Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertoisitko lievästä Aspergerista harrastustoiminnan vetäjälle?
28.04.2010 |
8v tyttärelläni on lievä Aspergerin syndrooma, joka ei aiheuta mittavia toimenpiteitä mihinkään suuntaan.
Suurimmat ongelmat ovat jumiutuminen tilanteisiin, eli toimii välillä hermostuttavan hitaasti (esim. pukeminen, syöminen, WC:ssä käyminen jne.), vaikkei motorisesti olekaan mitenkään poikkeava.
Jumiutumiseen liittyy myös pettymyksiin jumiutuminen, eli jos ei osaa heti jotain asiaa, voi jäädä harmittelemaan sitä paikalleen ja lukkiutua siihen tilaan (esim. hippaleikissä jäätyään kiinni jää seisomaan paikalleen pettyneenä, tai ei suostu harjoittelemaan pallon kiinni ottamista uudestaan jos kerran pudottaa).
Tyttö on psykiatrisessa mielessä aivan terve, samoin fyysisesti.
Harrastustoiminnan vetäjä on muutaman kerran viestittänyt, että tyttö on joissain tilanteissa ollut vähän hankala ja asioista on keskusteltu hyvässä hengessä.
En halua leimata tytärtäni, sillä diagnoosin heittäminen ilmaan varsinkin ei-ammatti-kasvattajalle voi vaikeuttaa tytön elämää entisestään. Tyttöä kun ei pitäisi käsitellä minään erityistapauksena tai antaa lisäaikaa tai erityisvapauksia Aspergerin takia - sopeuttaminen normaaliin toimintaan olisi kaikille paras vaihtoehto.
Joskus tekisi kuitenkin mieli sanoa muille ihmisille, että ymmärtäkää erilaisuutta - erilaisuus ei tartu. Niin kuin tuolle harrastustoiminnan vetäjälle, joka ei voi käsittää miten ulkovaatteiden pukemiseen haettaessa voi mennä 20 minuuttia 8v tytöltä.
Kysymykseni: Mitä SINÄ ajattelisit, jos kuulet jollain olevan Aspergerin syndrooma? Käyttäydytkö ihmisen seurassa eri tavalla? Ajatteletko ihmisestä jotenkin eri tavalla kuin ennen?
Kommentit (56)
toisten ihmisten yksityisasioita EI KERROTA SINULLE MISSÄÄN TILANTEESSA, elleivät vanhemmat tee sitä.
Kouluissa kiusataan aina. Ja käyttäydytään huonosti. Aina joku jossain luokalla. Sille ei voi mitään. Siksi tieto tällaisesta lapsesta ja hänen reagoinnistaan, olisi ollut tärkeää ja oleellista. Herranjee, miten rautalangasta tämä pitää vääntää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poistuu takavasemmalle - ei jaksa enää olla kivitettävänä.
asperger on sellainen vaiva, että normaalisti sen omaava ihminen joko vetäytyy kontaktista tai luottaa kehen tahansa kritiikittä. Jos ympärillä olevat ihmiset käyttäytyvät hyvin, tämmöinen ihminen käyttäytyy hänkin erinomaisesti. Mutta jos ympärillä on kiusaamista tai syrjintää tai häntä narrataan ja huijataan ja yllytetään tai vaihtoehtoisesti syrjitään ja ärsytetään, hän reagoi sosiaalisesti kyvyttömällä tavalla - joko enstistä rsuuremmalla veätytymisellä tai vaihtoehtoisesti aggressiivisesti. As-lapsi ei kertakaikkiaan osaa itse valita, miten käyttäytyy, vaan hän heijastaaa ympäristöään suoraan ja yleensä vielä alkuperäistä voimakkaammin.
Niinpä jokainen, joka sanoo, että hänen tuntemansa aspeger-lapsi on terroristi, on itse ensin käyttäytynyt huonosti. Ne taas, jotka tuntevat hyvinkäyttäytyviä asseja, ovat itsekin hyvinkäyttäytyviä ja sivistyneitä.
Kouluissa kiusataan aina. Ja käyttäydytään huonosti. Aina joku jossain luokalla. Sille ei voi mitään. Siksi tieto tällaisesta lapsesta ja hänen reagoinnistaan, olisi ollut tärkeää ja oleellista. Herranjee, miten rautalangasta tämä pitää vääntää?
ja kerrottiin myös luokkakavereille ja näien vanhemmille. Se oli muuten helvetillinen virhe. Hirveän työn ja kuntoutuksen jälkeen meidän poika selviäisi jopa sosiaalisessa ympäristössä ja hänellä on muutama kaverikin, jotka ovat hänen kanssaan siitä huolimatta, että kaikki tietävät hänen olevan 'poikkeava'. Silti luokalla on pari tyyppiä, jotka pitävät asiallisena kiusata häntä siitä, että hänellä on asperger. "Susta ei koskaan tule mitään kun sä olet aivosairas ja vammainen", ne huutavat, jotkut jopa meidän kotipihassa. "Et sä mitään tyttöystävää koskaan saa, aspaska!" Ja vastaavaa kivaa.
Paljosta vetoa 24 ja jälkimmäset terroristihaukkuja (sama tyyppi te kuitekin olette), sä olet jonkun näiden verbaalilahjakkuuksien äiti?
Opettajat, rehtori ja muu henkilökunta anelivat vanhemmilta että luokassa saisi kertoa asiasta.
Ei saanut, koska vanhemmat halusivat lapselleen normaalin koulun. Poika olisi tarvinnut erityisopetusta...
Mitäköhän esimerkiksi minun poikkeuksellisen lahjakas as-tyttäreni tekisi erityisluokalla? Se on hänelle täysin väärä ympäristö.
Jos lasta kiusataan, se on luokkayhteisön ja siihen myös kuuluvien vanhempien ongelma. Kiusaamiseen on puututtava kovalla kädellä, ja se on kitkettävä heti, oli sen syy mikä tahansa.
Se, että joku on erilainen ei oikeuta kiusaamista, oli erilaisuus millaista tahansa. Siihen puuttumattomuus on opettajalta ammatitaidottomuutta, ja vanhemmilta moraalittomuutta.
Kiusaamiseen on syyllinen aina kiusaaja, ei kiusattu tai edes tämän vanhemmat.
Tämä siitä huolimatta, että minä etsin vastausta oireisiin jo silloin kun lapsi oli vain parivuotias. Neuvola piti minua hysteerisenä äitinä. Lopulta kun sain lapsen testeihin, niin diagnoosi oli aivan selvä.
Opelle kerrottiin, koska se vaikutti oleellisesti koulunkäyntiin. (lapsi on pikkuprofessori, joka ei kuitenkaan ymmärrä sosiaalista kanssakäymistä)
Kelalta saatiin parin vuoden kuntoutus, jossa oli todella hyvät ryhmäkeskustelutunnit. Eli samanikäiset as-lapset keskustelivat keskenään (valvoja paikalla, tietysti), jolloin saivat vaihtaa kokemuksiaan. Tämä avasi lapseni silmät huomaamaan, että hän ei olekaan ainoa tällainen lapsi. (Itsetuntoa paransi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asperger on sellainen vaiva, että normaalisti sen omaava ihminen joko vetäytyy kontaktista tai luottaa kehen tahansa kritiikittä. Jos ympärillä olevat ihmiset käyttäytyvät hyvin, tämmöinen ihminen käyttäytyy hänkin erinomaisesti. Mutta jos ympärillä on kiusaamista tai syrjintää tai häntä narrataan ja huijataan ja yllytetään tai vaihtoehtoisesti syrjitään ja ärsytetään, hän reagoi sosiaalisesti kyvyttömällä tavalla - joko enstistä rsuuremmalla veätytymisellä tai vaihtoehtoisesti aggressiivisesti. As-lapsi ei kertakaikkiaan osaa itse valita, miten käyttäytyy, vaan hän heijastaaa ympäristöään suoraan ja yleensä vielä alkuperäistä voimakkaammin.
Niinpä jokainen, joka sanoo, että hänen tuntemansa aspeger-lapsi on terroristi, on itse ensin käyttäytynyt huonosti. Ne taas, jotka tuntevat hyvinkäyttäytyviä asseja, ovat itsekin hyvinkäyttäytyviä ja sivistyneitä.
Kouluissa kiusataan aina. Ja käyttäydytään huonosti. Aina joku jossain luokalla. Sille ei voi mitään. Siksi tieto tällaisesta lapsesta ja hänen reagoinnistaan, olisi ollut tärkeää ja oleellista. Herranjee, miten rautalangasta tämä pitää vääntää?
ja kerrottiin myös luokkakavereille ja näien vanhemmille. Se oli muuten helvetillinen virhe. Hirveän työn ja kuntoutuksen jälkeen meidän poika selviäisi jopa sosiaalisessa ympäristössä ja hänellä on muutama kaverikin, jotka ovat hänen kanssaan siitä huolimatta, että kaikki tietävät hänen olevan 'poikkeava'. Silti luokalla on pari tyyppiä, jotka pitävät asiallisena kiusata häntä siitä, että hänellä on asperger. "Susta ei koskaan tule mitään kun sä olet aivosairas ja vammainen", ne huutavat, jotkut jopa meidän kotipihassa. "Et sä mitään tyttöystävää koskaan saa, aspaska!" Ja vastaavaa kivaa.
Paljosta vetoa 24 ja jälkimmäset terroristihaukkuja (sama tyyppi te kuitekin olette), sä olet jonkun näiden verbaalilahjakkuuksien äiti?
Kaikesta huolimatta assin elämä tulee olemaan "normaalien" joukossa helvettiä, toisinaan. Se on hyvää harjoitusta. Poikasi sai oppia elämän varalle. Olen kokenut saman ja voin sanoa etten olisi hengissä tänäpäivänä, ellen olisi opetellut näitä taitoja jo nuorena.
Normaalit ovat kieroja ja juonikkaita. Saattavat töniä tai nipistää ruokajonossa. Silti kannattaa odottaa. Sille lyönnille tulee oikea hetki, ei jonossa. Vasta koulun jälkeen isketään hampaat sisään.
Nykyään vanhempana ei lyödä, vaan ilkeillään tai ilmiannetaan liikennerikkomuksista. Ilkeän ihmisen voi ilmiantaa monesta syystä. Myöhemmin voi ilmoittaa hänelle hymyillen, kuka hänet ilmiantoi. Assin hymy on opeteltu, mutta toimii hyvin tilanteessa.
Ilkeitä ihmisiä on myös melko helppo lavastaa, täten he joutuvat huonoon valoon yhteisössä, jolloin oma asemani paranee.
On hyvin vaikea opiskella ilkeyttä ja sotataktikointia päällisinpuolin rauhallisesssa maailmassa. Normaalit ihmiset kuitenkin antavat oivalliset eväät ilkeäksi opiskeluun. Olen oppinut melko taitavaksi. Minua voisi melkein kutsua normaaliksi, vaikka assihan minä olen.
T: Assberger44
Olen samaa mieltä. Normiväestö on kieroa ja ilkeää porukkaa. Onneksi joukossa on mukavia ihmisiä. Suurin osa silti tahtoo vain pahaa ja assin on oltava varpaillaan.
Assi lapselle kova koulu selvitä lapsuudesta. Aikuisena on sitten helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ajattelee yläkerrassa nukkuvaa as-poikaa. Kova kohtalo miehellä.
Älkää tulko pilaamaan tätä riitelyllä ja hölmöillä huomioilla.
Kiusaamisesta puheen ollen; sekin on kiusaamista että vakavasta aiheesta tehdään typerää riitaa
(se yksi jonka lapsen kouluvuosi meni pieleen)
Annetaan ihmisten keskustella tässä joita tämä koskettaa.Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee. Eiköhän se, jonka elämä meni pilalle kuitenkin ollut se kiusattu as-lapsi, ei sinun janina-petterisi.
Kyllä ihmisten pitää pystyä sietämään toisten erilaisuutta ihan ilman diagnoosejakin.
Tosin kun kerran tiedät lapsesi vaivan niin voi kysyä, että onko juuri tuo kyseinen harrastus hänelle hyvä. Vai olisko joku muu parempi.
Nykyisin vetäjillä voi olla aikamoinen ongelma kun joka toisella lapsella on joku diagnoosi mutta silti pitäisi pystyä pitämään toiminta alkuperäisen suunnitelman mukaisena.
Lisäksi voi olla kohta epistä niitä taviksia kohtaan jos erityislapset huomioidaan muita erityisemmin aina kaikessa. Taviksillakin kun voi olla ongelmia mihin ei vielä ole diagnoosia kehitelty. Vaikka ihan vaan ujous. Sekin kun on joidenkin mielestä melkoinen haitta ja epänormaaliuden osoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme tappelua aikuisilta ihmisiltä. Välillä käy kyllä mielessä mahtavatko nämä kirjoittelijat kaikki sittenkää olla aikuisia ku palstan juttuja lukee.
Tämäkin on aihe mistä vois keskustella järkevästi niin eiköhän saada riita aikaan.
Mutta itse kysymykseen. Kertoisin itse. Helpottaa ohjaajan työtä koska ymmärtää poikaa. Ja voi sitä kautta ohjata häntä paremmin.
Veljelläni todettiin muinoin lievä asperger. Kyllä se ainakin hänen kohdallaan auttoi että häneen kosketuksissa olevat ihmiset saivat tietää asiasta.
Normaalilla ihmisellä (lapsella) tulee olla kyky sietämään erilaisuutta, ja jos ei sitä ole ,sitä tulee kehittää!
Ei kuulu muille toisten diagnoosit.
Ja varmasti on paljon lapsia joille ei koskaan tehdä diagnoosia(adhd, tai muuten vaan vilkkaat lapset jne jne.) On myös vanhempia joille ei edes tule mieleen hakea jotain diagnoosia.
Joten opetetaan me lapsillemme, että ihmisiä on erilaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmisten pitää pystyä sietämään toisten erilaisuutta ihan ilman diagnoosejakin. Tosin kun kerran tiedät lapsesi vaivan niin voi kysyä, että onko juuri tuo kyseinen harrastus hänelle hyvä. Vai olisko joku muu parempi. Nykyisin vetäjillä voi olla aikamoinen ongelma kun joka toisella lapsella on joku diagnoosi mutta silti pitäisi pystyä pitämään toiminta alkuperäisen suunnitelman mukaisena. Lisäksi voi olla kohta epistä niitä taviksia kohtaan jos erityislapset huomioidaan muita erityisemmin aina kaikessa. Taviksillakin kun voi olla ongelmia mihin ei vielä ole diagnoosia kehitelty. Vaikka ihan vaan ujous. Sekin kun on joidenkin mielestä melkoinen haitta ja epänormaaliuden osoitus.
Alue: Aihe vapaa
jos joutuu kiusaamisen kohteeksi. Kiusaaminen on tässä se ilmiö, johon tulisi puuttua. En usko, että rehtori ja opettajat anelevat, että saisivat kertoa asiasta.
Ja edelleenkään, kenenkään ihmisen henkilökohtaisia asioita ei kerrota sinulle.
Jos asperger-lapsi (alan toki jo epäillä koko asiaasi) on purrut lastasi, se kertoo minulle 99% todennäköosyydellä, että sinun lapsesi on ollut kiusaaja. Tämä ei sinänsä ihmetytä minua lainkaan, kun luen kommenttejasi.
Sinultahan se moraali on opittu.