Olen nyt ollut 2 viikkoa 2lk opettajan sijainen ja en ymmärrä miksi opettajat

Ne painetta (ja valitusta) aiheuttavat hommat ilmaantuvat yleensä vasta pidemmän ajan kuluessa, ei ihan parissa viikossa. Paljon on kiinni myös siitä, millaisen luokan kanssa osuu yksiin. Toivottavasti kuitenkin teillä koko kevät menee mukavissa merkeissä!

ja kuten edellinen totesi, kun ei muusta tiedä niin sitten valitetaan vaikka työ oikeasti helppo ja ei paljon aivoja vaadi saati ruumiillista työtä tai matkustelua ja pitkiä poissaoloja perheestä.

tarkoituksenmukaisesti jne?



Opettaminen ja sen opetuksen suunnittelu voi olla hyvinkin helppoa, jos siitä ei ole aiempaa kokemusta.

alkaa oikeasti miettimään, mistä oppimisessa on kyse, huomaakin, että oppimisen ohjaaminen onkin haastavaa ja vaativaa puuhaa. Opettaminenhan on helppoa, opettajajohtoinen toiminta, mutta se että ottaa ohjaajan roolin ja auttaa oppijoita oppimaan, syvällisesti asioita ymmärtäen, on jo huomattavasti vaikeampaa ja vaatii opettajaltakin enemmän.

Opetusta kun voi olla niin monentasoista.

Jos tuon ilmoitat työajaksesi, niin etpä taida paljoa tunteja suunnitella. En myöskään haluaisi lapselleni jotain wannabe-sosionomisijaista, joka näyttää kahden viikon sijaisuuden jälkeen tietävän kaiken opettajan työstä. Sijaisena on sitäpaitsi niin helppo olla, kun ei tarvitse ottaa pitempää vastuuta luokasta tai kodin ja koulun yhteistyöstä, puhumattakaan muista koulun tehtävistä, ne kun vievät myös aikaa.

Minusta itse on tärkeää että opettaja selvittää asian ja varmistaa että kaikki oppilaat ovat ymmärtäneet asian. itse en ole niin rajoittunut että ajattelisin että esim. liikunta on vain liikkumista. Minusta sinne voi ottaa rytmiharjoituksia, jotka auttavat lukemisessa. Myös laskemista voi soveltaa leikkimielisesti esim. liikuntaan. Itse pidän teemaopettamisesta ja se sopii minusta jo 2lk ja vaikkapa kenelle. Viikko rakentuu teeman ympärille esim. tällä viikolla on ollut kertolaskujen ja yhteenlaskujen oppimista samassa laskutoimituksessa.

oppilaiden pitää ymmätää kertokäsite jotta voivat laskea laskuja. Liikunnassa laitoimme itsemme ryhmiin ja laskimme , opettelimme eri tapoja laskea kuinka monta meitä on. varmaan 25 tylsistyttää jollakin tapaa, mutta onko kaikki oltava aina saman kaavan mukaan?

Yksi kymmenestä joka tarvitsee erityistätukea ja apua oppimiseen.

Jokainen noista 10 oppilaasta on erilainen oppija. Opettaja joutuu suunnittelemaan erikseen jokaisen tunnit. Siinä on varmasti haastetta. Kiitos vaan opettajalle joka on hyvä ja motivoitunut työssään.

sinusta tuntuu tuolta aivan varmasti puhtaasti vain ja ainoastaan siksi, että sinulla ei ole pätevyyttä kohdata/hoitaa kaikkia opetukseen kuuluvia tilanteita: kokonaisvaltaista monipuolista suunnittelua (miten toteutaa toiminnallinen oppiminen?), onko paljon eritystä, intergrointi...



Mene OKL:ään ja tule viiden vuoden päästä kasvaneena takaisin. Onneksi lapseni ei ole luokallasi!

vastauksistasi kuulee, ettet ole opettaja. Sääli, että epäpäteviä joudutaan palkkamaan.

muutako sivusta katsojan roolissa. Mutta lastentarhassa töissä ollessani olen huomannut, että yksi haastavimmista puolista on ei ne lapset vaan ne lasten vanhemmat :)

Voisin kuvitella, että opettajillekin niitä paineita tulee aika pitkälle vanhempien taholta ja jos olet pitempään töissä niin saat varmasti myös osasi.

Kakkia vanhempia kun on niin hankala miellyttää, että kyllä sieltä aina joku joka ottaa sinut hampaiden väliinsä niin löytyy.

Kyllä harmittaa lasten puolesta. Tässä perusteluviestissäsi pistit varmaan kaiken ammattitaitosi likoon ja salli mun nauraa. Et tiedä opetuksesta tai opettamisesta mitään!

Työaikaa on vain oppitunnit, tunnillahan voi suunnitella ja tarkistaa juttuja, kun laittaa vaan oppilaat touhuamaan itsenäisesti. Kotiin ei tarvitse pitää yhteyttä, pojat ovat poikia, kyllähän ne juttunsa setvivät. Ja uutta ei tarvitse oppia, kyllähän nämä hommat on ennenkin hoidettu.



Ja sitten minulla on kollegoita, jotka ovat töissä 10 tunnin päiviä, ja kesät ja viikonloput reissaavat kursseilla ja seminaareissa. Ovat keski-ikäisiä naisia, perheelliseltä tuo ei onnistu. Ja ovat mahtavia osaajia, ja monessa mukana.



Itse olen siltä keskiväliltä. Parhaani teen, mutta minulla on perhe, jolle on jäätävä aikaa. Opettajan työ on siitä erikoinen työ, että työtä voi tehdä aikalailla halunsa mukaan. Voi olla tekemättä paljon mitään, tai tehdä 24/7.

Olin koulusiivoojana jonkin aikaa ja yksi opettaja veti ihan pultit mulle kun hänen piti olla koulussa jonkun jutun takia ihan neljään asti. 9-16 päivä oli ihan liikaa. Manasi kuinka raskasta ja vaativaa hänen työnsä on ja suuttui kun ilmoitin, että olen viiteen asti töissä, kun hän ei voi poistua kun koulu loppuu vaan täytyy olla suunnittelemassa tunteja ja mä kehtaan vaan lähteä kotiin kun työaika loppuu...

todella paljon töitä ja pitkää päivää. Mutta minusta ainakin ne valittavat kollegat ja ne työtä paiskovat kollegat ovat eri ihmisiä.

ope

Olin koulusiivoojana jonkin aikaa ja yksi opettaja veti ihan pultit mulle kun hänen piti olla koulussa jonkun jutun takia ihan neljään asti. 9-16 päivä oli ihan liikaa. Manasi kuinka raskasta ja vaativaa hänen työnsä on ja suuttui kun ilmoitin, että olen viiteen asti töissä, kun hän ei voi poistua kun koulu loppuu vaan täytyy olla suunnittelemassa tunteja ja mä kehtaan vaan lähteä kotiin kun työaika loppuu...

Mutta kyllä opettajat aika itsenäisesti näyttävät voivan hoitaa tehtävänsä itsellensä sopivalla tavalla, toiset aika toisella kädellä ja toiset kunnolla paneutuen. Harvassa työpaikassa voi luistaa ilman seuraamuksia....



En kyllä minäkään ymmärrä mitä opettajat valittavat kun katselee touhua yrityksissä. Työajan lisäksi tehdään paljon töitä omalla ajalla ja reissuissakin joutuu olemaan. Pitkiä päiviä on enemmän kuin opettajalla ja tulostavoite niskassa, samalla kun henkilökohtaiset tavoitteet asetetaan ja seurataan tiukasti joka vuosi. Hankalia aikuisia sielläkin usein on, usein niitä joustamattomia tiukkoja hyvin tulostavoitteellisia uraorientoituneita. Eikä palkka silti välttämättä paljoa opettajasta eroa.



Joskus ilomielin toivottaisin ne valittavat opettajat muualle työelämään. Itse tajusin liian myöhään opettajan työn myönteiset puolet, jos olisin aikaisemmin ajatellut siltä kantilta olisi opettajan työ ollut varteenotettava (jos soveltuvuudesta ja muista pääsyvaatimuksista olisin selvinnyt).



Sitä ihmettelen että opettajien valittamat epäsosiaaliset/vaativat yms. vanhempia on muuallakin yhteiskunnassa, eikä sosiaalityöntekijät /poliisit yms. valita samoin kuin opettajat.

Itse olen avustaja ja meillä on siinä samalla iltapäiväkerho. Ip-kerho kestää klo 17 asti.

Usein opet valittaa, jos sattuu klo 14 päivä, että miten on NIIN RANKKAA. Ja samantien kun tunti loppuu, juoksevat opehuoneeseen vaihtamaan ulkovaatteet ja lähtevät pikaisesti kotiin.

Jokusen kerran olen maininnut, että mun täytyy jaksaa olla täällä klo 17 asti. Vastaus on ollut, että sehän onkin ammatinvalintakysymys.



Ja totuus on, että erittäin pieni osa opettajista siellä koululla viipyy yli tuntia oppituntiem jälkeen suunnittelemassa...

Kokeetkin voi laittaa avustajille korjattaviksi...



Ja opettajat jaksavat vielä valittaa kuinka tarvitsee vanhempainiltaan tai joulujuhlaankin omalla ajalla raahaantua. Jotainhan sen palkan eteen tarvii mun mielestä tehdä. Kyllä sitä palkkaa kesällä auringossa makaillessa tulee sen verran, että sietää välillä (eli talviaikaan) jotain joskus tehdäkin.

Opiskelen opettajaksi, mutta olen tehnyt sijaisuuksia jo vuosien ajan (jo ennen opettajakoulutukseen pääsyäni), lähinnä yläkoulun puolella. Voin sanoa, että kun työn paneutuen ja pitkällä tähtäimellä kokonaisvaltaisesti tekee, se ON rankkaa. Toki ala- ja yläkoulu ovat aivan omat maailmansa.



Yläasteen opettajana tekemistä ovat tuottaneet eritasoisten kurssien suunnittelu alusta loppuun useille erilaisille ryhmille, kunkin oppilaan (joita minullakin on väliin ollut yhden jakson aikana yli 100) henkilökohtainen arviointi, yhteydenpito valvontaluokan vanhempiin (eräällä valvontaluokallani oli kerran poikkeuksellisen useita erityisnuoria, ja yhteydenpitoa todella kertyi...), muiden vastuutehtävien hoitaminen (olen milloin toimittanut koulun lehteä, milloin ollut koulun kirjastonhoitajana, milloin mitäkin), oman opetusmateriaalin suunnittelu, kokoon haaliminen ja työstäminen (nuorena opettajana tätä joutuu tekemään paljonkin, jos haluaa käyttää edes jotain muuta kuin oppikirjojen valmiita tehtäviä - ja mielestäni hyvälle opettajalle tämä on itsestään selvää), koulun tapahtumien suunnittelu, erityistilanteiden jälkiselvittelyt ym. (joita yläasteella kyllä kertyy), koulutukset ym. teemapäivät jne.



Joskus alakoulun puolella lyhyempiä sijaisuuksia tehdessäni minäkin olen tullut tuudittautuneeksi ajatukseen "helposta" työstä - sitähän se parhaimmillaan on ollut, kun on sattunut kiltti luokka, jonka oma ope on totuttanut hyviin tapoihin ja kun olen saanut käteeni valmiit muistiinpanot siitä, mitä sijaistusajassani olisi tarkoitus opiskella.



No juu - en kuulu työstäni valittaviin opettajiin, sillä nautin opettajan työstä. Olen kuitenkin kokenut jo yhden (pienehkön) burn outin yrittäessäni olla "liian" hyvä. Tieto myös lisää tuskaa - burn outin kokiessani olin jo tietoinen siitä, mitä kaikkea opettajan työhön todella olisi kuulunut, mutta tiesin, ettei minulla vielä kaikkia työkaluja homman ollut. Olen sopinut itseni kanssa ottavani seuraavan pitkän pestin vasta valmiina opettajana. Lyhyet sijaisuudet ovat aivan eri maailma kuin todellinen opettajan vastuu.

kuulostat paljon innokkaammalta kuin keskiverto opettaja.

Keskiverto ope ei jaksa teemoja eikä mitään ylimääräistä.

Tavis ope vetää tunnin sillä vuosien tuomalla "kokemuksella". Kun kerran työtä on tehty vuosia, mitä sitä kaavaa muuttamaan...

Tylsää ja vanhanaikaista! Ei innosta oppilaita oppimaan.



Ja aika moni opettaja on kyllästynyt työhönsä ja kostaa sen ilkeilemällä oppilaille. Ihan 1-2lk opettajat osaavat olla uskomattomat ilkeitä ja suosivat tiettyjä oppilaita jne.

Ap, uskon, että tarjoat luokalle oikein mukavan kevään.

Väliin oli ilmaantunut muu viesti.

työstä kuuluu valittaa. Ja tosiaan, ei ehkä ajatella, millaista muilla on. Eihän muissakaan töissä helppoa ole, eikä palkka välttämättä ole sen parempi. Olen ihmetellyt samaa kuin joku edellä: kuinka muiden alojen ihmiset eivät jatkuvasti valita kohtaamistaan ihmisistä (esim. sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät jne.) Tosin eiväthän kaikki opetkaan! Arvelen, että tosiaan ne valittajat ja puurtajat ovat eri porukkaa.