Omat rahat vs. yhteiset rahat - ikuinen ongelma???? Miten se käytännössä toimii?

Mulla on myös enemmän omaisuuttaa. En ikimaailmassa suostuisi maksamaan miehen moottoripyöräilyä tai juomista. Tottakai pidän sen ns. leivässä, mutta sen harrastuksia en suostu maksamaan. Sen takia meillä on omat rahat.

Miehelläni on yritys, jonka veloista hän vastaa koko omaisuudellaan. Tästä syystä rahamme eivät voi olla sekaisin. Toinen syy on se, että hän on ulosoton asiakas. Ulosottaja pääsee näkemään hänen tilitietonsa ja suorittaa ajoittain sen perusteella ylimääräistä ulosottoa. Jos minun tuloni olisivat sotkemassa kuviota, nekin menisivät miehen avioeron perua olevien velkojen maksuun, mikä ei minusta olisi reilua. En ole niitä velkoja ottanut, joten en niitä maksakaan.

Tienaamme mieheni kanssa suunnilleen saman verran. Meillä ei lasketa, kumpi on maksanut laskuja/hankintoja enemmän. Siltä tililtä maksetaan, jolla on rahaa.



Aikoinaan nuorempina kävimme kovan keskustelun rahasta ja raha oli aihe, joka aineutti "närää". Opiskelin pitkään ja tuloni olivat minimaaliset (kävin opintojen ohella kyllä töissä). Miehelläni oli tapana pitää kirjaa hänen maksamistaan menoista ja hän saattoi luetella, kuinka olen velkaa "siitä ja siitä". Itseäni harmitti ja hävetti rahattomuuteni ja vaikka kuinka tiesin, että mieheni oli maksanut monta yhteistä hankintaa, en kerta kaikkiaan voinut muuttua rahaksi. -Yritin kyllä parhaani.



Kävimme keskustelua monesti ja yhtenä kauniina päivänä riitely rahasta loppui. Tähän tapahtumaan liittyi keskustelua siitä, miten jossakin vaiheessa elämääni pääsen töihin ja saan ihan oikean palkkatyön. Opiskeluni on siis vain väliaikainen vaihe elämässämme. Totesimme, että arkemme on yhteistä ja molemmat tekevät parhaansa raha-asioiden eteen. Totesimme myös, että jossakin vaiheessa voi olla niin, että mieheni saattaa olla vaikka työtön tai lomautettu tms. ja tällöin minä vastaan taloudellisista asioista pääasiassa. Olisiko tällöin reilua, että minä pidän kirjaa maksetuista laskuista ja odotan, että mieheni "muuttuu rahaksi" ja maksaa osansa. Totesimme, että on typerää riidellä raha-asioista (jos sitä ei ole, niin sitä ei kertakaikkiaan ole), koska elämässä saattaa olla isompiakin asioita murehdittavaksi.



Rahaksi ei kertakaikkiaan pysty muuttumaan, vaikka kuinka haluasi! Myös tietoisuus siitä, että toinen "kannattelee" taloutta, aihettaa painetta, stressiä ja ahdistusta, eikä se helpota millään tavalla toisen osapuolen oloa (kysyin monesti, että luuleeko mieheni minun nauttivan jollakin tavalla tilanteesta, johon en pystynyt vaikuttamaan). Mieheni lopulta ymmärsi, että elämämme on yhteinen, samoin arki ja siihen liittyvät rahalliset asiat.



Myöhemmin, kun pääsin töihin, halusin maksaa monen monta laskua, koska tunsin olevani "kiitollisuuden velassa" (keskusteluista huolimatta). Mieheni usein totesi, ettei tarvitse, voimme maksaa ne puoliksi. On ollut tilanteita, jolloin minun tililtäni on maksettu suuriakin hankintoja. Tällöin huomaan miehestäni sen saman reaktion, joka itse monesti koin (häpeä ja syyllisyys siitä, ettei "omat" rahat riitä).



Itsekkyys on vaihtunut epäitsekyyteen. Emme ajattele, että MINÄ maksoin, MINUN rahallani MEIDÄN/SINUN hankintoja, vaan maksamme meidän rahoillamme meidän hankintoja -oli sitten kumman tahansa tili käytössä.



Raha on valitettavan usein aihe, josta parisuhteessa riidellään. Riidat ko. aiheesta eivät helpota ketään, eikä rahattomuuteen välttämättä pysty vaikuttamaan niin kokonaisvaltaisesti, kuin haluasi. Asiat voidaan toki listata, mutta tämän jälkeen ne pitää hyväksyä.

"Minä tienaan enemmän" --> Mitä sitten?

"Sinulla ei ole samanlaisia tuloja kuin minulla!" --> Mitä sitten?

"Sinä et pysty maksamaan laskuista saman verran kuin minä!" --> Mitä sitten?

"Minä haluaisin, että sinä tienaisit enemmän, kuin tällä hetkellä!" --> Mitä sitten?



Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja todeta, että molemmat varmasti ymmärtävät samat asiat ja tietävät vastaukset kysymyksiin, mutta miksi "pitää jankkausta" yllä, kun se ei kerran hyödytä ketään?



Tsemppiä kaikille raha-asioihin liittyen!! :)

En kuollaksenikaan tajua näitä, jotka maksavat saman prosenttiosuuden tileistään yhteisiä menoja varten, ja loput saa sitten pitää "itsellään". Ensinnäkin käytännössähän se tarkoittaa sitä että vaimo ostaa ruuat ja lasten vaatteet omistaan ja mies sitten harrastaa tms. Ja tuo on vaan niin älyttömän epäreilua, jos palkat ovat vaikka esim. vaimolla 1200 euroa ja miehellä 3000. Molemmat laittaa 50% palkastaan yhteisiin menoihin, jolloin vaimolle jää tietenkin yli puolet vähemmän kuin miehelle. Aivan eri elintasot vaikka samaa perhettä ollaan.

Toinen, vielä käsittämättömämpi on tämä "kaikki kulut puoliksi"-systeemi. Äidille jää kotihoidontuesta muutama sentti tilille. Miehelle monta sataa euroa.

Ja lasten kaikki kulut ja ruokaosostokset on tietenkin niitä yhteisiä kuluja, jotka maksetaan sieltä yhteiseltä tililtä. Menot on vain mitoitettava yhteisten tulojen mukaan, käytännössä se "oma raha" lienee suurimmassa osassa perheitä 5-10% tuloista, muu menee yhteiselle tilille ainakin meillä.

Meillä ollut alusta asti yhteiset tilit ja yhteiset rahat. Välillä toinen opiskellut ja toinen ollut töissä ja toisinpäin. Ikinä ei olla rahasta tapeltu ja meillä ei tunneta käsitettä omat rahat. Kaikki on yhteistä ja vain isoimmista hankinnoista päätetään yhdessä. Välillä rahaa ollut enemmän ja välillä vähemmän. Mä hoidan käytännössä laskut ja säästöön laitot ja kerron vaan miehelle millainen kuukausi on, että pitääkö rajoittaa rahan menoa vai ei.

Tarkoittaa, että voi ostaa tarpeellisia asioita kysymättä toiselta. Siis jos on rahaa siellä tilillä.



Mutta meillä on saman tapainen rahankäyttö aina ollutkin. Ja käytännössä kyllä keskustellaan aina etukäteen.





Esim. kun mies suunnitteli auton vaihtoa, kerron kyllä mielipiteeni, mutta jos ostaisi auton, ei olisi siihen mulla nokan koputtamista, koska luotan hänen harkintakykyyn ja ne rahat on hänen itse tienaamiaan.

Me kaymme molemmat toissa, mutta koska teen todella lyhennettya tyoaikaa tienaa mies huomattavasti paremmin.



Meilla molempien palkat tulevat omille tileille. Lisaksi meilla on yhteinen kayttotili, yhteinen master card (luottokorttit samaan tiliin) seka saastotili. Palkkapaivana mies aina sumplaa rahat niin etta molempien omille tileille jaa saman verran omaa kayttorahaa omiin pikkumenoihin. Loput rahat menee noille muille tileille, mista maksetaan laina, laskut ja lasten koulumaksut.



Paivittain kaytan vaihdellen noita kaikkia kortejia, riippuen mita olen lasten kanssa tekemassa tai ostamassa. Koska meilla on yhteiset rahat silla ei ole merkitysta mita korttia kaytan. Ja kun kysyit, etta kayttaako naiset surutta miestensa rahaa omiin menoihinsa jos omat tulot on pienet niin vastaus on kylla. Mies on itse sanonut, etta lasten menot on yhteisia menoja ja minun ei niita tarvitse omista kayttorahoistani kustantaa kun ei hankaan niin tee.



Meilla ei ole ikina tapeltu rahasta. Vaikka ei meilla kylla muutenkaan tapella.