Asuntovelkaiset: minkä ikäisiä olette, kun asuntolaina kokonaan maksettu?

Meillä tavallinen 4h+k kerrostalohuoneisto lähiössä pk-seudulla ja velaton se on kun olemme himpun päälle 50-vuotiaita.



Omassa ystäväpiirissäni tilanne on kaikilla sama, yksikään ei ole velaton ennen 50 vuoden ikää eikä kenelläkään ole edes omakotitaloa jossain arvoalueella vaan ihan vaan kerrostalohuoneisto.

15 vuoden laina-aika, 10 vuotta jäljellä.

Taitaa olla eri vastaajat kuin ketjussa, jossa kysyttiin lainamääriä, jotka tuntuivat olevan 200 000 eurosta ylöspäin. Ai niin, unohdin, että palstalaisten keskitulot ovat suomalaisten huippua, pariskunnalla päälle 10 000 e/kk.

mutta kannattaa muistaa asuntojen hintaerot.



Esim.



Siskoni asuu Seinäjoella uudessa paritalossa. Komia on. 92 neliötä. Hinta about 150 teur.



Asumme Espoossa järven rannalla - lähellä Selloa - hyvien yhteyksien päässä minne vain. Rivari 95 neliötä. 300 teur.



On aivan eri asia maksaa jotain 150 teuroa takaisin kuin kaksi kertaa suurempaa summaa.

olette a. löytäneet puolison? b. saaneet vakityöpaikan? c. ottaneet asuntolainaa? Tyypilliseen av-tyyliin taas kaikki menee naimisiin 21-vuotiaana, jolloin on jo oltu 5v vakityössä (akateeminen tietysti) ja elämän miehen kanssakin on jo takana pitkä suhde. Mulla sitten on eri tarina. Sain vakityön vasta 29-vuotiaana, mutta ulosottovelkaa oli vielä. Tapasin mieheni kun olin 33v ja asunnon ostimme kun olin 35v. Nyt on sitä kohta maksettu 5v, mutta vielä on vuosia jäljellä, ainakin 15v, että saadaan jäljellä oleva noin 75000e maksettua. Mun on jotenkin hankalaa kuvitella, että joku 33v olis jo saanut maksettua asuntonsa. Silloinhan se laina olisi pitänyt ottaa ihan parikymppisenä?! Siis jos itse kaikki maksaa, eikä ennakkoperinnön varaan jätä. Mun kavereista yksikään ei ole edes ostanut asuntoa alle kolmikymppisenä ja kaveripiirini on aika laaja. Kyllä mun kavereissa kaikki on velkaisia vielä viisikymppisenä. Ja ne, jotka on löytäneet elämänsä miehen parikymppisenä, ovat jo tästä eronneet, eikä niillä ole mitään omistusasuntoa koskaan ollutkaan...

Kuule, tarinasi ei todellakaan ole harvinainen - pikemminkin ehkä jopa tyypillinen, erityisesti jos olet esim. pk-seudulla asuva akateeminen. Monien tarinointia täällä kannattaa lukea suodattavat "AV-lasit" silmillä, tuntuu nimittäin tällä foorumilla useilta sekoittuneen aika pahasti tuo fakta ja fiktio toisiinsa...

Monenlaisia elämäntilanteita tietysti on, mutta av:n perusteella ei kannata tehdä mitään vertailuja :) ainakaan jos haluaa perustaa ne jollekin todellisuuspohjalle. Tää on tätä kun tulot on "miehellä 10000e/kk ja itse olen hoitovapaalla" ja lainaa lyhennetään 5x sen mitä keskipalkkainen tienaa...

Olemme uusperhe ja sen takia tarvitsemme vielä muutaman vuoden ajan vähän enemmän tilaa. Siksi meillä on tähän asuntoon laina, joka olisi lopulliseti maksettu kai, kun olen noin 70-vuotias. Meillä ei kuitenkaan ole mitään aikomusta asua tässä niin kauan eikä maksaa lainaa loppuun.



Kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, muutamme välittömästi pienempään asuntoon, joka todennäköisesti on velaton. Itse asiassa meillä on jo yksi velaton asunto 1. avioliittoni jäljiltä, se on vuokralla tällä hetkellä.

lainaa pois "varakkaiden tahtiin", vaikka ollaan keskituloisia ja minä vielä ainoastaan epätyypillisissä työsuhteissa (pätkää, matalastipalkattua, joskus pitkän työmatkan takia ei jää kuin työttömyyskorvauksen verran käteen).



Me käytetään kaikki liikenevät varat lainanmaksuun, enkä edes kehtaa sanoa, monta prosenttia nettotuloistamme. Tyydymme muutoin vähään, eli meillä ei ole suuria elämiskuluja. Kerran kaksi vuodessa käydään ulkomailla, mutta muutoin harrastukset on halpoja, juhla-ateriatkin syödään kotona, käytämme ainokaista autoamme vain kun oikeasti on tarve, käydään kirjastossa paljon ja ostetaan vaatteita harvoin. Joku on joskus kommentoinut, että elämämme on pelkkää kituuttamista, mutta kun meistä ei tunnu siltä, niin kaipa näinkin voi elää. Ja saa sitten vastata tällaiseen ketjuun, että omakotitalo pikkukaupungista tulee maksettua 8 vuodessa.

Me asutaan nyt vuokralla, mutta oma asuntomme saatiin maksettua, kun oltiin hmm. 34- ja 35-vuotiaita.

ja lainat on pois un olen 33v. Jee :)

Asunto on 4h+k rivari Espoossa. Pidän todennäköisenä, että siirrymme asunnosta vielä suurempaan ja otamme lisää lainaa.

Samassa asunnossa asutaan vieläkin.

Pohdinnassa uskaltaako vaihtaa isompaan. Silloin tulisi lainaa huimasti lisää. Se olisi maksettu vasta 60v+.

Siis 38.

tästä varmaan "ikinä" pois. Minä olen silloin 33 v ja mies 37 v. Oma talo vm. 2007, autotalli/varasto ja tontti. Kaupunki Pohjois-Suomessa.

ja MISTÄ olette ostaneet? Olemme 28 ja 30-v. pari ja olemme molemmat ihan töissä (humanistiset alat, joten palkat ei toki ole isot). Olemme vasta harkitsemassa ostoa (HKI) eikä mitään tunnu löytyvän alle 300 000 euron. Laskimme että velan maksuun niin, ettei oma arkipäivän kulutus järkyttävästi kärsisi, menisi 45 vuotta! JA vaikka sen maksaisi kituuttamalla, menisi siltikin reippaasti 20 v. Monet kaverit on ottaneet lainoja jollain 40v. maksuajalla.



En voi kuin ihailla joko edullisia kauppojanne tai sitten isoja tulojanne=)

mutta tuo aikataulu on todella löysä (ainakin näillä koroilla), joten todennäköisesti huomattavasti aikaisemmin. Tähän mennessä ollaan lyhennetty lainaa n. puolet ylimääräistä kuukaudessa. (25 v laina-aika)

Oltiin melkein 40v kun otettiin laina

mutta varmaan otetaan lisää lainaa ennen sitä ja muutetaan isompaan, toisaalta jossain vaiheessa taitaa tulla perintö helpottamaan lainan maksuja.. toivoisin että velat olisi maksettu 40-50vuotiaina.

Lainaa jäljellä alle 100 000 e. Maksamme aika verkkaisesti, koska haluamme elää ihan normaalisti, ostella kivoja juttuja ja matkustella. Ihan hyvin se näinkin hupenee.

olette

a. löytäneet puolison?

b. saaneet vakityöpaikan?

c. ottaneet asuntolainaa?

Tyypilliseen av-tyyliin taas kaikki menee naimisiin 21-vuotiaana, jolloin on jo oltu 5v vakityössä (akateeminen tietysti) ja elämän miehen kanssakin on jo takana pitkä suhde.

Mulla sitten on eri tarina. Sain vakityön vasta 29-vuotiaana, mutta ulosottovelkaa oli vielä. Tapasin mieheni kun olin 33v ja asunnon ostimme kun olin 35v. Nyt on sitä kohta maksettu 5v, mutta vielä on vuosia jäljellä, ainakin 15v, että saadaan jäljellä oleva noin 75000e maksettua.

Mun on jotenkin hankalaa kuvitella, että joku 33v olis jo saanut maksettua asuntonsa. Silloinhan se laina olisi pitänyt ottaa ihan parikymppisenä?! Siis jos itse kaikki maksaa, eikä ennakkoperinnön varaan jätä.

Mun kavereista yksikään ei ole edes ostanut asuntoa alle kolmikymppisenä ja kaveripiirini on aika laaja. Kyllä mun kavereissa kaikki on velkaisia vielä viisikymppisenä.

Ja ne, jotka on löytäneet elämänsä miehen parikymppisenä, ovat jo tästä eronneet, eikä niillä ole mitään omistusasuntoa koskaan ollutkaan...