset ja huonon asennon korjaukset kun istuu siinä vieressä. Tarvittaessa auton pysäytetään tien viereen ja vauvaa imetetään siellä takapenkillä nopeasti ja helposti. Jne. Jne.

Mulla ei ole ajokorttia.

mutta seuraavien kanssa ei enää tarvitse. Meillä on nyt kolme lasta ja viihdyttävät ja auttavat toisiaan. Ajan usein yksinäni vauvan kanssa ja niitä kertoja varten on hankittu vauvapeili takapenkin selkänojaan ja siitä voi helposti kurkata onko vauvalla myssy huonosti tms. Ekan kanssa kyykin siellä takapenkillä, mutta yleensä jouduttiin kuitenkin pysähtymään, kun vauvalla meni hermot, joten oli aivan sama vaikken olisi ollutkaan siellä. Olen kyllä nähnyt sellaistakin, että vauvaa imetetetään ajon aikana takapenkillä.

kärsin matkapahoinvoinnista enkä siksi koskaan ole halunnut istua takana, mutta olen kyllä jossain määrin ap:n kanssa samaa mieltä. Oman pienen kokemukseni mukaan, vauva oli ihan mielellään ja tyytyväisenä takana, mutta jos joku istui vieressä, niin vaati heti viihdytystä ja siten matkanteosta tuli aika raskasta. Eli väittäisin, että osa teistä ainakin totuttaa lapsen siihen seuranpitoon oikeasti ihan turhaan. Se haitta siitä on, että jos teidän sitten joskus pitää autoilla yksin lapsen kanssa, niin sehän on ihan painajaista, kun lapsi huutaa koko ajan.



Mutta olen myös miettinyt, että varmaan ne lapset, jotka ovat matkapahoinvoivia, ovat koko ajan tyytymättömiä siellä takana eli niiden kanssa voi olla helpompi olla viihdyttämässä.



Mutta mitään turvallisuusnäkökulmaa en siitä kyllä keksi. Jos jollain on tietoa siitä, että jonkun vauva on normaaliin turvaistuimeen normaalissa ajotilanteessa menehtynyt, niin kehiin vain. Liioitellulta huolehtimiselta se musta kuulostaa. Ja kolaritilanteessa teistä taas ei välttämättä ole paljon auttamaaan.

Automatkalla ei juuri mitään hyödyllistä voi tehdä, joten sen ajan voi hyvin käyttää vauvan kanssa. Sitten perillä on kumminkin kaikenlaista touhua, eikä vauvan kanssa olemiseen aikaa välttämättä jää.

Ja ihmettelen, että mitä huonoa tai pahaa siinä on jos toinen vanhempi istuu takapenkillä? Takaa voi ihan hyvin jutella ajajan kanssa, sieltä myöskin näkee ikkunoista ulos. Mitä erityistä lisäarvoa on etupenkillä istumisessa?

olin sitten etu- tai takapenkillä. Mun kyläilyhuviani pienentää huomattavasti se että vauva oksentelee holtittomasti matkalla sinne ja sieltä pois. Pyrin tapaamaan kavereitani silloin kun mies hoitaa vauvaa.

Tämä "huvitusupseerityyppi" varmaan halveksii mun laiskuuttani, mutta en välitä. Mua ei oikeasti kiinnosta yhtään mitä joku perusvihamielinen av-mamma mun äitiydestäni tai kaverisuhteistani ajattelee.

Te, jotka istutte siellä vauvan huvitusupseerina, liikutteko koskaan yksin vauvan kanssa autolla? Vai onnistuuko kaverilla kyläily vain jos mies lähtee kuskiksi?

itse voi etupenkiltä ottaa nauhasta kiinni ja laittaa tutin vauvan suuhun ilman, että pitää sen kummemmin kääntyillä ja kaivaa mihin se tutti on tippunut.

Ymmärrän kyllä sen pointin, että jos on suht rauhallinen lapsi ja olosuhteet hyvät, voi käydä niin että lapselle ei tavallaan anneta edes mahdollisuutta oppia rauhoittumaan autossa, kun äiti työntää koko ajan lelua naamaan. Tai sitten voi käydä niin, että vauva-aika menee hienosti, mutta lapsen kasvaessa vanhemmat huomaamatta "lipsuvat" siihen, että ovat koko ajan järjestämässä hupia lapselle, ja nopeasti siitä tuleekin välttämätön kuvio ja matkustamisesta tulee valtava operaatio. Ja että tähän joudutaan nopeammin jos istutaan lapsen vieressä kuin jos lapsi olisi yksin takana. Yritän itse välttää tätä, mutta kyllä minä silti voin siellä takapenkillä istua vauvan kanssa, juurikin siksi että voin tarkkailla paistaako aurinko silmiin ja onko kaikki muuten hyvin. Ei minun tarvitse koko aikaa viihdyttää lasta pelkästään siksi että siinä vieressä istun. (Itseasiassa minun aikani menee lähinnä sikaosastolla matkustavien koirien välejä verkon läpi selvitellässä, lapselta vähennän välillä vaatetta tai korjaan vöitä tai siirrän aurinkosuojaa, mutta en leikitä ja jututa koko aikaa.) Voihan jopa olla niin, että lapseni matkustaa juuri siksi nyt luottavaisena ja rauhallisena autossa, koska ei ole joutunut olemaan alusta alkaen yksin, vaan on alusta asti oppinut että vanhemmat ovat kyllä lähellä. Tai sitten ei, tuskinpa se enää selviää. Mutta eiköhän jokainen perhe tässä tee niin kuin itselleen parasta on, mitä se muita kaivelee. Ajelee omalla autollaan vaan niin ei tarvitse välittää toisten kakaroista tai istuinjärjestyksistä.

Niin siis tarkoitin että jos tilanne olisikin sellainen, että lapsi hyvinkin pystyisi ihan rauhassa matkustamaan ilman viihdytystä, siihen ei vaan anneta mahdollisuutta vaan opetetaan lapsi siihen viihdyttämiseen. Mutta luulisin että tällainen tilanne selviää hyvin nopeasti, eikä monikaan vanhempi oikeasti turhaan hössötä. Saahan sitä tietysti itseään omassa mielessään korottaa sillä, että on onnistunut kasvatustyössään niin hyvin että lapset matkustavat kiltisti vaikka maailman tappiin, mutta niin kauan kun ei ole toisen saappaissa kulkenut, ei kannata oikeita johtopäätöksiä vetää vain omien luulojen perusteella.

minä ainakin,enkä ymmärrä höpinöitä ettei sais,kun vauvva tottuu siihen,mitä sitten?

etupenkiltä takapenkille? Miksi vauvaa ei totuteta olemaan yksin takapenkillä kaukalossa? Jos huutaa, niin sitten huutaa.

Minä en ymmärrä, en kuukaan päivänä istu takapenkillä, en mielellään edes taksissa mene takapenkille ellei ole pakko.

jos tätä pitää kysyä. Vastasyntyneen huuto ei ole mitään minä minä minä huutoa, vaan einoa kommunikointitapa. Ja yritäpä ajaa rauhallisesti, kun koko ajan pitää miettiä, että onko se lapsi tukehtumassa vai mikä sillä on hätänä...

Mun vauvapa on niin ihana, että istun mieluummin sen kanssa takana kuin miehen kanssa edessä. Ihan vaikka jos se nukkuu, niin katselen sitä mahdotonta suloisuutta mikä siinä vieressä tuhisee.

Vaiston varassa minä ainakin toimin. Äidinvaistoni kertoi, että mene takapenkille vauvan kanssa. Vaistoni sanoo myös, että vauvan itkuun reagoidaan. Vauvat ei itke tahallaan, itku on vauvojen puhetta.



Mutta jos teidän toisinajattelevien äidinvaistot sanoo, että itkevä vauva jätetään huomiotta, niin sitten niin. :/

Ymmärrän kyllä sen pointin, että jos on suht rauhallinen lapsi ja olosuhteet hyvät, voi käydä niin että lapselle ei tavallaan anneta edes mahdollisuutta oppia rauhoittumaan autossa, kun äiti työntää koko ajan lelua naamaan. Tai sitten voi käydä niin, että vauva-aika menee hienosti, mutta lapsen kasvaessa vanhemmat huomaamatta "lipsuvat" siihen, että ovat koko ajan järjestämässä hupia lapselle, ja nopeasti siitä tuleekin välttämätön kuvio ja matkustamisesta tulee valtava operaatio. Ja että tähän joudutaan nopeammin jos istutaan lapsen vieressä kuin jos lapsi olisi yksin takana. Yritän itse välttää tätä, mutta kyllä minä silti voin siellä takapenkillä istua vauvan kanssa, juurikin siksi että voin tarkkailla paistaako aurinko silmiin ja onko kaikki muuten hyvin. Ei minun tarvitse koko aikaa viihdyttää lasta pelkästään siksi että siinä vieressä istun. (Itseasiassa minun aikani menee lähinnä sikaosastolla matkustavien koirien välejä verkon läpi selvitellässä, lapselta vähennän välillä vaatetta tai korjaan vöitä tai siirrän aurinkosuojaa, mutta en leikitä ja jututa koko aikaa.) Voihan jopa olla niin, että lapseni matkustaa juuri siksi nyt luottavaisena ja rauhallisena autossa, koska ei ole joutunut olemaan alusta alkaen yksin, vaan on alusta asti oppinut että vanhemmat ovat kyllä lähellä. Tai sitten ei, tuskinpa se enää selviää. Mutta eiköhän jokainen perhe tässä tee niin kuin itselleen parasta on, mitä se muita kaivelee. Ajelee omalla autollaan vaan niin ei tarvitse välittää toisten kakaroista tai istuinjärjestyksistä.

Kannattaa pilkkoa teksti lyhyempiin kappaleisiin, niin on helpompi se lukea.

Olen seuraavista syistä takapenkillä vauvan/lapsen kanssa:



Jos sattuu onnettomuus, esim. auto syttyy palamaan, on suurempi todennäköisyys pelastaa myös lapsi, kun istuu samalla "penkillä". Olen lukenut onnettomuustilastoja näiltä osin, ja monessa tapauksessa lapsi olisi tai on ollut pelastettavissa nimenomaan siitä syystä, että takapenkillä matkustava on saanut lapsen vyöt nopeasti auki ja lapsen mukaan.



Ajamme välillä pitkää matkaa, ja kun lapsi nukahtaa, voin katsoa, että hänen päänsä ja niskansa on hyvässä asennossa.



Välillä, esim liikennevaloista lahdettäessä/muuten kiihdytettäessä lapsen nukkuessa pää retkahtaa eteen ja taakse. Siitä on niskoille haittaa. Ei aikuinenkaan voi kontrolloida päätään autossa nukkuessa.



Tykkäämme myös hassutella yhdessä takapenkillä. Leikkiessä/seuran kanssa matka menee mukavasti. Voin myös esim. lukea vauvalle/lapselle.



Minusta tämä on LÄHES ainoa oikea vaihtoehto juuri noista syistä. Ja se sopii meille. Mä en taas ymmärrä niitä, jotka pitää lasta AINA itse takapenkillä! Mut jokainen tavallaan!

Vanhammat jotka istuvat etupenkillä kurkkivat ja roikkuvat vähän väliä takapenkille nähdäkseen et vauvalla on kaikki hyvin tai antaakseen tuttia ynm.

Se ei ole mitenkään turvallista. Toisakseen ne jotka istuvat etupenkillä joutuvat pysäyttämään auton jos vauva itkee tai tarvitsee jotain.

ollut lapsella mitään ongelmia olla yksinkin takapenkillä, vaikka siellä yleensä isänsä onkin seurana. (Siis meillä minä olen aina kuskina, isä "viihdyttäjänä", kun on mukana.) Ihan hyvin voin lähteä kyläilemään kaksinkin lapsen kanssa, pysähdytään sitten, jos tarvitsee. Eikä meillä auta muuten mitkään tuttinauhat: Olen niin lyhyt, etten ylety edes lapsen päälakeen etupenkiltä saati työntämään tuttia takaisin suuhun.

koska vauvan huudattaminen meidän 6 h mummolamatkan ajan olisi julmaa, ja kuka siitä etupenkilläkään nauttisi??? Ja aiheuttaa liiallisen kortisoliryöpyn muodossa pysyviä haittoja aivojen kehitykselle.



Kauppamatkalla istutaan miten milloinkin. Jos mies ajaa, minä yleensä istun edessä. Jos minä ajan, mies yleensä haluaa mennä lapsen viereen taakse. En kai minä ala häntä etupenkille erikseen komentamaan??

hengenhädässä huutaneen vauvan seuraksi. Sittemmin siirryin takaisin etuistuimelle ihan ongelmitta.