Miksi vauvan syntyessä toinen vanhemmista siirtyy autossa

Siitäkö omanarvontunteenne on kiinni? "Tämä on minun paikkani, minun, enkä siirry!"



Itse istun autossa siellä missä käytännöllisintä. Jos lapsi on itkuinen, menen takapenkille jotta saan leikitettyä, lauleltua, laitettua aurinkosuojaa paremmin, riisuttua tai lisättyä vaatteita. Siis toimittua kuten jos lapsi olisi itkuinen kotona. Jos lapsi hyväntuulinen JA reitti tutumpi minulle kuin miehelleni niin menen etupenkille jotta on helpompi toimia kartturina. Muuten menen lapsen seuraksi takapenkille. Ei ole edes tullut mieleen että sen pitäisi olla jotenkin ongelma ja omasta hyvästä luopumista...



Vinkki: Jos olette niin pieniä että takapenkillä on tylsempää kun ei näe ikkunoista ulos, niin kannattaa niellä ylpeys ja hankkia istuinkoroke. Tai voitte pakata itsellenne jotain sarjakuvia matkatekemiseksi. Sillai takapenkilläkin kuluu aika.

Mä en koskaan ole huudattanut lapsiani.

Onko tullut mieleen että vaikka kuinka yrittää opettaa vauvaa johonkin vanhemman haluamaan muottiin, se on loppupelissä vauva joka päättää oppiiko hän kyseistä asiaa vai ei??



Meillä on kolme lasta, nuorin 8kk. Ja tämä nuorin on opettamisesta huolimatta ekasta automatkasta alkaen inhonnut autoilua ja turvakaukaloa. joten jos matka on pidempi, vaikkapa tunnin kestävä, yleensä jompi kumpi vanhemmista istuu takana vauvan vieressä. Isompien lasten hoito harvoin tehoaa silloin kun vauva huutaa naama punaisena, ainakaan meillä ei auta. Ja äitinä tuhannesti mieluummin istun vauvani vieressä ja silitän tämän poskea kuin istun edessä vauvan lohdutonta huutoa kuunnellen. Enkä koe tekeväni minkään valtakunnan karhunpalvelusta tässä vauvalleni, tai totuttavani häntä johonkin liialliseen palveluun.





Ihmettelen niitä joiden mielestä meidän vauvan pitäisi huutaa takana jotta tämä oppisi olemaan siellä ilman äitiä tai isää. MIKSI tällainen asia pitäisi oppia?

istuu vielä kaksi ja puoli vuotiaankin kanssa takapenkillä....

Itse olen ajanut kaksin vauvan kanssa 250 kmn matkoja mummulaan ja eipä ole ollut ketään takapenkillä. Tarvittaessa on sitten pysähdytty vaikka tienposkeen, jos itkua on tullut...

Päivitteletkö myös vanhempia jotka pelaavat vielä kouluikäisen kanssa lautapelejä, tai vievät nuotioretkelle?

Mikä ihme juttu nyt on, ettei vanhempi voisi istua lapsensa vieressä? Koetteko takapenkin jotenkin alempiarvoisten paikkana vai miksi haluatte tunkea sinne etupenkille?

Itse istun takapenkillä, koska olen mielelläni lasteni seurana. Selviäisiväthän he yksinkin, mutta minäpä HALUAN olla heidän kanssaan. Jutella ja hauskutella.

Jos lohduttaa, niin arvohenkilötkin istuvat yleensä takapenkillä jonne kuski sitten käy avaamassa ja sulkemassa oven..

ekaluokkalainen ja uhmis.

-koska saan ajessani antaa tuttia tms, emme läheskään aina ajele yhdessä.

-koska meidän molempien egot mahtuu hyvin takapenkille.

SIKSI SIIRTYY TIETENKIN ETTÄ HALUAA OLLA VAUVAN LÄHELLÄ JA PITKILLÄ TAI LYHYILLÄ MATKOILLA IHASTELLA OMAA MURUA JA SAMALLA TUODA LAPSELLE LÄHEISYYTTÄ JA TURVALLISUUDEN TUNTOA ETTEI OLE YKSIN. NIIN PIENI KAIPAA LÄHEISYYTTÄ.

ekaluokkalainen ja uhmis. -koska saan ajessani antaa tuttia tms, emme läheskään aina ajele yhdessä. -koska meidän molempien egot mahtuu hyvin takapenkille.

meillä siis vauva kaukalossa ollut aina etupenkillä, eli siis kukaan ei ole siirtynyt vauvan viereen takapenkille.

Joskus voi olla niinkin, että kun takana on istuin, niin etupenkille ei mahdu niin hyvin istumaan.

Siksi toinen ajaa ja toinen istuu vauvan (tai lapsen) kanssa takapenkillä. Täytyyhän sitä sitä paitsi puolisollekin antaa jotain puuhaa minun ajaessani, ettei vallan laiskistu ;).

Totta puhuen, mä taas en ymmärrä mitä järkeä on siinä, että molemmat vanhemmat istuvat etupenkillä ja vauva karjuu yksinäisyyttään takapenkillä... Kai sen ajavan aikuisen luulisi tottuvan "yksinäisyyteen" helpommin kuin vauvan.

Miten takapenkillä istuminen on noin kamalaa? onko sulle tapahtunut siellä takapenkillä jotain? Jätetty kenties yksin sinne huutamaan?



Just viime viikolla julkaistiin tutkimus, että lapsen itkuun vastaamattomuus muokkaa lapsen aivoja. Useimmat vanhemmat haluavat lapsilleen parasta, vaikka oman epämukavuuden (takapenkillä istumisen) kustannuksella.

Minä en taas ymmärrä sitä, että toisten tekemisiä ihmetellään ja se aiheuttaa jonkinlaista ahdistusta, jos toiset tekevät eri tavalla kuin nämä mielipidediktaattorit.

jollaina lailla. Pikkuvauvat esim. puklurättiä, tuttia... ja vähän isommat kaipaavat seuraa. Minä olen istunut lapsen kanssa takapenkillä, en ole edes muuta ajatellut tekeväni.

Meillä lapsi on opetettu heti syntymänsä jälkeen olemaan yksin takapenkillä. Mutta meillä myöskin pitkille matkoille lähdöt on aina pyritty ajoittamaan lapsen nukkumisaikataulun mukaan, ja lapsi nukkuu ihan rauhassa suurimman osan matkaa.



Pysähdyksillä huolehditaan ruokahuolto ja kuiviin vaihto, ja matka jatkuu. Lasta voi viihdyttää myös etupenkiltä rupatellen ja lauleskellen. Välillä joudumme ajamaan 300 km matkaa kaksin lapsen kanssa, ja siihen on lapsen tyytyminen mitä ratin takaa pystyy hoilottamaan. Ei siinä matkan teosta tule mitään, jos koko ajan pysähdellään.

kakkoskuskin penkkiä niin eteen että sai takapenkille istumen selkä menosuuntaan, että meillä pitkäjalkainen mies halusi mennä takapenkille lapsen kanssa. Siten meillä kaikilla riitti jaloille juuri oikea tila. Minä taas voin pahoin pitkillä matkoilla jos en näe tietä koko ajan... ajaminen on paras rooli silloin minulle, enkä oksenna.





Sellaista se meillä.

vauvan kanssa takapenkille mieluummin kuin huudattaa. Minä toimin meillä enimmäkseen kuskina, koska minulla on ajokokemusta enemmän.



Mikähän miehessä on vikana kun ei kestänyt vauvojen itkua...

tunkee etupenkille. Asiakkaan paikka on takapenkillä, eteen istutaan vain jos muualle ei mahdu.

Olen seuraavista syistä takapenkillä vauvan/lapsen kanssa:

Olen lukenut onnettomuustilastoja näiltä osin, ja monessa tapauksessa lapsi olisi tai on ollut pelastettavissa nimenomaan siitä syystä, että takapenkillä matkustava on saanut lapsen vyöt nopeasti auki ja lapsen mukaan.

Ajamme välillä pitkää matkaa, ja kun lapsi nukahtaa, voin katsoa, että hänen päänsä ja niskansa on hyvässä asennossa.

Välillä, esim liikennevaloista lahdettäessä/muuten kiihdytettäessä lapsen nukkuessa pää retkahtaa eteen ja taakse. Siitä on niskoille haittaa.

Entä miksei lapsen kuljettamista autossa ole kielletty kokonaan jos niska ei yhtään saa retkahtaa?

harso aukon edessä ja sadesuoja päällä oli ilma mikä tahansa. Tai vauvan ( yleensä yli-)pukeminen kalenterin mukaan eikä ulkoilman lämpötilan mukaan.

Olen ollut poliisin ja onnettomuustutkintalautakunnan tekemien selvitysten kanssa tekemisissä. Siitä nuo tekstit lapsen nopeammasta pelastamisesta.



Myös niskan retkahtamisesta on tuossa yhteydessä ja koulutuksissani ollut puhetta.



Molemmat asiat voi myös jokainen tutkia ihan omakohtaisesti:



1. Kokeile ottaa lapsi pois turvavöistä ensin istuen etupenkillä ja sitten takapenkillä. Kumpi meni nopeiten? Aivan, takapenkillä ollessa selviää nopeammin! Takapenkillä on myös muutenkin tilastollisesti turvallisempaa matkustaa.



2. Ota päiväunet autossa ilman mitään erillisiä tyynyjä. Montako kertaa heräät/havahdut tunnin aikana "pilkkimiseen"? Montako kertaa niskasi meinaa retkahtaa? Onko niskat kipeänä samana tai seuraavana päivänä autossa nukkumisesta? Aivan: erittäin luultavasti on!



Kyllä näistä asioista selviää ihan maalaisjärkeä käyttämällä!



Ja lisäksi: lapsen kuljettamista autossa ei ole noiden syiden vuoksi kielletty, koska oletus on nimenomaan, että aikuinen huolehtii, että matkan teko on myös lapsella turvallista! Ja toisekseen: auto- ja turvavälinevalmistajat eivät lähde ensisijaisesti siitä lähtökohdasta, että lapsi nukkuu matkalla!!!

Turvakaukalot on tietenkin asia erikseen, niissähän on turvallista nukkua, eikä niskat niin retku!

Minä istun mieluummin mieheni kanssa kuin yksin, oli hän sitten etu- tai takapenkillä! Uskon lapseni ajattelevan myös samoin: hän istuu mieluummin jonkun kanssa takapenkillä kuin yksin!