Loukkaannuinko turhaan...? Ystävä antoi tytölleen saman etunimen

mutta toisaalta jokainen vanhempi antaa lapselleen nimen, jota pitää kauniina ja ihanana. Ystäväsi piti sinun keksimiäsi niin kauniina.



Imitation is the sincerest form of flattery.

todellakaan tykkäisi hyvää, jos ystävä (paino sanalla ystävä) antaisi lapselleen saman nimen kuin minun lapsellani! Siis etunimen.



Typerää se minusta on. En myöskään itse antaisi samaa nimeä lapselleni, kuin esim. jollain lähisukulaisella tai serkulla tms. on. Se vaan on meidän suvussa ja ystävien kesken ainakin sellainen 'kirjoittamaton sääntö'.

erään vähän kaukaisemman tuttavan lapsella. vasta jälkikäteen muistin, että näin oli. eli en tehnyt sitä mitenkään tarkoituksella.



toisaalta sitten eräs tuttava, jota näin melko harvoin, lähinnä työhön liittyvissä asioissa, tuli erikseen kysymään loukkaannunko jos hän antaa lapselleen saman etunimen, joka minun lapsellani on. nimi on suhteellisen harvinainen, ei kuitenkaan mikään ainutlaatuinen, mutta montaa niitä ei silloin oltu annettu. minusta kysymys oli jopa hassu. en tietenkään loukkaantunut.

Moni täällä on sanonut, että pitäis olla otettu kun ystävänikin mielestä nimet on kauniita. Olen jo pari kertaa sanonut, että nuo nimet ei olleet aiemmin hänen tai miehensä makuun.

En paljasta kyseisiä nimiä, mutta ystävälläni on aiemmilla lapsilla nimet, joista kaikkien paitsi nuorimman etunimet ovat niitä suosittuja. Meillä on sen sijaan kaikilla lapsilla harvinaisemmat nimet, joita ei jokaisella ole, eivät nyt niitä tosi harvinaisiakaan kyllä.

Sillon tilanne olisi täysin eri, jos en olisi ystävälleni kertonut mitä nimiä pohdimme tai luultavasti annamme. Jos ystäväni olisi sattumalta keksinyt saman ekan ja viimeisen nimen niin sillon se olisi ok, nyt ei.

ap

mutta toisaalta jokainen vanhempi antaa lapselleen nimen, jota pitää kauniina ja ihanana. Ystäväsi piti sinun keksimiäsi niin kauniina.

Imitation is the sincerest form of flattery.

hänen mielestään kauniit, kun kerran ANTOI ne lapselleen. Ehkä ei aluksi tykännyt, mutta oppi pian tykkäämään, kun hetken makusteli. En usko hetkeäkään, että kyseinen ihminen antoi lapselleen vain sinun kiusaksi nimet, joista ei oikeasti tykkää yhtään.

eri tavalla, jos ystäväni olisi edes vaivautunut kysymään, että onko minulle/meille ok, että antavat saman etunimen sekä viimeisen nimen.

Ja kyllä meillä on ihan "oikeitakin" ongelmia/huolia, mutta en siltikään voi jättää tätä huomiotta.

Aion kysyä tästä kun huomenna näemme.

ap

hänen mielestään kauniit, kun kerran ANTOI ne lapselleen. Ehkä ei aluksi tykännyt, mutta oppi pian tykkäämään, kun hetken makusteli. En usko hetkeäkään, että kyseinen ihminen antoi lapselleen vain sinun kiusaksi nimet, joista ei oikeasti tykkää yhtään.

Meillä kävi vähän samalla tavoin. Mun mies oli jutellut veljelleen joka juuri oli saanut pojan, että meille tulee Niko jos sattuu oleen poika, että jokos te ootte päättäneet nimen?

No ei olleet. Ja kun meistä leivottiin kummeja niin olipas hymyssä suu kun pappi sanoi nimeksi miehen veljen pojalle Niko! Heh, ja me siihen että se oli meillä se yhen aikanen nimi vaihto-ehto, mutta me keksittiin 1 muu parempi meille sopivampi. Ja sanokoon kuka mitä haluaa, miehen veli oli hiukan pettynyt kun luuli että aletaan siitä porisemaan että laittovat meidän vauvalle tarkotetun nimen! :)

Eipä ole sen jälkeen annettu kenenkään tietoon lasten tulevia nimiä ennen ristiäisiä.

Mutta, tuo sun ystäväs teko on kyllä tosi törkee!

:/