Kannattaako ottaa kissa?

raapii sohvan piloille. Ulos jos päästät, syyllistyt heitteillejättöön - ja kissa kantaa pihalle puoliksisyötyjä raatoja, ehkä jää myös auton alle.



Mikä tässä elämässä nyt kannattaa? Kissa on ihan kiva lemmikki, mutta sillä on omat vaateensa. Oletko valmis hoitamaan kissaa 15-18 vuotta?

onko varma ettei teillä ole allergiaa? ettei tarvi sitte tappaa tai antaa pois?

missä asutte?

Kissassa on aika paljon hommaa ja se voi sotkea ja repiä sisällä paikkoja hajalle. Jos siis vain lapset haluavat kissaa, ei kannata.



Itselläni on kaksi kissaa ja ovat kyllä ihania mölliköitä. Ihan itse halusin molemmat ja kyllä lapsetkin niistä toki tykkää...

Oikeasti kissat on tosiaan sisäkissoja nykyään. Madotukset on helppoja ja mitään ei örkkejä ei tartu turkkiin, kun ei päästä kissaa lainkaan ulos. Sisäkissaa ei pahimmin edes tarvitsisi madottaa, mutta jos emo on ollut ulkokissa, niin se on voinut imetyksessä tartuttaa poikaset. Ja sisäkissan kanssa ei tarvi pelätä kissan joutumista autojen alle.



Se oli minusta positiivista, että nämä tulee itse pyytämään ruokansa, mulla kuolisi alta aikayksikön jotkut kultakalat nälkään, kun en kukkiakaan pysty kastelemaan. Kissa kyllä tulee kertomaan, kun haluaa syötävää. Loistava ominaisuus.



Ja kyllä katselen ikkunasta koirankuljettajaparkoja ulkona. Meillä menee hiekkisen tyhjennykseen 5 minsaa.



Ruokaa tosin pitää muistaa hankkia ja valitettavasti meillä onkin kissa, joka on kranttu ruuan suhteen. Se on tässä tällä hetkellä ainakin huonoin puoli kissassa.



Ihanan hellyyttä kerjääviä otuksia ovat ja aluksi suorastaan väsyin siihen hellyyden määrään, mitä kissan paijjaus oikein vaati henkisesti. Se on niin suurta, mutta samalla palkitsevaa.



Voin suositella! Itse olen ollut koko ikäni vannoutuneita koiraihmisiä ja yllätin itseni, että miten sitten voin kissasta näinkin paljon tykätä.

Kissassa on aika paljon hommaa ja se voi sotkea ja repiä sisällä paikkoja hajalle. Jos siis vain lapset haluavat kissaa, ei kannata.

Itselläni on kaksi kissaa ja ovat kyllä ihania mölliköitä. Ihan itse halusin molemmat ja kyllä lapsetkin niistä toki tykkää...

Sinä olet siitä vastuussa ja sinä maksat kissan elämän, samoin sinä olet se, joka vie kissaa lääkäriin ja siivoa sen vessa-astian. Sinä myös vahdit, että kissa saa asianmukaista kohtelua lapsilta.



Kissasta on vastuunsa, mutta myös ilonsa. PArhaimmillaan sitä kestää 20 vuotta - olethan varautunut siihen, että kissa on ehkä parikin vuosikymmentä perheenjäsenenänne?

kannattaa :) mutta pitää muistaa että se on sun seuraavat 15-18 vuotta, eikä siihen asti kun hermo menee. Kissojen kanssa välillä vaatii hermoja mutta kyllä ne antaa takaisin vielä enemmän, vähän kun lapset..heh. Eivät kuseksi lattialle (kun opettaa), eivätkä raavi jos niille on omat raapispuunsa jne (ja opettaa tämänkin), eli tarvitsevat aktiviteettejä enemmän kuin koirat.

kissoja ei voi käskeä, vaan niiden luonteen kanssa eletään ja ollaan.

muihin kankailla verhoiltuihin huonekaluihin sekä joihinkin mattoihin, huolimatta siitä, onko sillä oma raapimispuu vai ei. Kissasta lähtee karvaa tiettyinä vuodenaikoina. Kissa on myös helposti allergisoiva- allergiatestit olisi hyvä teetäättää ennen kissan ottamista. Kissan vessalaatikkoa pitää huoltaa usein, ettei se ala haista. Täysin hajuttomia "kissanvessallisia" koteja en ole kyllä koskaan tavannut, aina on ainakin vähän jotain epämääräistä tuoksua.



Sisäkissat ovat mukavia lemmikkejä, olisin itsekin ottanut, ellen olisi allerginen.

Pitkäikäinen otus, jossa on paljon hommaa. Voi rikkoa paikkaja, karvastaa kamalasti ja lemuaa.



Meillä on kaksi.

Ovat meillä repineet sohvan taustat (kiitos, kissat, että vain taustat eikä edestä ollenkaan!), yhden huoneen jalkalistat (en tiedä, mikä siellä kiinnostaa, toivottavasti ei ole hiiriä), useammankin oven niin kaapeista kuin huoneiden välillä (niitä ei siis saisi sulkea) ja yhden maton. Kaverilla (josta toinen kissani tuli) lisäksi yhden huoneen tapetin. Ja vaatteissa on pieniä reikiä, kun kissat tepastelee sylissä.

ja seurallisia. Ei meillä ole koskaan ollut kissaa joka olisi repinyt paikkoja tai huonekaluja.



Mutta... en nyt ottaisi kissaa silla matkustelemme usein mummolaan johon kissaa ei voi ottaa mukaan. Eli pitää muistaa, että kissatkin rajoittavat elämääsi mikäli et ole aina kotona. Kissa voi olla yön yksin mutta ei juuri enempää eli jos on esim. viikonlopun poissa kotoota on kissa otettava mukaan tai sille tulee saada hoitaja.

Itse en edes haluasi, vaikka ihan kivojahan ne ovat.

kissa tottuu tiettyihin rutiineihin, kun niitä toistaa aina samoin. Esim. meidän poika 5v on saanut kissan tulemaan joka ilta jalkopäähän sänkyynsä makoilemaan nukkumaan mennessä. Aluksi kissa kannettiin sinne, nykyään lapsi sanoo vain, että no nyt Mirri nukkumaan ja kissa seuraa kiltisti poikaa makkariin. Kissa makoilee sängynpäässä kunnes poika nukahtanut ja livahtaa sitten tiehensä.



Kissaa voi opettaa esim. koskemasta verhoihin tai hyppäämästä ruokapöydälle, jos suihkauttaa suikepullosta vähän vettä ja sanoo tomerasti ei. Jossakin vaiheessa riittää pelkkä ei ja meillä jopa jo pelkkä äkäinen katse. Kissan saa myös opetettua temppuilemaan, mutta tähän tarvitaan palkinnoksi makupaloja, sekin kait perustuu saman toistamiseen riittävän usein ja että siellä on se makupala lopuksi.



Mutta meidän kissat eivät ainakaan tunne edes nimiään, vaikka pienestä pitäen kutsuttu niillä. Eikä samanlaista kuria kissoihin saa kuin koiriin. Jos et ole itse kotona, niin takuuvarmasti fiksu kissa käyttää tilaisuutta hyväkseen ja on siellä ruokapöydällä. Sinä et vain poissaolevana tiedä sitä. ;)

huomattavan viisaita ennemminkin. Esimerkiksi meillä raapivat kaikkea vain, kun kukaan ei ole paikalla (olen siis se sohvantaus, jalkalistat, ovet... -kirjoittaja). Pienenä toinen raapi vääriä paikkoja, mutta opetetiin, ettei saa. Ja tulos on tämä.



Meidän kissat tulevat kutsuttaessa luokse, paitsi silloin, kun ollaan jonnekin lähdössä. Jotenkin vielä vaistoavat lähdön niin, että eivät tule silloinkaan, kun mitään merkkejä lähdöstä ei vielä ole. Eivät nimittäin pidä yhtään matkustamisesta.

jos menette ulkomaanmatkalle, kissalle pitää olla hoitaja. Etenkin kissanpentu voi olla mahdottoman villi ja hyökkäilee varpaisiin yöllä. isompi kissa saattaa myös raadella paljaita jalkoja... Kissa on aina perheen pomo, toisin kuin koira. Kissa päättää mikä häntä huvittaa ja mikä ei. Muut ovat hänen alamaisiaan. Joku kissa viihtyy sylissä, ja joku kissa ei suostu syliin ikinä.

Ihan niinkuin koirilla tai millä tahansa, kissoillakin on tosiaan niin erilaisia luonteita. Minulla on pitkä kokemus erilaisista kissoista, ja voin sanoa, että se on kyllä aika "arpapeliä", millaisen kissan saat, siis jos otat kissanpennun. Tosin kannattaa käydä katsomassa pentuetta etukäteen ja tutustumassa kissan emoon jne., ikinä ei kannata ottaa kuulopuheiden perusteella vain jostain ja varsinkaan ennen villinä tai navettakissana (jos sellaisia nykyään on) ollutta kissaa. Jos ottaa esim. kissan, joka on ollut vapaana ulkona aiemmin vaikka vain vähänkin aikaa, sellaisesta kissasta on mahdotonta enää saada sisäkissaa. Kissan, kuten muidenkin lemmikkieläimen ottaminen tietää pitkää vastuun kantamista (todella jopa 20 vuotta voi kissa elää) ja sitoutumista siihen, pitkäjännitteisyyttä, rutiineja (ruoka- ja hiekkatouhut), seurustelua, leikkimistä, opettamista ja eläimestä luopumista (kun lähdön hetki tulee). Sanoisin, että kissaa voi opettaa ihan siinä kuin koiraakin, tosin kissan kanssa pitää olla tosi kärsivällinen, eikä saa hermostua. Pennusta lähtien kissalle kannattaa myös jutella paljon. Meidän kissalle on juteltu aina ja se ymmärtää jo paljon asioita pelkästään, kun sanon sille. Tulee myös käskystä (ellei ole nukkumassa) luo ja ymmärtää, jos rupean leikkimään sen kanssa - on aina tilanteen tasalla. Kissa tuo paljon iloa elämään, mutta kuten joku jo sanoi, kannattaa nämä allergia-asiat käydä läpi ennenkuin ottaa kissan. Ja jos YKSIKÄÄN perheenjäsen vastustaa kissan ottamista, sitä ei pidä sitten ottaa ollenkaan, niinkuin ei koiraakaan. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että kyllä kissan kanssa elämä on tosi sujuvaa ja mukavaa, kun vain pennusta lähtien on sen kanssa, opettaa sitä hellästi, antaa rakkautta ja höpöttelee sille, niin se kyllä palkitsee sinut, ihana "hurina" sen kertoo. :)

kuin koiraa, että tottelisi käskyjä - se tottelee jos huvittaa ja ehkä tosiaan toiston avulla oppii tapoja ja ehkä jotain yksittäisiä temppuja, mutta kuuliaista ja samanlaista "apulaista" siitä ei saa kuin koirasta. Jotkut kissat raapivat sohvia yms, mutta tuskin kovin moni on saanut kokonaan kissaa tästä mielihalusta luopumaan edes kasvatuksen avulla. Kissalla on tietyt vaistot, mistä sitä ei voi poisopettaa.



Jos otatte kissan, on tärkeää, että lapset oppivat kohtelemaan kissaa oikein - lukemaan kissan kehon kieltä eli sitä, mistä kissa pitää ja mistä ei. Muuten kissa alkaa helposti suojelemaan itseään raapimalla ja puremalla, jos sille tehdään asioita, mistä se ei pidä.

Itselläni on ollut kaksi valjaskissaa jo ennen pojan syntymää. Kissat ovat siis sisäkissoja, mutta valjaiden kanssa ollaan ulkona aina sään salliessa. Ja kissa tästä pitävät. Tosiaan totutettiin kissat hyvissä ajoin lapseen, tuotiin sairaalasta lapsen hajuisia vaatteita haisteltavaksi. Nykyään meidän yhteiselo sujuu hienosti. Toinen kissa tulee pojan luo ja antaa ottaa kiinni ja antaa pojan tulla makaamaan päälle. Toinen kissa kiertää pojan kaukaa. Se on kissasta itsestään kiinni miten lasten kanssa tulee toimeen. Tietenkin lapselle pitää opettaa rajat miten kissan kanssa ollaan, esim hännästä tai viiksistä ei saa vetää.

Samoin kissa pitää opettaa että huonekaluja ei saa raapia ja pissata ei saa muutakuin omaan vatiin tai ulos. Meillä ei ainakaan enää raavita muutakuin kiipeilytelineitä ja ulkona puita. Tuosta opettamisesta haluan sen verran sanoa että kyllä kissa oppii mitä vaan jos se haluaa. Meillä on kissa oppinut pyynnöstä istumaan ja antamaan tassua... :-)

lapselle ei kannata yksin ottaa. Vaikka on minullakin ollut tuo sama kissa 10-vuotiaasta asti. No opiskeluajan se oli äidilläni, n. 3vuotta.



Meillä on nyt 3 kissaa, tuo vanhmpi käy kesäisin ulkona koska siihen on mahdollisuus. Kahta nuorempaa ei ole leikattu vielä, joten ne eivät käy ulkona. Ja muutenkin ovat luonteeltaan sellaisia että saattaisivat lähteä turhan pitkille retkille.



Kaikki ovat tyttöjä, suosittelen tyttökissaa. Meillä yksi kissa on repinyt puisen sohvapöydän jalkoja, mutta muita raapimisongelmia meillä ei ole ollut. Olen ostanut raapimapuita.



Vanhempi kissani on kuitenkin kovin tarkka siisteydestä, joten meillä ei saa jättää vaatteita lojumaan lattialle, koska tämä kissa pissaa niihin heti. Pöydällä, tuolilla tmv ne eivät haittaa sitä, vain lattialla.



Monin tavoi kissa on kuitenkin helpompi lemmikki kun esim. koira, koska kissalle ei tarvitse kokoajan pitää seuraa, ja se pärjää erinoimaisesti kotona yksikseen esim. työpäivän ajan.

pelkästään lasten toiveesta. Ovat yöeläimiä ja riehuvat öisin ympäri asuntoa, juuri silloin kun ihmiset ovat nukahtaneet. Helposti pissivät nurkkiin, jos ei ole riittävästi mielekästä tekemistä ja se haju ei lähde helpolla pois! Nuorena ovat muutenkin helposti aika villejä, ja mielestäni on ihmisistä, mutta paljon tuuristakin kiinni jos onnistuu saamaan sosiaalisen ja ystävällisen yksilön.