1kk ikäinen vauva yön mummolla
Yritän siis nauttia ensimmäisestä illasta muutaman oluen kera ilman pientä rakastani, mutta tuntuu vaan kurjalta... teilatkaa, rohkaiskaa, tuntuuko se aina yhtä pahalta jättää hänet?
Kommentit (52)
kun huomaat, ettei lapsellesi käy mitenkään niin tunne helpottaa. Toki aina on yhtä haikeaa, mutta silti tietää pienen olevan hyvässä turvallisessa hoidossa, kun ennenkin on jo kokemuksesta selvitty ongelmitta.
Itse olin ekan kerran ulkona kun vauva oli 2,5 kk ja mummo oli meillä hoitamassa. Pystyin pitämään tosi hauskaa. Moni sanoo että olen "superäiti" kun olen niin paljon lasteni kanssa, mutta kyllä minä muutaman kerran vuodessa ulkona käyn.
Oikeasti satunnainen illanvietto on ihan jees, vaikka vauva olisikin noin pieni. Tämä palsta on täynnä moralisoijia, mutta totuus on, että vauvaa vaurioittamaan tarvitaan aika paljon pahempaa laiminlyöntiä kuin yö mummon kanssa =D
MIkä logiikka tässä lapsen poisviemisessä on? Vastahan se syntyi, mikä kiire syliä on jo nyt tyhjentää? Saahan sen vauvan viedä vaikka joka yöksi pois, mutta en tajua tätä pointtia ollenkaan. En minä miehestänikään alkuhuumassa halunnut olla erossa vain siksi, että se erossaolo pitää joskus aloittaa.
Jätätte vauvan yökylään..
Luulen että olet aika nuori äiti, jolla tarve mennä bilettään. Itsellä vauva 10kk eikä ole vielä aikomustakaan jättää yökylään
sitä omaa tyyliä? Siksi on kiire, kun tuntuu ihanalta raskausajan jälkeen pukeutua nätisti, mennä ja bilettää. Ei ole pakko, mutta pirun mukavaa.
Te ette ikinä kyseenalaista sitä, että isä menee töihin (tai baariin) kun vauva 3 viikkoa.
seulan läpi, et tämä palsta on täynnä "täydellisiä" äitejä, jotka ovat lapsistaan ekaa kertaa erossa, kun ne on 18v ;)
Meillä vauva jäi ekan kerran mummolaan yökylään, kun oli 6viikkoa. Koska tiesimme, et pienen on parempi olla mummolla sylissä ja rakastavassa hoidossa, kuin meidän kanssa sadan hengen häissä.
harmittaa vaan kun en tunne edes koko paikkakunnalta ketään, lähimmät ystävät siis n.300km päässä, nyt siis meillä isukin kanssa vuosipäivä, ja alkanut vähän jo "mökkihöperöitymään" kun itekseen päivät pitkät itekseen kotona vaan... Oon ollut aika yksinäinen pitkän aikaa, ajatus vuosipäivän viettämisestä miehen kanssa ulkona oli hyvä, mut käytännössä ei toimi... ja mä vaan roikun netissä, ruoskien itteäni, kuinka paska mutsi oonkaan...
Kysyn ihan vilpittömästi, en kettuillakseni imetyksestä.
Itselläni ainakin hormonit vaikuttaa niin, että ekan kuukauden olen vauva kainalossa yöt-päivät. En pystyisi olemaan erossa kertakaikkiaan. Mutta kukin tyylillään. Meidän nelonen on nyt 11 kk, eikä tulisi mieleenkään viedä vieläkään yökylään.
Olen ollut tuon ikäsessä tosi paljon kiinni, hyvä jos lähikaupassa olen käynyt nopsaan ilman vauvaa.
Mä en kanssa kykene samaistumaan ollenkaan tähän. Mulla se alku menee niin symbioosissa lapsen kanssa, että olisi alaston ja turta olo ihan hetkessä. Lisäksi rintojen kanssa valtava tuska jos ei pääse tyhjentämään. Hormonitkin heittelevät synnytyksen jäljiltä vielä niin paljon. Lapsivuodeaikahan tuo vielä on.
Mä olen siinä hengessä, että totta kai lapsia voi hoitoon laittaa, mutta itse en olisi millään kyennyt noin pienen vauvan kanssa. Kävin kampaajalla esikoisen synnytyksen jäljiltä ja muistan kuinka itkin vaan koko kotimatkan.
vauva on suurimmakseen osakseen pulloruokinnalla, ei vaan kertakaikkiaan riitä maitoa tein mitä tahansa (Pumpataan, vaihellaan rintaa, köllitään kaksin sängyssä jne) synnäriltä asti ollut näin...
vauvat vaan hetken pieniä,kerkeet kyllä kaljalle myöhemminkin.
Sun kannattaa nyt ainakin pois täältä netistä lähtee ja nauttia nyt vapaasta illasta muuten. Tänne ei kannata kirjoitella, koska teilatuksi tulet. Joten kannattaa ne pari kaljaa mennä vaikka pubiin juomaan ihan hyvällä omallatunnolla!
Olin itsekin, kun vauva oli 5 vkoa ja loppuunasti. Ihme jorinaa toi, että kun vauva on pieni niin lyhyen ajan. Onneksi. Kuka kaipaa niitä ainaisia yövalvomisia, itkua, olemista neljän seinän sisällä. Meijän vauva nyt 4 kk ja innolla odotan kun kasvaa isoksi ja aletaan yhdessä opettelemaan lapsen elämää. Äidilläkin on elämä ja muitakin hoitajia. Täällä palstalla kun noi äidit usein luulee olevansa ainoa ihminen lapsen elämässä ja luulee, että se lapsi hajoaa siitä jotenkin, jos itse tekee jotain hauskaa. Se on varmaan sitä, kun ei ole muuta haastetta elämässä ja tuntee muuten itsensä tarpeettomaksi.
antavat vauvan yöksi hoitoon jotta pääsevät huoraamaan.ite en antas mussukkaani kellekää hoitoon...se on saletti.nii kova mulkuntarve ei oo!
juosta baariin, niin kertoo kyllä siitä, että on itse vielä täysin keskenkasvuinen, eikä olisi lasta kannattanut vielä tehdä.
Lapsi ei ole mikään accessorie, joka tehdään ihasteltavaksi ja muiden hoidettavaksi.
Olin itsekin, kun vauva oli 5 vkoa ja loppuunasti. Ihme jorinaa toi, että kun vauva on pieni niin lyhyen ajan. Onneksi. Kuka kaipaa niitä ainaisia yövalvomisia, itkua, olemista neljän seinän sisällä. Meijän vauva nyt 4 kk ja innolla odotan kun kasvaa isoksi ja aletaan yhdessä opettelemaan lapsen elämää. Äidilläkin on elämä ja muitakin hoitajia. Täällä palstalla kun noi äidit usein luulee olevansa ainoa ihminen lapsen elämässä ja luulee, että se lapsi hajoaa siitä jotenkin, jos itse tekee jotain hauskaa. Se on varmaan sitä, kun ei ole muuta haastetta elämässä ja tuntee muuten itsensä tarpeettomaksi.
kyllä se vauva on tärkein. ja ei ole mikään näyttelyesine... lastensuojeluasiaksi laitan jos tiedän lähipiirissä että vauva on hoidossa alle 6kk,ja äiti baarissa örveltämässä.
Lapsi oppii pian, että mummo on se hoiva ja lohtu. Yleensä ei ole pakko noin pientä hoitoon viedä, mutta kalja on toki parempi kaveri.