Omien rahojen perheet, kenen tulotaso määrään lasten elintason?

Toimii yllättävän hyvin, varsinkin kun kummatkin olemme aika säästäväisiä ja tarkkoja rahoista.



Lasten hankinnoista - kuten muistakin - keskustelemme ja päätämme yhdessä. Yhteisten rahojen ansiosta kummatkin osallistuvat ja ottavat vastuuta päätöksenteosta.



Itse olen ajatellut asian niin, että kun kyseessä on perhe, jossa kuuluukin sitoutua yhteen eri elämän osa-alueilla, niin miksi ei myös raha-asioissa? Samassa veneessä kuitenkin ollaan.

lapsilisät. Pääsääntöisesti mä pyöritän lastenvaatekuvioita ja ostan tarvittavat vaatteet. Mies ostaa joskus jotain kun erikseen sovitaan. Ei osteta halvinta eikä välttämättä kalleinta vaan sopivaa.



Vaikka meillä on ns. omat rahat, ei me mitenkään lasketa, että kulut varmana menee puoliksi.



Hoitovapaalla ei ole ollut meistä kumpikaan, vaan lapset ovat menneet päiväkotiin heti kun vanhempainvapaat ja kertyneet kesälomat on käytetty.

Ja maksan koulutuksen vaikka niillä sijoitusasunnoilla, jotka hankin ennen lastensaantia.

Ehkä 4000 euroa. Ja koska säästin yksin miehen käyttäessä omia rahojaan kalliisiin harrastuksiin ja lomiin, en myöskään aio näitä rahoja käyttää hänen hyväkseen.

oli se sitten ruoka tai vaatteet eli lasten elintaso = äidin elintaso. Ennen hoitovapaata säästin, että pärjään.

oli se sitten ruoka tai vaatteet eli lasten elintaso = äidin elintaso. Ennen hoitovapaata säästin, että pärjään.

Oletteko yhdessä sopineet tuon että sinä hoidat lasten kaikki kulut?

Onko meillä ap:n mielestä omat rahat, kun kummallakin omat tilit ilman että toisella on niihin käyttöoikeus? Meillä on myös yksi yhteinen tili, jonne molemmat laittaa rahaa. Siltä maksan kaikki talouden menot ja lapseen liittyvän. Mies maksaa omista rahoistaan yhtiövastikkeen ja sähkölaskun, koska on paljon minua rahakkaampi.



Mieheni tulotaso ilmeisesti siis määrittää elintasomme jossakin määrin. Toisaalta me eletään ja asutaan paljon vaatimattomammin kuin mitä varaa olisi, mutta se lienee yhteinen päätös...

Miehellä ei ole ollut mitään ongelmaa olla puuttumatta tekemiini hankintoihin. Hän delegoi mielellään lasten vaate yms hankinnat mulle. Taidan olla ostanut jopa kaikki polkupyörätkin meidän talouteen miehen pyörää lukuunottamatta. Mutta olen erittäin järkevä rahankäytössä ja mies tietää sen että ostan laadukasta ja koska kierrätän kaiken vielä kirppiksellä, niin ei noiden lasten hankinnat itselle ihan hirveitä maksa. Hoitovapaasta selvisin säästämällä ennakkoon. Ansaitsen selvästi enemmän kuin mies, joten säästöönkin jää enemmän.

eli oman autonsa, oman kesämökkinsä, omat ruokansa, omat vaatteensa, omat harrastuksensa ja oman talonsa (jossa me saamme asua ihan ilmaiseksi, kuten hän muistaa aika ajoin huomauttaa). Lapset ovat miehen ja minun yhteisiä eli kyse ei ole vain minun lapsistani.

tiukasti puoliksi ja esim. hoitovapaalla nainen ei voi osallistua lomamatkalle kun ei pysty maksamaan omaa osuuttaan tai ei voi ostaa uusia kenkiä, kun kaikki raha menee sen oman 50% täyttämiseen.

Ja siis meillä on yhteinen tili jolle kumpikin laittaa rahaa kuukausittain, josta kaikki nämä perheen menot maksetaan. Ei tarvitse laskea mikä lasku kenellekin kuuluu.

Mies yksinkertaisesti kieltäytyy antamasta rahaa, koska saan lapsilisät, joka kuulemma riittää kolmelle lapselle ihan hyvin, jos en tuhlaa.

Minä maksan sitten oman puhelinlaskuni, Hesarin, joskus ruoat ja vaatteet lapsille. Mies vastaa isommista ostoksista; esim. polkupyörät, televisiot, playstationit, harrastukset, päivähoitomaksut ja iltapäiväkerhon.

Vai jääkaapissa merkityt hyllyt?

Mies yksinkertaisesti kieltäytyy antamasta rahaa, koska saan lapsilisät, joka kuulemma riittää kolmelle lapselle ihan hyvin, jos en tuhlaa.

vain sun projekti, vai miten on päätynyt tähän tulokseen?

ymmärtää tiukkaa kulujen puolittamista, silloin kun on perustettu perhe. Sen ymmärrän, että pidetään omat tilit ja periaatteessa omat rahat, mutta siis väljästi rajaten. Ja jos toisella on vielä paljon enemmän rahaa, niin onhan se aika epistä. Eikö yhteiset lapset ole jo melkoinen sitoumus...

sitoutuu lasten hankkimiseen, kun tietoisesti yhdessä jätetään ehkäisy pois.



Miehen mielestä lapset on äidin ja äiti niistä vastaa, kuluineen kaikkineen. Hän tarjoaa meille ilmaisen asunnon, josta kuulemma saisi vuokraa hyvinkin yli 1200 e/kk (paitsi että kukaan ei alivuokralaisena niin paljoa maksaisi)

Minä opiskelen ja saan koulutusrahaa. Mies maksaa asumisen, suurimman osaa ruokamenoista, vakuutukset, yllättävät menot, auton kulut ja kodin hankinnat. Minä ostan vaatteet itselleni ja lapsille. Jos laittaisin miehen maksamaan myös meidän vaatteet, kulkisimme tarjoustalon vaatteissa. Miehen mielestä vain aivottomat ostavat muoti- ja merkkituotteita, sillä laatua saa halvemmallakin, joten tuosta en viitsi edes keskustella, sama linja hius- ja meikkituotteissa ja tietyissä leluissa ja harrastevälineissä, minä hankin ne.

helppo homma