Menetin mieheni ja lapsemme auto-onnettomuudessa

kun nämä huutelijat satuttavat.

Viisas teko. Vakuuttelut ei auta.

Pyydän anteeksi heidän puolesta, itse eivät sitä tajua tehdä.



Kaikkea hyvää sinulle!

jokainen suree tavallaan ja varmasti helpottaa nimettömänä kirjoittaminenkin. Minä pelkään aina, kun mies lähtee lasten kanssa autolla jonnekin kauemmas, että juuri jotain tuollaista sattuisi. Ihmettelen noita provonhuutelijoita, jos epäilette jotain kirjoitusta, niin olkaa vastaamatta, niin se "provonne" ei saa huomiota ja antakaa muiden uskoa se. Itsellenikin on tapahtunut elämässä sellaisia juttuja, joita voisi epäillä provoksi, elämä on niin kummallista.

mutten täällä "keskustele" ja varmaan tunnistaisi joku.

ai, joku oikein tunnistaisi ja mitä sitten, häpeätkö sattumuksiasi, vai mikset halua että sinua tunnistettaisiin? Ap.n jutuissa ei ole mitään hävettävää.

jos täällä kirjoittelisin.

Miksi sinua pidettäisiin outona? Minä en pitäisi läheisteni surutyötä outona, vaikka se olisikin nimettömänä av.lla. Mitä merkitystä on sellaisilla ihmisillä, jotka arvostelevat surutyötäsi, negatiivisesti?

rva neropatti, ei kukaan jää kaipaamaan. Kenties ap.lla on muutakin tekemistä, kuin päivystää tuntitolkulla täällä. Halaukset ap.lle, mekin mennään pihaa kuopsuttamaan!

Aatteleeks ne että "kauheeta sentään, kun se Maijakin kirjotteli siitä surustaan netissä ja vielä aihe vapaa- palstalla, on se kauheeta, se on outo."

Sekö, että teitä on puijattu?

Kerronpa vain menettäneeni mieheni 9v sitten työtapaturmassa. Lapsia jäi kolme.



Me selvisimme.

Olen nyt naimisissa ihanan miehen kanssa, jolle lapseni ovat kuin omia.



Anna elämän yllättää!

Lienevät samaan haudattu? Lohduttaa minua ainakin käydä läheisteni haudalla. Laitella kesäkukat ja talvella lynttilöitä. Muistella heitä.

Minä en ainakaan, en vain pidä tyhmistä ihmisistä. Ja sellaiset, jotka eivät osaa auttaa, voisivat mieluusti olla hiljaa. Toki ymmärrän, että näillä provonhuutelijoilla on vaikeaa ja näin sitä pahaaoloansa purkavat, joten se heille suotakoon.

Hienoa että joku siitä uskaltaa puhua avoimesti. Ja heti kun niin tekee, teilataan joidenkin toimesta. Onneksi kuitenkin suurin osa suhtautui empaattisesti.



Suru on aina henkilökohtainen.

Haista sinä pitkät!

jos oikeasti on menettänyt rakkaimpansa niin uskoisin heitä kunnioittavan niin paljon ettei heistä repostelisi kaiken maailman paskapalstoilla vaan asianmukaisilla.

olet ällöttävä besserwisser, jolla on vielä paljon opittavaa elämästä. Älä huoli, kyllä se elämä järjestää omat yllätyksensä sinullekin, kato sitten miltä tuntuu, kun joku tulee sanomaan miten sun tulee toimia!!

tästä onnettomuudesta missä asuntoauto oli toinen osapuoli? Viime kesänäkö se oli?

Siinä meni myös isovanhemmat.

Minä olen menettänyt myös lähes koko perheeni. Vain pieni tyttäreni selvisi. Hänen takiaan olen jaksanut, vaikka välillä on todella raskasta.

kohdata ja käsitellä surua?



Ystäväni menetti tyttärensä, 1v8kk, auto-onnettomuudessa. Toisesta autosta irtosi osa joka tuli tuulilasista lävitse ja vain tämä tyttö menehtyi. Kyllä tuolloin käytiin lävitse monenlaisten ihmisten kohtelua... osa syytti, osa kauhisteli, oli jopa ihmisiä jotka tulivat arvostelemaan sitä että äiti istui hiekkalaatikolla toisen, selvinneen lapsen kanssa, vain viikko tapaturmasta.

Onko meidän tehtävä arvioida mikä on otta tai mikä tarkua, tai miten kukakin suruansa käsittelee?



Voimia ap kirjoittajalle

epäilen myös provoksi... Ikävä kyllä.



Ap voi kyllä todistaa toiseksi vastaamalla mm.



Sanoit, ettet halunnut oikeudenkäyntiä, etkä näin ollen korvauksia? Miksi asia ei mennyt oikeuteen? Ja Suomessa kun ihmishengelle ei lasketa rahallista "arvoa", joten näin ollen ns. korvauksia tuskin olisi kummempia tullut. Tavallaanhan ap saa kyllä ns. korvauksia jos miehensä oli töissä. Mistä ja mitä? Ei euromääriä tartte laittaa, mutta noiden korvausten nimikkeet ja maksajat?



Kyseleepi nuori nainen, joka on miehensä menettänyt ja jäänyt kolmen lapsen yh:ksi.

Mä menetin aikanaan mieheni ja 3 lasta autokolarissa jonka aiheutti rattijuoppo jolle ei juuri käynyt kuinkaan.

että jotkut tapaukset eivät mene oikeuteen, jos osapuolet sopivat keskenään, eivätkä sitä jostain painavasta syystä halua.



Monella perheellisellä on henkivakuutus, perheen turvaksi. Ja jos naimisissa olivat, saa myös leskeneläkettä.



Mikä summa "auttaa" surussa, kysyn vain?

Se vielä puuttuisi että joutuu murehtimaan taloudellista puolta, kun tuskin pysyy tolpillaan!

Aika kova paikka. Myös isovanhemmille, jotka menettivät lapsenlapsensa. Toiset heistä menettivät myös poikansa. Toivottavasti saatte tukea toisiltanne.

Eikö tuollaisen järkyttävän tiedon saamisen jälkeen ihmisestä pidetä huolta, miten voidaan päästää lähtemään jonnekin 200km päähän kun on ihan pois tolaltaan. Olen luullut ettei tuollaisessa tilanteessa jätetä ketään yksin vaan poliisi odottaa niin kauan että joku pääsee luokse olemaan läsnä vaikka 24/7.



Toinen oli tuo kun kerroit että "ongit rekkakuskin nimen selville". Eikö poliisin onnettomuusraportissa nimet tule automaattisesti omaisille tiedoksi.

kohdata ja käsitellä surua? Ystäväni menetti tyttärensä, 1v8kk, auto-onnettomuudessa. Toisesta autosta irtosi osa joka tuli tuulilasista lävitse ja vain tämä tyttö menehtyi. Kyllä tuolloin käytiin lävitse monenlaisten ihmisten kohtelua... osa syytti, osa kauhisteli, oli jopa ihmisiä jotka tulivat arvostelemaan sitä että äiti istui hiekkalaatikolla toisen, selvinneen lapsen kanssa, vain viikko tapaturmasta. Onko meidän tehtävä arvioida mikä on otta tai mikä tarkua, tai miten kukakin suruansa käsittelee? Voimia ap kirjoittajalle

ja tuolle fiksulle, joka vaatii todistusta, mietihän nyt hiukan, joku kirjoittaa anonyymisti surustaan, hänellä ei ole mitään velvoitetta todistella mitään. Senkus olet uskomatta, mutta ei sen julkituominen tee sinusta mitenkään nerompaa, päinvastoin se on tahditonta ja huonoa käytöstä. Jos joku provoilee jollain vakavalla aiheella, niin se kertoo hänen pahasta olostaan ja sitäkin pitää ymmärtää....