Lue keskustelun säännöt.
Työhön uupuneita akateemisia paikalla?
12.04.2010 |
Olen totaalisen väsynyt työhön ja haen joka aamu motivaatiota raahautua työpaikalle. Olen KTM, töissä erittäin suuressa firmassa, kolmen alle kouluikäisen äiti ja jo nyt jaksamisen sietorajoilla. Kuulostaako tutulta?
En ole esimiesasemassa (enkä sellaiseen halua) vaan vanhempi erityisasiantuntija. Kalenteri on aamusta iltaan täynnä projektipalavereita ja varsinaista työtä ei ehdi niiltä tehdä. Ja kun ei ehdi etukäteen valmistautua seuraavaan palaveriin on sen anti lähellä nollaa. Ja siitä saa sitten kuulla esimiestaholta... Mutta missä ihmeen välissä ehtisi valmistautua ja tehdä muitakin varsinaisiä töitä, kun yhdellä ihmisellä on kaksi kättä ja yhden ihmisen työaika käytettävissä? Työnantaja ehdotteli mulle, että tekisin nyt pidennettyjä päiviä, jotta ehdittäisiin tehdä hommia eteenpäin. No thanks, 8h/pvä riittää mulle sitä hullunmyllyä. En tosin sanonut tätä vaan luistin asian. Mainittakoon, että nuo pidennetyt päivät pitäisi työnantajan mielestä tehdä saldoa keräten, ylityökorvausta ei tipu. Onko tämä normaalia?
Olen jättänyt toiveen omaa osaamistani parhaiten vastaavista tehtävistä (jotta pääsisin "helpommalla" eli ei menisi kaikki aika vieraan aihealueen opiskelemiseen ja väkisin vastuiden läpirunnomiseen vaan voisi keskittyä siihen tekemiseen kunnolla), ei onnistu. Todellisuudessa kyseessä on järjestelykysymys, mutta TA ei halua vaihdella ihmisten tehtävävastuita. Teet näitä ja näitä hommia, jos ei kiinnosta, ovi on tuolla. Sanottakoon siis, että sain kasan "kenellekään kelpaamattomia" inhokkivastuita, kun viime syksynä palasin äitiyslomilta töihin, eikä TA halunnut palauttaa mulle samoja tehtäviä kuin mitä tein ennen ä-lomaa vaikka ne olisivat olleet tallella täysin muuttumattomina.
Meillä henkilöstöä vähennetään ja työmäärä jäljelle jäävillä paisuu. Kaikki voivat huonosti. Ja palkkahan ei tietenkään nouse sentin senttiä, itsekin ole jo työkokemukseeni ja koulutukseeni nähden alipalkattu.
Mutta kun tarjolla ei ole muuta niin minkäs teet. Omat sairaspoissaoloni ovat lisääntyneet ja käytän kaikki lasten sairaspäivät heidän hoitamiseen, jotta saisin edes hiukan "lomaa" ja mhadoliisuuden hengittää. Irtisanoutua ei voi, koska laina täytyy maksaa. MOnster ja MOL huutavat tyhjää eli ei ole mihin vaihtaisi. Osittaiseen hoitovapaaseen ei ole rahaa, oikeasti.
Onko kohtalotovereita ja kuinka selviätte arjesta?
Kommentit (63)
ja kerrot näistä asioista. Tuntuu, että tarvitset ulkopuolista apua ja selvitystä, mitä työnantaja voi tehdä / ei voi tehdä. Samoin saisit selvyyttä oikeuteesi hoitovapaaseen.
Minä olen soittanut monta kertaa TEK:in lakimiehelle ja olen saanut tosi hyvää palvelua. Aina on jaksettu kuunnella ja paneutua asioihini.
DI
Syksyn tullen mietin osittaista hoitovapaata, mutta luulen, että työnantajani kieltäytyy siitä. Hänet tuntien syynä on, että työtehtäviä on vaikea organisoida, jos hoitiksella. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että eivät halua säätää projektipalavereita yhden naisen hoitovapaiden puitteissa... Onko tämä siis riittävä syy evätä osittainen hoitovapaa?- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tilanteesi, olen itsekin ollut samassa jamassa. Tällä hetkellä olen äippälomalla kolmannen kanssa ja nautin "vapaudesta". Meitä akteemisia melkein loppuunpalaveita on tosi paljon. Itse olin myös samassa jamassa ja tuntui, että töissä mikään ei riitä. Onneksi löysin lopulta muita töitä. Olen myös opetellut olemaan jämäkämpi. Muiden on helppo neuvoa, että vähempikin riittää, mutta kyllä täällä pääkaupunkiseudulla eläminen on joka tapauksessa kallista. Mutta keskustelkaa miehesi kanssa jos voisitte todellakin pidentää maksuaikataulua, ottaa siivousapua tms. Ja ennen kuin olet ihan lopussa niin hae sairaslomaa...
Ja lainan maksuerät pitemmiksi ym.
Ja selvästi luonteesta. Järkevä organisointi ja jämäkkä ein sanominen ei näytä onnistuvan.
Ja sitten sitäkin kannattaa opetella, ettei pakerra kaikkea niin perusteellisesti, vaan hoitaa asioita pragmaattisesti ja priorisoiden.
tehneet radikaaleja ratkaisuja, esim. lähteneet opiskelemaan kokonaan uutta alaa ja muuttaneet paljon halvempaan asuntoon. Monelle on vasta totaalisen loppuunpalamisen ja vuosikausien terapian jälkeen kirkastunut, mitä kannattaa priorisoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti ap:kin järkevänä ja älykkäänä ihmisenä punnitsee eri tekijöitä. Ilmeisesti ei vaan oikeasti ole vielä NIIN loppuunpalanut ja ryytynyt työhönsä, että mullistaisi oman ja koko perheensä elämän ottamalla loparit tms. käänteentekevää.
Ei se ole joko tai. Ihmisillä on jaksaminen kuin pitkä jana, jonka toisessa päässä on työhönsä intohimoisesti suhtautuva, energinen ihminen ja toisessa loppuunpalanut ja mielenterveysongelmainen... ja ap lienee jossakin siinä välillä.
Kun se v...tus kasvaa tarpeeksi suureksi, hän toivon mukaan osaa tehdä tiukkojakin ratkaisuja. Hän ei voi yksin tehdä tuollaisia "lähdenpä verhoilijaksi maaseudulle" päätöksiä, se on tosi iso asia, johon pitää saada koko perhe mukaan.
Lykkyä matkaan ja koeta aloittaa pienistä askelista: hoitovapaasta, järkipuheesta esimiehellesi tai tarpeen mukaan esimiehen esimiehelle jne.
-4-
Kävin 1,5 vuotta sitten läpi erittäin ikävän burn outin. Työtä oli riittävästi vaikka kahdelle ihmiselle, mutta minun oletettiin tekevän kaikki, "kun sinä vaan osaat tämän parhaiten". Kylläpä kyllä, kukaan muu kun ei voinut koskaan oppiakaan mitään, kun minä olin aina se, joka lähetettiin koulutuksiin jne. Työnantajan kanssa riideltiin vuosi työtehtävien vähentämisestä, ja vihdoinkin työmäärä on kohtuullinen. Vieläkään en ole entiselläni, vaikka töissä taas olenkin.
Sairauslomani oli niin pitkä, että tipahdin palkanmaksun piiristä sairauspäivärahalle, ja se sekoitti perheemme budjetin pahasti! Eli jos talouspuolta ajattelet, niin pitkän sairausloman kustannukset ainakin ovat melko suuret.
Lisäksi tärkeintä on tietenkin ajatella omaa jaksamista. Masennuspohjaisten sairauksien kanssa ei pidä leikkiä! Voimia sinulle!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voitte pohtia tilannetta. Sillä oikeestihan sun olisi pitänyt päästä äitiysloman jälkeen vanhoihin tehtäviisi takaisin. Nyt vaikuttaa siltä, että sen lisäksi, että sun työt on vaihtuneet, niin sun vastuualueet on ihan epäselviä. Sun jaksamistakin auttaisi juuri se, että sun tehtäväalue olisi selkeämmin määritelty. Näin tietäisit itsekin mistä sun on varaa kieltäytyä ja mikä oikeesti taas kuuluu sun hommiin.
Itse olen akateeminen alle kouluikäisten lasten äiti. Teen työtä,joka ei täysin vastaa koulutustani, mutta se rajoittuu toimistoaikaan 8-16 ja kukaan ei soittele illalla perään. Tällä hetkellä perhe on minule todella tärkeä, kieltäydyin työstä, joka vaatii jatkuvaa joustamista. Eli kaikkea ei voi aina saada heti, jostain täytyy tinkiä, ja minä tingin tällä hetkellä palkasta ja statuksesta. Ja saan tilalle elämäniloa, ja selkeän vapaa-ajan, aikaa perheelle.
Työnkuvasi kuulostaa epäselvältä, samoin työnorganisointi: mitä järkeä on osallistua kahteen yhtaikaiseen palaveriin,puoliksi toiseen ja puoliksi toiseen.
Yritä puhua esimiehellesi, sinulla on varmasti kokemusta ja koulutusta, että pystyt esittämään asiasi jämäkästi: tuollaista työmäärää ei ole mahdollista tehdä työajan puitteissa. Koita perustella faktoilla, työajankäytön seurannalla tai muutoin. Eli työtehtäviä pitäisi karsia, priorisoida ja jakaa.
Sinun itsesi olisi hyvä oppia pitämään puolesi, tuota tahtia sinut jyrätään ja ajetaan loppuun, jos et koskaan rajaa työmäärääsi. Opettele sanomaan ei. Osittainen hoitovapaa ei välttämättä ole ollenkaan hyvä ratkaisu, pahimmassa tapauksessa samat työt on tehtävä entistä pienemmässä ajassa.
Sun sijassa löysäisin asuntolainan maksutahtia, säästäisin rahaa sivuun elämänmuutosta varten. Sanot, että tinkivaraa elintasossa ei ole. Et ole valmis luopumaan mistään taloudellisesti...
Kuulostaa todella hälyttävältä, että haluat olla pois töistä ja sairaspoissaolot ovat lisääntyneet. Ei siten, että kyseessä olisi sinun ongelmasi yksilönä, vaan työtahti työssäsi on epäinhimillinen.
Uskon, että saisit töitä muualta, laajenna hakua muun alna töihin, ja töihin, joihin ei välttämättä vaadita akateemista tutkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä on aivan liikaa: edes 24/7 ei riittäisi. Välillä väsyttää sikana, välillä olen vain puutunut. Esimies on ulkomailla ja työnarkomaani&liikaa töitä hänelläkin. Ainoa aika puhua hänen kanssaan on pe-iltaisin klo21 jälkeen; ei paljoa huvita.
Firmassa säästetään ja tehostetaan koko ajan; 20 hengen tiimistä puuttuu vain 5 tällä hetkellä eikä ketään saa palkata minnekään kulujen takia. Jos vielä yksi sairastuu tai jää äitiyslomalle tai vaihtaa firmaa, niin en tiedä mitä tapahtuu. Tai tiedänhän minä, hommia sekoiteaan ja jaetaan taas kerran. Kesäloma tarkoittaa vain sitä ettei ole työvelvoitetta; samat asiat on oltava tehtynä 2 päivää lomaltapaluun jälkeen.
Aivan sairasta ja ainoa syy jaksaa on asuntolaina. Saman alan hommia ei Suomessa ole kuin kourallinen ja kaikkialla meno on yhtä päätöntä.
Olen ihan puhki päivän jäljiltä enkä jaksa kuin istua sohvassa läppäri sylissä. Vasta joskus klo20 saan vähän lisää virtaa; tällä hetkellä en ole töissä enkä läsnä täällä; aivot lyö tyhjää -ja muistuttaa kaikesta tekemättömästä- :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voitte pohtia tilannetta. Sillä oikeestihan sun olisi pitänyt päästä äitiysloman jälkeen vanhoihin tehtäviisi takaisin. Nyt vaikuttaa siltä, että sen lisäksi, että sun työt on vaihtuneet, niin sun vastuualueet on ihan epäselviä. Sun jaksamistakin auttaisi juuri se, että sun tehtäväalue olisi selkeämmin määritelty. Näin tietäisit itsekin mistä sun on varaa kieltäytyä ja mikä oikeesti taas kuuluu sun hommiin.
Äitiysloman jälkeen työnantaja ei ole velvollinen antamaan samoja työtehtäviä takaisin. Siis täsmälleen samoja työsisältöjä. Vaan antamaan saman statuksen takaisin eli ei voi alentaa tai karsia palkkaa.
Ja SEKIN on mahdollista, jos siihen on selkeät tuotannollis-taloudelliset syyt (virka loppunut äitiysloman aikana tms.)
Työn kuvaa siis voi muuttaa, mikäli se ei vaikuta olennaisesti työsuhteeseen esim. heikentämällä työaikoja tai tekemällä työstä vaarallisempaa.
Ja oikeasti: ammattiyhdistys ei voi hölkäsen pölähtävää sille, miten eri työpaikoilla työ organisoidaan tai tehtäväalue määritellään. Se on työlainkin mukaan työnantajan päätäntävallassa, miten työmäärä jaetaan, kunhan edellä mainitut seikat pätevät (eli työn kuva ei olennaisella tavalla muutu)
Mutta tietenkin se olisi myös työnantajan etu, että työt sujuvat kangertelematta, eikä aikaa kulu joutavaan palaveeraamiseen.
Kuulostaa, että elät "punaisella vyöhykkeellä", hälytyskellot soivat ja lujaa. Loppuunpalaminen tapahtuu pikkuhiljaa, varkain hiipien, joskus vuosienkin tasapainotteluyrityksen jälkeen. Sitten joku kaunis päivä tulee lopullinen seinä vastaan. Siitä ei toivuta viikossa tai kahdessa. Puoli vuotta, vuosi voi mennä helposti. Samaan työhön, alalle tai kokopäivätyöhön ei voi välttämättä koskaan palata.
Mitä odotat, ap, että tapahtuisi? Odotatko, että jokin ulkopuolinen taho tai seikka muuttaisi elämääsi? Se muutos voi olla potkut, jos et selviydy työtehtävistäsi tai jos olet pikkuburnislomilla uudelleen ja uudelleen tai alkoholisoidut (toivottavasti et!) tms. Ei kannata leikkiä tulella! Loppuunpalamista seuraa usein masennus ja ammatillisen itsetunnon romahdus, millaisena et ole kovaa valuuttaa uutta työtä hakiessasi.
Loppuunpalanutta ihmistä verrataan avaruusrakettiin, jonka polttoaine on loppunut. Avaruusraketti kulkee kuulema jonkun aikaa vanhaa reittiä, kunnes sen liike pysähtyy ja se tippuu pois reitiltään. Ylirasittunut ihminen yrittää koko ajan enemmän ja luulee selviytyvänsä kaikista vaatimuksista, jos vain yrittää parhaansa. Lopulta elämä on pelkkää suorittamista ja mikä pahinta: se ei riitä ihmiselle itselleen eikä ympäristölle.
Työuupuvat ihmiset ovat tietyntyyppisiä: lahjakkaita, tunnollisia, idealistisia, miellyttämistaipuisia ja joustavia - kaikkea tätä oman itsen kustannuksella.
Millainen kotitausta sinulla, ap, on? Miten työhön, vastuuseen, velvollisuuksiin ja toisaalta itsen armahtamiseen, lepoon ja laiskotteluun on suhtauduttu lapsuudenkodissasi? Onko sinulta vaadittu pienestä saakka paljon? Vai onko työtapasi omien vanhempiesi tapa tehdä töitä?
Rohkeutta kuunnella itseäsi ja tehdä johtopäätöksiä voinnistasi! Sanotaan, että ihmisellä, jolla ei ole aikaa pitää lomaa (huilia, vetää lonkkaa, hengähtää), on oltava aikaa sairastaa. Ja sairastaminen (ei täyttä palkkaa pitkissä sairauslomissa, lääkärikäynnit, lääkitys, mahdollinen psykoterapia) maksaa! Julkisen palvelut vetävät huonosti, usein ainoaksi mahdollisuudeksi tulee maksaa kaikki itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KTM ja pörssiyhtiö täälläkin... Olen mielestäni tehnyt jo valinnan kun olen tavallaan sellaisessa hommassa, jota tekevät meillä alemmankin koulutuksen omaavat eli en ole mitenkään loistavapalkkainen (3 500 eur/kk). Kivasti ne työt vaan kasaantuu silti ilman esimiesasemaakin. Pomoni mielestä olen erittäin pätevä ja silläpä monia hommia ei kuulemma muille voi antaa. Olen esittänyt toiveita omasta työnkuvastani ja niitä ei todellakaan kuunnella. Viimeksi joulun maissa työtäni muutettiin juuri siihen suuntaan, mitä en halunnut... Pomoni on täysin kädetön, sillä raamit kaikelle luodaan ylemmillä tahoilla.
Tälläkin hetkellä teen 1,5 henkilön työt ja helpotusta on luvassa kunnes kaksi isoa järjestelmämuutosta on handlattu ja maailmalta keskitetty töitä meille... Oikeasti tässä ei näy loppua! Haluan suojatyöpaikan: tittelin, palkan ja oman huoneen, mutta mahdollisimman vähän töitä!
Väsyttää ja vituttaa!
En jaksaisi hoitaa 3 alle kouluikäistä ja tehdä tuollaista työtä ja pomo vielä tuolla asenteella liikkeellä.
Onneksi minullekin riittää vaatimaton pieni asunto, ei tarvitse olla 50 neliön olohuone vaan 30 neliön tupakeittiö riittää...
itse valitettavasti työtön mutta osaksi siitä syystä että kahden pienen lapsen äitinä en jaksanut aloittaa kokopäivätöiden hakemista ennen kuin kuopuskin oli 3v.
olen miettinyt siivoamista ammattina. koska henkinen stressi ja ilmaiset ylityötunnit joita mies jo tekee (akateeminen esimiesasemassa julkisella sektorilla) eivät sovi perheelliselle. olisi hyvä että jompi kumpi voisi joustaa. varsinkin kun mitään tukiverkkoja eiole.
jos asuvat rivitalossa omakotitalon sijaan. Sinä sen sijaan voit oikeasti kuolla tuolla menolla.
ap:lla on pieni laina. 130 000. sillä ei mitään rivitaloja ostella ainakaan kaupungeista.
miksi miehen palkalla ei pärjäisi? moni pärjäisi jos lainaa vain 130 000. tietenkään rahaa ei sitten käytettäisi kuin siihen pakolliseen, ruokaan ja asumiseen, mutta onko se vaarallista?
Myy sen omakotitalon pois ja ostaa tilalle rivitaloasunnon - ja maksaa sen lainan pois.
Vai voitko jäädä uudestaan hoitovapaalle?
Ja aina on oikeus osittaiseen hoitovapaaseenkin.
vai kuinkas se nyt kirjoitettiin:
eli kulutusta vähentämällä pienemmällä liksalla pärjää.
ja koulutettujen työelämä monesti nykyään on. Vaatimukset ovat kovat ja vaihtoehdot vähissä, mitä paremmin koulutettu ja erikoistunut olet, sitä vaikeampi saattaa olla uuden työpaikan löytäminen. Toivon, ettöä osit. hoitovapaa voisi olla ratkaisu ap:lle, ainahan se ei sitä ole, vaan saattaa käydä niin, että joutuu tekemään samat työt lyhyemmässä ajassa. Mutta kannattaa harkita. Minkä ikäisiä olette, ap. Me ollaan jo 40, as.lainaa 160 000 ja 10 vuoden päästä vasta maksettu.