Miks täällä ehdotetaan vuoroviikkosysteemiä ihan pienillekin lapsille?

naapurimaassamme vuoroviikkovanhemmuudesta on hyvää sanottavaa. Suomessa se on niin uusi tapa, että siksi siihen liittyy suuria ennakkoluuloja. Onkohan Suomessa tehty yhtään virallista tutkimusta aiheesta? Satunnaiset asiantuntija lausunnot mitä mediassa on esiintynyt perustuvat puhtaasti mutu-tuntumaan.

Meillä kouluikäisellä lapsella viikko-viikko -systeemi toiminut hyvin. Lapsi ei ole oireillut mitenkään. Se mitä se vaatii on vanhempien hyvä yhteistyö. Välillä tuntuu että yhteistyön pitää toimia saumattomammin kuin parisuhteessa. Lapsi saa kuitenkin säilyttää tasapainoisesti suhteensa molempiin vanhempiin. Se on yrittämisen arvoista.

ja jos en itse pysty siihen miten voisin vaatia sitä lapseltanikaan?

tehdään ongelma. Vuoroviikkovanhemmuudessa sovitaan myös etä- ja lähivanhempi. Lapsen koti on lähivanhemman luona ja lapselle on tärkeää kertoa tämä. Koti ei siis vaihdu viikoittain.

Jos kerran vanhemmasta saa olla erossa vuorokauden per ikävuosi...

tällä palstalla kun on kyse ihan oikeasti tärkeästä ja isosta asiasta?

tehdään ongelma. Vuoroviikkovanhemmuudessa sovitaan myös etä- ja lähivanhempi. Lapsen koti on lähivanhemman luona ja lapselle on tärkeää kertoa tämä. Koti ei siis vaihdu viikoittain.

Koti ei vaihdu viikoittain. Lapsi vaan on kotonaan vain joka toinen viikko, niinkö? Kuten sanottu - yksikään aikuinen ei tuohon alkaisi. Jos tuo ei ole juuretonta, niin mikä on?

Mä toivoisin, että jokainen, joka harkitsee tuota vuoroviikkosysteemiä, kokeilisi itse ensin ½ vuotta muuttaa viikottain kahden asuinpaikan välillä. Mä olen liki sataprosenttisen varma, ettei yksikään aikuinen sitä kestäisi tai siitä tykkäisi.

tehdään ongelma. Vuoroviikkovanhemmuudessa sovitaan myös etä- ja lähivanhempi. Lapsen koti on lähivanhemman luona ja lapselle on tärkeää kertoa tämä. Koti ei siis vaihdu viikoittain.

Koti ei vaihdu viikoittain. Lapsi vaan on kotonaan vain joka toinen viikko, niinkö? Kuten sanottu - yksikään aikuinen ei tuohon alkaisi. Jos tuo ei ole juuretonta, niin mikä on? Mä toivoisin, että jokainen, joka harkitsee tuota vuoroviikkosysteemiä, kokeilisi itse ensin ½ vuotta muuttaa viikottain kahden asuinpaikan välillä. Mä olen liki sataprosenttisen varma, ettei yksikään aikuinen sitä kestäisi tai siitä tykkäisi.

se onkin kun koti ei vaihdu, eikä lapsi muuta viikoittain. Tällaisia harhakuvia syntyy juuri silloin kun asiasta ei ole kokemusta tai tietoa.

tehdään ongelma. Vuoroviikkovanhemmuudessa sovitaan myös etä- ja lähivanhempi. Lapsen koti on lähivanhemman luona ja lapselle on tärkeää kertoa tämä. Koti ei siis vaihdu viikoittain.

Koti ei vaihdu viikoittain. Lapsi vaan on kotonaan vain joka toinen viikko, niinkö? Kuten sanottu - yksikään aikuinen ei tuohon alkaisi. Jos tuo ei ole juuretonta, niin mikä on? Mä toivoisin, että jokainen, joka harkitsee tuota vuoroviikkosysteemiä, kokeilisi itse ensin ½ vuotta muuttaa viikottain kahden asuinpaikan välillä. Mä olen liki sataprosenttisen varma, ettei yksikään aikuinen sitä kestäisi tai siitä tykkäisi.

se onkin kun koti ei vaihdu, eikä lapsi muuta viikoittain. Tällaisia harhakuvia syntyy juuri silloin kun asiasta ei ole kokemusta tai tietoa.

tehdään ongelma. Vuoroviikkovanhemmuudessa sovitaan myös etä- ja lähivanhempi. Lapsen koti on lähivanhemman luona ja lapselle on tärkeää kertoa tämä. Koti ei siis vaihdu viikoittain.

Koti ei vaihdu viikoittain. Lapsi vaan on kotonaan vain joka toinen viikko, niinkö? Kuten sanottu - yksikään aikuinen ei tuohon alkaisi. Jos tuo ei ole juuretonta, niin mikä on? Mä toivoisin, että jokainen, joka harkitsee tuota vuoroviikkosysteemiä, kokeilisi itse ensin ½ vuotta muuttaa viikottain kahden asuinpaikan välillä. Mä olen liki sataprosenttisen varma, ettei yksikään aikuinen sitä kestäisi tai siitä tykkäisi.

se onkin kun koti ei vaihdu, eikä lapsi muuta viikoittain. Tällaisia harhakuvia syntyy juuri silloin kun asiasta ei ole kokemusta tai tietoa.

Mun mielestäni tuota vuoroviikkosysteemiä selitetään aina niin, että lapsi on vuoroviikoin toisen vanhemman luona.

ajatellaan perinteisestä tapaa. Lapsi isällä viikonloppuisin ja viikot äidillä. Muuttaako lapsi silloin viikoittain? Miten sitä ei ajatella lapsen riepotteluna?

ajatellaan perinteisestä tapaa. Lapsi isällä viikonloppuisin ja viikot äidillä. Muuttaako lapsi silloin viikoittain? Miten sitä ei ajatella lapsen riepotteluna?

Silloinhan lapsella on selkeesti yksi koti ja hän käy etävanhemman luona joka toinen viikonloppu. Eikö se ole se normaali tapa? Mä en ihan varma ole, kun en ole eronnut.

Ero on kuitenkin mun mielestäni aina lapsen riepottelua.

vuoroviikoin vanhempien luona. Vanhemmat huolehtivat lapset tavaroista jne. mikäli niitä tarvitsee siirtää. Joissain tapauksissa lapsella on sekä lähi- että etävanhemman luona "täydellinen" varustus, eikä mitään tarvitse siirtää paikasta toiseen. Ei siis eroa normaali tapaamissysteemeistä muuten, muuta kuin ajallisesti lapsi saa viettää molempien vanhempien kanssa aikaansa yhtä paljon. Molemmat vanhemmat kuuluvat tasapuolisesti lapsen arkeen ja kantavat vastuun lapsen voinnista yhdessä.

Mä erosin exästäni, kun lapsi oli hieman yli vuoden. Päätimme tilanteessa olla aikuisia ja ajatella lapsen parasta. Eli... Lapsi asuu minun kanssani, mutta... Isä käy tapaamassa lastaan täällä useita kertoja viikossa. Viettää myös viikonloppuja lapsen kanssa paljon (joskus minä olen muualla, joskus kotona heidän kanssaan). Mielestämme tämä oli hyvä ratkaisu. Lapsella on yksi koti, jossa hänen on hyvä olla. Täällä minun luonani on myös kaikki tarvittava.

Olemme jutelleet, että vuoroviikkosysteemiä voisi kokeilla ehkä eskari-ikäisenä sitten. Isä todellakin haluaa olla mukana lapsensa elämässä.

Noh, tämähän ei kelpaa... ei mun sukulaisilleni, eikä oikein mun kavereillekaan. On kuulemma todella väärin että mun ex mies majailee mun asunnossani, kun mä en ole kotona. Siinä on ihan turha koittaa heille selittää, että ajattelemme lapsen etua... Ex kuulemma vaan haluaa minut takaisin (asiasta on keskusteltu pajon exän kanssa, emmekä todellakaan ole palaamassa yhteen).



Noh, me elämme nyt näin, eikä se kuulu kenellekään muulle. Lapsemme vaikuttaa tyytyväiseltä ja onnelliselta ja se on ainoa asia, josta minä piittaan tässä kohtaa. Olemme siis nyt eläneet näin jo pidemmän aikaa.

Tuo ratkaisu toimii teillä ja hyvä niin. Tuo vaatii samalla tavalla vanhemmilta joustavuutta, yhteistyötä ja luottamusta kuin vuoroviikkovanhemmuus ja se merkitsee lapselle ja lapsen selvitymisestä erosta paljon. Se on se pääasia. Tietämättömiä ovat tuomitsijat.



Itse suosittelisin mikäli mahdollista vuoroviikkovanhemmuutta tai 33 kaltaista vaihtoehtoa. Tiedän liian monta surullista " vain viikonloppuisin" -tapausta, missä eron hetket etävanhemman ja lapsen kohdalla ovat niin raastavia, että lapsi alkaa oireilemaan ja suhde etävanhempaan muuttuu vaikeaksi ja tapaamiset hiipuvat olemattomiin.

vuoroviikoin vanhempien luona. Vanhemmat huolehtivat lapset tavaroista jne. mikäli niitä tarvitsee siirtää. Joissain tapauksissa lapsella on sekä lähi- että etävanhemman luona "täydellinen" varustus, eikä mitään tarvitse siirtää paikasta toiseen. Ei siis eroa normaali tapaamissysteemeistä muuten, muuta kuin ajallisesti lapsi saa viettää molempien vanhempien kanssa aikaansa yhtä paljon. Molemmat vanhemmat kuuluvat tasapuolisesti lapsen arkeen ja kantavat vastuun lapsen voinnista yhdessä.

Mielestäni toimitte ihan oikein , ja lapsen kannaltakin hyvä, että olette väleissä.. Ei siinä ole mitään pahaa, että mies viettää aikaa sinun asunnossasi lapsen kanssa.

Mekin asutaan erillään ja miehellä on tänne avain ja hakee lapsen hoidosta tänne. Täällä on lelut ja kaikki omat tavarat. Vaikeinta tuossa on henkisesti päästää irti menneestä ja edetä omassa elämässä eteenpäin. Sen jos vielä pystyt toteuttamaan, ja mahdolliset uudet elämänkumppanit nivomaan yhtälöön, niin Onnittelut!! =)

joka viikko vaihtaa kotia. Sunnuntaina aina pakata tavarat ja lähteä toiseen kotiin, vaikka olis hommat kesken toisessa.

Mutta lapset onneksi sopeutuu kaikkeen. Sopeutuvat sotaoloihin ja muuhunkin ja silti kasvavat ihan normaaleiksi aikuiksiksi.



Aikuisena olossa on se hyvä puoli, että saa itse päättää omat tekemiset.

perheestä, jossa lapset jäivät asumaan perheen taloa ja eroavat vanhemmat ostivat yhteisesti kakkosasunnon jota asuivat vuoroviikoin. Harva aikuinen jaksaisi niin, mutta loppujen lopuksi muutama epämukava vuosi aikuisen elemässä on paljon vähemmän kuin vastaava aika lapsen elämässä.

Noin pitäisi jokaisen ajatella. olemme niin itsekästä sakkia, että lapsen ehdoilla ei varmasti mennä. kyllä sitä voi vaikka lapsen takia ne eka vuodet pysyä yhdessä, jos ei sitten ole väkivaltaa tai alkoholismia tai muuta taustalla, että lapsi kestää eron sitten hieman vanhempana (ehkä) paremmin. tosiaan lyhyt aika kuitenkin kun vertaa mitä hyvötyä siitä on pienelle.

kun vanhemmat ostivat paritalon. Isä asui toisessa ja äiti toisessa, lapsien makuuhuoneet olivat äidin puolella mutta harrastushuoneet (musiikkivehkeet ja pelijutut) olivat isän puolella. Kumpi tuli töistä ensin teki ruoan lapsille omalla puolellaan.

Ajan myötä kuvioon tuli mukaan uudet kumppanit ja jopa vauva mutta systeemi pyöri todella hyvin. lapset olivat todella tyytyväisiä ratkaisuun.

kun vanhemmat ostivat paritalon. Isä asui toisessa ja äiti toisessa, lapsien makuuhuoneet olivat äidin puolella mutta harrastushuoneet (musiikkivehkeet ja pelijutut) olivat isän puolella. Kumpi tuli töistä ensin teki ruoan lapsille omalla puolellaan. Ajan myötä kuvioon tuli mukaan uudet kumppanit ja jopa vauva mutta systeemi pyöri todella hyvin. lapset olivat todella tyytyväisiä ratkaisuun.

Harva vain taitaa tuollaiseen pystyä.