Omien rahojen perheet, kenen tulotaso määrään lasten elintason?

2 jääkaappia helppo homma

miksi meidän talossa on 2 jääkaappia - edellisillä omistajilla oli omat rahat!

eli oman autonsa, oman kesämökkinsä, omat ruokansa, omat vaatteensa, omat harrastuksensa ja oman talonsa (jossa me saamme asua ihan ilmaiseksi, kuten hän muistaa aika ajoin huomauttaa). Lapset ovat miehen ja minun yhteisiä eli kyse ei ole vain minun lapsistani.

En ikinä eläisi tuollaisen miehen kanssa, miten hän osallistuu lastensa elatukseen?

Mun äiti oli kotiäiti. Eli isä teki kahta työtä ja elätti perhettä. Mutta musta on ihan kiva, että rahani ovat omat, niin saan tuhlatakin ne niin kuin haluan. Meillä siis maksaa suurimman osan talouden kustannuksista varakkaampana, mutta silti meillä on molemmilla ns. omat rahat.

Eikö sinulla ole enää edes itsekunnioituksen rippeitä jäljellä?

sitoutuu lasten hankkimiseen, kun tietoisesti yhdessä jätetään ehkäisy pois. Miehen mielestä lapset on äidin ja äiti niistä vastaa, kuluineen kaikkineen. Hän tarjoaa meille ilmaisen asunnon, josta kuulemma saisi vuokraa hyvinkin yli 1200 e/kk (paitsi että kukaan ei alivuokralaisena niin paljoa maksaisi)

Lasten "elintaso" on periaatteessa meidän perheen yhteinen elintaso, siinä mielessä että lapset esim. syövät samaa ruokaa kuin aikuisetkin, asuvat samassa talossa kuin aikuisetkin ja matkustavat silloin kuin aikuisetkin.



Tavaraa lapset eivät saa kummankaan palkan mukaisesti vaan meidän yhteisten kasvatusperiaatteiden mukaisesti.



Se, ostetaanko halvinta tai kalleinta keskustellaan miehen kanssa tapauskohtaisesti. Pääsääntöisesti näiden yhteisten lastemme menot maksetaan tietysti yhteisistä rahoista, mutta joskus jos jompikumpi haluaa tehdä jotain rahaa vaativaa jota toinen ei halua (tai josta itsekin tietää että se on tärkeää vain itselle) niin se sitten maksaa ylimääräiset omistaan. Esim. yhteisistä rahoista mä ostan kaikki mielestäni oikeasti tarvittavat lasten vaatteet, ja jos sitten mulle tulee henkilökohtaisia mielitekoja kun näen jotain ekstrasöpöä ylimääräistä lastenvaatetta ihan vain omaksi ilokseni niin maksan ne omista rahoistani. Ei mies sitä mitenkään vaadi, mutta musta se on ihan oikeudenmukaista.

Siis joo, musta on tärkeää että molemmilla on omat rahat, mutta eihän me nyt vietetä päiviämme laskien sitä kuka on mitäkin kenellekin ostanut! Rajaus on summittainen. Ja jos toinen on jostain syystä vaikka unohtanut oman korttinsa kotiin tai vaikka tyhjentänyt tilinsä niin kyllä se sitten ihan surutta maksaa niitä "omiakin" menojaan yhteiseltä tililtä.

Omat rahat ei tarkoita sitä että kytättäisiin kuinka monta lihapullaa toinen syö. Se ei myöskään tarkoita sitä että niillä omilla rahoillaan saisi tehdä ihan mitä tykkää, toiselta kyselemättä - en mä sanotaan nyt vaikka saisi mennä ostamaan meidän yhteiseen kotiin omilla rahoillani mitä hyvänsä huonekalua ihan vain siksi että "ne oli mun rahoja", kyllä me neuvotellaan valinnoista ihan niin kuin muutkin perheet.

Mun on vaikea ymmärtää tiukkaa kulujen puolittamista, silloin kun on perustettu perhe. Sen ymmärrän, että pidetään omat tilit ja periaatteessa omat rahat, mutta siis väljästi rajaten.

Varmaan itsekin vetäisin herneen nenään, jos joutuisin kituuttamaan pienellä palkalla, mutta koska tienaan ihan kivasti, ei minulta tai lapsilta puutu mitään.

hoitaa omat kulunsa hoitovapaana aikana?

millään tietyllä tavalla. Itselläni lasten kanssa kotona ollut ajat eivät ole muuttaneet tätä omat+yhteiset -mallia radikaalisti, joskin tietenkin sillä on oma vaikutuksensa yhteisiin menoihin ollut. Siinä missä työssä käydessäni maksan esim. omat ruokailuni itse, omat matkustuskuluni itse, omat työelämää varten tarvitsemani vaatteet itse jne, mitään sellaista ei kotiaikoina ollut. Jos olisi alkanut olla sellainen tilanne että mun elintasoni olisi pudonnut jotenkin alle muun perheen elintason niin sitten olisi varmaan ollut tarvetta puuttua asiaan, mutta ei meillä niin käynyt.

Kivittäkää vain, mutta mulla oli aika vähän ihan vain minua koskevia menoja silloin kun en ollut töissä. En esim. mitenkään marttyyrina ollut ostelematta merkkikäsilaukkuja tai aina uusia vaatteita tms, mä ihan oikeasti en kokenut niitä siinä elämäntilanteessa tarvitsevani.

Jos jollakulla muulla on kova kalliisiin henkilökohtaisiin tavaroihin kuluttamisen tarve hoitovapaalla niin sitten sen varmaan kannattaa neuvotella miehensä kanssa rahasysteemi joka tyydyttää molempia. Mulle meidän malli sopi, mutta en kuvittele että se sopii kaikille.

Missä on nyt ne, joiden mielestä itsenäisen naisen tuleekin hoitaa omat kulunsa hoitovapaana aikana?

lasten elintaso on se mikä meilläkin. Eli meillä on miehen kanssa aikalailla samat tulot. Minä maksan lasten menot, koska lapsilisät tulevat minulle, kyllä ne niihin piisaavat. Muut yhteiset kulut puoliksi ja omillaan kumpikin tekee mitä lystää, ei niistä tarvitse edes keskustella.



Ja en ollut hoitovapaalla, en ikinä suostuisi miehen elätiksi...kenenkään miehen.

Vaatteet, hoito, harrastukset, vakuutukset ja ruokakinko?

mikään raha ei ole lapsiin allokoitua?



Me ollaan omarahaperhe, mutta kyllä meillä nyt sentään lasten elatus katsotaan molempien aikuisten kustannukseksi. Eihän se ole mun omaa rahaani että ostan lapsille ulkohaalarit.

"Miten lapsilisät riittää kaikkin lasten kuluihin?

Vaatteet, hoito, harrastukset, vakuutukset ja ruokakinko?"



No ei meillä sentään ruokaa eritellä, kuten ei asumisneliöitäkään. Eihän me miehen kanssa kahdestaan näin isoa asuntoakaan tarvittaisi. Mies maksaa asumisen, minä ruuan. Hoitomaksua ei paljoa mene, koska hoitoajat ovat epäsäännölliset.



Mitkä vakuutukset. On meillä auto- ja kotivakuutukset, ei ne ole lasten menoja. Harrastuksiin ei paljoa uppoa, parisataa vuodessa ja vaatteita kaapit täynnä enkä todellakaan saa tähän kaikkeen kulutettua 350 euroa/kk.

Minulla on enemmän rahaa ja käytän se mielelläni lapsiini. Joskus mies valittaa, että lapset saavat liian helposti lahjoja jne., varsinkin kun itsellään ei ole varaa ostaa niin hienoja lahjoja.



Olen selittänyt lapsille, että isällä on vähemmän rahaa, koska hän on useammin kotona lasten kanssa. Annan myös miehelle joskus rahaa lasten lahjojen ostoon.

Ensin maksetaan kaikki laskut miehen tilitä. Jos sieltä rahat loppuu, maksan loput omalta tililtäni.



Miehen tili on meidän yhteistä rahaa ja mun tili on mun.



Tämän on äiti mulle opettanut ja hyvin on hommat hoituneet!



Mies ei ole koskaan tätä vastustanut, hän on tyytyväinen kun hoidan kaikki raha-asiat. Hän vaan tienaa.

vaikka meillä onkin omat rahat ja minä äitinä ostan yleensä ruuat ja lapsen vaatteet ym. ja minä ostan laadukkaita vaatteita, mutta tarpeeseen. Mies huolehtii lainasta, vastikkeesta, vakuutuksista ym. minä maksan omat laskuni. Olen hoitovapaalla ja kotihoidontuki menee täysin ruokaan, eikä riitäkään. Olen säästänyt töissä ollessani ja käytän säästeliäästi säästöjäni joka kuukausi. Itselle tulee vähemmän tällähetkellä ostettua, mutta yhteiseen kotiin tykkään panostaa sisustamalla. Vaikka ostanki perusruokatarvikkeet, ostaa mies ylimääräiset herkut ja maksaa jos ulkona käymme syömässä. yhdessä jos käymme ruokaostoksilla mies maksaa. Mies ilahduttaa myös lasta uusilla leluilla silloin tällöin:)

Mies yksinkertaisesti kieltäytyy antamasta rahaa, koska saan lapsilisät, joka kuulemma riittää kolmelle lapselle ihan hyvin, jos en tuhlaa.

Jos vaikka tulee maksulliseksi sitten kun ovat siina iassa. Tai lapsilla olisi mahdollisuus opiskella ulkomailla mutta isa ei avusta pennillakaan.

joku voi ylpeillä sillä, että tuhlaa ensin miehen rahat ja sitten osallistuu itse jos ei riitä? Missä on naisten ylpeys ja itsenäisyys...nykypäivänä?

vaikka eri rahat onkin. Sen verran ehkä, että mies laittaa S-tilille rahaa, joilla ostan koko perheen ruuat. Vaatteet menee yleensä kokonaan minun rahoistani, mutta mies ostaa suuremmat hankinnat, maksaa harrastukset ym. Tai sitten maksaa se, jolla nyt sattuu rahaa olemaan. Keskihintaista ostetaan.



Ja lapsia olen hoitanut kotona jo 7 vuotta, satunnaisia työtuloja kotihoidontukiaikana minulla on ollut 0-1000e/kk.

olla hoitovapaalla? Vai oletteko keränneet hoitovapaasäätöt etukäteen? Paljonko säästitte hoitovapaata varten?