Lapsiperheelle sopiva koirarotu?

Luonne



Historiansa vuoksi pyreineittenmastiffilla on voimakas puolustus- ja vartiointivietti. Se on myös hyväntahtoinen, älykäs, säyseä, itsepäinen ja helposti oppiva. Se on vieraita kohtaan peloton, kova ja perääntymätön. Se on ystävällinen toisille koirille, mutta tuntee omat voimansa. Joutuessaan tappeluun pyreneittenmastiffi on erittäin taitava ja osoittaa perineensä vuosisatojen takaiset käyttäytymismallit taistelussa susia vastaan.



Suomessa pyreneittenmastiffia ei tällä hetkellä käytetä niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen eli karjan suojelukoirana. Pyreneittenmastiffia käytetään jonkin verran vartiokoirana, mutta pääasiassa se on seurakoira.





Eli HUOM! Pääasiassa on nykyään Suomessa SEURAKOIRA ja maalla mielellään.

mikä laumanvartija-rotu sopisi parhaiten lapsiperheeseen. Voitte lukea rotujen omistajien kokemuksia nimenomaan lapsiperheistä.



http://www.phpbbplanet.com/forum/viewtopic.php?t=3714&mforum=ensiosulevi









Ärsyttää niin suunnattomasti, kun ollaan muka tietävinään näiden rotujen epäsopivuudesta lapsiperheeseen vaikka oikeasti ovat mitä ihanimipia rotuja lapsiperheeseen maalle. Haluan nämä väärät käsitykset poistaa....

Mastiffit tarvitsevat johdonmukaisen kouluttajan/omistajan, etteivät pääse pomoksi. Ja en kyllä alkaisi ap:lle ehdottelemaan mitään mastiffeja!! ENSIMMÄISEKSI roduksi! Vaikka ap kirjoittaa, että hänellä on ollut lapsena ajokoira, niin enpä kyllä tuolla "kokemuksella" suosittelisi mastiffia..

T:kolmen mastiffin omistaja (en viitsi sanoa mitä mastiffeja nuo ovat), joka ei todellakaan ehdottelisi näitä rotuja ap:lle! Toisin kuin sinä vouhkaaja akka!



Meillä on noiden lisäksi myös dopperi enkä kyllä tuotakaan ehdota ap:lle..

Haluan vain tuoda tosiasiat julki näistä roduista jotka mainitsin. Näitä rotuja ei voi verrata muihin mastiffeihin, joita sinulla ilmeisesti on.

Haluan vain tuoda tosiasiat julki näistä roduista jotka mainitsin. Näitä rotuja ei voi verrata muihin mastiffeihin, joita sinulla ilmeisesti on.

Ai sä olet oikea mastiffi ekspertti?? Mutta usko nyt, että vaikka kyseiset mastiffit ovatkin lapsirakkaita, NE EIVÄT SOVELLU EKAKSI RODUKSI eli ap:lle nämä eivät sovellu..

kuin sinulla olevat joko napolinmastiffit, bullmastiffit tai mastiffit. Niistä sanotaan, että ovat yhden ihimisen koiria, ja eivät tosiaan sovi aloittelijalle.



Älä yleistä sanaa mastiffi.





Minä en ole sinua haukkunut, mutta itse kiroilet ja haukut minua vouhkaavaksi ämmäksi yms. Kummalla tässä on pinna kireänä :D :D :D

on pienempi kuin pikkurillin kynteni. saa kyllä tahallisesti painaa koiraa siihen jos sen saa kuoliaaksi aukileen takia.

Kannattaa huolella eritellä omat toiveet, tarpeet ja resurssit koiran suhteen, mitä koira saisi olla, mitä pitää olla tai ei saa olla, ja mitä sille voidaan päivittäin tarjota, ja sitten perehtyä huolella asiaan. Varmaankin av-palsta nyt oli vaan tuollainen pintaraapaisu, mutta kuten ehkä huomaat tämänkin keskustelun perusteella, mielipiteitä on monia. On myös tapauksia, että rotu yleensä ei sovellu tai ei ole ainakaan ensimmäinen vaihtoehto kuvaamaasi ympäristöön, mutta joku voi silti osata kertoa kumminkaimasta, jolle on sattunut juuri sellainen (rotuunsa nähden epätyypillinen?) koira jonka kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. Eli lienee paljon rotuja, joista voi löytyä teille sopiva lemmikki, mutta samoista roduista löytyy myös koiria, jotka eivät teille soveltuisi. Toisista roduista se sopiva löytyy helpommin kuin toisista, vaikka kyllä suosittelisin etsimään lähtökohtaisesti sellaisen rodun, jonka satunnaisen edustajan kanssa onnistumisen mahdollisuudet ovat suuret. Sattumalla on aina sormensa pelissä koirien kanssa.



Aina muistakaa tutustua kunnolla harkitsemiinne rotuihin myös livenä (rohkeasti yhteyttä rodunharrastajiin ja kasvattajiin vaikka netin kautta alkajaisiksi, niin näette useampia yksilöitä ja hahmotatte niiden eroja), ja jos olette jo niin pitkällä että kasvattajan valinta on edessä, tutustukaa huolella häneen ja kertokaa hänelle huolellisesti tarpeistanne ja toiveistanne, jotta hän voi sitten valita teille sopivan pennun. Totta kai luotto täytyy olla silloin puolin ja toisin, älkää ihmeessä ottako pentua sellaiselta kasvattajalta, jonka kyvystä tai halusta ymmärtää teidän tarpeenne, tai varsinkaan omien koiriensa tarpeet, ette ole varmoja. Rotujen terveystilanne kannattaa myös ottaa huomioon.



Mutta jos nyt jotain listaisin teille aluksi, näihin tutustumalla päässette alkuun:



- Suomenlapinkoira, hyvin suosittu kotimainen seurakoirarotu, poropaimenhistoria ja joillakin yksilöillä toki edelleen työkäyttöäkin, mutta enimmäkseen seura- ja harrastuskoira. Kestää Suomen säätä ja sääskiä. Yleensä leppoisa lenkkikaveri, voi olla itsepäinen tai laiskakin, toki jotkut yksilöt ovat hyvinkin tarmokkaita. Hälyttävä vahti, ei välttämättä sen paremmin puolusta eläimiä tai ihmisiä. Pelkkä koiran läsnäolo saattaa toki auttaa. Saattaa olla paimennustaipumusta, joka suuntautuu sitten kaneihin tai kanoihin, miksei myös lapsiin, mutta kysykää rodun harrastajilta tarkemmin.



- Joku iso seurakoirarotu, kuten berininpaimenkoira, bernhardinkoira, landseer tai newfoundlandinkoira. Säänkestäviä ja leppoisia, eivät ehkä kaikkein kestävimpiä lenkkeilijöitä kesähelteillä. Tuskin innostuvat jahtaamaan (ainakaan aikuisena) pieneläimiänne. Iso koko voi olla plussaa tai miinusta, saattaa pelkällä koollaan pelottaa turhat kulkijat mutta saattaa myös olla vaikea hallita. Ei pidä sekoittaa etäisesti saman näköisiin laumanvartijakoiriin, käyttäytyminen on hyvin erilaista.



- Perinteiset lapsiperheen koirat, yleisimmät noutajat ja spanielit voivat käydä myös tietyin varauksin. Etenkin isoimmat näistä ovat voimakkaita ja vilkkaita koiria ainakin nuoremmalla iällä (

Ja jatkuu...



- Perinteiset lapsiperheen koirat, yleisimmät noutajat ja spanielit voivat käydä myös tietyin varauksin. Etenkin isoimmat näistä ovat voimakkaita ja vilkkaita koiria ainakin nuoremmalla iällä (

- Spanielit ja noutajat: Etenkin isoimmat näistä ovat voimakkaita ja vilkkaita koiria ainakin nuoremmalla iällä (

.. iällä (

riippuu vanhempien halusta opetella koirien koulutusta ja hallintaa miten lapsiperheessä menevät. Huonolla koulutuksella voivat olla liian riehakkaita "tankkeja" tai hyppiviä nelivetoja, jotka jyräävät lapset, vetävät hihnassa eivätkä tottele ketään. Ei paimennustaipumusta tai myöskään pitäisi olla erityisen kiinnostuneita saalistamaan muita lemmikkejänne.



- Shetlanninlammaskoira, pieni collien näköinen paimenkoira, vilkas mutta yleensä kuuliainen. Ei välttämättä viihdy pihalla yksin eikä koko ole suuren suuri. Collie, pitkäkarvainen tai lyhytkarvainen, voisi myös olla tutustumisen arvoinen, joskin näidenkin kanssa paimennustaipumus ja yllättävä itsenäisyys ja "kovapäisyys" voivat olla liikaa, jos koiralta odotetaan "helppoutta". Kaikissa näissä voi olla myös arkoja yksilöitä.



- Skandinaaviset paimen- ja pihakoirat, kuten islanninlammaskoira (harvinaisempi Suomessa, melko samat ominaisuudet kuin lapinkoiralla), länsigöötanmaanpystykorva (ei välttämättä viihdy tuntikausia talvipakkasilla ulkona, luonne voi olla liian täpäkkä jos ei ole suurta halua perehtyä koirankoulutukseen, alkuperältään näykkivä karjapaimen ja pihavahti, voi olla liikaa haastetta siinä).

Mitä huomioisin muiden ehdotettujen rotujen kohdalta:

- Pinserit ja snautserit (Saksa) ja terrierit (Brittein saaret) ovat alunperin kaikki rottakoiria tai muita metsästyskoiria. Tehokkaita tappajia siis, voivat koitua huonon valvonnan tai tuurin seurauksena kohtalokkaaksi pienlemmikeillenne. Toki etenkin snautserien ominaisuudet ovat kovasti laimentuneet pitkän seurakoirajalostuksen seurauksena.



- Laumanvartijat vaativat osaavan kodin ja paljon tilaa. Laumanvartija on kehitetty elämään eläinlaumassa ja vartioimaan sitä susilta ja karhuilta, osa roduista vartioi myös ihmisiä ja alueita vierailta ihmisiltä. Niitä ei voi yleensä pitää vapaana, koska alkuperämaissaan niiden reviirit ovat huomattavan suuria. Saattavat ihan oikeasti olla vaarallisia vieraille ihmisille (lasten kaverit mukaan lukien), ovat oikeita vartiokoiria ja silloin vaativat kunnolliset aitaukset. Näissäkin on toki rotukohtaisia eroja, ja etenkin yksilökohtaisia eroja.



- Kaikki pikkukoirat (

- kaikki pikkukoirat, alle 10 kg, eivät välttämättä halua sen enempiä ulkoilla pakkasella ja voivat olla vaarassa pienten lasten kanssa.



- Kaikki paimenkoirat ja paimenkoirataustaiset rodut (myös nuo omaehdottamani mukaanlukien), voivat olla kovin vilkkaita, vietikkäitä ja nopealiikkeisiä sekä -älyisiä. Osalla roduista paimennusvaistot ovat hyvin pinnalla, ja niiden pitäisi päästä paimentamaan ollakseen tasapainoisia, osalla taas vaistot on hautautuneet syvälle, mutta saattavat ilmetä yllättävällä tavalla (esim. ihmisten jahtaaminen ja näykkiminen). Usein myös vartioimistaipumusta, joka täytyy osata huomioida koiran kanssa eläessä.



- Kaikki metsästysrodut, jos ei ole kiinnostunut metsästämisestä ei kannata harkita. Osa metsästyskoirista voi olla vaaraksi lemmikeille, esim. vinttikoirat eivät Suomessa ole metsästyskoiria, mutta kotimaissaan kyllä.



- Kaiken kaikkiaan ota aina selvää rodun historiasta, niin voit vähän arvailla minkälaista käyttäytymistä sieltä löytyy, vaikka nykyinen käyttötarkoitus olisikin yleisimmin vain "seurakoira". (Vrt. seurakoirina snautseri on aivan eri kuin berni on aivan eri kuin saksanpaimenkoira joka on aivan eri kuin afgaani.)

En nyt menisi yleistämään, että pienet koirat menisivät rikki lapsiperheessä. Ainakaan, jos perheenjäsenillä on normaali motoriikka ja aistit.



Meillä on kääpiöpinseri lapsiperheessä, ja koskaa se ei jäänyt kenenkään jalkoihin tai oven väliin. Koira on niin nopsakkaliikkeinen, että rikki meneminen on mahdottomuus. Toki jos tämänkin nostaa parin metrin korkeuteen ja sielä tiputtaa, niin voi käydä huonosti. Mutta tuo nyt ei ole normaali skenaario.



Pikkukoirista osa on kevytluustoisia ja niillä voi käydä näitä jalka poikki -tapauksia. Näihin rotuihin kuuluvut mm. chihuahua, venäjäntoyterrieri/venäjänkääpiökoira (en tiedä, mikä nykyään on virallinen nimi) sekä italianvinttikoira. Myös kääpiöpinsereissä on muutamia tapaturmia tapahtunut, mutta keskimäärin kääpiöt ovat vahvaluustoisia koiria, joilla ei ole liioiteltuja piirteitä.



Kääpiöpinseriä voi joku pitää turhanhaukkujana. Koira on kuitenkin vahtihaukkuinen ja hälyttää, kun sen mielestä jotain poikkeuksellista tapahtuu. Tämän poikkeuksellisen raja sitten vaihtelee ihan yksilön ja koulutuksen mukaan. Vieraat haukutaa, ovikellon soitto sekä postin tulo. Rappukäytävän muita ääniä ei.



Pikkukoirista tutustumisen arvoisia voisivat olla myös lancashire heeler (vai onko nimi nykyään lancashirenkarjakoira?) sekä schipperke. Molempia näistä tiedän olevan lapsiperheessä.



Jos mahdollista, etsi kasvattaja, jolla itsellään on lapsia. Tällöin kasvattaja voi arvioida hyvin sitä, sopiiko ko. rotu tai yksilö teidän perheeseen.

Lapparia voin lämpimästi suositella! Rakastaa ulkoilua, varsinkin talvisin. Ei ole metsästysviettiä, paimentaa sen verran että vahtii samalla lapset :) Oma lappariuroksemme antaa 1 v 3 kk poikamme painia kanssaan. Koskaan ei ole tarvinnut pelätä että mitä koira lapselle tekee. Vahtii varmasti pihan! Rotu on perusterve ja ihmisrakas. Edullinenkin jopa! Turkki ei vaadi harjausta kummempaa hoitoa. Siisteysfriikille en tosin suosittele, tuo rapakelillä hiekkaa turkissa sisälle rutkasti...

Mikäli asutte maaseudulla espanjanmastiffi olisi hyvä koira joka on ystävällinen lapsille ja eläimille mutta suojelee tehokkaasti esim susilta pihapiiriä ( tappaa suden )En tiedä yhtään tapausta että olisi purrut ihmisiä. Tietysti maitohampaisena pentuna saattaa nyhrätä mitä tahansa muta ei ole vihainen ja vartioidessakin sillä on erittäin suuri kynnys hampaiden käyttöön toisin kuin esim. rotikka johon ei voi luottaa.

Suosittelen Schipperkeä. Niin kuin manitsit. Meillä on sellainen, erittäin lapsiystävällinen.(Itselläni on 2 lasta, 6v. ja 4v. ja tulee tosi hyvin toimeen niiden kanssa. Mutta toki lapsille pitää opettaa, miten koiraa käsitellään, ei todellakaan ole mikään lelu!!

[quote author="Vierailija" time="15.04.2010 klo 14:58"]

Suomenlapinkoira + tarkenee + hermot riittää lasten kanssa + ei todennäköisesti ole vaaraksi pikkuelukoille - ei välttämättä pysy pihassa

meillä nimittäin sekarotuinen lapinkoira ja harrastaa karkailua silloin tällöin. Löytyy sitten yleensä läheiseltä vanhustentalolta, jossa istuu tyynen tyytyväisenä mummojen paijattavana. Kuuluuko jotenkin luonteeseen tuo karkailu? Vai olemmeko kouluttaneet huonosti..?

No ehkä kuule siksi ei pysy pihassa, koska on sekarotuinen, eli ei ole pelkästään lapinkoira!!

Suomenlapinkoira on yleensä lapsiystävällinen. Jotku suomenlapinkoirat kuuluuvat paimentaviin ,mutta ei kaikki:) Itse aijon hankkia suomenlapinkoiran,olen niin kiinnostunut suomenlapinkoirista.Suomenlapinkoirathan ovat hieman keskikokoa pienempiä aikuisena, uroskset isompia. Itelleni aijon hankkia nartun.



Onnea etsimiseen! :))