Omat rahat vs. yhteiset rahat - ikuinen ongelma???? Miten se käytännössä toimii?

toiselle tilille tulee molempien palkat ja toiselle säästötilille lapsilisät.

Käyttötililtä maksetaan kaikki menot ja nostetaan käteistä.

Jos jompi kumpi ostaa jotain kallista esi yli 200€ kerta ostoksen niin kertoo toiselle. Muutenhan kuukausi menot on aika vakiot. Meillä vanhemmilla kummallakaan ei ole mitään erikoista harrastusta johon kuluisi paljon rahaa.

Kummatkaan ei ole mitää shoppailijoita että tuhlaisi enemmän mihin varaa. Isoimmat kulut on asuntolaina, kaksi autoa, ruuata ja lasten vaatteet sekä harrastukset.

Laskut maksetaan kerran kuussa kun miehen palkkatili tulee ja samalla tililtä lähtee lainan lyhennys. Mun palkka tulee muutaman päivän kuluttua ja se on sitten käyttörahaa kuukaudeksi.

Pääsääntöisesti kaikki menee mitä tuleekin mutta vain isoimpia ostoksia mietimme milloin ne kannattaa tehdä.

Meillä neljä lasta joilla harrastuksia ja tietysti rahaa kuluu myös parhaillaan vaatteisiin paljon. Ei osteta merkiä ja isommat ostaa vaatteet itse ja useimmiten kirpparilta. Yläkoululainen saa kuukausirahaa millä ostaa vaatteet, käy syömässä kavereiden kanssa ja mitä milloinkin.

Yhteiseen tiliin päädyttiin juuri silloin kun minä oli kotona lasten kanssa ja aina jouduin siirtämään miehen tililtä omalle rahaa kun tein silloin pääsääntöisesti kaikki ostokset.

Molemmilla on sijoistusrahasto sitä varten että jos jotain yllättävää sattuu toiselle niin rahastosta saa nostettua parin kuukauden käyttörahat.

Ja hyvin toimii... Miksi pitäisi avioliitossa olla "omaa" rahaa???? Meillä molemmat saavat käyttää itseensä, eikä kytätä kumpi on käyttänyt minkäkin verran rahaa. On luonnollista että yhteiset rahat, meillä minä tienaan enemmän.

Marru

lisäksi on yhteinen tili, jonne säästellään ja maksellaan isompia ostoksia. rahat vaihtaa tiliä sekunnissa jos on tarpeen. Molemmat ostetaan itellemme vaatteita yms. toiselta kysymättä. isommat ostokset harkitaan ja ostetaan yhdessä. Käytännössä miehen tililtä menee asuntolainan lyhennykset, minä käyn enemmmän ruokakaupassa ja ostan lasten vaatteet, makselen laskuja, mieskin maksaa välillä laskuja. Sellaista sujuvan sekavaa tämä meidän tilirumba... Molemmilla suht sama kk-palkka. Tosin minä teen lyhennettyä työaikaa tällä hetkellä joka vastaavasti pienentää hieman palkkaa.



Mielestäni jos naimisiin mennään ja vielä on lapsia siinä niin kyllä se on silloin yhteinen "yritys" jossa kaiken pitäisi olla yhteistä. Toinen asia jos avioero tulee ja on avioehto, niin tietty vaikuttaa jakoon. Mutta kun ollaan naimisissa niin sit ollaan kans!

naimisiin menoa.Kumpikin ostaa,mitä tahtoo.Isommat jutut harkitaan yhdessä. Perhe on yhteinen yritys.

meillä ei ole koskaan riidellä rahasta. Silloin kun sitä tilillä on voi sitä käyttää ja silloin kun sitä ei ole niin ostetaan pakolliset.

Niin ja molemmat vanhemmat olemme olleet koti-isänä ja kotiäitinä.

Meillä täysin erilliset tilit - joku yksi yhteinen tili taitaa olla, josta joskus lyhennettiin tonttilainaa (se oli yhteinen poikkeuksellisesti, esim asuntolainatkin ovat olleet meillä eriliset).



Meillä kaikki maksetaan yhdessä siitä kenen tilillä on rahaa. Ei siis puljailla rahoja yhteiselle tilille tms. Onnistuu hyvin, kun meillä on yhteneväinen rahankäyttö. Exän kanssa menneessä ei taas olisi tämmöinen onnistunut ollenkaan, joten ymmärrän hyvin, että kaikki tilanteet eivät ole samanlaisia. Exänkin kanssa kyllä puhallettiin aina yhteen hiileen esim. hoitovapaiden yms. aikana.

Käytännössä laskuja maksetaan kummankin tililtä siten, että kummallekin jää kutakuinkin yhtä paljon rahaa. Se jäänyt raha ei kuitenkaan ole kummallakaan pelkästään omaan käyttöön vaan sillä ostellaan sitten polttoaineita, vaatteita yms. Tarvittaessa siirrellään tilitä toiselle. Tällä hetkellä tienaamme lähes yhtä paljon, mutta ollessani hoitovapaalla mies tienasi enemmän. Tällöinkin sama systeemi (miehen tililtä maksettiin silloin enemmän). Me ajattelemme, että tienaamme x- määrän rahaa perheeseemme ja jaamme ne tasapuolisesti. Kumpikaan ei hurvittele ja ostele suurempia (useiden satojen eurojen) ostoksia neuvottelematta toisen kanssa. Olemme erittäin tyytyväisiä, riitelemme raha-asioista aniharvoin (muutoin kyllä riidellään aika ajoin...)

mutta yhteiset rahat. Ei ole siis sun menoja ja mun menoja, vaan menot ovat yhteisiä ja se maksaa, jolla sillä hetkellä sitä rahaa on. Yritämme tasoitella maksuja siten, että kummallekin jää omalle tililleen myös käyttörahaa.



Meille tämä systeemi on luonteva. En tiedä toimisiko, jos jompikumpi olisi jotenkin kova tuhlailemaan. Olemme aika samanlaisia rahankäyttäjiä, emmekä tee isompia impulssiostoksia.



Meillä ei ole myöskään koskaan ollut tarvetta laskeskella kumpi pistää elämiseemme enemmän rahaa. Olen itse ollut äitiyslomalla ja siis pienillä tuloilla ja olen myös opiskellut. Mutta mies on sitten vastaavasti ollut työtön, kun itse olin töissä jne. On itsestään selvää, että toista puolisoa kannatellaan sellaisina hetkinä ilman rahojen laskemista.

Yhteinen tili avattiin kun otettiin yhdessa asuntolaina ja ostettettiin talo. Eka lapsikin syntyi siina samoihin aikoihin.



kummankin palkat menee yhteiselle kayttotilille.

Lisaksi meilla on yhteinen saastotili, jolle menee tietty summa kuukaudessa.



Molemmat kaytetaan tilia omiin menoihimme. Isoista hankinnoista tietty puhutaan yhdessa.



Tama on toiminut todella hyvin . Meilla on samanlaiset kulutustottumukset. Ostelemme kylla kaikkea extraa, mutta olemme molemmat perilla taloudestamme ja siita mihin meilla on varaa ja olemme realisteja...



Mieheni palkka on talla hetkella hieman isompi kuin minun, mutta kun aloitimme taman systeemin se on reilusti suurempi kuin minun palkkani.



Rahasta ei olla koskaan tapeltu.



Ainiin, naimisissa ei olla ja nykyaan on kaksi lasta.

Meillä on molemmilla omat tilit, avainlukulistat on tässä tietokonepöydällä, mä tiedän molempien salasanat, mies tuskin omiaan.



Mies: Kato, onks mun tilillä rahaa?

Minä: Joo, on täällä tonni, mutta lainan lyhennys menee ensiviikolla.

Mies: Jaa, jos sulla on rahaa, laita vähän munkin tilille jos tarttee ostaa jotain.

Minä: Ok (ja sitten siirrän omalta tililtäni esim. 500 e miehen tilille).



Meillä tulot yhteensä nettona n. 4500e/kk, siirrellään tarpeen mukaan tililtä toiselle, säästöön jää aina joitain satasia, kunnes ne käytetään johonkin isompaan. Ihan sama kumman tilillä ne on ollut.

Meillä kulutetaan yhteisiä rahoja, eikä menoista ole tarvinnut riidellä. Toiselle suodaan samantasoinen elämä mitä itsekin elää, tuloista riippumatta. Tyttöjen viikonlopuissa ennemminkin tarvitsen luvan omalle ajalle kuin rahanmenolle!

ja yhteiset rahat. Nettotulot noin 4500. Rahasta ei riidellä. Isommat menot sovitaan yhdessä. Kumpikin hallitsee vastuullisen rahankäytön, joten sen suhteen ei mitään ongelmia.

molempien palkat tulevat yhteiselle tilillemme.

ollaan avoliitossa, molemmilla omat tilit. vuokra ja ruuat ostetaan ihan siltä tilitä kummalla on rahaa sillä hetkellä.

miksi stressata raha-asioista?

raha on ainoa asia josta me riidellään! En ole viime aikoina jaksanut asiasta edes kauheasti mainita kun en jaksa riidellä. ap

Kaikki tuntemani parit, joilla on ollut riitaa rahankäytöstä (ts. mies pihi), ovat eronneet...

Minusta on todella epäreilua, että sen, joka hoitaa lasta kotona, pitäisi kituuttaa jollakin minisummalla toisen porskuttaessa entiseen tahtiin!

Ihan alkuaikoina (n.15-10v sitten, kauan ennenkuin lapset syntyivät) meillä oli omat tilit + yhteinen tili, jolle kumpikin laittoin sovitun summan vuokranmaksua, ruokaa, vakuutuksia tms. varten. Summa sovittiin sen mukaan, mitä kumpikin tienasi (opiskeluaikoja); se jolla oli enemmän, antoi enemmän.

Siitä lähtien kun lapset syntyivät meillä on ollut vain yksi tili, jonne kaikki tulot menevät ja miltä myös maksetaan kaikki.

Olen ollut kotona 8v eikä minulla ole viimeiseen 3v:een ollut mitään tuloja, mutta kyllä minä sitä tiliä käytän ihan samanlailla kuin ennenkin.

kun molempien palkat ja kulutustottomukset ovat samanlaiset. Jos eivät ole, yhteiset rahat vaativat molemminpuolista ymmärtämystä, mitä ei tunnu suurempituloisilta miehiltä tietyissä tapauksissa löytyvän. Jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia, ei VOI olla muuta oikeudenmukaista ratkaisua kuin yhteiset rahat tai se, että työssäkäyvä maksaa kotiinjäävälle palkkaa ja eläkettä.



Meillä on ollut yhteinen rahatalous 16 vuotta. Ensin oltiin opiskelijoita ja elettiin kädestä suuhun, molempien vanhemmilta saatiin taloudellista apua myös. Sitten mies meni töihin opiskelijana osa-aikaisesti ja talous helpottui. Sitten minä valmistuin ja taloushuolet olivat ohitse. Sitten mies valmistui, talous parani entisestään, ostettiin yhteinen asunto ja mentiin naimisiin (asunnon ja asuntolainan vuoksi, ei vielä lapsia). Nykykäytäntö meillä on se, että minä pistän palkkani omalta tililtä yhteiselle säästötilille, itselleni jätän muutaman satasen pikkuostoksia, kampaajaa jne. varten. Säästötililtä menee asuntolainan lyhennys, sieltä maksetaan myös kalliimpia ostoksia, matkoja jne. Mökkiä ja tulevaa hoitovapaata varten säästetään nyt. Mies maksaa ihan kaikki muut menot, ruuat, laskut, bensat (ja myös minun Visa-laskuni, terveyssiteet, vaateostokset, jos ollaan yhdessä liikenteessä, yksin ollessani maksan usein luottokortilla ainakin kalliimmat hankinat). Meillä tämä on ollut oikein toimiva systeemi. Systeemi ei tule muuttumaan minun äitiysloman aikana (säästöön vain jää vähemmän), mutta jos mies jää puoleksi-kokonaiseksi vuodeksi kotihoidontuelle, siirrän tietysti miehelle hänen omalle tililleen.



Mutta avainasia mielestäni on se, että toiseen voi talousasioissa luottaa (samanlaiset kulutustottumukset, toinen ei ole tuhlari ja toinen pihtari) ja se tietysti auttaa, että palkat ovat samaa tasoa. Nämä omat rahat-miehet tuntuvat olevan vaimoaa paremmin tienaavia, olisi kiva kuulla, onko kukaan omat rahat-mies vaimoaa heikommin ansaitseva!

on yhteistä, niin omaisuus kuin palkatkin.



Molemmilla on ollut omaa omaisuutta myös, ja kun sitä on myyty siitä on pieni summa lohkaistu omaan käyttöön - mies osti itselleen harrasteauton ja minä puolestani haluan laittaa rahaa talteen tulevaa talvilomaa varten. Loput on yhteistä

Kummallakin oma tilinsä ja lisäksi yhteinen, johon molemmat laittavat saman prosenttiosuuden käytettävissä olevista tuloistaan. Pienipalkkainen siis vähemmän, isopalkkainen enemmän.

Molempien palkat menevät yhteiselle tilille. Sen lisäksi meillä on ns. jemmatili, jossa ei nyt kamalasti rahaa ole. Lisäksi on joitakin yhteisiä rahastosijoituksia.



Molemmat käyttävät tiliä omiin ja yhteisiin menoihin aivan vapaasti. Toki auton kaltaisista suurista hankinnoista neuvotellaan yhdessä.



Olemme aika samanlaisia kuluttajia, joten riitoja ei kahdeksan aviovuoden aikana ole päässyt syntymään. Ei siis kertaakaan.



Nettopalkkamme ovat muutaman satasen päässä toisistaan, joten ehkäpä sekin auttaa. Mutta eipä hoitovapaavuosinakaan ollut mitään ongelmaa. Ja miksi olisi ollutkaan, en voi käsittää.



Avioehtoa ei ole.

,ollut jo opiskeluajoista kun yhteen muutettiin. Se on maksanut, jonka tilillä on ollut rahaa. Aiemmin siis molemmilla omat tilit ja molemmilla käyttöoikeudet toisten tileille. Asuntolainan myötä otettiin yksi yhteinen tili, jonne menee molempien palkat, lapsilisät ja nyt minun ollessa äippälomalla/hoitovapaalla, minun tuet. Sieltä menee lainanlyhennykset ja kaikki muut meidän laskut.

Hyvin ollaan pärjätty näin. Tienaan tällä hetkellä paljon vähemmän kuin mies, mutta ei minun tarvitse omiin ostoksiin lupia kysellä. Isommat ostot suunnitellaan tietysti yhdessä. En itse suostuisi muuhun järjestelyyn, koska perheenähän tässä eletään ja yhdessä kulutetaan :)

En silti väitä, etteikö muilla voisi toimia toisenlainenkin systeemi. Mutta kyllä äidit yleensä enemmän tai vähemmän menettävät tuloja jäädessään kotiin lasta hoitamaan, joten jonkunlainen kompensaatio siitä pitäisi saada.