Lue keskustelun säännöt.
Työhön uupuneita akateemisia paikalla?
12.04.2010 |
Olen totaalisen väsynyt työhön ja haen joka aamu motivaatiota raahautua työpaikalle. Olen KTM, töissä erittäin suuressa firmassa, kolmen alle kouluikäisen äiti ja jo nyt jaksamisen sietorajoilla. Kuulostaako tutulta?
En ole esimiesasemassa (enkä sellaiseen halua) vaan vanhempi erityisasiantuntija. Kalenteri on aamusta iltaan täynnä projektipalavereita ja varsinaista työtä ei ehdi niiltä tehdä. Ja kun ei ehdi etukäteen valmistautua seuraavaan palaveriin on sen anti lähellä nollaa. Ja siitä saa sitten kuulla esimiestaholta... Mutta missä ihmeen välissä ehtisi valmistautua ja tehdä muitakin varsinaisiä töitä, kun yhdellä ihmisellä on kaksi kättä ja yhden ihmisen työaika käytettävissä? Työnantaja ehdotteli mulle, että tekisin nyt pidennettyjä päiviä, jotta ehdittäisiin tehdä hommia eteenpäin. No thanks, 8h/pvä riittää mulle sitä hullunmyllyä. En tosin sanonut tätä vaan luistin asian. Mainittakoon, että nuo pidennetyt päivät pitäisi työnantajan mielestä tehdä saldoa keräten, ylityökorvausta ei tipu. Onko tämä normaalia?
Olen jättänyt toiveen omaa osaamistani parhaiten vastaavista tehtävistä (jotta pääsisin "helpommalla" eli ei menisi kaikki aika vieraan aihealueen opiskelemiseen ja väkisin vastuiden läpirunnomiseen vaan voisi keskittyä siihen tekemiseen kunnolla), ei onnistu. Todellisuudessa kyseessä on järjestelykysymys, mutta TA ei halua vaihdella ihmisten tehtävävastuita. Teet näitä ja näitä hommia, jos ei kiinnosta, ovi on tuolla. Sanottakoon siis, että sain kasan "kenellekään kelpaamattomia" inhokkivastuita, kun viime syksynä palasin äitiyslomilta töihin, eikä TA halunnut palauttaa mulle samoja tehtäviä kuin mitä tein ennen ä-lomaa vaikka ne olisivat olleet tallella täysin muuttumattomina.
Meillä henkilöstöä vähennetään ja työmäärä jäljelle jäävillä paisuu. Kaikki voivat huonosti. Ja palkkahan ei tietenkään nouse sentin senttiä, itsekin ole jo työkokemukseeni ja koulutukseeni nähden alipalkattu.
Mutta kun tarjolla ei ole muuta niin minkäs teet. Omat sairaspoissaoloni ovat lisääntyneet ja käytän kaikki lasten sairaspäivät heidän hoitamiseen, jotta saisin edes hiukan "lomaa" ja mhadoliisuuden hengittää. Irtisanoutua ei voi, koska laina täytyy maksaa. MOnster ja MOL huutavat tyhjää eli ei ole mihin vaihtaisi. Osittaiseen hoitovapaaseen ei ole rahaa, oikeasti.
Onko kohtalotovereita ja kuinka selviätte arjesta?
Kommentit (63)
olen filmaist ja 3 pientä lasta, töihin palasin vähän aikaa sitten. En jaksaisi päivääkään sinun työssäsi. Teen itse tietoisesti aika helppoja tstojuttuja ja lyhennettyä työaikaa. Tiedän, etten jaksaisi täyttä päivää ja tai vaativampaa hommaa. Sulla on aika ikävä tilanne enpä osaa auttaa, ymmärrän kyllä fiiliksesi.
Jos mua joku päivä pyydetään pidentämään päivää tai tekemään vaativampia työtehtäviä, saatan kieltäytyä potkujenkin uhalla. Me on mitoitettu asuntolaina niin, ettei viittä vuotta kauempaa ole pakko tehdä mitä vaan. Lapset ja työ on tosi vaikea yhdistää, jos ei ole työhullu.
Meilläkin on vähennetty porukkaa ja lomautuksiakin on ollut, että aika nöyränä pitää täällä olla (mitä nyt tällä palstalla vähän haahuilen välillä), mutta en taida suostua enempään. Mutta kuten sanottu, onneksi asuntolainamme ei ole mikään vuosikausien riippakivi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutakin työtä voisi irrota? Työpaikkasi meno ei vaikuta ihan terveeltä.
Ei tuossa missään sanota, että nuorinkin olisi jo kolmen...
Jää uudestaan hoitovapaalle tai ota sitä osittaista hoitovapaata. Ne on lakisääteisiä oikeuksia.
En voi vain kuin ihmetellä mistä ap saa energian tuohon työhön ja vielä 3 lapsen hoitamiseen. Kuulostaa, että ap töissä eräässä suuressa pörssifirmassa..
Itse olin samankaltaisessa tilanteessa kuin ap, mutta ilman lapsia. Ja olin silloin jo ihan puolikuollut työpäivän jälkeen! Joskus jopa itkin, kun olin niin väsynyt ja vastuut painoi päälle. Palavereissa tuotiin selväksi, että minä en ole saanut aikaiseksi tätä ja sitä. Eli nolattiin. Ja sitten annettiin vielä enemmän duunia.
Sen jälkeen vaihdoin yhteen big4:iin (olen myös KTM) ja kuvittelin, että pääsisin vähemmällä. Ja paskat! Sitten tein sen Suuren Päätöksen, mitä yksi täällä ehdotteli eli downshifting. Koti vaihtui vaatimattomaksi ja niin autotkin. Aikaa mielettömän paljon lapsille ja omille jutuille. En ole koskaan ollut onnellisempi, vapautuneempi ja tasapainoisempi :)
Mikset sinä voi ap tehdä samoin?
Vaihtaa halvempaan asuntoon tms. Mitä hyötyä lapsille on äidistään tuossa kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö esim. voi neuvotella asuntolainan maksua pidemmäksi? Olisiko se maailmanloppu? Jos ajat itsesti loppuun nykymenolla, ei siitäkään hyvää seuraa ja se todennäköisesti vaikuttaa perheenne elämään huomattavasti vakavammin. Ettekö voi tinkiä muuten mistään, millaisia kuluja teillä on?
t. been there
Vaihtaa halvempaan asuntoon tms. Mitä hyötyä lapsille on äidistään tuossa kunnossa?
voisi olla hedelmällisempää vastata siten, että vastauksesta näkee sinun myös huomanneen tuollaisen ongelman olemassaolon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin että pitää hoitovapaan loppuun tai ainakin siirtyy osittaiselle.
Erittäin hedelmällisiä ohjeita. Parempia kuin sinun. Sinähän vain sätit minua. Mitähän apua siitä on ap:lle?
Vastasin että pitää hoitovapaan loppuun tai ainakin siirtyy osittaiselle. Erittäin hedelmällisiä ohjeita. Parempia kuin sinun. Sinähän vain sätit minua. Mitähän apua siitä on ap:lle?
tähän ketjuun kirjoittanut?
Jos ap sanoo, ettei voi jäädä osittaiselle, miksi sinä heti sanot, että ainakin nyt osittaiselle jäät.
Mutta kun ei voi myöntää, että luki huolimattomasti, niin ei sitten. Hyvää päivää vaan sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap selventää mitä tarkoittaa, ettei voi jäädä hoitovapaalle? Onko hän yh ja on pakko käydä töissä vai sitä, että on pakko asua Espoossa uudessa kivitalossa ja sen vuoksi on käytävä töissä?
Oletettavasti saat kuitenkin kohtuullisen hyvää palkkaa, KTM:ille harvemmin ihan surkeasti maksetaan. Onko miehelläsi hyvät tulot? Onko teillä jättisuuri asuntolaina, vai missä mättää? Mitä jos jompikumpi teistä jäisi työttömäksi, olisiko heti edessä konkurssi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lasten välissä "eräässä suuressa pörssifirmassa" työ, jossa valehtelematta istuin 30 tuntia viikossa palavereissa. Sitten duunit roikkui tai en en ehtinyt tehdä valvontatöitä tarpeeksi -> tuli moitteita, omaa ahdistusta, stressiä jne. Kirjoitin kerran esimiehelle pitkän postin asiasta ja luettelin viimeisen kahden kuukauden ajalta jokaisen päivän palaverisaldon ja laskin vielä keskiarvon. Lisäksi katsoin lähetetyistä (säilytän foldereissa myös lähetetyt postit) posteista määrät ja kirjasin nekin. Todistin sillä, että istumalla 6 tuntia päivässä palaverissa ja vastaamalla 10-30 asiasähköpostia päivässä, en ehdi enää juuri muuta. Pomo myönsi ongelman, mutta mitään ei tapahtunut silti. Vaihdoin työtä.
mitä olet kirjoittanut minulle. Vai mitä? Vai nytkö väität että et ole niitäkään kirjoittanut jne.
Ja mitä ihmeen hyötyä tässä haukkumisessa on?? Saatko jotkin ihme kieroutuneet kiksit, kun saat haukkua netissä, että joku lukee _väärin_?
Ihme tyyppejä täällä.
Yhtä kaikki ap:lle sanoisin vielä kerran, että raha on nyt toissijainen asia. Tärkeintä on, että mietit miten jaksat. Lapsilla ei ole mitään hyötyä loppuunpalaneesta äidistä. Ja se kertaalleen kunnolla uupuminen maksaa myös paljon, paljon, paljon enemmän kuin se, että nyt hyödynnät ne hoitovapaaoikeutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kompensoi jonkin verran verotus? Tulosi saattavat laskea juuri sen verran, että verohyödyn (+ pienen Kelen kompensaation) jälkeen käteen jäävän summan erotus ei olekaan niin suuri. Ettekö muuten muka mistään kuluista pysty yhtään tinkimään?
mitä olet kirjoittanut minulle. Vai mitä? Vai nytkö väität että et ole niitäkään kirjoittanut jne. Ja mitä ihmeen hyötyä tässä haukkumisessa on?? Saatko jotkin ihme kieroutuneet kiksit, kun saat haukkua netissä, että joku lukee _väärin_? Ihme tyyppejä täällä. Yhtä kaikki ap:lle sanoisin vielä kerran, että raha on nyt toissijainen asia. Tärkeintä on, että mietit miten jaksat. Lapsilla ei ole mitään hyötyä loppuunpalaneesta äidistä. Ja se kertaalleen kunnolla uupuminen maksaa myös paljon, paljon, paljon enemmän kuin se, että nyt hyödynnät ne hoitovapaaoikeutesi.
joten sen vuoksi et voi arvioida niitä "huonommiksi ehdotuksiksi" kuin omiasi.
Ja nyt siis myönsit, että luit huolimattomasti? Noin koville otti ;-)
Kommentoin vain, kun itse aloit ihmetellä, että miksi joku muut epäili sinun lukeneen aloituksen huonosti. Että juu: saman vaikutelman sain minäkin kommentistasi nro 2.
Joten turhaan siinä kiukkuat, ei tässä isoista asioista ole kyse, mutta kun itse ihmettelit, niin sinulle selvensin.
En ole myöntänyt lukeneeni väärin tai huolimattomasti, totesin vain että sinä haukut ja huudat, kun _sinusta_ tein niin.
Ja nämä sinun puheenvuorosi ovat edelleen ihan hyödyttömiä. Vai mitä?
mutta ei se N:llä alkava.
Kollegoille on turha itkeä tätä työtaakkaa, koska he eivät voi asialle mitään. Oma esimies on vain välikäsi eikä hänellä ole päätösvaltaa. Minun tehtäväni annetaan vielä korkeammalta taholta, siis tosi korkealta. Joku on keksinyt, että minä (ja toki muitakin henkilöitä) on hyvä nakittaa suuriin projekteihin. Mun ongelmani on se, että en uskalla kieltäytyä esimiehen nakittamista tehtävistä, koska pelkään hullun lailla irtisanomista. Se kaataisi taloutemme. Uskaltaako joku oikeasti sanoa esimiehelleen"ei kiitos, tarjoamasi työtehtävät eivät kiinnosta, anna jonkun toiselle vastuulle". Mä kun olen aina olettanut, että alainen tekee sitä mitä käsketään...
Meillä on okt, ihan tavallinen mutta lainaa 130 000, kaksi autoa pakko olla ja miehen palkalla ei yksin pärjää. Osittainen hv on syvältä, koska päivähoitomaksut olisivat silti maksimit ja nettopalkka putoisi liian rajusti. Emme me nytkään tee etelänmatkoja tms. eli ihan keskiluokkaista elintasoa pidämme yllä. Okt on ihanneasumistamme, joten emme ole valmiita lähtemään rivariin/kerrostaloon.
Myös minä sain viimeksi kuulla, että antini palavereissa on riittämätön. Vittu, teen niin paljon kuin ehdin! Koska työtä on liikaa, en ehdi kunnolla valmistautua ja heittelen palavereissa sitten ympäripyöreämpiä kommentteja... Ja itkin viimeisen palaverin jälkeen kaksi yötä. Eihän tämä ole normaalia!
Joku sanoi, että tällä koulutuksella pitäisi löytyä muutakin työtä. Helpommin sanottu kuin tehty. Nykyinen TA haluaa teettää näitä hommia mitä nyt teen vaikka olen muuta pyytänyt. Vastaavaa työtä en halua toisesta firmasta, koska en jaksa nykyisessäkään työpaikassa. Eli pitäisi saada astetta helpompaa. Joskus hain (kahdestikin) helpompaa, mutta minua ei palkattu, koska sanottiin että en ole tosissani ja lähden ylihelposta työstä hetikohta pois. Olen siis liian pätevä ja ei-haluttava tradenomi-tasoiseen työthön, nykyisen vaativuustason kaltaista en halua. Motti tilanne. Kuka siis palkkaisi 10 vuoden työkokemuksen omaavan, suuren pörssiyhtiön konsernitason kehityshankkeista vastanneen akateemisen kirjanpitäjäksi? Tuskin kukaan.
Eniten ihmetyttää se, että TA ei halua kuunnellakaan toiveitani työnkuvan suhteen! Mikä tähän voi olla syynä? Kyse on vain vastuiden vaihtamisesta henkilöiden välillä. Ts. haluaisin "vanhat" tehtäväni takaisin kuten aiemmin mainitsin, koska ne hallitsen ja se vaatisi minulta vähemmän panostusta, koska asiat ovat "selvää kauraa" minulle. Palkka ei ole nykyisten tehtävien myötä noussut, joten se ei voi olla syynä.
Tällä hetkellä seuraan kuumeisesti avoimia työpaikokja, tosin niitä ei ole. Pitäisi laskea uudelleen osittaisen hoitovapaan mahdollisuus. Käsittääkseni TA ei voi kovin helposti kieltäytyä osittaisesta hv:sta? Siis eihän syyksi käy se, että töitä on niin paljon?
- väsynyt ap
töistä kieltäytymistä, vaan kehotan miettimään mahdollisuuksia organisoida työ tehokkaammin. Et varmaankaan palaveroi yksin, joten turhat palaverit rassaavat muitakin. No, itse tiedät tarkemmin työnkuvasi, mutta kunhan mainitsin, että aloitteellisuudesta hyötyisit itsekin.
Osittaisesta hoitovapaasta voi kieltäytyä, jos se on työn organisoinnin kannalta mahdoton järjestää. Mutta siinä tapauksessa työnantaja joutuu perustelemaan sen.
-4-
tavallisen konttorirotan hommiin, vaikka joksikin vientisihteeriksi. Kokemukseni mukaan päivät aikaa surffailla netissä. Tosin palkka ei häävi ja sielläkin yleensä istuttava se 8h passissa. Ikävää. Itse tekisin hommia mielelläni vielä pienemmällä palkalla vaikka 4päivää viikossa. Tätä tämä on. Joko olet "kunnolla" töissä tai luovut töistä vallan. Mitään välimuotoa ei ole.
Olen toimittaja/YTM ja kaksi lasta. Toinen haastava erityislapsi. Teen vuorotyötä.
Minä ratkaisin asian vähentämällä menoja ja siirtymällä osittaiselle hoitovapaalle.
Ymmärrän oikein hyvin tunteesi. On inhottavaa ja ahdistavaa, kun tuntee huonoa omaatuntoa kaikesta! Ei ehdi olla lasten kanssa, ei hoitaa työtään siten, kun ammattiylpeys vaatisi.
Teen osittain myös esimiestehtäviä ja siksi pisti silmään tuo pomosi asenne. Aika ihme epeli! Sinänsä se on meidänkin työpaikallamme tuttua, että työtahti kiristyy koko ajan, ja työntekijöiden niskaan kaadetaan uutta vastuuta.
Mutta se vaan nyt ON niin, että jos ei anneta aikaa hoitaa työtä kunnolla, vastuu ei enää ole sinun. Et voi loputtomiin kerätä ylityötunteja, ne on voitava myös pitää rästeinä. Milloin pomosi mielestä SE sitten onnistuu?
Voisitko mitenkään miettiä tahollasi ja mahdollisesti lähimpien työtovereidesi kanssa keinoja vähentää palavereita ja järkeistää työtänne? Jos palaverien tulos on "lähellä nollaa", kuulostaa siltä, että niitä pidetään turhan tiheään ja osa voitaisiin jättää pitämättä tai korvata puhelinpalaverilla tms. Turha palaveeraaminen kuluttaa sinun ja koko työyhteisön voimavaroja, ja se on yksinkertaisesti työn huonoa organisointia.
Jos sinulla olisi jokin ehdotus tarjolla pomollesi, hän saattaisi suostua kokeilemaan sitä.
Tai sitten ei... huonoja esimiehiä on Suomi pullollaan, se on myönnettävä.
SIINÄ tapauksessa mieti vielä, kannattaisiko tehdä rajuja päätöksiä. Asunto myyntiin, laina maksuun ja vuokralle.
Asuntolainaan saa myös lyhennysvapaita, joten entäpä jos neuvottelisit pankin kanssa ensinalkuun vaikkapa vuoden lyhennysvapaan ja jäisit vuodeksi osittaiselle. Ei se pidemmän päälle työviihtymättömyyttäsi ratkaisisi, mutta antaisi hiukan hengitysaikaa nyt, kun lapset vielä kovin pieniä.