Työhön uupuneita akateemisia paikalla?

Olen totaalisen väsynyt työhön ja haen joka aamu motivaatiota raahautua työpaikalle. Olen KTM, töissä erittäin suuressa firmassa, kolmen alle kouluikäisen äiti ja jo nyt jaksamisen sietorajoilla. Kuulostaako tutulta?



En ole esimiesasemassa (enkä sellaiseen halua) vaan vanhempi erityisasiantuntija. Kalenteri on aamusta iltaan täynnä projektipalavereita ja varsinaista työtä ei ehdi niiltä tehdä. Ja kun ei ehdi etukäteen valmistautua seuraavaan palaveriin on sen anti lähellä nollaa. Ja siitä saa sitten kuulla esimiestaholta... Mutta missä ihmeen välissä ehtisi valmistautua ja tehdä muitakin varsinaisiä töitä, kun yhdellä ihmisellä on kaksi kättä ja yhden ihmisen työaika käytettävissä? Työnantaja ehdotteli mulle, että tekisin nyt pidennettyjä päiviä, jotta ehdittäisiin tehdä hommia eteenpäin. No thanks, 8h/pvä riittää mulle sitä hullunmyllyä. En tosin sanonut tätä vaan luistin asian. Mainittakoon, että nuo pidennetyt päivät pitäisi työnantajan mielestä tehdä saldoa keräten, ylityökorvausta ei tipu. Onko tämä normaalia?



Olen jättänyt toiveen omaa osaamistani parhaiten vastaavista tehtävistä (jotta pääsisin "helpommalla" eli ei menisi kaikki aika vieraan aihealueen opiskelemiseen ja väkisin vastuiden läpirunnomiseen vaan voisi keskittyä siihen tekemiseen kunnolla), ei onnistu. Todellisuudessa kyseessä on järjestelykysymys, mutta TA ei halua vaihdella ihmisten tehtävävastuita. Teet näitä ja näitä hommia, jos ei kiinnosta, ovi on tuolla. Sanottakoon siis, että sain kasan "kenellekään kelpaamattomia" inhokkivastuita, kun viime syksynä palasin äitiyslomilta töihin, eikä TA halunnut palauttaa mulle samoja tehtäviä kuin mitä tein ennen ä-lomaa vaikka ne olisivat olleet tallella täysin muuttumattomina.



Meillä henkilöstöä vähennetään ja työmäärä jäljelle jäävillä paisuu. Kaikki voivat huonosti. Ja palkkahan ei tietenkään nouse sentin senttiä, itsekin ole jo työkokemukseeni ja koulutukseeni nähden alipalkattu.



Mutta kun tarjolla ei ole muuta niin minkäs teet. Omat sairaspoissaoloni ovat lisääntyneet ja käytän kaikki lasten sairaspäivät heidän hoitamiseen, jotta saisin edes hiukan "lomaa" ja mhadoliisuuden hengittää. Irtisanoutua ei voi, koska laina täytyy maksaa. MOnster ja MOL huutavat tyhjää eli ei ole mihin vaihtaisi. Osittaiseen hoitovapaaseen ei ole rahaa, oikeasti.



Onko kohtalotovereita ja kuinka selviätte arjesta?