"KISSANKULMAN NAISET"2010&2011

Pirre: kyllä se ainakin mulle sopii, että meidän ryhmä pisätään tuonne muiden ryhmien joukkoon. Löytyypähän tosiaan sitten helpommin, ja ehkä tänne uskaltautuisi viel älisääkin porukkaa mukaan?



Mamiof4: tosi kenkulta kuullostaa :( menisi nyt pian ohi! Meillä teinipojat on flunssass amyös, odottelen vaan koska minuun iskee :( Kesäflunssa on yleensä tosi sitkeää, joten pikaista paranemista kyllä sinulle todella toivoisin!



(.) sen verran (koitetaan uhallakin, vaikka nämä eilen sensuroitui pois), että la:n siirtyminen ei ollut mikään yllätys. Jos tuo alkuperäinen la olisi pitänyt paikkansa, olisi sikiäminen ollut lähes neitseellinen :D Minähän teen yötyötä, ja juuri ne yöt olin erittäin tiiviisti töissä. Eikä meillä vilttejä kovin ahkeraan muutenkaan pöllytellä, kyllä nuo yömyöhään kohkaavat teinit sen verran vaikuttavat meidän parisuhteeseemmekin. Mutta jos hedelmöittyminen (ja kun) onkin tapahtunut aikaisemmin, niin tokihan se sitten on mahdollista :) Verikokeessa kävin myös, mutta tulokset kerrotaan vain, jos on syytä jatkotutkimuksiin. Toivottavasti siis soittoa ei kuulu :)

Tänään kutsuu iltavuoro, huomenna aamu ja sitten pari yötä. Ja yksi vapaa (mrr). Mutta kaipa tämä tästä. Maha on minusta edelleen aivan kamalan kokoinen viikkoihin nähden, mutta eipä kukaan ole edelleenkään mitään kysellyt. Ja nyt kun itse olen nähnyt että kaikki on ok, niin olo on oikeastaan aika seesteinen. Ei ole mitään kiirettä eikä hoppua mitään kertoakaan, katsotaan kuinka kauan menee, että ihimset kehtaavat alkaa kyselemään ;) Lapsille pitäisi kyllä jossain vaiheessa kertoa, vaan missä vaiheessa ja miten, siinäpä pulma.



Andrea 12+5 (ja miten ihmeessä pysyn enää viikoista perillä, kun en voi mistään laskureista kuukautisten mukaan niitä käydä lunttaamassa????)

En laittanut sitä vielä suljetuksi mutta jos haluatte joskus että ryhmä suljetaan ja mukaan pääsee vai hyväksyttämällä itsensä niin laitan sen sitten...



Pirre



ps- siellä ei tartte tuota laskutoimitusta että viesti kulkee eteenpäin :)

Jouduin kolmelle vanhimmalle lapselle kertomaan viime viikolla raskudestani.

Kaikille kerroin erikseen. Kahdella vanhimmaalla likipitäen samanlainen raektio : siis tarkotatsä et sä oot raskaana. Voi ******....ja se oli siinä.



Onneksi lasten kaveriperheetkin on melkein kaikki 4+ lapsisia, joka varmaan helpotti.



7-vuotiaalle jouduin kertomaan jatkuvan oksentelun takia, kun hän pelkää hysteerisesti oksennustautia, ja kartteli mua ja itkeskeli jatkuvasti.



Valtava itku siitä tuli :sulla ei ole enää sitäkään vähää aikaa meille muille, se repii mun julisteet!!!



Aikansa itkettyään rauhoittui ja suunnittelee jo erinäisiä vauvanvaate´shoppailu reissuja. Joten äiti joutuu vähän rajoittamaan jo innostusta.



Nuorimmalle kerrotaan vasta paljon lähempänä h-hetkeä.

Mut käytännön syistä, kun työtkin on aika raskaita, jouduin jo isoimmille kertomaan, kun kuitenkin jätän noiden 40 kiloisten rehusäkkienkin nostelemiset toisten harteille jo nyt, eipä tartte keksiä selityksiä.



Olsi kiva kuulla muiden lasten kommentteja.



Miljeera 8+2

Ja kiitos kaikille myötätunnosta:) se helpotti heti. Olenkin nukkunut tänään univelkoja pois, ja yötä varten "varastoon" jos joutuu vielä valvomaan...



Kyllä käy mullekkin siirto tonne ryhmiin, kävinkin kurkkaamassa meidän aloitusta siellä, mutta en ainakaan vielä ymmärtäny miten sinne kirjotetaan viestiä...?? ei näkyny mitään "vastaa" tms johon olisi voinu Pirrelle vastata...? Mutta siis juu, täällä tai siellä, mulle käy miten vaan.



Meillä on kerrottu isoille tytöille jo aikoja sitten, tuo 2,5- vuotias nyt ei vielä ymmärrä mitään aiheesta:) Tytöt oli tosi innoissaan ja odottaa kauheasti mahan kasvamista ja sitä kumpi se on ja sellasta:) Ovat ihan "vauvafriikkejä" ja kummasti hoitelivat jo tuota nyt nuorimmaista kun syntyi. Eli hyvin ottivat uutisen vastaan.



Olettko muuten SI piikin ottaneet/saaneet? Mä otin sillon viime nla käynnillä, ei tullut mitään oireita muuta kuin olkavarsi kipeäksi pari päivää.



Sukupuoliasioista sen verran että ajattelin ensin, ja vähän ajattelen vieläkin, että tätä ei otettaisiin etukäteen selville kumpaa sorttia on. Mutta nyt alkaa uteliaisuus olla kyllä sitä luokkaa jo että taidan kysyä kuitenkin:) Odotus on ainakin tähän asti täysin kopio esikoisen odotuksesta, närästys heti ekoilta viikoilta, KAMALA tunnevyöry, saan kaikki taudit (normaalisti en ole koskaan kipeä) ja muutenkin ihan samanlainen... taitaa olla samanlainen tuittupää matkalla kun isosiskonsa:D



Nyt lukemaan ja odottamaan miten yö menee, huoh:(

IHANAA!!! ei tullut kun kolmisen yskänpuuskaa yöllä, sain nukuttua yhtäjaksoisesti jopa 5 tuntia:) luxusta! Jospa tämä tästä...



Koskakohan sitä alkais pienen papun liikkeitä tuntemaan...? nuorimmasta olin jo tuntenut 13+ jotain ekat. Onkohan se kunnossa raukka kaikesta lääkemäärästä mitä olen käyttäny:((



mami ja papu 14+6

Viidettä odotan minäkin, kuten tosi moni muukin täällä :)

Ihan alkumetreillä ollaan vielä la menkkojen mukaan 7.3

Ennestään on poika 6/00 tyttö 6/05 poika 11/06 ja poika 3/08 ukkovalta siis mukamas ;) eläimet on tyttöjä+me kaks akkaa joten täys akkavalta talossa :D



wattuwarwas

Teretulemast joukkoon hurjaan Wattuwarwas!!!

Kylläpäs meillä monella vitosia pukkaa...

Tuosta veriseerumista, mullakin tuli vaan kirje postissa, että tulos on negatiisinen. Soitin kuitenkin Hyvinkäälle ja siellä ne kertoi sen tuloksen. Ymmärtääkseni sitä voi halutessaan kysyä myös neuvolasta!

Joku mainitsi vauvan liikkeiden tuntemisesta, itse olen tuntenut liikkeet ainakin pari viikkoa, eli jo viikosta 11-12, samoin edellisissä raskauksissa. Alussahan ne on kyllä on niiiin mietoja.. Nyt tuntuu hyvin useita kertoja päivässä, ja sehän on mahtava tunne.

Mamiof4, hienoa, että elämä alkaa voittaa flunssan jälkeen. Valvominen on hirveetä, mitenkähän siitä sitten vauvan kanssa selviää. Meillä kun on aina valvottu pari ekaa vuotta, Eli toisin sanoen valvoin 10 vuotta putkeen, ja nyt kun on saanut pari vuotta koisata rauhata ellei noi elikot leiki yöllä hippaa, niin jospa nyt taas jaksaa.

Wattuwarwas, sulla on aikamoista menoa on sen verran pientä toi porukka. Kyllähän tässä jo ite helpolla pääsee, kun nuorin on sen 5 vuotta täyttänyt.

Nyt onkin auvoinen tilanne, kun tytöillä on jalkapallossa kesätauko, ja nythän ovatkin leirillä, niin ei tarvii iltoja ajella treeneissä. Outoa kun vaan kaksi lasta kotosalla, helppoa!



Nyt täytyy mennä päivän askareisiin, joten mukavata kesäpäivää kaikille!



DolceVita ja viides villahousu 14+1

Lomalta palattiin ke-to yönä klo 00.05, ajettiin yhdeksän tuntia pysähtymisineen suoraan Naantalista kotiin. Arvatkaa, oliko jalat turvoksissa?!! Onnistunut reissu oli, säät suosi eikä suurempia kommelluksia sattunut. Tietty tyypillistä kahinaa ja karkailua, mutta kaikki palasimme terveinä ja ehjinä ja hyvissä väleissä :D Kävimme siis Keski-Suomen kautta Turussa ja Naantalissa Muumeilla.



Sikapiikkiä ei ole ottanut kukaan meidän perheessä enkä ota minä nytkään. Hyvin todennäköisesti sairastimme taudin viime lokakuussa. Meillä kävi vieras, joka parin päivän päästä soitti sairastuneensa ja siitä meni pari päivää, kunnes meillä ensimmäinen sairastui. Pelkästään tuo ei ole syy jättää rokottamatta, mutta mieheni ja minun yhteinen päätös oli tämä.



ON: tää mun maha.. valtava.. huoh. Liikkeet tuntuneet nyt aika harvakseltaan, mutta muistelisin, että kohdun kasvu näillä viikoilla niin kovaa, että ei välttämättä tunnukaan herkkään. Tai sit seli, seli ja jotain on vialla.. Ei kai. Muuten olo on oikein hyvä.



Mamiof4: Joo, mullakin unissa on yläastetuttuja, varsinkin poikapuoleisia, joiden kanssa miun pitäs niissä unissa seurustella ja mietin, miksi kummassa. Ja pelkään, mitä miun mies sanois.. Toissayönäkin oli unessa yksi poika, johon en todellakaan ollut koskaan ees ihastunut :D Kaikista ärsyttävintä noissa unissa on se pökkelöolo herätessä! Pikaista paranemista sulle!!



Huomenna juhlitaan vieraiden voimin ti 6v täyttänyttä tyttöä ja ens ke 2v täyttävää poikaa. Ja ooh, pitäis vähän(?) siivota ja leipoa.



Lämmintä viikonloppua kaikille!

Ananasmehu viikkoina 15+4

Tervetuloa wattuwarwas joukkoon!



Odottelen toisikkoa ja kaveriaan herääväksi,

tarkoitus olisi rahastaa tuo kaveri ja lähteä hakemaan heille junalippuja Helsinkiin. Toisikko menee kummitädilleen, ja sai (siis kummitädiltä) luvan ottaa kaverin mukaan. Ovela kun oli, kysyi ensin kummitädiltä, sitten minulta luvan tuohon. No jokatapauksessa he ovat siellä maanantaihin, eikä minun tarvitse stressata siitä missä tuo toisikko viuhottaa. Hän on varsin eläväinen pian 15- vuotias, jolla ei mielikuvituksestaole puutetta. Minä olen viikonlopun yövuoroissa, ja mies on järkkärihommissa pitkää päivää, joten yksi huoli illoista pois. Onneksi tuo esikoinen on sen verran vanha että voi katsoa kuopusta tarvittaessa. Kovin iloinen hän ei tästä ole, mutta ei kauheasti vastaankaan pistänyt. Ja hän on niin rauhallinen tapaus, että nuo vahtimiset on aina sujuneet ihan hyvin. On tästä etua, että lapset on pitkällä ikähaarukalla :) Tosin eipä nuo vanhin ja nuorin sillä tavalla kavereita tietty voikaan olla, ikäeroa on kuitenkin 10 vuotta..



Sikapiikistä: Minut rokotettiin työn puolesta silloin periaatteessa ekojen joukossa viimesyksynä. Tosin yötyöläisenä taisin olla työpaikallaini viimeinen joka tuon piikin sai.. Isommat lapset saivat itse päättää rokotetaanko vai ei, heitä ei sitten piikitetty. Kaksi nuorempaa on piikitetty, samoin mies. Minulla oli pistetty käsi varmaan 2 viikkoa kipeä, ja sen ekan viikon niin arka, että esim. pistetyllä puolella ei voinut nukkua. Muille ei tullut mitään oireita.



(.) sen verran, että noita liikeasioita tässä olen miettinyt (kiitos DolceVita) kuumeisesti. Kun en pätkääkään muista koska noista muista olen liikkeet tuntenut, mutta nyt on muutamana iltana tuntunun mahan pohjassa sellaista ihme muljahtelua. Ei mitään potkuja, vaan ennemminkin möyrimistä. Mutta kenties ovat liikkeita sitten :)

Vaa'alla kävin eilen työpaikalla. Ilokseni huomasin painoa pudonneen n. kilon, tai vähän ylikin, kun tuo on kengät jalassa- paino. Ihan tervetullutta, kun tuo lähtöpainokin oli vähän turhan korkea, ja muissa raskauksissa sitä painoa on tosiaan kerääntynyt lähes 20 kiloa... Nyt siihen ei todellakaan olisi varaa!



Andrea rv 13 (kai?)

Onnea onnea Wattuwarvas:)) Ja kovasti olet tervetullut tänne joukkoon tummaan! Teillä tosiaan touhua riittää, sen verran pientä on porukka:D



Valvomisesta, kieltämättä tässä kun yski pitkin yötä ja joutui valvomaan tuli mieleen se olo, kun pitää yöllä nousta vauvaa syöttämään... en kyllä siitä tykkää yhtään:( päivät voin seistä vaikka päälläni, mutta yöheräämiset on tuskaa!!! Mulla kyllä on todella helpot vauvat olleet, että ei pitäisi valittaa, ovat syöneet yöllä max 2kk ikäiseksi ja sen jälkeen ovat nukkuneet läpi yön. Kipeenäkään kun ei ole oikein olleet, niin en tosiaan ole tolla tavalla joutunu valvomaan.... varmasti rankkaa!!



Ihanaa kun meidän palsta on "heränny henkiin" pidetään tämä linja tytöt:)



Tänään paukkuu viikot taas, jännää!



mami ja hiljanen papu rv 15 (en tunne kyllä mitään liikettä) pitäskö huolestuu??

Pakko oli tulla vielä huikkaamaan noista liikkeistä, että te, joilla ei vielä aikaisilla viikoilla välttämättä liikkeitä tunnu, että mulle np-ultrassa kätilö sano että kohtu on aika reilusti eteenpäin kallistuva, siitä lienee johtuu noi aikaiset liikkeiden tuntemiset ja hillitön pömppö... joku kuvaili ensimmäisiä tuntemuksia ihankuin kalanpyrstön heilahdus ja sellainen vieno virta... musta aika osuva kuvaus.



Jatkellaan pilvisen päivän (onneks) pitoa

DolceVita rv 14+1

Niin, kyllähän tässä kai touhua riittää :D

Tyttö on kyllä helppo tapaus, on ollut aina riiviöin on toi nuorin poika, äitiinsä tullu kuulemma ;)

Mutta en mä rankkana pidä, tuntuu et paljo rankempaa olis muutamalla kaverilla ihan yhen lapsen kanssa. Yöheräämiset ei oo kyllä munkaan mieleen, mutta eipä oo paljoa joutunut heräileen öisin, yhtä lukuunottamatta on kaikki olleet heti hyviä nukkujia ja yösyömiset on jääny aikasin pois. Eikä ton toiseks nuorimman yöhuudot kauaa kestäny ja johtu ihan alun ongelmista mitä oli kun synty, antibiooteista tuli vattavaivoja. Mutta kun niistä päästiin oli unenlahjat kuin turhapurolla, tuntu et aina se nukkuu :D

Hyvin vähä meillä ollaan kipeinäkään oltu, onneksi



Liikkeistä, mä tunsin tytöstä aikasin 14 viikolla mut kyllä pojista on mennyt viikoille 18 ennenku oon tuntenu, tiä sit mistä johtuu, seki et pojista istukka on ollut takaseinämässä ja tytöstä edessä ja silti tuntu tytöstä paremmin aikasemmin, oliki kyllä noista kovin mahaliikkuja.



Kävin tänään kattomassa meiän koiravauvaa, kyllä sellanenkin on tulossa! Oli kasvanut kovasti ja 2viik päästä saadaan hakea kotiin.

Ei olla vauvan tulosta vielä monelle kerrottu, koiranpennusta kylläkin ja kun vauvasta kerrotaan niin hulluina taitaa porukka pitää, tulee ne ootteko uskovaisia heheheh jutut ym. mut samapa tuo.

Oli kysymystä miten kirjoitetaan ryhmään. Sun täytyy ensin sisäänkirjautua vauva sivustolle ja sitten kun aukaiset esim sen heinäkuu 10 :n niin siinä viestin alla on vastaa tai muokkaa tai poista. Sitten voit kirjoittaa. Toivon että myös sinne tulee kaikilta tekstiä ja saataisiin siitä aikaiseksi oma ryhmä jossa pääsisi helposti katsomaan ja kommentoimaan tekstejä.



Pirre 6+2

Ihanaa!!!!!!!!!!! Mä olen parantunut!!! Ekaa kertaa kolmeen viikkoon nukuin 6 h heräämättä ja sittenkin heräsin pissalle enkä yskälle:)) OLEN NIIN ILOINEN!



Tää helle ei kyllä ole mun juttu yhtään... inhottaa kun mitään ei jaksa, ruoka ei maistu ja sellanen jännä pieni päänsärky vaivaa kun on niin kuuma:( Pitää juoda vettä ihan hirveesti.



DolceVita: Mulla on taakseppäin kallistunut kohtu, aika voimakkaastikkin, joten voi olla hyvin syynä tuo etten tunne liikkeitä. Ja ultrassa on kyllä sanoneet että onpahan "lepposa kaveri" kun joutuu koko ajan tökkimään että sai mitattua asioita:)



Wattuwarvas: Meillä on kanssa koissulivauveli ja kolme kisua:) Ja vielä mahtuisi mun puolesta karvakavereita enemmänkin:) IHANIA ovat:) Minkälainen turri teille tulee? Kesällä on hyvä ottaa koiravauva kun saa opetettua sisäsiistiksi helpommin.



Pirre: Juu, ryhmässä ollaan... tuntuu vaan jotenkin hassulta kirjotella sinne ja tänne...? pitäskö meidän päättää että mennäänkö vain sinne tai sit ollaan täällä?



mami ja papu 15+2

Nyt rupee meikä tytöllä jo ottamaan koville... onneks omakotitalossa asutaan ja metsien ympäröimänä, joten ovet ja ikkunat saa olla auki.

Elikoista oli juttua, meilläkin on koiran pentu 7kk Portugalin keskikokoinen ja karkeakarvainen podrngo... ja kaksi kisua äitee ja aikamiespoika Eero! Kyllähän ne on ihania, mutta aika ajoin työläitä. Meillä on ollut kaksi koiranpentua peräkkäin, edellinen kuoli 6kk ikäisenä munuaisvikaan, ja koko pentuiän pissas kaikki paikat saavikauopalla, voi raukkaa. Ja sitä ennen greyhound vanhus, joka vanhuuttaan pissan jokapaikkaan. Että sellaista.

Varasin muuten tänään viikolle 18+1 kuun loppuun yksityiselle, itse Brunolle rakenneultran, kunnallinen on siitä parin viikon päästä. Haluan ikärasitteeni vuoksi vielä tehdä spesialistillä tuplatsekkauksen, että vauvelilla kaikki hyvin. Ja siinä sivussa kurkata kumpi siellä lymyilee. On kyllä niin tyttö olo. Mun hiukset on alkanut kihartumaan enemmän ja alkuraskaudesta puuttui täysin pahoinvointi.. saas nähdä



akirjuutellaan



DolceVita rv 14+4

Aluks lämmin oli ihan jees, mut ei enää kun pahoinvointi alkas, tää aamu oliki aikas karseeta, kylmä porkkana autto sen verta et pääsin liikkeelle ja lastenkaa ulos, niin ja koiran tietty meillä on toi landseer +kissaa myös, joista 2ragdollia ja yks maatiainen.

Pentu on lapinkoira rodultaan, eikä muuten oo enää kahta viikkookaa kun saadaan hakee!

Kylläpä tosiaan mittarissa lukemat paukkuu, ilma seisoo ja hiki virtaa!!! Ei tietysti pitäis valittaa, mutta jo aiemmin tuli mainittua, etten ole kovinkaan kesäihminen. Mieluummin istuskelen varjossa kuin paistattelen auringossa, mutta kestetään nyt tämä ihan kesän nimissä, ja lapset nauttivat kun saavat uida mielin määrin (iiiiso plussa tässä "uudessa" asuinpaikassa, että järvi on ihan vieressä!).



Ihanan paljon uusia "kissoja tullut kulmille" :D Tervetuloa pirre77, Miljeera, mami@6 ja wattuwarwas! Kissankulmille ovat kaikki mielestäni tervetulleita, ehkä itse miellän, että tuo nimessä oleva pieni pilke viittaa siihen, että mukuloita alkaa olla kuin Vilkkilässä kissoja...



Oikein luntattava välillä, mistä kaikesta on ollut puhe... Unet, hmmm. Tästä voisin kirjoittaa romaanin (ikään kuin en sitä taas muuten tekisi!). Koskaan ikuna en ole kyllä nähnyt niin "pöllöjä" unia ja niin paljon kuin odotusaikoina, varsinkin edellisessä ja tässä. Kuopusta odottaessa sain öistä viihdykettä mm. Matti Nykäsen kiihkeistä hetkistä (lähikuvien kanssa, yöks) ja nyt olen ollut mm. mieheni häissä vieraana (morsian oli joku blondi Minna, jota teki niin mieli oikeasti tintata, että ihme ettei ukkokulta saanut yöllä nenäänsä!). Kovasti itketti vielä herätessäkin, nuo unet kun ovat niin ällistyttävän todentuntuisia! Pitäisi oikein kirjoittaa ylös noita, olis hauska joskus myöhemmin lueskella :)



Mamiof4: Kyselit tuolla jo aiemmin masennuksestani ja sen synnystä, ja voin sanoa, että jälleen aihe, josta voisi kirjoittaa määrättömästi! Olen todella avoimesti kaikissa yhteyksissä asiasta puhunutkin, ihan vain siksi, että helpottaa, jos edes joku tunnistaa omansa ajoissa! Minulla todettiin siis vaikea masennus keväällä -08. Sain oireita jo syksyllä -07, kun sain rasitusvamman jalkoihini, mutta se ei sitten kuitenkaan hiljentänyt tahtia. Masennuksen uhatessa usein elimistö lähettää fyysisiä merkkejä, joihin sitten joko vastaa tai sitten ei. Minä hoidatin jalat kuntoon, tiputin hurjasti painoa muutamassa kuukaudessa ja jatkoin entiseen malliin. Minulla sairauden käynnistäjänä oli mitä luultavimmin työni. Sen tekeminen oli helppoa, muuttihan anoppini meille asumaan, joten lapsista ei tarvinnut huolta kantaa... Olen aina ollut kunnianhimoinen kaikessa tekemisessäni ja niin nytkin. Ylenin puoli vuotta työn aloittamisen jälkeen esimiesasemaan, ja työ oli todella mieleistä, samoin työyhteisö. Johtaja kuitenkin oli sitä kaliiperia joka automaattisesti oletti, että työ olisi, kuten hänellekin, kaikki kaikessa, ja siihen ansaan sitä kai sitten sotkeutuikin. Työpäivät venyivät, ja vastuu kasvoi koko ajan. Yhtäkkiä saattoi kulua useampi päivä, etten nähnyt lapsia ollenkaan, he nukkuivat kun lähdin ja nukkuivat kun tulin kotiin. 23h, 27h, 32h - siinä yhtä mittaan tehtyjen päivien pituuksia hurjimmilta ajoilta. Fyysisesti en kokenut olevani ollenkaan väsynyt; kun olin töissä, painoin aina sata lasissa. En tunnistanut kärsiväni univaikeuksista kun kotona saatoin valvoa kolmeen-neljään, herätäkseni viiden maissa töihin. Sitten aloin unohdella asioita, jotka eivät liittyneet työhön, mm tytön päiväkodin joulujuhla jäi väliin, kun en vaan muistanut sitä, ja pienokaiseni missasi elämänsä ensimmäisen oman juhlansa, johon olivat viikkotolkulla harjoitelleet ohjelmia!



Homma räjähti käsiin, kun meidän käskettiin kollegan kanssa pitää ylitöitä vapaina pois. Jostain syystä (?) yritin tinkiä vaan viikkoa, ikään kuin olisin tiennyt, että pidempi pysähtyminen katkaisisi aasin selän, mutta minulle kirjattiin kahden viikon vapaat putkeen, ja sen jälkeen mikään ei ollutkaan enää hyvin. Siitä kahdesta viikosta en muistanut jälkeen päin oikeastaan mitään. Palasin töihin, ja tuntui kuin rantapallo olisi imetty tyhjiin, tein ja tein, mutta kaikki tehot olivat pois, en puhunut paljon ja keskityin vain "automaationa" suoritettaviin tehtäviin. Käteni kipeytyi saman työn tekemisestä ja sain kahden viikon sairasloman. Menin lääkäriin uudestaan, ja sain viikon lisää, ja yhä vain tunsin, että käsi on tosi kipeä. Elimistöni oli vain päättänyt, että nyt sinä akka pysähdyt ja piste! Menin taas kättäni valittaen lekuriin, ja nyt lääkäri teki sen pelottavan kysymyksen: Mitä sinulle muuten kuuluu? Sellaiseen ei hurjinkaan puolustus osannut varautua, ja oli kuin hana olisi käännetty auki (nytkin vedet tulevat silmiin, kun puhuu siitä). Jouduin tekemään jotain testejä ja minut passitettiin saman tien mtt:n puolelle. Tulin ovesta ulos 2 kk:n sairaslomalappu kainalossa, mielialalääkereseptin kanssa ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tiesin, ettei minulla ole kiire minnekään. Siitä tietysti seurasi hurjasti pahennusta työmaan puolelta, monen kuukauden kauheat omantunnontuskat työtoverien puolesta minun puoleltani, sekä tiedottomuutta pitkäksi aikaa. Kesä -08 on aika pimeän peitossa ja se on tosi kamala tunne, kun tajusin kerran vauvakirjoja päivittäessäni, että minulla on elämässä jakso, jolta ei ole yhtään kalenterimerkintää (tavallisesti merkkailen kalenteriin juttuja, jos lapset on oppineet jotain tm vastaavaa). En yhtään tiedä, millainen tyttö minulla on ollut 2-3 -vuotiaana, ihan vaan esimerkkinä ja meni kolme kuukautta ennen kuin erikoislapseni lakkasi kysymästä joka ikinen ilta, että "äiti pitääkö sinun mennä huomenna töihin?" Tyttären osalta tätä aukkoa koitetaan nyt sitten "paikkailla" perheneuvolan avustuksella...



Siitä oikeastaan aasinsilta tähän päivään eli täällä uudella kotipaikkakunnalla ollaan oltu alusta asti perheneuvolan kirjoilla. Esikoisen "analyysi" on valmis ja seuraavaksi vuorossa siis tyttö. Tuo erikoiseni "säästettiin" tässä kohtaa, koska hänellä on niin paljon kuitenkin ylimääräistä syyniä jo muutenkin. Perhetyöntekijä meillä on käynyt nyt talven, kevään ja alkukesän kerran viikossa ja juuri tehtiin jatkosuunnitelma syksyksi eli se jatkunee sitten. Kovasti ne kai yrittävät, että laittaisin tämän nyt nuorimmaisen edes osapäivähoitoon oman jaksamisen turvaamiseksi, mutta en ole oikein vielä päättänyt mitä olen mieltä siitä, kun aina on ollut minulla lapset kotona, jos olen vauvan kanssa itsekin ollut. Huolta kuitenkin tuo se, että tämä kotiarki täällä pyörii lähes täysin minun voimin (!) kun mies on yrittäjä ja päivät pitkät pois. Sitä tässä nyt kuitenkin aikaa vielä pohtia. Oma jaksaminen oli tuossa muutamia viikkoja sitten tosi tikkuista, kun väsytti aivan sairaasti koko ajan, ja jo tutuksi tullut iltakukkuminen alkoi taas nostella päätään. Onneksi seuraava vaihe tässä odotuksessa ilmeisesti alkoi, koska väsymys on helpottanut, ja tuntee olonsa siltä osin vahvemmaksi. Jotenkin vakavampi ja ehkä jollain tavalla kyynisempi minusta on kyllä kaikkiaan tuon "reissun" myötä sukeutunut. Kaikkiaan yhdeksän kuukautta olin siis töistä pois, ja palkaksi paluustani sain alennuksen esimiestehtävistäni ja haukut, että kiva kiitos siitä! Edellinen raskauteni oli minulle melkein kuin valtava "pelastus", koska en olisi kyllä työmaalla jaksanut niissä oloissa olla hetkeäkään pidempään. Nyt olen sitten ilmoittanut puolen vuoden hoitovapaasta, ja jos kaikki menee niin kuin pitäisi, saan jo syksyllä ilmoittaa, että tosiaan jäänkin taas äippälomalle... Tottahan ne arvaavat, etten ole takaisin tulossa, kun asuinpaikkakin vaihtui, mutta en piruuttanikaan irtisano itseäni ennen kuin on pakko!



Pakko koittaa lähettää jo tämä....

Ja taas jatkuu... Muutama olikin jo tuossa välissä kirjoitellut, ja nauratti nuo otsikot kun olivat kaikilla niin samanlaiset :)



Autoasiaan!!! Ihan ylpeänä, rinta rottingilla hehkuttaa, että meille sitten tulikin ihan puskista uus menopeli tuossa ennen jussia. Sattumalta kauppareissulla tuolla isossa sitissä huomattiin myynnissä oleva Transporter, joka oli just muutoskatsastettu retkeilyautoksi eli vero vaan satkun vuodessa eikä vaadi muuta kun katsastukseen lastulevy ja muovilaatikko mukaan, jossa on keittolevy sisällä (normaalisti se vero jotain 800 euron luokkaa!). Oli ollu jonkun säätiön käytössä eli toisin kuin entisissä takseissa kilsoja vaan parisataatuhatta mittarissa (olikohan -04) ja paikkoja 7 ja hulppeat tilat noin muuten, mahtuu kiesiä ja kauppakassia reilusti! Velipoika, joka sattumoisin on työkseen noita korjannut kehui vielä, että on jollain paremmalla moottorilla, että pitäis kestää pitkään. Sano, että ensimmäistä kertaa meidän perheellä on auto... Törkimys ;) On kyllä ollu ihana päästellä, kun ei tarvii survoutua ahtaasti ja jussina kätevyyden huomas siitäkin, kun saatiin yhet makuutilat lisää, kun osa lapsista nukku tuossa autossa! Meillä meinaa oli sitä porukkaa taas ihan kiitettävästi, viimeiset lähti eilen :) Ihana kyllä kun on ollut seuraa, kun muuten saa olla täällä aika yksin ja lapsillakin on kaikilla ollut kaveria.



Ihanaa, että muutkin nyyhkivät :) Minä myös ulvoin nuo prinsessahäät liikutuksissani ja yleensäkin itku irtoaa aikas kivasti Oprah:sta, fakta-kanavan dokkareista ja tosiaan ihan lastenohjelmistakin kyllä, että samassa seurassa ollaan. Toki tämä olotilakin asiaan vaikuttaa, mutta olen kyllä ihan normaalioloissakin herkkä kyynelehtimään. Lasten koulujuhlat on aina olleet aika kova luu, kun tiedän, että varsinkin esikoispoikaa nolottaa, jos äippä ulisee täyttä päätä koko ajan :)



Kunnon kesäflunssiakin ainakin mamiof4 sairastanut, ei tosiaankaan ole kivaa kesällä. Meillä tuo nuorimmainen sai kanssa pari päivää sitten nenänsä tukkoon ja itkuisuudesta päätellen on nostanut kuumeenkin. Todella toivon, ettei tulis muihin, mutta saa nähdä... Meillä tuohon "erikoispoikaseen" iski oikein kunnon ihottuma viikko sitten ja miten sattuikin, että juuri tuohon meidän perheen stressi-Erkkiin kaikista mahdollisista. Hänelle kun tuottaa huolta pienimmätkin asiat, saati sitten, että iho paikoin aukesi ja jouduttiin päivystykseen hakemaan troppia ja rasvaa kiiruusti. Kamalalta tuntui, kun poika kyyneleet silmissä kuiskasi, että "äiti, selviänkö minä?" Onneksi alko tosi nopeesti paranemaan, eikä kyllä pelkoakaan, että tuo poika unohtaisi lääkityksensä, muistuttaa ehtimiseen tabletista ja rasvauksesta, mikä tällaisen homepää-äitin kanssa on tietysti ihan hyväkin.



Kaikille tasapuolisesti onnea hienoista ultrakuulumisista, siellä pieniä polskuttelee iiiso kasa!!! Ihan mahtava juttu : ) Sisaruksillekin on osa jo kertonut, ja muillekin läheisille. Meillä kaikki lapset kyllä tietää, ja reaktiota jännitin tosi paljon varsinkin esikoisen osalta, mutta yllättävän rauhallinen oli, minusta rauhallisempi kuin reilu vuosi sitten kun kerrottiin :) Toi Miljeeran "se repii mun julisteet" oli kyllä aika hillitön, vaikka ymmärtää toki täytyy, että hätä on oikeasti aito ja suuri :D Meillä tuo isompi neiti on kyllä aika lörpöttelijä, mutta yllättävän hyvin on saanut itsensä hillittyä. Juhannuksenakin täällä tosiaan oli reilut parikymmentä henkeä, enkä sitten katsonut tarpeelliseksi ruveta asiasta puhumaan, jos ei joku kysyisi, ei kysynyt. Kiitos näiden läskien, sitä ei mielestäni edes huomaa ja hyvin onnistuin hämäämään silloin jussinakin. Kaikki luulivat, että juon koko ajan jotain, kun saunassa minulla oli aivan tavallinen siideri (siitä en luovu!) ja lopun iltaa join lasista (alkoholitonta sidua tai mehua), eikä kukaan kiinnittänyt huomiota, kun kaikilla oli lasi :) Pari päivää sitten kummityttö närkästyneenä huuteli, että tyttöseni väittää, että sulla on muka vauva mahassa ja minä vaan nauroin, että vai niin väittää ja se ohitettiin sillä. Edelleen olen kertonut kolmelle ihmiselle, eikä edes äitini, jolle siis mies on kertonut, ole kysynyt edelleenkään mitään. Voihan se tietysti olla niinkin, niin kuin täälläkin joku epäili, etteivät kehtaa/uskalla kysyä.



Sikapiikistäkin kyseltiin ja meillä sen on saaneet pojat koulusta ja vanhempi tyttö käytettiin siinä "yleisessä jaossa". Nuorimmaiselle sitä ei ole edes tarjottu, eikä olla miehenkään kanssa sitä sitten haettu. Nyt en tosin uskaltaisikaan, niin paljon hämäriä keskenmenoja sattunut pari viikkoa piikin oton jälkeen. En siis todella tiedä, onko asiaa sen kummemmin tutkittu, mutta jotenkin tuntuu, etten nyt sitä halua. Ja noista liikkeistäkin on ollut paljon juttua. Näköjään ei siis mitään huolta, vaikkei itse edes tällä viidennelläkään kerralla tunne liikkeitä vielä tässä vaiheessa. Edelliseltä tulivat muistaakseni joskus 18+ -viikolla, mutta mulla tuo etuseinäistukka, sekin jo viidettä kertaa, vaikuttanee asiaan.



Jos sitten jotain omasta olosta niin ei mitään! Ihan kuin ei raskaana oliskaan, paitsi, että on tuo pömppö tossa alamahassa. Ei vuotoja, ei kolotuksia, eikä enää onneksi pahaa oloa tai kummempaa väsymystäkään. Poikaolo edelleen on, vaikka kummastuttaa se, että peittojen pöllytys kiehtoo ihan uskomattomalla tavalla (pojilta aikanaan koko vehje etoi niin, ettei saunassa meinannut voida samaan aikaan olla :D )! Kovasti remppahommia porukka puuhaillut, ja mekin täällä kolme päivää lakattiin paneleita tuolla mökkityömaalla ja johan oli ihanaa puuhaa! Nyt tekis ihan älyttömästi mieli tehdä tässä talossakin jotain muutoksia, mutta rahatilanne lyö kyllä ihan totaalisen stopin moiselle suunnittelullekin. Kelan kanssa saa taas tapella kotihoidontukisenteistä oikein tosissaan! Terassia tossa alotettiin, että jos sen sais tehtyä, kun siihen materiaalit olleet jemmassa jo monta vuotta...Miten niin me ollaan vähän saamattomia?! Nyt vaan sitä odotusta kaiketi, aika matalalla profiililla, kun tämän oman olon takia ei aina edes muista koko asiaa :) Mieheltä yks päivä kyselin, kun ei ole aikoihin mitään maininnut, että mikä on pössis asian suhteen, mut sanoi vaan, et välillä iskee aina paniikki, enimmäkseen ok. Kaipa tää tästä. Omituista on kyllä se, että kun olen noille kaikille pitänyt jonkinlaista päiväkirjaa odotuksen ajalta, niin nyt en ole saanut kirjoitettua riviäkään tälle. Mietin jo tuossa, että onko se merkki siitä, että joku menee pieleen, ettei tarvii kirjottaa, kun ei mitään vauvaa tulekaan, mutta onkohan jo liiankin taikauskoista?



Mutta kaipa tässä jorinaa yhdelle kertaa... Pitää koittaa useammin kirjoitella ja yrittää perehtyä tuohon ryhmäasiaankin ajan kanssa, nyt kipeä pieni neiti hermostuu kyllä tosissaan, jos ei liiku!!! Tulkaahan kulmille naiset :)



-omppeli ja Yllis rv 16 ja jotain, kai... -

Lapsia on 5, poika -94, poika -95, poika -02, tyttö -03 ja tyttö -05. Kuudes siis tulossa laskettu aika 4.2.11 Varsinainen kissankulma kyllä kun täällä taloudessa on myös neljä kissaa:)



Meille on siis tulossa kolmas "sarja" ja kun nuo ikäerot on tuommoiset niin tavallaan tämä helpottaa koko ajan vaikka lapsia tuleekin lisää. Kaksi vanhinta poikaa on vielä semmosia että ne tykkää lapsista, toinen on toista kesää kesätöissä leikkipuistossa ja esikoinen neljättä kesää ohjaajana Nuorisoasiainkeskuksella(ekaa kesää siis palkallisena apuohjaajana)ja aloittaa syksyllä lähihoitajaopinnot (suuntautuu lapsiin ja nuoriin).



Kerroinkin noille isommille jo, näyttivät yllättyneiltä ja ilahtuneilta. Pienemmille en ole kertonut vielä, ovat isän kanssa mummolassa. Tekisi mieli kertoa jo, tai sitten odotetaan vielä kaksi viikkoa ja kerrotaan np-ultran jälkeen.



Näytän kyllä jo ihan raskaanaolevalta ja äitiysvaatteet olleet käytössä jo viikkoja. Ja viikkoja on vasta 10+5! 7+ viikoilla ultrassa näkyi kyllä ylimääräinen nesteontelo josta lääkäri arveli että olis ollut kaksoset ja toinen mennyt kesken. Jännittää se seuraava ultra että mitä siellä nyt näkyy..



Esikoinen olikin jo kommentoinut mun mahaani ja 8v tökkii sitä välillä. Ehkä noille pienemmillekin pitää jo kertoa. Ne repeää kyllä riemusta kun ne on jo monta vuotta toivoneet meille vauvaa. Kaksi pojista toivoo veljeä kun toisella on vaan 1 pikkuveli ja toisella ei yhtään. Esikoisella taas molempia 2 niin ei niin väliä.

Meillä kukaan ei ole ikinä ollut mustasukkainen yhtään pikkusisaruksilleen, mutta tuo nuorin tulee olemaan kun se on isommilleenkin jo mustis. Jos joku tulee syliin niin hän änkee väliin. Ja on taatusti saanut tarpeeksi huomiota, se on kaikkien lellivauva.



Miten teillä muilla, näkyykö mahat aikaisin? Ja miten lapset on suhtautuneet uuteen tulokkaaseen?

Ei hitto vieköön, mää en ole yhtään kanssa helleihminen:(( RAKASTAN SYKSYÄ!! pimeitä iltoja, saunaa ja kynttilöitä, vesisadetta ja viileitä ihania, kirpeitä aamuja:)



Dolcevita: Me käytiin kanssa viime odotuksessa Brunolla, oli kyllä sen koko rahan arvoinen kokemus:)



Maalaisomena: Kiitos vastauksesta:) Kiinnostaa, kun itse olen alalla, olenkin tainnut kertoa että olen psyk.sh...? Kovasti voimia ja kaikkea kaunista:)



Pompparelli: Kiva kun tulit mukaan joukkoon tummaan:) Aika huvittavaa kun meillä monella tuntuu olevan noita karvasia vauvojakin riittämiin:D Sulla kun on hyvä setti kumpaakin sorttia, onko odotuksissa ollut eroja? siis selkeitä tyttö ja poika merkkejä? Tämäkin kiinnostaa kun itsellä vaan yhtä plaatua;) Mulla ei kyllä näy yhtään masua... lapset muka näkee, mutta ei sitä kyllä ole yhtään:)) Pieni kova kumpu tuntuu navan alla kämmeneen, mutta ei yhtään pullota mihinkään... noo, se ehtii, loppuajasta mulla onkin aina tosi komia kumpu tähän varteen, ja asukas myös mahtipontisen kokoinen tän kokoiseen äitiin!! Lapsille on kerrottu, ja innossaanhn nuo ovat kun mitkä. Isot siskot hoitelee tuota kuopustakin tosi mielellään ja niistä onkin korvaamaton apu:)



Viimeksi eilen kehuin tyttöjä illalla vuolaasti kun ovat niin apuna, sitten kaikki itkettiin tunnemyrskyjä:)) Isot tytöt on kanssa tosi herkkiä niinkun minäkin, ja niinku olen jo monta kertaa todennu, tämä raskaus on vetänyt mut herkäksi potenssiin tuhat!! Eilen illalla mun mies nauro jo ihan oikeesti tätä mun vetistelyä kun luin Anna Wahlgrenin lapsikirjaa ja siinä oli lause " mies on kauneimmillaan tullessaan isäksi " voi... taas alkaa näppiskin kastua...



Täällä vointi samanlainen kuin viimeksikin:) flunssa on voitettu, JEE!!! exän kanssa joutu vähän taas taistelee, mutta en anna sen (enää) masentaa, enkä suostu liikoja sitä murehtimaan... se on sellasta. Aina tapeltu, yhdessä ja erikseen.



Onko teillä muilla kaikki vauvan tarpeet valmiina? Meillä ei ole, joutuu hankkimaan taas kaikki, vaunuista lähtien...



nyt katselee dr. philliä:)



Mami ja papu 15+5