Kertoisitko lapselle aiemmasta avioliitostasi? Asiat päättyneet ja selvitetty

alla, mutta kertoisin, jos tulis mitenkään esille aiheena, nuoruudestani, menneisyydestäni tms.



Salaamaan en alkaisi.

tietty sitten joskus teini tai myöhäsemmässä vaiheessa voi jutella jos tuntuu siltä

se lasta kiinnostaa, ellei harrasta sukututkimusta. 10 vuotta on lapsen elämässä tyyliin sata vuotta sitten. Ehkä teini-ikäistä voisi kiinnostaa juuri siinä vaiheessa, kun kyselee vanhempien nuoruudesta.

Loukkaannuin siitä kyllä. Olin alle kouluikäinen, kun tajusin, että äidin elämästä on hävinnyt 10 v jonnekin. Ei ole vieläkään kertonut sen tarkemmin mm. eron syistä. Olisin halunnut tietää, koska on kuitenkin sittemmin sinnitellyt yli 30 v onnettomassa liitossa isäni kanssa.

mun tapaus oli sellainen "nuoruuden hairahdus", nopeasti kihloihin, sitten jonkun vuoden päästä vähän tavan vuoksi naimisiin, vaikka olisi pitänyt erota jo silloin. Liitto päättyi siihen kuuluisaan erilleen kasvamiseen alle 30-vuotiaana ja samoihin aikoihin puoliso siirtyi uuden kumppaninsa osoitteeseen. En siis muistele häntä kovin hyvällä, joskaan en jaksa kantaa kaunaa. Minusta tuntuu että menneet ovat todella kaukana takana päin, ja nyt on ihana liitto uuden ihmisen kanssa, uusi kaunis koti ja ihanat lapset.

joka on käytännössä samaa yhdessä asumista ja elämää kuin avioliittokin. Kertovatko aikuiset lapsilleen ylipäätään kaikista aiemmista parisuhteistaan? Aika moni asuu kahdessa tai kolmessakin avosuhteessa ennen sitä pysyvää suhdetta jossa hankitaan lapsia, samalla logiikalla kaikki aiemmat suhteet olisi tilitettävä lapsille. Mennyt on mennyttä!

mun tapaus oli sellainen "nuoruuden hairahdus", nopeasti kihloihin, sitten jonkun vuoden päästä vähän tavan vuoksi naimisiin, vaikka olisi pitänyt erota jo silloin. Liitto päättyi siihen kuuluisaan erilleen kasvamiseen alle 30-vuotiaana ja samoihin aikoihin puoliso siirtyi uuden kumppaninsa osoitteeseen. En siis muistele häntä kovin hyvällä, joskaan en jaksa kantaa kaunaa. Minusta tuntuu että menneet ovat todella kaukana takana päin, ja nyt on ihana liitto uuden ihmisen kanssa, uusi kaunis koti ja ihanat lapset.

Ei sitä nyt tartte tarhaikäiselle selitellä, mutta kouluikäistä jo varmaan kiinnostaa tuollainenkin tieto. Eihän se sinulta ole pois, jos lapsi tietää. Eikä kertominen tarkoita sitä, että pitäisi ruotia henkilökohtaisia. Kyllä lapsi osaa sitten isompana/aikuisempana kysyä, jos kiinnostaa. Jos et koskaan kerro, niin siitä tulee joku salattu juttu, joka voi pahimmassa tapauksessa hiertää sinun ja lapsesi välejä.

Tytär 5 v kyseli, miksi äidillä on hääkuvassa tavallinen mekko, eikä sellainen kaunis hieno häämekko. Selitin sitten, että äidillä oli nuorena sellainen mekko, kun äiti meni ensimmäisen kerran naimisiin. Sitten kaivettiin vanha valokuva esiin ja tytär oli haltioissaan. Lopuksi päädyimme siihen, että oli hyvä kun se jätti äidin yksin itkemään, niin äiti tapasi muutaman vuoden päästä isin ja isi on maailman paras isi. Ja sitten isi halusi vain pienet juhlat ja pieniin juhliin sopii paremmin "pienempi" mekko.

jos minulle ei olisi kerrottu. Ei kaikkia parisuhteitaan tarvi kertoa, mutta lapsi/nuori voi oikeasti ihmetellä, kysymättä mitään, mitä äiti teki silloin ja silloin.



Eli minusta olisi kyllä jossain vaiheessa parempi kertoa asiasta, kuin että sen kuulee muualta!



Tämän voi mainita ilman sen suurempaa paljastustilaisuutta, jotenkin ihan luontevasti, ohimennen. "Silloin kun äiti oli ensimmäisen kerran naimisissa, me käytiin/tehtiin/jotakin..."

avioliitto tulee näkymään kaikissa virkatodistuksissa ja tulee esiin viimeistään kuoleman jälkeen pesänselvityksessä. Jos tällä nyt on väliä.

Ei nyt tietysti ihan pienelle lapselle tartte alkaa selittelemään, jos hän ei asiaa kysy tai jos se ei jotenkin luontevasti jossain yhteydessä tule esille. Mutta kyllä koululaiselle jossain vaiheessa kertoisin asiasta, viimeistään teinille asia on merkityksllinen.



Jos ei kerro asiaa koskaan, se selviää todennäköisesti lapselle siinä vaiheessa, kun äiti kuolee ja lapsi pyytää virkatodistukset perunkirjoja varten. Olisi aika omituista, että siinä vaiheessa tulisi joku avioliitto esille ja siitä ei olisi koskaan puhuttu mitään. Herättäisi varmaan aika paljon kysymyksiä.

mitenkään mahdotonta, että joku ulkopuolinen möläyttää asian. Tai joku exän sukulainen tunnistaa lapsesi eikä lapsi ymmärrä, mikä yhteys tällä on äitiinsä. Voisin hyvinkin kuvitella pari ex-sukulaista, jotka olisivat kiinnostuneita, minkä näköisiä lapsia uudesta liitosta siunaantuisi. Ja olisivat muutenkin hyväntahtoisen uteliaita.

Onhan minulla ollut elämä ennen omaa perhetta, joten tottakai lapseni tietävät:-)



En ole ollut kyllä naimissa ennen nykyistä miestäni mutta kuitenkin lapset (8v ja 6v) tietävät edellisistä poikaystävistäni, tuntevatkin toisen heistä; samoin ovat tavanneet isän entisen tyttöystävän ja tämän perheen.



Minusta on luontevaa, että lapset tietävät vanhempiensa elämänkulusta.