En ikinä pyytäisi apua neuvolasta,

sosiaaliportti.fi - sivustolta löytyy kattava lastensuojelun käsikirja, jossa puhutaan myös ehkäisevästä lastensuojelusta. Sieltä voi ihan vapaasti käydä lukemassa, että muun muassa päivähoito, avoimet varhaiskasvatuspalvelut, äitiys- ja lastenneuvolat jne. ovat ehkäisevää lastensuojelua. Yhtä kaikki: LASTENSUOJELUA. Surullista, että täällä halutaan pitää yllä sitä myyttiä, että lastensuojelun asiakkuus olisi yhtä kuin alkoholistivanhemmat ja huostaanotetut lapset, kun sitä se ei ole.



t. 13

Juu, kyllä kaikissa noissa instansseissa voi lastensuojeluperhe saada tukipalveluita, mutta ei se tarkoita sitä, että jokainen neuvolassa kävijä tai puistossa piipahtaja olisi ehkäisevän lastensuojelutyön piirissä.



Ja se tarkoittaa myös sitä, että jos ja kun huostaanotto uhkaa, kunta voi vedota siihen, että se on tarjonnut jo tarpeeksi tukitoimia, kun kerran nuo on tarjolla. Eli noiden jälkeen huostaanotto voi ollakin ainoa, mitä tarjotaan.



Voi pyhä yksinkertaisuus. Millaisia idiootteja täällä onkaan.

oli 3½ vuotias uhmis sekä vastasyntynyt joka söi tunnin/nukkui tunnin, söi tunnin/nukkui tunnin. Siis 24h vuorokaudessa. Ja olin yh- eikä tukiverkkoja. Sanoivat, että voivat auttaa, mutta ensin pitää tehdä lastensuojeluilmoitus ja vasta sitten saan apua. En suostunut. Exä on uhkaillut ties millä ja tulevaisuuden oikeudenkäyntejä ajatellen, en halunnut että kirjoissa lukee, että olen lastensuojelun asiakas enkä kykene hoitamaan lapsiani.



Minusta on suorastaan törkeää, jos äiti on väsynyt ja tarvitsisi ainoastaan lepoa, että saisi edes muutaman tunni nukkua, niin ei voida auttaa ennekuin tehdään lastensuojeluilmoitus ja sitten koko loppuiän papereissa lukee, että on lastensuojelun asiakas.

Meillä oli 3isompaa lasta ja ympäri vuorokauden itkevä vauva. Pyysimme neuvolasta apua lasten hoitoon. Saimme perhetyöntekijän joka vain jutteli ja kyseli monenlaista ja lopulta alkoi puhua huostaanotosta. Tuossa vaiheessa sanoin, että nyt riitti ja tää loppu tähän.

sehän juuri ongelman tekee ettei hae apua eikä saa ongelmia ratkaistuksi. Leimautumisen pelko on aika vanhakantaista ja osoittaa huonoa arvostelukykyä. Oletko muuten riippuvainen toisten mielipiteistä? Meillä on toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto jolta on mahdollista saada apua vastaan kun sitä vaan pyytää.

Minusta on suorastaan törkeää, jos äiti on väsynyt ja tarvitsisi ainoastaan lepoa, että saisi edes muutaman tunni nukkua, niin ei voida auttaa ennekuin tehdään lastensuojeluilmoitus ja sitten koko loppuiän papereissa lukee, että on lastensuojelun asiakas.

Ja joissain kunnissa tuo on ainoa tapa saada mitään tukitoimia. Lapsiperheiden kotiapu ei ole lakisääteistä toimintaa, lastensuojelu ja sitä kautta tarjottava kotiapu sen sijaan on. Joskus lastensuojelu on ainoa keino saada sitä apua.

Miksi aina ajatellaan että lasta suojellaan vanhemmiltaan, kun lastensuojelusta puhutaan. Kokonaisuuttahan siinä pyritään ajattelemaan (viime kädessä tietysti lapsi ajaan kaiken edelle).

Esim meidän keskisuuressa Uudenmaan kunnassa on lapsiperheille kotiapua tarjolla joko a) maksullisena tai b) lastensuojelun kautta ilmaiseksi. Ja lastensuojelun kautta sitä saa ilman lastensuojeluilmoitustakin. Toki siitä jää merkintä, että ollut lastensuojelun asiakkaana, mutta siellä on niin monenlaista LIEVÄÄKIN tapausta ettei se mielestäni ketään leimaa. Miksi ihmeessä hävetään niin sitä ettei yksin jaksa ja sitten sinnitellään ja arki lasten kanssa on helvettiä - kun apua on tarjollakin.

Tämä nyt on toki vaan mun mielipiteeni entisenä neuvolan terveydenhoitajana.

t. 2

Juuri tuollainen asenne ylläpitää sitä kultaista lastensuojelu on vihollinen -myyttiä; että lapset revitään äideiltään ja heitetään vieraisiin perheisiin tai riepotellaan instanssista toiseen. Lastensuojelua ovat likimain kaikki toimenpiteet, mitkä pyrkivät edistämään lasten hyvinvointia, siis ihan peruskasvatuskin on tavallaan lastensuojelua.



Mutta onhan se hirveä myöntää käyttävänsä ehkäisevän lastensuojelun palveluita, jos asenne on se, että lastensuojelu on jotain pahaa.



Lastensuojelu on olemassa ensisijaisesti lasten oikeuksien puolesta; lastensuojelu valvoo, että lasten oikeudet toteutuvat. On ehkäisevää lastensuojelua ja sitten on tätä varsinaista tukitoimintaa, kuten avohuolto ja ääritapauksessa lasten sijoitukset. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Ei liity mun mahdollinen idioottius tähän mitenkään.



t. 13/17

miten laki määrittelee lastensuojelun.



Ja todellakaan en ole lastensuojelun asiakas, kun lapseni on päivähoidossa tai kun käytän heitä neuvolassa.



Tietenkin lastensuojelu valvoo lasten etua, mutta miten ihmeessä saat sen yhdistettyä siihen, että työäidin lapsi on päivähoidossa työpäivän ajan???



Olet ihan oikeasti idiootti, et mahdollisesti.

Mm vapaaehtoiset sairauskuluvakuutukset evätään pelkän perheneuvola käynnin perusteella ( jos käyt siellä yksin)



Kaikki eivät tietysti koskaan edes halua ylimääräisiä vakuutuksia, mutta se, että hakee ongelmatilanteessa ajoissa apua ei saisi olla "rangaistavaa".

jouduin sairaalaan ja sen jälkeen neljäksi kuukaudeksi vuodelepoon. Meillä on kaksi lasta.



Sairaalassa otin puheeksi perheen pärjäämisen ja kyllä siellä jopa sosiaalityöntekijä sanoi, että kannattaa yrittä selvitä itse ennemmin kuin pyytää mitään apua kotiin. Joten ei oikein vaarattomalta kuulosta, tuo lastensuojelu.

eikä oikeasti tarkoitettu äitiä auttamaan vaan lasta.

Olen yrittänyt vuosia sitten saada apua yöt ja päivä itkevän vauvan hoitoon, edes yhdeksi yöksi jos olisi saanut johonkin "tarkistukseen" jos saataisiin selville mikä vaivaisi kun lapsi huusi 3 vuotta tunnin välein yöt läpensä, mitään apua ei herunut neuvolalta eikä lastenkodista, jossa oli kuulemma unikoulu (vain yh äitien lapsille), vaikka saimme yksityislääkäriltä lähettetteen sairaalaan yötarkkailuun, sinnekään ei meitä huolittu.

Minäkään en enää ikinä missään tilanteessa yritäkään saada apua mihinkään lapsia koskevaan asiaan koska ihan oikeasti ne, jotka tarvitsisisivät apua eivät sitä saa. Kaikki ne, jotka apua saavat/ovat saaneet ovat oikeasti lieviä tapauksia eivät niitä, jotka viimeisillä voimillaan apua hakevat.,

kokemukseni ovat kahdelta keikalta sairaalastan jossa lapsen (eri lapsi neljästä) sairastumisen yhteydessä pyrittiin selvittämään nopeasti onko varmasti kaikki hyvin muuten. Kammo jäi. Ja päätin, etten ikinä hae apua viranomaistahoilta, vaan pyrin kysymään apua jostain muualta. Luotettavalta taholta.