Avomiehen epäreilut vanhemmat

Minulla on 2 lasta, miehellä ei yhtään.

on suunnilleen sama kuin omien appivanhempieni: He ehdottivat että minä ja mieheni ostaisimme heille talon, jossa he asuisivat ilmaiseksi ja kun he kuolisivat, me "perisimme" ko. talon.



Eli ilmaiseksi pitäisi asua ja jonkun toisen maksaa.

ettet maksa mitään taloon liittyviä kuluja KOSKAAN. Turha laittaa siihen rahaa kiinni koska se ei ole sinun omaisuuttasi. Eli jos teillä on ollut tähän asti systeeminä esim. se, että juoksevat kulut menevät puoliksi, niin sama meno jatkukoon uudessa talossa. Eli ruoka ja esim. lehtitilaukset puoliksi, mutta kaikki taloon liittyvät kulut (jätehuolto, korjaukset jne) miehesi saa maksaa yksin. Voit hankkia tavaroita kotiin, mutta tehkää niistä jokin paperi.

Toisaalta ymmärrän appivanhempiasi, jos sinulla ei ole rahaa niin sitä ei sitten ole. Heillä tuskin on kovinkaan suurta luottoa suhteeseenne/ovat vaan realisteja. Jos ero tai kuolema tulee, haluavat pitää omaisuuden suvussa. Ihan perusteltavaa kyllä. Eli joko odotatte sen kolme vuotta että voitte ottaa lainan pankista tai sitten tyydytte tuohon ratkaisuun.

oli vastaava tilanne, syyt tosin ovat muut. Meillä jako oli se, että asunnon ns. juoksevat kulut ja kuluvat asiat maksetaan puoliksi, asunnon arvoa nostavat maksaa asunnon omistaja.

Eli hoitovastike, vesikulut, pienet pintaremontit maksettiin puoliksi. (Pienet pintaremontit sen vuoksi, että niiden arvo kohdistuu lähinnä asumisaikaamme ja meidän omaan viihtyvyyteemme ja kunto ehtii heiketä jo ennen mahdollista pois myyntiä.)

Asunnon arvoa nostavat asiat taas maksoi asunnon omistaja. Eli esim. ikkunaremontin yms.

Joku jäljempänä oli sitä mieltä, että minun tässä tilanteessa pitäisi maksaa vuokraa. En olisi suostunut siihen, sillä en saisi taas asunnon arvonnoususta osuutta itselleni. Tällöin olisin halunnut ostaa asunnosta puolet itselleni. Emme kuitenkaan menetelleet näin, sillä se ei ollut verotuksellisesti kannattavaa.

Haloo, avoliitossa eläminen ei tarkoita epämääräisyyttä! T: avoliitossa 9 vuotta, 2 lasta, eikä kumpikaan HALUA naimisiin, koska se instituutio on aikansa elänyt.

Jos avioliitto olisi aikansa elänyt ei teillä olisi tätä ongelmaa joka ratkeaisi avioliitolla. Itse menin vastaavasta syystä naimisiin, turvattiin lasten ja mahdollisen lesken toimeentulo. Juriidinen muodollisuus, siis.

Minulla on 2 lasta, miehellä ei yhtään.

oikeinkin hyvin.

Kylmä fakta nyt vaan on se, että ap:n tulot eivät tällä hetkellä riitä varmaankaan edes omaan elämiseen, eli avopuoliso elättää nyt jo ap:n ja ap:n lapset.

Ostatte asunnon nyt, miehesi maksaa sitä pari vuotta. Otat eron ja talosta puolet on sinun... aika hienoa... on tuokin tapa tienata. Voihan niitä omistussuhteita muuttaa myöhemmin? Eli, kun sinä saat töitä ja pystyt maksamaan lainaa, avokkisi "myy" sinulle käypään hintaan talosta puolet. Silloin saat siihen oman lainan, kun kerran olet töissä. Jos se siis pitää saada nyt ja heti. Näin ainakin mun tuttu avopari toimivat, kun nainen muutti miehen omakotitaloon. Mies oli siis asunut talossa jo vuosikaudet. Nainen osti talosta puolet.

Mä suosittelisin kyllä kanssa odottamaan valmistumista ja töitä ennen kuin mitään taloa ostetaan.

Kauanko olette miehen kanssa olleet yhdessä?

hän sitten varmaan luonnollisesti maksaa käypää vuokraa miehelleen asumisesta? Mikä ihmeen maksuautomaatti se mies on, että maksaisi KAIKEN asumisen + puolet juoksevista kuluista? Käypä vuokra puolikkaasta okt:sta on aika pitkä penni maksettavaksi ap:lle.

EN ikinä takaisi lainaa, joka menisi puoliksi avopuolison nimiin. Asiallista menoa miehen vanhemmilta, toivottavasti pitävät päänsä.

ettet maksa mitään taloon liittyviä kuluja KOSKAAN. Turha laittaa siihen rahaa kiinni koska se ei ole sinun omaisuuttasi. Eli jos teillä on ollut tähän asti systeeminä esim. se, että juoksevat kulut menevät puoliksi, niin sama meno jatkukoon uudessa talossa. Eli ruoka ja esim. lehtitilaukset puoliksi, mutta kaikki taloon liittyvät kulut (jätehuolto, korjaukset jne) miehesi saa maksaa yksin. Voit hankkia tavaroita kotiin, mutta tehkää niistä jokin paperi.

Toisaalta ymmärrän appivanhempiasi, jos sinulla ei ole rahaa niin sitä ei sitten ole. Heillä tuskin on kovinkaan suurta luottoa suhteeseenne/ovat vaan realisteja. Jos ero tai kuolema tulee, haluavat pitää omaisuuden suvussa. Ihan perusteltavaa kyllä. Eli joko odotatte sen kolme vuotta että voitte ottaa lainan pankista tai sitten tyydytte tuohon ratkaisuun.

Kuuluuhan ap:n joko maksaa osuutensa asumiskuluista (kiinteistövero, jätehuolto, lämmitys, vesi ym.) tai sitten maksaa käypää vuokraa asumisestaan!

ettet maksa mitään taloon liittyviä kuluja KOSKAAN. Turha laittaa siihen rahaa kiinni koska se ei ole sinun omaisuuttasi. Eli jos teillä on ollut tähän asti systeeminä esim. se, että juoksevat kulut menevät puoliksi, niin sama meno jatkukoon uudessa talossa. Eli ruoka ja esim. lehtitilaukset puoliksi, mutta kaikki taloon liittyvät kulut (jätehuolto, korjaukset jne) miehesi saa maksaa yksin. Voit hankkia tavaroita kotiin, mutta tehkää niistä jokin paperi. Toisaalta ymmärrän appivanhempiasi, jos sinulla ei ole rahaa niin sitä ei sitten ole. Heillä tuskin on kovinkaan suurta luottoa suhteeseenne/ovat vaan realisteja. Jos ero tai kuolema tulee, haluavat pitää omaisuuden suvussa. Ihan perusteltavaa kyllä. Eli joko odotatte sen kolme vuotta että voitte ottaa lainan pankista tai sitten tyydytte tuohon ratkaisuun.

Ei ole yhteisiä lapsia Minulla on 2 lasta, miehellä ei yhtään.

Eli mies elättää teitä jo nyt! Odotatte siis ihan rauhassa että olet saanut vakituisen työpaikan ja sitten vasta mietit asunnon ostamista.

Oikein ymmärrettävä vaatimus appivanhemmilta. Herranen aika, en minäkään takaisi avoparin lainaa niin, että lapseni on lainanmaksaja yksin. Kun ap valmistuu, mies voi myydä oman puoliskonsa vaikka ostohinnasta laskettuna ap:lle.



Mun veli osti tyttökaverinsa kanssa asunnon ja hekin tarvivat takaajan. Oli luonnollista, että kummankin vanhemmat takasivat, koska en uskoisi vanhempieni suostuneen siihen, että he yksin takaavat asuntoa, jossa asuu opiskeleva tyttökaveri ja työssäkäyvä poikansa. Kyse oli kuitenkin tuoreesta suhteesta ja ensimmäisestä yhteisestä asunnosta.

Miehen vanhemmat on vaan järkeviä ja laskee sitäkin, että miehen kuollessa he joutuisivat tosiaan maksamaan lainaa, koska sinulla ei olisi sitä varaa maksaa kuitenkaan.



Mieshän elättää teitä jo nyt, myös sinun lapsiasi. Onneksi miehen vanhemmilla on sentään älliä päässä ja näkevät ahneutesi läpi.

Taitavat Porvoosta sitä taloa haeskella.

Toinen juttu olisi, jos te olisitte naimisissa ja oikea perhe.



Odottakaa talohaaveidenne kanssa siihen saakka, että pystytte hankkimaan sen itse, lainaa myöten.

Vanhemmat perivät poikansa ilman muuta, joten ei mitään testamenttia tarvita. Riittää, ettei poika tee minkäänlaista testamenttia.



Kolmen vuoden optio lainanmaksuun onkin hyvä peruste :D

Miehen vanhemmat on vaan järkeviä ja laskee sitäkin, että miehen kuollessa he joutuisivat tosiaan maksamaan lainaa, koska sinulla ei olisi sitä varaa maksaa kuitenkaan. Mieshän elättää teitä jo nyt, myös sinun lapsiasi. Onneksi miehen vanhemmilla on sentään älliä päässä ja näkevät ahneutesi läpi.

Jos mies vaikka sairastuu ja jää työttömäksi eikä pysty maksamaan velkoja, niin he joutuvat maksamaan. Jos sitten avovaimo omistaa puolet ja haluaa eron, niin hjän saa puolet talosta ja vanhemmat ovat joutuneet siten maksamaan ihan vieraalle ihmiselle isoja summia.

Haluamme ostaa talon, mutta säästössä ei ole oikeastaan mitään ja minä vielä opiskelen, joten pankki suhtautui vähän nihkeästi... Sanoivat, että jos hankimme takaajat, niin tilanne on toinen.

Ensinnäkin, jos elämäntilanne on se, ettei ole säästöjä, pankki suhtautuu nihkeästi, vain toinen on töissä, avomiehen vanhemmat vaikuttaa kyynisiltä jne, niin kannattaisko harkita tuota asumismuotoa vielä kerran...? Ehkä se vuokralla-asuminen voisi olla vielä sun valmistumiseen asti parempi. Tollasesta appivanhempien asenteesta saattaa jäädä sulle mieleen paljon negatiivisuutta, josta teille sitten miehesi kanssa tulee vuosien aikana riitoja ja lopulta ero, jolloin mies saa kaiken ja sinä joudut tyhjin käsin kadulle. Ei todellakaan reilua sua kohtaan jos kuitenkin vakavissanne miehesi kanssa olette.

Itse ensimmäistä asuntolainaa otettaessa myös meillä vain mies oli töissä, itse opiskelin eikä säästöjäkään ollut juurikaan. Silti lainaa saatiin ja alusta asti oli selvää, että molempienhan se asunto on, ihan lainkin edessä. Kertoo aika paljon luottamuksesta teidän yhteiseen tulevaisuuteen ja sinuun tuollainen asenne muiden osalta.

miten toisiinsa luottaa, mutta minä en tajua ollenkaan, miksi avomiehen vanhempien pitäisi lahjoitella rahojaan ja taata isolla riskillä täysin vieraan ihmisen ilmainen asuminen?

Ilman muuta ostatte talon puoliksi. Otatte molemmat oman lainan, ja miehesi vanhemmat voivat sitten taata hänen osuutensa. Itse voit maksaa vaikka korkoja siihen saakka, kunnes valmistut.

Jos suostut siihen, että talo on vain miehesi nimissä, ja vain hän maksaa lainaa, olet mahdollisen eron tullessa todella heikoilla. Sinun vähistä tuloistasi maksettaisiin juoksevia elämisen kuluja todennäköisesti, ja asumiskulut miehen tilistä. Jos eroaisitte, niin et saisi mitään. Et sitten yhtään mitään.

Toinen vaihtoehto:

menette naimisiin. Silloin sinun selustasi vähemmän ansaitsevana puolisona on turvattu.

Avomiehesi ostaa asunnon ja maksaa sen. Silloin sinä asut oilmaiseksi siinä asunnossa. Tuo jos mikä kannattaa. Siis ihan oikeasti.

Toki, olisi oikeuden muakista, että jos ostatte 100 m2 omakotitalon, niin maksat puolikkaasta vuokraa, eli esim 800 €/kk.

on suunnilleen sama kuin omien appivanhempieni: He ehdottivat että minä ja mieheni ostaisimme heille talon, jossa he asuisivat ilmaiseksi ja kun he kuolisivat, me "perisimme" ko. talon. Eli ilmaiseksi pitäisi asua ja jonkun toisen maksaa.

Appivanhemmat asuvat ilmaiseksi mieheni omistamassa asunnossa, onneksi sentään maksavat vastikkeen, veden ja sähkön. Lisäksi anoppi vaatii, että heidän kuoltuaan asunto on myytävä ja miehen siskolle (sille rakkaimmalle lapselle) on annettava summasta 50% "perintönä".

sen työtuloillaan?



Jos on, niin miksi on suostunut?



Meillä myös näitä lellikkityttäriä kaksin kappalein...

Ja miten ap eroaa jostain kotiäidistä? Tääläkin saitilla moni mamma haaveilee ettei tarttis töihin lähteä, mahdollisesti koskaan.. :)

Joku tälläsenkin naikkosen kodin maksaa!!



Minusta on ihan OK että vanhemmat takaa lapsiensa lainoja. Onhan noita vanhempia jotka ostaa kodin jos on millä mällätä.



Meidän talolainan on miehen vanhemmat taanneet. Jos epäonnistutaan maksamisessa, menee takaajilta rahat.

Ja aina talo voidaan myydä jos talon perii joku joka talon haluaa myydä.

En käsitä mikä järki on laittaa vanhemmat perimään SINUN koti.

Itse en kehtaisi tollasia lapselleni sanoa. Jos takaan, se on vaan osalle rahasta, valtio takaa muutaman vuoden maksamisen jälkeen -jonka jälkeen takaajat on maksettu ulos maksu vastuusta.

Jos ei saada tän jälkeen maksettua lainaa, pankki myy talon.



Tossa perimisessä on nimenomaan kyse siitä että oma kotisi omistajuus ei ole sinun ja miehen vanhemmat saa omansa myydä.

Eikä omistajuudessa ratkase se kuka MAKSAA, vaan kenen nimi on omistajana.



Olen AVOliitossa ollut ukkoni kanssa, on perhettä ja kun mies on ollut työttömänä olen minä maksanut talosta.

Ei omistajuutta tai perimisiä lähdetä joka käänteessä muuttamaan. Kyse on nyt siitä oletko perhettä ja miten paljon sinua arvostetaan. Ei kukaan ulkopuolinen voi tulla omistamaan sinun kotia -jos et voi maksaa taloa jos mies kuolee niin talo myydään.