Olen nyt ollut 2 viikkoa 2lk opettajan sijainen ja en ymmärrä miksi opettajat

Minulla on isä, jota kuvaa ehkä parhaiten sanat jäyhä jököttäjä (Aku Ankasta). Hiljainen vanhan ajan mies, joka noudattaa sääntöjä aina ja kaikissa tilanteissa suoraselkäisesti. Hänet kasvatti samanlainen mies, vaarini. Ja kaikki isäni sisarukset ja omat sisarukseni kuuluvat tähän samaan ihmisryhmään, minä kaiketi myös.



Poikani on toista maata. Hänellä on vilkas isä ja sedät. Hän on itse ollut koko 7-vuotisen ikänsä kovin utelias, aktiivinen, kokeilunhaluinen, MUTTA samalla esim. eskarissa ja nyt ekaluokalla hyvin käyttäytyvä koululainen (opettajien mukaan). Hän vain mielellään uskaltaa asioita, joita minun sukuni ihmiset eivät ole koskaan uskaltaneet. Nyt hän on joka vierailulla papan hampaissa. Tiedän, että poikani osaa kokeilla erilaisia konsteja saadakseen tavoitteensa läpi ja tiedän, että häntä ärsyttää kovin toisen vihainen puuttuminen hänen asioihinsa. Eikä pappa osaa yhtään "luovia", vaan antaa tulla ihan ensi hetkestä alkaen täydeltä laidalta. Mistä poika suuttuu lisää ja kierre on valmis.



Olen vältellyt vierailuita vanhempieni luokse juuri tästä syystä, jolloin saan moitiskeluja, että vien lapsia liian harvoin sinne. Tunnelma menee kuitenkin sekunnissa pilalle, kun pappa taas kohta ärjähtää pojalleni jostain ("älä koske siihen" tai "annapas sen olla rauhassa" -tyyliin. Asia harmittaa poikaa kovin ja välit pappaan ovat jo viilenneet selvästi. Olen taipumassa siihen, että mitä mennä koko mummulaan, jos edes harvoin käyvinä vieraina emme pääse sieltä pois ilman pahaa mieltä. Pitäisikö odottaa pari vuotta ja katsoa, laimeneeko pojan uhma pappaa kohtaan sen myötä? Sen tiedän, että papan ymmärrys poikaa kohtaan tuskin lisääntyy, päinvastoin.



Harmillista on näiden kahden välien huonontumisern lisäksi se, että minua on myös alkanut isäni ärsyttää. Miten aikuinen neljä lasta kasvattanut ihminen on niin huono hieman enemmän vaativan lapsen kanssa? Hän aina nuorempana kehuskeli, kuinka lapset ovat parasta hänen elämässään ja hänellä on niin mukavat lapset. Nyt olen sitä mieltä, että hänellä oli niin HELPOT lapset, että niitä oli helppo myös rakastaa. Onko kenelläkään tarjota joitain viisaita ajatuksia tilanteeseen?

ei tarvitse suunnitella opetusta, korjata kokeita ja testejä, suunnitella kokeita, pitää yhteyttä vanhempiin, selvitellä oppilaiden välisiä kiistoja, pitää vanhempainvartteja tai -iltoja, yhteyksiä päiväkoteihin tai yläasteelle, suunnitella, harjoittaa ja toteuttaa juhlia jne. Luulisi että työ jää työpaikalle, eikä seuraa kotiin illoiksi ja viikonlopuiksi, joten ei kovin stressaakaan.

ei tarvitse suunnitella opetusta, korjata kokeita ja testejä, suunnitella kokeita, pitää yhteyttä vanhempiin, selvitellä oppilaiden välisiä kiistoja, pitää vanhempainvartteja tai -iltoja, yhteyksiä päiväkoteihin tai yläasteelle, suunnitella, harjoittaa ja toteuttaa juhlia jne. Luulisi että työ jää työpaikalle, eikä seuraa kotiin illoiksi ja viikonlopuiksi, joten ei kovin stressaakaan.

Olen ollut myös kouluavustajana ennen opettajaksi päätymistäni ja opeopintoja, ja tiedän kyllä eron. Ei todellakaan ollut samanlaista vastuuta kuin opettajalla, vaikka roolissa joitain yhtäläisyyksiäkin oli.

t.. nro 20 tai 21, miten se nyt meni...

ja hakee open opintoihin. Yhteishaku alkaa ihan kohta.



Sosionomi varmaan osaa selittää senkin, miksi 1/5 eli 20 % opettajista vaihtaa alaa muutaman työvuoden jälkeen. Menevät yrityksiin töihin.

Olen itsekin opettaja ja koulupäivän päätyttyä pikapuoliin kipitän sinne kotiini ollakseni mahdollisimman paljon omien lasteni kanssa. Tuntien valmistelut, suunnittelemisen ja kokeiden laatimiset ja tarkistamiset hoidan kotona saatuani lapset nukkumaan. Kieltämättä myös ärsyttää raahautua vanhempainiltaan tai vastaavaan omalla ajallani kun kotimatkaan suuntaansa kuitenkin menee yli puoli tuntia. Ilmeisesti opettajan palkkauskin on sinulle hieman hämärän peitossa, itse toimin ammattikoulussa ja lukiossa aineopettaja ja palkka tulee pitämieni tuntien perusteella. Eli yksinkertaistettuna: syksyllä jaetaan kurssit opettajien kesken ja siitä lasketaan palkka, joka sitten jaetaan 12 kuukaudelle. Kurssien määrä tarkistetaan useamman kerran vuoden aikana, jolloin palkkaa korjataan tarvittaessa. En siis kesän aikana saa mitään vastikkeetonta korvausta vaan palkkaa, johon kuuluvat tunnit olen tehnyt talven aikana. Näin siis menee ainakin meillä päin aineopettajilla.



Kaksi ensimmäistä vuotta oli minullakin todellista kuherruskuukautta, joka tosin sisälsi normaalia kurinpitoa ja oppimisvaikeuksia. Sitten tuli eteen luokka, jolla oli jo aloittaessa vaikeutta vaikeuden perään. Luokanvalvojana olin parin vuoden kuluttua totaalisen poikki, en opetuksen vaan kaiken sen muun yhteydenpidon ja huolen takia! Minusta tuli säännöllinen yhteyden pitäjä niin kuraattoriin, kelaan, sosiaalitoimistoon, a-klinikkaan (kuvassa alkoholi sekä huumeet testauksineen) kuin psykiatriseenkin ja tietysti vanhempiin. Oli masennusta, paniikkihäiriötä, itsemurhayrityksiä, alkoholismia, huumeiden käyttöä. Valitettavasti se opettajan työ kun voi olla henkisesti joskus aika kuluttavaa eikä siitä ulkopuolisille paljon voi puhua.

Harvat tekee sitä samaa vuodesta toiseen. Tietysti sitä haetaan omaa paikkaa vuosia, kun nuorena ei tasan tiedä, mitä haluaa ja työelämä vasta opettaa.

ja hakee open opintoihin. Yhteishaku alkaa ihan kohta.

Sosionomi varmaan osaa selittää senkin, miksi 1/5 eli 20 % opettajista vaihtaa alaa muutaman työvuoden jälkeen. Menevät yrityksiin töihin.

Miksi vähätellä toisen henkilökohtaisia kokemuksia?

on se, että kyllähän nyt pikku sijaisuuksia pystyy kuka vaan tekemään. OLLA OPETTAJA on ihan eri asia. :)

erehtyy arvostelemaan lapsensa opettajaa, täällä opettaja heti hyökkäävät vanhemman kimppuun ja haukkuvat tätä curling-vanhemmaksi ja lasta suoraan sanottuna tyhmäksi nicopetteriksi. Koska kukaan opettajahan ei voi tehdä virehitä tai olla millään tavalla puutteellinen!!