Lue keskustelun säännöt.
Miks täällä ehdotetaan vuoroviikkosysteemiä ihan pienillekin lapsille?
19.04.2010 |
Minä olen ollut siinä käsityksessä, ettei pienelle esim. 2-4-vuotiaalle ole se paras vaihtoehto tuo vuoroviikkosysteemi. Muistelen, että vuoroviikkosysteemiä voisi ajatella vasta jostain 5v tai ylöspäin. Olenkohan tässä ihan väärässä?
En vaan ymmärrä, että miten vois olla pienelle lapselle hyvä, että koti vaihtuu joka viikko, luulen, että meidän nuorimmat ois ainakin ihan sekasin ja nukkuminen ois sitä sun tätä. Nytkin kaikki kyläilyt ym. on tuskaa, koska nuorimmat nukkuu huonosti kylässä ja ekat yöt kotonakin menee heillä huonosti nukkuessa kotiin palaamisen jälkeen.
Kommentit (53)
ihan fiksunkin oloisilla ihmisillä oli. Tärkeintä tuntui olevan suuri ja mahtava ja jakamaton ÄITI, millään muulla ei ollut mitään merkitystä.
Tosiasia on, että lapsi tarvitsee ja hyötyy molemmista vanhemmista.
Mielestäni vuoroviikkoasumisen ideologia on merkittävä positiivinen uudistus verrattuna aiempaan yhäiti-hegemoniaan.
ravata kahden kodin välillä.
Kavereita ei kuitenkaan saa mukaan vaikka kirjat ja vaatteet saisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
?Linnavuori: Lasten kokemuksia vuoroasumisesta. Löytyy kokonaisuudessaan netistä. Tässä tosin haastateltu lapsia itseään ja vähän vanhempia lapsia.
äidin velvollisuus on uhrautua ja hoitaa yksin lapset ja isä sais vain rusinat pullasta.
Totta helvetissä vuoroviikkosysteemi niin joutuu kummatkin hoitaan lasta oman osuutensa.Kummaa ajattelua, että kaiken pitäisi kaatua aina naisen niskaan.
Miten niin "joutuu"?
Meillä on välillä ero mielessä ja lähinnä kauhulla ajattelen sitä, että miten kestän olla erossa lapsista?
viikosta, kun lapsi ei ole meillä, vaan isällään, jossa tiedän hänen olevan ihan ok. Välillä on vaikeaa, mutta lasta kuunnellaan koko ajan. Näin on nyt menty jo kaksi vuotta( lapsi nyt 9) ja kaikki sanovat meitä esimerkillisiksi eroperheeksi. Emme ole lapsen isän kanssa tekemisissä kuin kerran viikossa, emme soittele kuulumisia ym, mutta jos jotain asiaa tulee, silloin ollaan yhteydessä. Kummassakin kodissa lapsella on omat tavaransa, vain koulureppu kulkee mukana, omat tavat ja omat luvat, ja lapsi on ihan järjissään vieläkin, eli en usko että oikeassa tilanteessa vuoroviikkoasumisesta on mitään haittaa lapselle. Lapsi nyt 9, kun erosimme, oli 6-vuotias. Toki rankkaa oli aluksi, mutta ei äiti, eikä isäkään voi lakata elämästä, jos ero tulee. En olisi ikinä suostunut mihinkään muuhun kuin tähän systeemiin ja jos jotain "oireita" ilmenee, otamme asian puheeksi. Kyllä aikuisella ihmisellä PITÄÄ olla oma koti ja oma elämä. Valitettavasti se lapsi ei ole se MUN KOKO ELÄMÄ, minulla on muitakin asioita ja haluan nauttia elämästäni, vaikka ikääkin on jo 41. En ikinä suostuisi muuhun.
Aikuisten itsekkyyttä, sanoisin. Itse olen avioeroperheestä ja jouduin vaihtamaan kotia vain joka toinen viikonloppu, lomilla pidempään ja sekin tuntui jo hirveän rankalta. Muistan kuinka me molemmat, minä ja veljeni, olimme aina tosi pahantuulisia viikonloppujen jälkeen, jotenkin se verotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuoroviikkovanhemmuutta. Harvat tapaamiset lasten ja etävanhemman kesken ovat usein raskaita molemmille osapuolille.
Aikuisten itsekkyyttä, sanoisin. Itse olen avioeroperheestä ja jouduin vaihtamaan kotia vain joka toinen viikonloppu, lomilla pidempään ja sekin tuntui jo hirveän rankalta. Muistan kuinka me molemmat, minä ja veljeni, olimme aina tosi pahantuulisia viikonloppujen jälkeen, jotenkin se verotti.
Juu, NORMAALI tapa että lapsi asuu vaikka äidin luona ja isällä joka toinen viikonloppu.
TÄHÄN VÄLIIN olisi mielenkiintoista lukea MUIDEN erolapsien mielessä on ollut moinen "normaali tapa"?
Itselläni oli perkeleenmoinen ikävä isää ja tiedän että isää raastoi olla erossa lapsista.
ONKO TÄMÄ NORMAALI TAPA hyvä?
Ei ole. Käsi sydämellä, kaipasin isää ja olisin ollut viikko-viikko systeemillä molempien luona! Lapsella on jokatapauksessa kaksi kotia kun vanhemmat eroaa. Vaikka toinen muuttaisi keskelle Afrikkaa, on tämän luona koti. Nyt puhutaan vaan ja ainoastaan siitä miten usein lapsi on vanhempiensa luona!
Ja minä sanon erolapsena että jokatoinen viikonloppu nähdä vaan isää on liian harvoin. On vaan ja täysin äidin itsekkyyttä lässyttää "kun se koti vaihtuu ja plaaplaa! No se koti repeää erossa kuitenkin kahteen.
Mitä muut erolapset sanoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tuntuu hassusti olevan oletuksena, että kaikki isät edes haluavat viettää lastensa kanssa jatkuvasti aikaa. Minä kun tiedän muutamankin perheen, jossa isällä tuntuu aina olevan tärkeämpää tekemistä kuin lastensa tapaaminen...edes joka toinen viikonloppu.
itse erolapsena ajatuskin viikko-viikko -systeemistä tuntuu kamalalle...kaverit ja kaikki. Lisäksi olen näin aikuisenakin erittäin koti-ihminen ja mm. nukun erittäin huonosti muualla kuin omassa sängyssä. Eikä auta vaikka olisi kuinka tuttu paikka muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset 6 ja 8. Isä asuu samassa koulupiirissä 500 metrin päässä. Lasten urheilukamat siirtyy vanhempien toimesta, vaatteet
yms on molemmilla, vain päälläolevat vaihtuvat.
Erosimme lasten täyttäessä 2 ja 4. Olemme siitä asti asuneet lähekkäin ja lapset vuoroviikoin kunkin luona.
Lapset tottuivat uuteen oloonsa parissa kuukaudessa ja voivat yleiseisti ottaen erinomaisesti, ovat tasapainoisia ja iloisia lapsia nyt jo monen vuoden kuluttua erosta.
Meidän lapsilla on oikeus kahteen, täysin tasa-arvoiseen vanhempaan.
Ja juu ei, ei asuta Suomessa, ei innosta tämä Euroopan henkinen takapajula....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikko-viikko systeemi on hyvä, mikäli vanhemmat asuvat suht lähekkäin. Olen myöskin avioero perheestä (olin siis itse lapsi) ja minkäkin koin, että isä näki meitä lapsia liian vähän ja me tietysti myös isää. Oli raskasta nähdä kun isä yritti yhdessä viikonlopussa ottaa kiinni parin viikon vajeen mitä ei ollut meidän kanssamme saanut olla. Mieluisampi tuo viikko-viikko systeemi olisi ollut meille lapsille. Ja varmasti myös isälle. Olimme kouluikäisiä, nuorin eskarissa.
Minusta jonkun ehdottama "lasten yhteinen koti" järjestelmä kuulostaa hullulta, Siis se, että lapset asuvat yhdessä kodissa ja vanhemmat asuvat siinä sitten vuoroviikoin. Eikös tuollainen systeemi tee lapsista ihan kieroutuneita. Eivät ymmärrä parisuhteesta, rakkaudesta tai perheestä yhtään mitään ja voivat olla todella sekaisin kouluikäisenä siitä mitä on niin sanottu normaali perhe. Kyllä normaalimpaa on elää yhdenkin vanhemman kanssa kuin molempien jotka eivät rakasta toisiaan. Ei lapset ole tyhmiä!
Jos minä ja mieheni eroaisimme, yrittäisimme asua mahdollisimman lähellä toisiamme. Mikäli se vaan onnistuisi. Luultavasti lapset saisivat tavata työvuorojen mukaan molempia vanhempia. Ehkä asuisivat minun luonani, mutta mieheni työn luonteen vuoksi voisivat olla tämän luona 5-päivää yhteen soittoon kerran kahdessa viikossa. Se olisi ihan mukava aika nähdä isääkin. Ja tietysti sitten muita näkemisiä kun siltä tuntuu. Mutta hyvägän se nytten on miettiä kun sovussa näistä puhuu...toista se on sitten jos on riidoissa kun eroaa.
ihan fiksunkin oloisilla ihmisillä oli. Tärkeintä tuntui olevan suuri ja mahtava ja jakamaton ÄITI, millään muulla ei ollut mitään merkitystä.
Tosiasia on, että lapsi tarvitsee ja hyötyy molemmista vanhemmista.
Mielestäni vuoroviikkoasumisen ideologia on merkittävä positiivinen uudistus verrattuna aiempaan yhäiti-hegemoniaan.