Avomiehen epäreilut vanhemmat

ja voitte hankkia oman. Ymmärrettävää, että jos takaa, niin haluaa varmuuden, että talo jää pojalle.

kannattaa ottaa lainaturvavavakuutus, jolla saa lainan maksettua vaikka mies kuolisikin, niin ei tarvii sen vanhemmille jättää torppaa. Toiseksi, miehen vanhemmat voisisvat taata puolet lainasta, niin sanotusti miehen osuuden. Hanki sinä toiselle puolikkaalle takaaja.



Onneks mun appivanhemmat ovat vähän reilumpia..

tai molempien vanhemmat takaajiksi

Ilman muuta ostatte talon puoliksi. Otatte molemmat oman lainan, ja miehesi vanhemmat voivat sitten taata hänen osuutensa. Itse voit maksaa vaikka korkoja siihen saakka, kunnes valmistut.



Jos suostut siihen, että talo on vain miehesi nimissä, ja vain hän maksaa lainaa, olet mahdollisen eron tullessa todella heikoilla. Sinun vähistä tuloistasi maksettaisiin juoksevia elämisen kuluja todennäköisesti, ja asumiskulut miehen tilistä. Jos eroaisitte, niin et saisi mitään. Et sitten yhtään mitään.



Toinen vaihtoehto:

menette naimisiin. Silloin sinun selustasi vähemmän ansaitsevana puolisona on turvattu.

tyttöystävälle lainaa.

eikä pankki anna lainaa, jos vain puolikkaalle on takaaja. Lainaturvavakuutus maksaa aika hulppeasti.

ja jos talo kokonaan miehen nimissä, sinulla ei ole mitään oikeuksia siihen missään vaiheessa.

mun mielestä tuo on aika ymmärrettävää jos te ette ole edes naimisissa. En siis omia rahojani laittaisi kiinni ilman vastaavia sopimuksia.



Sun asemassa tuskin itse tuohon suostuisin, mutta mikä estää sua tekemästä töitä ja säästämästä rahaa asuntoa varten? Mikään pakko ei ole olla riippuvaisia puolison vanhemmista.

Haloo, avoliitossa eläminen ei tarkoita epämääräisyyttä! T: avoliitossa 9 vuotta, 2 lasta, eikä kumpikaan HALUA naimisiin, koska se instituutio on aikansa elänyt.



Totta kain talo ostetaan molempien nimiin. Jos ei nyt onnistu, niin sitten kun valmistut. Ja se lainavakuutus kannattaa ehdottomasti ottaa, niin kuin joku jo sanoikin. Tosi nuiva suhtautuminen miehen vanhemmilla :(.

Jos ei ole euroakaan siihen projektiin laittaa niin aika epäreilua olisi, että mies maksaa talon ja kun esim. 3 vuoden kuluttua tulee ero (ap menee töihin) niin kas vain, hän saisi puolet talosta ihan ilmaiseksi vain siksi, että tyhmä mies halunnut molempien nimet talopapereihin vaan ei lainaan.

odottakaa että valmistut ja ostakaa sitte yhdessä!

ettet maksa mitään taloon liittyviä kuluja KOSKAAN. Turha laittaa siihen rahaa kiinni koska se ei ole sinun omaisuuttasi. Eli jos teillä on ollut tähän asti systeeminä esim. se, että juoksevat kulut menevät puoliksi, niin sama meno jatkukoon uudessa talossa. Eli ruoka ja esim. lehtitilaukset puoliksi, mutta kaikki taloon liittyvät kulut (jätehuolto, korjaukset jne) miehesi saa maksaa yksin. Voit hankkia tavaroita kotiin, mutta tehkää niistä jokin paperi.



Toisaalta ymmärrän appivanhempiasi, jos sinulla ei ole rahaa niin sitä ei sitten ole. Heillä tuskin on kovinkaan suurta luottoa suhteeseenne/ovat vaan realisteja. Jos ero tai kuolema tulee, haluavat pitää omaisuuden suvussa. Ihan perusteltavaa kyllä. Eli joko odotatte sen kolme vuotta että voitte ottaa lainan pankista tai sitten tyydytte tuohon ratkaisuun.

mitä epäreilua on siinä, että ap ei saa nimiinsä taloa, johon ei pane pennin pyörylää.

vanhempien vaatimus on ihan ymmärrettävä.



Siis tilanne on se, että te haluatte taloa ja miehen vanhempien pitäisi se mahdollistaa??? Jokainen hankkii talonsa itse ja jos teillä ei nyt ole siihen varaa, niin asutte vuokralla ja mietitte talon ostoa myöhemmin. Itse en ikinä ottaisi takaajia velkoihin enkä lähtisi takaamaan kenenkään lainaa, ellei minulla olisi riihikuivaa tilillä vähintää 5 kertaa lainasumma, eli maksumieheksi joutuminen ei hetkauttaisi taloudellista tilannettani mihinkään.



Jos talo menee yksin miehen nimiin, niin huolehdi, ettei käy niin, että hän maksaa taloa ja sinä elämistä. Silloin ei erossa sulle jää mitään. Tällaisessa tapauksessa on eläminen laitettava ehdottomasti tasan puoliksi.

ap tietenkin maksaa asumisestaan käyvän vuokran.

Ero on siltä helpompaa, mitä vähemmän on yhteistä omaisuutta. Julma kanta, mutta... Toisekseen, mikä takaa että opintojen jälkeen työllistyt ja lainanmaksukykysi kohenee?

niin miten se muka pystyisi taloa maksamaan? Hyvä kun kykenee huolehtimaan perusmenoistaan itse, eiköhän sitä käytännössä mies elätä jo nyt. Ihan hullua ajatella, että 300 - 400 e/kk tuloista maksaa 800 e asuntolainaa.

kun ei ole säästöjäkään? Ostatte vasta sitten kun sinäkin olet töissä ja olette saaneet sen verran säästettyä ettette tarvitse takaajia.

Vähän outoa jos isovanhemmat haluaa sen talon testamentillä itselleen. Meillä ainakin lapset on tietty ensisijaisi perijöitä ja sen mukaan mennään.



Toinen asia on kyllä se että, tossa vaiheessa mä pistäisi jo itse asian jäihin. Ei miehen vanhemmilla periaatteessa ole mitään velvollisuutta taata lainaa jne. Tuntuu olevan heille kovin vaikeaa joten kannattaa antaa asian olla ja yrittää saada rahoitus ja lainapuoli jotenkin muuten hommattua.



Itse kyllä opiskelisin opinnot loppuun ensin, hankkisin työpaikan ja katsoisin asiaa sitten uudestaan.

Voitte tehdä homman niin, että mies ostaa asunnon kokonaan omiin nimiinsä, mutta silloin teidän kannattaa pitää eri rahat ja sinä et missään vaiheessa maksa asunnosta senttiäkään vaan säästät vastaavan rahan muualle. Ja sitten mietitte tulot ja menot muutenkin tarkkaan, niin että tilanne on molemmille reilu. Jos jäät esim. äitiyslomalle tai hoitovapaalle, pitää ottaa huomioon, että sinun tulosi tippuvat.



Eli pidätte rahatilanteenne täysin erillään ja esim. lapsista aiheutuvat menot ja tulonmenetykset jaetaan puoliksi tai erittäin epäsuhtaisten menojen ollessa kyseessä esim. suhteessa tuloihin.



Työtä ja kirjanpitoa tuo vaatii, mutta näin saat turvattua omaa tilanteesi.



Silloin tuosta tulisi ongelma, jos mies kuolisi. Normaalitilanteessa talo jäisi lapsillenne, testamentilla miehen vanhemmille. Yrittäisin neuvotella appivampien kanssa, että perintö saisi normaalisti siirtyä lapsille. (Eivät he kai OMIEN lastenlastensa perintöä halua ryövätä, eiväthän?)