Lue keskustelun säännöt.
Pakko-oireet! Millaisia lapsellasi/sinulla on ollut? Ole kiltti ja vastaa, jos kokemusta!
26.04.2010 |
Miten niistä pääsee eroon & milloin niiden kanssa tarvitsee apua? Miten tukea lasta, jolla niitä on vähän.. Oliko sinulla lapsena? Missä iässä ja millaisia? Loppuivatko itsestään?
Kiitos kaikille vastauksista jo etukäteen!
Kommentit (47)
alkuun syyllistin itseäni olenko tehnyt jotain väärin jne. Teki/tekee pahaa katsella jos lapsella on ahdistusta ja hankalaa oloa.
Välillä asia on suututtanut mutten sitä voi tietenkään lapselle näyttää. Kun ei itse ole kokenut pakko-oireita ei voi täysin ymmärtää prosessia.
Alkuun vakuuttelin väsymykseen asti ettei mitään tapahdu jos lapsi ei tee toistojaan. On raskasta kun lapsella on kädet auki liiasta pesemisestä ja tuntuu ettei mikään rasvauskaan auta.
Olen lukenut aiheesta. Lisäksi terapiakäynneillä on myös yhteisiä tapaamisia jossa minkäkin olen ollut mukana.
Lasta ei saa syyllistää touhuistaan. Itse havaitsin hyväksi sanat "nyt riittää" "lopeta" nuo sanat asiallisesti ja napakasti ei huutaen.
Lapsi pyysi itsekin että sano milloin kädet ovat puhtaat ja tuo pysäyttäminen toimi meillä hyvin.
Alkuun tietty touhu oli salaista, lapsen käytöksestä näki ettei kaikki ole kunnossa. Sitten sain avautumaan ja asioista pystytään keskustelemaan avoimesti.
Ei ole helppoa. Psykologi ja psykiatri on sanonut että tällainen vaiva tuppaa olemaan täydellisyyden tavoittelijoiden ja lahjakkaiden ongelma.
Lasta on koetettu ohjata siihen suuntaan että vähempikin riittää, ei tarvitse kaikkea osata. Meillä oireet helpotti kun vähennettiin läksyjen tekoon ja lukemiseen käytettävää aikaa. Jossain vaiheessa alakoulusssa hän osasi koealueet ulkoa.
Teki aivan liikaa koulun eteen hommia.
Kun sai ensimmäisen kasin olin tosi onnellinen, eikös ole kummallista.
Itsellä tahtoo kokea syyllisyyttä ja hätääkin lapsen puolesta. Miten näitä omia tunteita olette käsitelleet? Kiitos :)!
Meilläkin lapsi on lahjakas pohdiskelija.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä pakko-oireita on ollut koko ikä mutta ne ovat selkeästi pahentuneet iän myötä. Pari pahaa kautta oli ala-asteella siinä ehkä 10-12v ja toinen aikuisena 20-24. Olen aikuisiällä joutunut ravaamaan terapiassa ja psykologilla, lääkkeitä en ole halunnut.
Vaivana on/on ollut tarkistuspakko(ovet, hellat yms. sähkölaitteet), pakkomielle numerosta 3 (koputtaa aina 3 kertaa, syödä aina 3 keksiä, lausua 3 rukousta jnejne), jatkuva käsien pesu, pahat pakkoajatukset(väkivalta, seksuaalisuus), hulluksi tulemisen pelko, pelko siitä, että sanon vahingossa ajatuksiani ääneen.
Vinkkini on viedä lapsi heti ammattiauttajalle. Harmittaa kun omat vanhemmat vaan kommentoivat ahdistustani sanomalla "höpö höpö juttuja" kun yritin lapsena kertoa.
Diagnoosinani on nykyään OCD, keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö.
Ensin neuroosi sitten vakavampi aste on pakko-oire. Ja täytyy olla sairaus koska oireella on oma dg ja numero.
Vierailija kirjoitti:
Ensin neuroosi sitten vakavampi aste on pakko-oire. Ja täytyy olla sairaus koska oireella on oma dg ja numero.
Pakkooireinem häiriö eli OCD on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kolmikymppisellä pojallani oli alakouluiässä sanojen toistelua, lievää änkytystä, käsien pesua, köhimistä ym. Joskus hän ei uskaltanut käydä nukkumaan, kun sanoi pelkäävänsä, että hän tappaa muut perheenjäsenet yöllä veitsellä. Uni oli muutenkin huonoa. Itselläni oli muista asioista tuolloin kova stressi, enkä jaksanut tarpeeksi kiinnittää huomiota pojan juttuihin, toivoin sen olevan ohimenevää. Nyt hän on töissä ja parisuhteessa, urheilee paljon ja asiat päällisin puolin Ok. Kuitenkin huomaan esim. käsien ravistelua, aivan kuin ravistelisi muruja tms. On myös hiljaisempi ja vetäytyvämpi kuin sisaruksena. Asiasta ei ole puhuttu, ehkä pitäisi ja neuvoa hakemaan vaikka keskusteluapua. Suvussa on mielenterveysongelmia.
vanhempanne tilanteeseen/ huomasivatko niitä?
Itse piilottelin oireita ja teen niin vieläkin.