** KESÄNUPUT -08 to-su **
Kommentit (122)
Meni koko päivä siellä ristiäisissä ja olipa ihan mukava päivä. Tosin niskani niksautin sinne lähtiessäni ja nyt pää ei meinaa kääntyä sivusuunnassa lainkaan.
Huomenna aamulla on sitten TAYSin keikka tiedossa. Voi kun se sisätutkimus saisi aikaan jotain radikaalia. Niin mielelläni jo pääsisin tästä mahasta eroon.
Olemme koko viikonlopun siivonneet täällä ihan hysteerisesti kun anoppi tulee huomenna kaitsemaan meidän lapsia sillä aikaa kun olemme sairaalassa. Siivousta siksi, että hän alkaa täällä muuten siivoamaan ja heittää surutta kaiken tielleen tulevan roskiin :(
Supistellutkin on jo melkoisen mojovasti. Lähinnä iltasella supistelee ja jomottelee kovastikin, mutta niin ne vain hiipuvat pois kun käyn nukkumaan. Noh, luultavasti kohdunkaula lyhenee kuitenkin joka supistuksella, pehmeähän se jo onkin. Valkovuotoa tulee melko lailla myös.
Noista nivuskivuista täällä on ollut. Itselläni lähinnä jomottelee nivusia, mikä varmaan menee supistusten piikkiin. Nuo vihlonnat, joista jotkut täälläkin kärsivät, ovat niitä liitoskipuja. Saattavat siis vihloa nivusiakin.
Se on sitten tosiaan virallisesti kesäkuu nyt ja vauva saisi tulla kyllä jo, vaikka ei kait se oma olotila siitä suuremmin parane kun tulee kaikki imetysongelmat sun muut eteen. Enää muutama päivä laskettuun aikaan...saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan :D
Kanelisokeri 39+2
Ei mua ne vehkeet ja vempaimet haittaa, itseäni kiinnostaa nuo yhtä lailla eikä mulla ollut mitään sitä auton ostoa vastaan, omathan on rahansa - mutta logiikka vaan tuntuu hieman vajavaiselta jos varaa on kyllä siihen autoon mutta ei miljoona kertaa halvempaan hoitoalustaan...
Koitin taas puhua vaan tuppisuuna siinä oltiin.. Enpä saanut mitään kommenttia siihenkään kun sanoin että ois kiva ettei tarvitsisi tuntea olevansa tässä tilanteessa yksin, ja selitin miten esim. mua hermostuttaa kun ei ole tavarat ja asiat valmiina, vaikka ne miehelle oliskin yhdentekeviä niin mua se rauhoittaa JOS vauvalle olis kaikki valmiina ja JOS se edes vähän osallistuis niiden laittamiseen eikä vain vähättelisi että ehtiihän ne myöhemminkin.
Me ollaan kyllä tähän asti vältytty täysin riitelemiseltä ja oltu aina samaa mieltä asioista ja saatu pienetkin erimielisyydet sovittua tosi nätisti, vaan nyt ei kyllä oikein näytä siltä, kun ei mies tunnu edes yrittävän miettiä asioita mun kannalta. Luulis että mulla olis vähän vara toivoa huomiota/ myötätuntoa/ tukea - mikä vaan helpottas, sen sijaan että on tuppisuuna eikä yhtään edes yritä?