Kertoisitko lievästä Aspergerista harrastustoiminnan vetäjälle?
8v tyttärelläni on lievä Aspergerin syndrooma, joka ei aiheuta mittavia toimenpiteitä mihinkään suuntaan.
Suurimmat ongelmat ovat jumiutuminen tilanteisiin, eli toimii välillä hermostuttavan hitaasti (esim. pukeminen, syöminen, WC:ssä käyminen jne.), vaikkei motorisesti olekaan mitenkään poikkeava.
Jumiutumiseen liittyy myös pettymyksiin jumiutuminen, eli jos ei osaa heti jotain asiaa, voi jäädä harmittelemaan sitä paikalleen ja lukkiutua siihen tilaan (esim. hippaleikissä jäätyään kiinni jää seisomaan paikalleen pettyneenä, tai ei suostu harjoittelemaan pallon kiinni ottamista uudestaan jos kerran pudottaa).
Tyttö on psykiatrisessa mielessä aivan terve, samoin fyysisesti.
Harrastustoiminnan vetäjä on muutaman kerran viestittänyt, että tyttö on joissain tilanteissa ollut vähän hankala ja asioista on keskusteltu hyvässä hengessä.
En halua leimata tytärtäni, sillä diagnoosin heittäminen ilmaan varsinkin ei-ammatti-kasvattajalle voi vaikeuttaa tytön elämää entisestään. Tyttöä kun ei pitäisi käsitellä minään erityistapauksena tai antaa lisäaikaa tai erityisvapauksia Aspergerin takia - sopeuttaminen normaaliin toimintaan olisi kaikille paras vaihtoehto.
Joskus tekisi kuitenkin mieli sanoa muille ihmisille, että ymmärtäkää erilaisuutta - erilaisuus ei tartu. Niin kuin tuolle harrastustoiminnan vetäjälle, joka ei voi käsittää miten ulkovaatteiden pukemiseen haettaessa voi mennä 20 minuuttia 8v tytöltä.
Kysymykseni: Mitä SINÄ ajattelisit, jos kuulet jollain olevan Aspergerin syndrooma? Käyttäydytkö ihmisen seurassa eri tavalla? Ajatteletko ihmisestä jotenkin eri tavalla kuin ennen?
Kommentit (56)
Jos harrastuksen vetäjä luulee, että lapsi vetkuttelee tai hannaa tahallaan, käsittelee hän lasta sen mukaan. Jos hän tietää, että lapsi ei vain pysty toimimaan tietyllä tavalla, osaa ohjaaja antaa sopivasti löysää ja tukea lasta.
En ihan oikeasti ymmärrä, miksi diagnoosista ei voi kertoa. Onko reilua laittaa tyttö pärjäämään ympäristössä, joka ei ymmärrä häntä?
Ihan sen takia, että vetäjä ymmärtää, ettei lapsesi esim. pue hitaasti pelkästään ilkeilläkseen. Ammattitaidoton ja naiivi ihminen saattaa ajatella, että lapsesi haluaa vain kiusata häntä, aikuista. Eikä ole tavatonta, että epäkypsä ihminen lähtee leikkiin mukaan... Kyllä diagnoosin kertominen lisäisi ymmärrystä. Kunhan kerrot myös saman, mitä kerrot meille: ei tarvitse kohdella erilailla.
että minullakin on perhepiirissä asperger-aikuinen. On paljon helpompi ymmärtää häntä, kun tietää mistä on kyse. Ymmärtämisellä en tarkoita sitä, että häntä käsitellään silkkihansikkain tms., vaan että käsittää, miksi toinen pyrkii käyttäytymään tilanteessa x tavalla y, ja osataan ennakoida esim. yhteisillä reissuilla vastaan tulevia tilanteita.
Minusta asperger-diagnoosista kertominen on vähän kuin kertoisi, että "meidän poika on tosi kova lukeamaan ja sillä on hirmuisen vahva mielikuvitus, eli voi helposti unohtua ajattelemaan omiaan, eikä huomaa tehdä koulutehtäviä". Tällöin opettaja tietää, että lasta pitää välillä tökätä hereille ja kyse on vain vilkkaasta mielikuvituksesta, eikä esim. tehtävien välttelystä ja laiskuudesta. Ei ehkä paras vertaus, mutta en parempaakaan keksinyt. :)
Meillä ainakin diagnosoinnista on ollut pelkästään apua. Kuntoutus on auttanut. Meillä siis se tapahtui jo ennen kouluikää. Eka luokalla vähän kuntoutusta ja tokalla vain puheopea r:n takia. Mahdollisimman varhainen diagnosointi tärkeä. Käytös leimaa lapsen, jos siinä käytöksessä vähänkin jotain on. Diagnoosi tuo ymmärryksen. Itse on ole omaani mihinkään harrastukseen uskaltanut vielä edes yrittää. Ei itsekään mihinkäään hinku.
Onko koulussa osattu huomioida?
meillä as-diagnoosi on tosi tuore juttu ja kaikki käytännön kokemus kiinnostaa
saatan vielä nykyäänkin jäädä murisemaan paikalleni sparrissa. Pian kuitenkin herään, kun saan hanskasta.
Ei tarvitse kertoa. Jos kysyy niin voi vastata.
koska luokkalla oli asperger-poika, eikä siitä kerrottu luokassa.
Koko ensimmäinen vuosi - kiitos myös onnettoman open - meni ihan vituralleen. Eivät ole vanhemmat vieläkään myöntäneet aspergeria. Yksi opettaja sen livautti vahingossa.
Poikaa kiusattiin erilaisuudesta. Ja luokassa oli kovia tappeluita. Kaikki kiusasivat häntä. JOS asiasta olisi kerrottu oppilaille ja vanhemmille etukäteen, olisi vuosi ollut varmasti aivan toinen. Tämä poika olisi kyllä tarvinnut henkilökohtaisen avustajan, mutta kun vanhemmat halusivat asian salata, niin eihän se käynyt laatuun. Poika aiheutti ongelmia jo tarhassa ja eskarissa. Joku muutti koulua tuon pojan takia.
Summa summarum: rehellisyys maan perii. Kun kerrotaan, on helpompi ymmärtää.
Poikaa kiusattiin erilaisuudesta. Ja luokassa oli kovia tappeluita. Kaikki kiusasivat häntä. .... Poika aiheutti ongelmia jo tarhassa ja eskarissa. Joku muutti koulua tuon pojan takia.
Käsitätkö itse kuinka typerä tämä kirjoitukseksi on? Poikaa siis kiusattiin ja aiheutti siis ongelmia.
Jumalauta mikä idiotti. Vedä itsesti naruun.
Nyt on vain niin, että tämä on typerin kirjoitus, jonka olen koskaan lukenut täällä. Voi, sinun pojallasi oli ongelmia, koska asperger-poikaa kiusattiin.
Voivoi.
Olisikohan niin, että se älysi hedelmä oli se kiusaaja.
SINULLE tai MUILLE LAPSILLE vaan opettajalle. Samalla tavalla SINULLE tai LAPSILLE ei kerrottaisi, jos jollakin luokan lapsista olisi vaikkapa jokin perinnöllinen tauti.
olen toiminut itse ohjaajana lasten ja nuorten harrastustoiminnassa ja kannustan kyllä kertomaan ohjaajalle. Voithan antaa vähän perustietoa samalla, mitä as -diagnoosi tarkoittaa, jotta puhutte varmasti samasta asiasta. Ohjaajan on hyvä tietää mahdollisista erityispiirteistä senkin vuoksi, että osaa tukea paitsi lastasi, myös ohjata muuta ryhmää siten, ettei lapsesi leimautuisi ryhmässä oudoksi tms. Parhaimmillaanhan ohjaaja pystyykin tukemaan lasten sosiaalisia suhteita.
Poikaa kiusattiin erilaisuudesta. Ja luokassa oli kovia tappeluita. Kaikki kiusasivat häntä. .... Poika aiheutti ongelmia jo tarhassa ja eskarissa. Joku muutti koulua tuon pojan takia.
Käsitätkö itse kuinka typerä tämä kirjoitukseksi on? Poikaa siis kiusattiin ja aiheutti siis ongelmia.
Jumalauta mikä idiotti. Vedä itsesti naruun.
Asperger-poika häiriköi muita kaikki tunnit, mm. löi ja puri poikaani. Ja monia muita - tyttöjä myös. Siksi häntä kiusattiin.
Anteeksi kultaseni, mutta minä en ole idiootti. Anonyymiteetti ei estä solvausta. Tiesitkös?
Opettajat, rehtori ja muu henkilökunta anelivat vanhemmilta että luokassa saisi kertoa asiasta.
Ei saanut, koska vanhemmat halusivat lapselleen normaalin koulun. Poika olisi tarvinnut erityisopetusta...
jolle kukaan ei voi luokassa eikä harrastusporukassa mitään. Muut maksavat hermoillaan siitä että nämä pikkutyrannit pääsevät sopeutumaan normaalien joukkoon.
asperger on sellainen vaiva, että normaalisti sen omaava ihminen joko vetäytyy kontaktista tai luottaa kehen tahansa kritiikittä. Jos ympärillä olevat ihmiset käyttäytyvät hyvin, tämmöinen ihminen käyttäytyy hänkin erinomaisesti. Mutta jos ympärillä on kiusaamista tai syrjintää tai häntä narrataan ja huijataan ja yllytetään tai vaihtoehtoisesti syrjitään ja ärsytetään, hän reagoi sosiaalisesti kyvyttömällä tavalla - joko enstistä rsuuremmalla veätytymisellä tai vaihtoehtoisesti aggressiivisesti. As-lapsi ei kertakaikkiaan osaa itse valita, miten käyttäytyy, vaan hän heijastaaa ympäristöään suoraan ja yleensä vielä alkuperäistä voimakkaammin.
Niinpä jokainen, joka sanoo, että hänen tuntemansa aspeger-lapsi on terroristi, on itse ensin käyttäytynyt huonosti. Ne taas, jotka tuntevat hyvinkäyttäytyviä asseja, ovat itsekin hyvinkäyttäytyviä ja sivistyneitä.
Opettajat, rehtori ja muu henkilökunta anelivat vanhemmilta että luokassa saisi kertoa asiasta.
Ei saanut, koska vanhemmat halusivat lapselleen normaalin koulun. Poika olisi tarvinnut erityisopetusta...
Olihan se varmaan mielenkiintoista luokan lapsien katsella, kun asperger-poika riehui niin, että siellä oli kolme opettajatätiä pitelemässä kiinni ja taltuttamassa häntä.
siis pikkutyranni? Mitä vielä? Ymmärrätkö, että asperger ei ole sama kuin adhd, esimerkiksi?
Jokainen lapsi voi olla hermojaraastava terroristi. Mitä huonosti käyttäytyvälle lapselle - mistä tahansa syystä - pitäisi mielestäsi tehdä?
...oli sitten kyse aspergerin syndroomasta, juuri tapahtuneesta rakkaan isovanhemman kuolemasta, liki huomaamattomasta kehitysvammasta, pienestäkin psyykkisestä sairaudesta tai mitä nyt ikinä voikaan vaikuttaa lapsen (tai aikuisenkin) olemiseen luokassa tms. kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa.
Ei kait erityispiirteen kertominen niin kamalaa voi olla!? Eikö se vaan auta toisia ihmisiä suhtautumaan "poikkeavasti käyttäytyvään" ehkä ymmärtävämmin ja pidemmällä hermolla kuin normi-lapseen.
asperger on sellainen vaiva, että normaalisti sen omaava ihminen joko vetäytyy kontaktista tai luottaa kehen tahansa kritiikittä. Jos ympärillä olevat ihmiset käyttäytyvät hyvin, tämmöinen ihminen käyttäytyy hänkin erinomaisesti. Mutta jos ympärillä on kiusaamista tai syrjintää tai häntä narrataan ja huijataan ja yllytetään tai vaihtoehtoisesti syrjitään ja ärsytetään, hän reagoi sosiaalisesti kyvyttömällä tavalla - joko enstistä rsuuremmalla veätytymisellä tai vaihtoehtoisesti aggressiivisesti. As-lapsi ei kertakaikkiaan osaa itse valita, miten käyttäytyy, vaan hän heijastaaa ympäristöään suoraan ja yleensä vielä alkuperäistä voimakkaammin.
Niinpä jokainen, joka sanoo, että hänen tuntemansa aspeger-lapsi on terroristi, on itse ensin käyttäytynyt huonosti. Ne taas, jotka tuntevat hyvinkäyttäytyviä asseja, ovat itsekin hyvinkäyttäytyviä ja sivistyneitä.
Kouluissa kiusataan aina. Ja käyttäydytään huonosti. Aina joku jossain luokalla. Sille ei voi mitään. Siksi tieto tällaisesta lapsesta ja hänen reagoinnistaan, olisi ollut tärkeää ja oleellista. Herranjee, miten rautalangasta tämä pitää vääntää?
Piirteet voi tarkoittaa sitäkin, että ei olla vielä ihan varmoja. Omallani oli ensin autistiset piirteet, sitten aspergerpiirteet ja sitter asperger diagnoosissa. Lievä tarkoittaa esim. sitä, että pystyy olemaan normaaliluokassa koulussa.