Omat rahat vs. yhteiset rahat - ikuinen ongelma???? Miten se käytännössä toimii?

palkka menee yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki laskut. Lisäksi mulla on oma tili, joka on ollut mulla aina. Jos vaikka vanhemmat antavat mulle rahaa synttärinä, se laitetaan sinne. Sieltä menee myös mun eläkevakuutus.



Mä en oikeesti ymmärrä äitejä, jotka jäävät tyhjänpäälle ollessaan lasten kanssa kotona. Eikö isät tajua että tätä tehdään yhteisen lapsen hyväksi ja tavallaan isän pitäis maksaa äidille palkkaa.



Todellakin, nämä jutut olis pitänyt sopia ennen pillereitten poislaittamista, mutta tuntuu pahalta nähdä hyvä ystävä vastaavassa tilanteessa. Puoliso on sitä mieltä mene sitten töihin, jos sulla ei ole varaa maksaa sitä ja tätä. Vaatii toista maksamaan puolet lainasta, yhtiövastikkeesta jne, mutta on sitä mieltä että lapsilisään ei saa koskea, kun ne laitetaan sitten aikoinaan hoitomaksuihin. Nyt on säästöt mennyt ja kotonaoloaikaa on vielä puoli vuotta.



Olen jopa pari kertaa heillä ollessaan kysynyt tältä mieheltä aikooko todellakin syödä tota leipää kun ystäväni on sen pienistä rahoista ostanut. Anna nyt edes 20 senttiä, hyvä ettei ole heittänyt mua pihalle. Pitää jonkun yrittää avaa miehen silmät, kun oma vaimo ei sitä tee.



En mä käytä suruttu oman mieheni rahoja, koska ne on meidän. Kun reilu 10 v sitten mentiin kimppaan, oli mulla omaisuutta, miehellä ei. Nyt kaikki on yhteistä, koska olemme myös loppuiän yhdessä.

Kyllä minä olen käyttänyt miehen rahoja aina, mutta en nyt ihan "surutta". Nyt kun olen töissä ja tienaan omaa rahaa, niin paljon useammin teen heräteostoksia. Kotiäitivuosina rahaa kun oli vähemmän, niin sitä eli niukemmin. Ostin miehen rahoista mitä tarvitsin, mutta en ylimääräistä kuten nyt. Kävin kampaajalla, mutta vain leikkauttamassa hiukseni. Nyt omilla rahoilla värjäänkin sitä.

Te joilla on yhteiset rahat, meneekö molempien palkka yhdelle tilille josta sitten maksatte kaiken? Te joiden miehellä hyvä palkka (ja itsellä ehkä huono kuten minulla), käytättekö ihan "surutta" miehen rahoja?

Molemmat tienaavat keskivertoa paremmin. Laskut ja kulut maksetaan molempien tililtä ja yli jäävän osuuden voi kumpikin sitten käyttää haluamallaan tavalla. Meille oli ihan selvää, että rahat ovat niin sanotusti yhteisiä, kun tässä kerran perheenä eletään.

on seuraava:

kolme tiliä, joihin kaikkiin molemmilla on ätydet käyttöoikeudet. Yhdelle tilille tulevat palkat ja lapsilisät. Siltä tililtä maksetaan kaikki laskut, ruokaostokset, lasten menot jne.



Lisäksi molemmilla oma tili, jonne maksamme saman summan molemmille omaan käyttöön. Täältä maksetaan omat vaatteet, harrastukset, kampaajat, lehtitilaukset, jne. Mä ostan enemmän vaatteita, mies taas laittaa rahansa esim. harrastusvälineisiin.



Myös omaisuus ja lainat 50/50, ja molempien nimet kaikissa papereissa.



Jos tulee tiukka kuukausi, niin sitten tuosta kuukausirahasta leikataan. Ei riitoja rahasta!



Naimisissa, 2 lasta.

Miehen palkka siirretään mun tilille, niin että miehelle jää vaan jotain hätä "taskurahaa" ja tankkaamiseen tms. Mä sorteeraan mun tililtä kaikki maksut, lainat ja säästöt menemään. Se mitä jää, käytän miten lystään :)

Miksi sinä saat käyttää miehen palkan miten lystäät ja miehelle jää vain hätävara? Onko miehellä peliongelma tai jokin vastaava minkä takia hän ei saa edes omaan palkkaansa koskea?

on omat tilit+säästötili joka yhteinen.Säästöön ei paljon jää,mutta yritetään laittaa ees muutama euro joka kuu lomamatkoja varten=)

Meillä mies maksaa asumisen kokonaan,ja minä sitten muita pienenpiä laskuja..kaupassa se maksaa kummalla on rahaa..meillä menee kummankin tili joka kuu tyhjiin,joten kumpikaan ei edes pystyisi ostamaan mitään isoja juttuja itselleen=)

Jokaista penniä ei kytätä ja lasketa..alle 20e ostoksen voi hyvin tehdä itselleen ilman lupaa=)

mies maksaa asuntolainan

minä kaikki muut laskut

kaupassa käy se, kuka kerkee

isommat hankinnat maksaa se, kenellä on rahaa :)



välillä mulla on ollut isommat tulot, välillä miehellä. Mutta mitä väliä?? Samaa perhettähän tässä ollaan!!!

niinkuin täällä hyvin monella muullakin taitaa olla. Tosin minun tililläni nyt sattumoisin on monta kertaa vähemmän rahaa kuin mieheni, mutta hän onneksi on sellainen että käsittää minun tekevän töitä täällä kotona ja haluaa tietysti että välillä käyn ulkona/kampaajalla/syömässä..jne. ja antaa minulle rahaa ihan pyytämättä. Kyselee usein onko lompakossani rahaa :) Omista "suurista" tuloistani maksan vastikkeen ja jotain pieniä omia laskuja, mutta monesti mies on "joutessaan" maksanut jotain minun pikkulaskujani. Joskus minä hänen, "kun nyt on tämä verkkopankki tässä auki" jne. En tosiaan ymmärrä miten jotkut voivat elää noin "erillistä" elämää. Voihan se joillekin sopia, mutta luulen että olisin samaa mieltä vaikka tuloni olisivat yhtä hyvät kuin mieheni. (no siihen tuskin ikinä päästään mutta vakaa uskomus on :)).

Meillä on siis omat tilit ja myös toiset omat tilit jonne jää vähän jemmaan. Sieltä voi sitten tarpeen tullen ottaa laskuihin, matkoihin, isompiin hankintoihin.

sekä omat tilit sekä yhteinen tili, johon molemmat laittaa about saman verran rahaa kuussa, sillä tiennaammekin suunnilleen saman verran. Näillä rahoilla maksamme kaiken asumiseen, lapseen, ruokaan, kotiin, autoon yms liittyvät asiat ja loput jää säästöön lomamatkoja yms. varten. Tälle tilille menee n. 70% palkoistamme, loput jää omille tileillemme, joilla kustannamme omat henkilökohtaiset menomme; vaatteet, harrastukset yms.



Meillä tämä on toiminut älyttömän hyvin. Mikäli perheissä tienataan kovinkin eri summia, voisi prosentuaalinen osallistuminen olla hyvä vaihtoehto (esim. se 70% palkasta yhteiselle tilelle molemmilta); enemmän tienaava osallistuu rahallisesti enemmän yhteisiin menoihin, mutta hänelle myös jää omalle tililleen enemmän rahaa omaan käyttöönsä.

Omat tilit ja yhteiset rahat on. Mies on työttömänä ja ite oon kotiäitinä, kohta jään äitiyslomalle. Ei tässä paljon tartte miettii mihin rahaa tuhlais kun sitä tulee niin vähän kun vertaa muihin ketjuun kirjottaneisiin. alle tonnin tulot kuussa bruttona. Kaupassa käydään laskimen kans ja joskus pitää miettiä ostaisko maitoo vai leipää. Ei oo koskaan varaa ostaa mitään turhaa. "Turhaa" niinku pitäs ostaa uus ulkoovi! Kaksostenvaunut.. mutta neki on turhaa meille ku me ei voida sellasia hankkia vaikka vauvaki on tulossa.

Meillä ei todellakaan ole samankokoiset palkat, mutta korostaisin samanlaisten kulutustottumusten tärkeyttä. Emme kumpikaan halua asioita, joihin minulla ei ole varaa tai miehen ostaessa olisimme elintasoltamme eri asemassa.



Mies ostaa usein isompia ja kalliimpia asioita, joissa painottaa laatua, minä taas päivittäistavaroita, joiden hintavertailussa olen aika hyvä. Yhteinen päätavoitteemme on asuntolaina ja matkatilin kartuttaminen. Hyvin on toiminut.

On olleet jo opiskeluajoista asti, kuitenkin molemmilla omat tilit. Laskuja ja lainan lyhennystä maksaa se kummalla on rahaa, nyt useammin mun mies, joka ollut jo vuosia töissä ja itse olen opiskellut. Mulle ei ole missään vaiheessa tullut edes oloa, että käyttäisin mieheni rahoja vaikka hän selkeästi meidän perhettä on elättänyt. Yleensä sovitaan isommista hankinnoista ja miehellä on enempi rahaa vieviä harrastuksia. Muuten menot on aikalailla yhteiset. Jos mies on mukanani esim vaatekaupoilla saattaa hän maksaa ostokseni.



Meillä tämä järjestely ei ole aiheuttanut ongelmia. Ehkei se raha ole meille niin tärkeetä, kunhan sitä on riittävästi.

mutta välillä on oltu molemmat hoitovapaalla ja minä olen ollut vuorotteluvapaalla. Ja mä olen onnellinen omista tileistä, koska meille tulisi riitaa mun normaali rahankäytöstä, jos ne olisi yhteiset.



Mies on aina perinteisesti hoitanut lainan ja vastikkeet, lastenhoitomaksut ja auton menot, ja minä vakuutukset, tv-luvan ja sähköt. Kumpikin laittaa niihin toisen tilille oman osuutensa. Ruuat on ostettu vuoroviikoin.



Kun oltiin hoitovapailla, niin toinen sai valtion-

ja kunnan tuet ja lapsilisät, osallistui vain asumiseen ja ruokaan, ja toinen hoiti nuo muut menot. Mies maksoi mm. lomamatkan ja lasten vaatetukset, sairaskulut ja sen sellaiset satunnaiset menot, joihin mulla ei budjetti ihan riittänyt. Vuorotteluvapaa oli vapaaehtoinen, ajatuksena erityisluokalle menevä ekaluokkalainen talossa ja olin uupunut töissä, se ei ollut mikään pakko. Säästin sitä varten, ettei tarvitsisi toiselta pyytää. Mies oli kuitenkin niin iloinen mun puolen vuoden kotiäitiydestä, että mun piti osallistua vain asumiseen ja ruokaan ja hän hoiti mm. mun puhelinlaskut, ja ne säästöt käytin sitten surutta omaan hupsuiluun.



En mä nyt ihan surutta toisen rahoja käyttänyt, päätin pysyä kohtuudessa laskujeni suhteen ja kysyin kun oli pakko ostaa itselle vaatetta, että "voitko sponssata". Mun mies on hirveän nuuka ostamaan itselleen mitään, mutta ei itsekäs eikä kohtuuton, mitä meihin muihin tulee.



Ainoat raha-asiat, mistä meillä kinataan, on mun tämänhetkinen haluni uusia 10 vuotta vanhat risat sohvat. Mies myöntää että tarpeen on, mutta kun ei raski rokottaa säästöjään....

Molemmilla omat tilit ja niihin kortit ja pankkitunnukset. Minä olen se joka laskut maksaa, eli kun mies on töissä niin maksan sitten sen pankkitunnuksilla laskuja tai sitten omalta tililtä. Eletään aina sillä rahalla kumpi eka tulee. Näin ollut alusta asti, ja en tajua niitä joilla omat rahat. Minulla kotihoidontuki+lapsilisä, ja miehellä kolmin kertainen palkka, niin ei siitä mitään tulisi että eläisin ja maksaisin omat laskut tuolla summalla :D

Meillä kaikkia yksityiskohtia myöten täysin samalla lailla :D

Molempien palkat menevät yhteiselle tilille. Sen lisäksi meillä on ns. jemmatili, jossa ei nyt kamalasti rahaa ole. Lisäksi on joitakin yhteisiä rahastosijoituksia.

Molemmat käyttävät tiliä omiin ja yhteisiin menoihin aivan vapaasti. Toki auton kaltaisista suurista hankinnoista neuvotellaan yhdessä.

Olemme aika samanlaisia kuluttajia, joten riitoja ei kahdeksan aviovuoden aikana ole päässyt syntymään. Ei siis kertaakaan.

Nettopalkkamme ovat muutaman satasen päässä toisistaan, joten ehkäpä sekin auttaa. Mutta eipä hoitovapaavuosinakaan ollut mitään ongelmaa. Ja miksi olisi ollutkaan, en voi käsittää.

Avioehtoa ei ole.

menot eli siis ruoka jne. Kaljaa tosin mun rahoilla ei osteta, ne mies huolehtii itse. Mutta kyllä mä maksan omat vaatteeni jne. itse omalla rahallani. Omat tilit ovat vaan käytännön asia. Jos toinen kuolee tai vammautuu, niin silloin ainakin on rahaa.

Me ollaan yhtä perhettä, mutta kyllä itsenäisyyden on raha-asioiden kohdalla säilyttävä. On meidän lapsillakin omat tilit, joihin emme koske.

Meillä on aina ollut yhteiset rahat, mutta eri tilit.



Nyt olen ollut kohta 4 vuotta kotiäitinä ja meillä homma toimii sillä tavalla, että mies laittaa joka kuukausi tililleni noin 1300 euroa. Mies maksaa omalta tililtään kaikki laskut, lainat sun muut. Tuo 1300 sitten on minun vastuullani, siitä maksetaan ruuat ja omat shoppailut ja ulkonakäymiset sun muut virkistykset.



Lapsilisät tulevat myös minun tililleni. Lisäksi minulla on "venerahasto", eli säästötili, jonne laitan tietyn summan joka kuukausi.



Tämä on aika perinteistä irkkutyyliä, eli mies tekee duunia ja kantaa palkkapussin vaimolleen... Vaimo myös perinteisesti antoi miehelle pubirahat joka perjantai, mutta näin nykyaikana me kyllä käymme siellä pubissa ihan yhdessä. ;)

omat tilit, yhteiset rahat. Se maksaa kellä on ja voin kertoa että kaikki saadaan kyllä kulumaan:)



En kuollaksenikaan tajua näitä, jotka maksavat saman prosenttiosuuden tileistään yhteisiä menoja varten, ja loput saa sitten pitää "itsellään". Ensinnäkin käytännössähän se tarkoittaa sitä että vaimo ostaa ruuat ja lasten vaatteet omistaan ja mies sitten harrastaa tms. Ja tuo on vaan niin älyttömän epäreilua, jos palkat ovat vaikka esim. vaimolla 1200 euroa ja miehellä 3000. Molemmat laittaa 50% palkastaan yhteisiin menoihin, jolloin vaimolle jää tietenkin yli puolet vähemmän kuin miehelle. Aivan eri elintasot vaikka samaa perhettä ollaan.



Toinen, vielä käsittämättömämpi on tämä "kaikki kulut puoliksi"-systeemi. Äidille jää kotihoidontuesta muutama sentti tilille. Miehelle monta sataa euroa.



Eli ainoa tilanne jolloin no yllämainitut olisi ok systeemejä, olisi se että molemmat tienaa saman verran. Harvoinpa näin on.

Me ollaan avoliitossa, joten valitettavasti yhteisiä rahoja ei ole eikä tule. Meillä on omat tilit ja omat rahat ja 'yhtiön' rahat yhteisellä tilillä johon kummallakin on pankkikortti ja kaikki ruuat, laskut, lasten vaatteet, päivähoitomaksut lasten harrastukset maksetaan yhtiön tililtä. Yhteistilille menee suoravelotuksella sama summa kummaltakin. Kumpikin sitten tuhlaa tai säästää sen osuuden mikä palkasta jäi yli, molemmille jää niin että saa harrastaa, ostaa vaatteita ja matkustella. Mutta käytämme rahaa niin erilaisiin asioihin, että jos ne olisi yhteistilillä aina riideltäisiin. Talo on maksettu, joten joka kuukausi jää säästöön aika reippaasti. Meillä se tosin tällä hetkellä on niin että miehelle jää vähemmän kulutusrahaa, mutta on tehnyt valinnan olla mukavassa työpaikassa jossa maksetaan huonosti. Pääsisi tuplapalkalle, jos haluaisi.

Miehellä ei ole ollut varaa pienen palkkansa vuoksi kustantaa minun hoito ja opintovapaita vaan olen ne kustantanut omilla säästöilläni, joten pidän kohtuullisena sen, että ei minunkaan tarvitse hankkia omaisuutta hänen nimiinsä. Hänen vuoden hoitovapaansa aikana tosin maksoin kaiken ja kotihoidontuki jäi hänen omaksi käyttörahakseen. Ei suunnitella eroa, mutta elämästä ei koskaan tiedä ja omien vanhempien ero opetti, että tietyissä asioissa on parempi että vaimokin on raha-asioissa itsenäinen.

Aiemmin meilläkin oli omat tilit ja laskut maksettiin siltä tililtä missä oli rahaa, mutta rahariidat loppui kuin seinään, kun perustettiin tuo 'ME-yhtiön' tili. Jos työ/raha tilanne toisella olennaisesti muuttuu, niin sitten täytyy neuvotella tilisiirrot uusiksi.

omat tilit, yhteiset rahat. Se maksaa kellä on ja voin kertoa että kaikki saadaan kyllä kulumaan:) En kuollaksenikaan tajua näitä, jotka maksavat saman prosenttiosuuden tileistään yhteisiä menoja varten, ja loput saa sitten pitää "itsellään". Ensinnäkin käytännössähän se tarkoittaa sitä että vaimo ostaa ruuat ja lasten vaatteet omistaan ja mies sitten harrastaa tms. Ja tuo on vaan niin älyttömän epäreilua, jos palkat ovat vaikka esim. vaimolla 1200 euroa ja miehellä 3000. Molemmat laittaa 50% palkastaan yhteisiin menoihin, jolloin vaimolle jää tietenkin yli puolet vähemmän kuin miehelle. Aivan eri elintasot vaikka samaa perhettä ollaan. Toinen, vielä käsittämättömämpi on tämä "kaikki kulut puoliksi"-systeemi. Äidille jää kotihoidontuesta muutama sentti tilille. Miehelle monta sataa euroa. Eli ainoa tilanne jolloin no yllämainitut olisi ok systeemejä, olisi se että molemmat tienaa saman verran. Harvoinpa näin on.

Varsinkin mies ajattelee hyvin vahvasti perhettä yksikkönä, jossa ei rahoja erotella.



Kyllähän mies on käytännössä tuonut pöytään paljon enemmän rahaa tähän mennessä kuin minä. Mutta se on ollut tavallaan reilu työnjako viime vuosina: minä hoidan lapset kotona ja mies huolehtii perheen elatuksesta. Kumpikaan tehtävä ei ole toista arvokkaampi.