lääkäri kysyi LAPSELTA lupaa tutkimuksiin????

Äiti taitaisi olla lääkitystä vailla!

ei tutkimuksia jätetä tekemättä siksi,että 4vuotias ei anna niihin lupaa.

kyllä minä päätän sen.äitinä.



en nyt tarkoittanut,että apinanraivolla revin lapsen päätä,vaan ojensin sen silmän lääkärille,kun lapsi istui jo valmiiksi sylissäni........



-ap

äiti tuntuu olevan niiden tarpeessa.



Tämä on muuten hauska juttu, ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Valitetaan jos lääkäri ei ota lasta huomioon - ja sitten valitetaan jos lääkäri ottaa lapsen huomioon.

jotta lasta tarvitsisi pakottaa.

äiti kyllä oli tällä kertaa oikeassa, jos tippa on tutkimuksen kannalta välttämätön, ei siihen lapselta lupaa tarvita.

Eiköhän se omalla kokemuksellaan ole todennut, että parempi kertoa lapselle mitä aiotaan tehdä. Jos se tippa ei ole ihan välttämätön, on varmaan ihan aiheellista miettiä onko järkevämpää vaan olla laittamatta sitä jos lapsi pistää hanttiin vai sitten jollain käsirysypakola ja päällä istumalla pistää se tippa sinne silmään.



Tuohan meni ihan hyvin, sinä sitten sanoit että kyllä sen voi laittaa ja pidit lasta paikallaan eikä tilanne sitten ollut kovin paha. Mitä muuta olis pitänyt tapahtua? Jos lapsesi olis kovasti pistänyt hanttiin, olisi sille ehkä jäänyt valkotakkisten pelko. Tiedän monta lasta jotka pelkää jo apteekin farmaseutteja, kun on jotain jouduttu väkisin tekemään lääkärissä. Mites kivaa se sitten olis.

Eivät kestä lapsen huutoa ja itkua. Lapsi on 3v, mutta on niin paljon sairauksia (astma, allergiat ym), että on tullut kova lääkäri kammo, joten usein vaan katsovat kaukaa ja kysyvät minulta miten menee ja mitä pitäisi tehdä.

mutta esim. näkökyky on ihmiselle niin tärkeä, että minä olisin ollut valmis vaikka mihin taisteluun ja huudatukseen,jos olisi ollut tarvis.



ihan sama kaikissa muissakin tutkimuksissa.ne tehdään,mitä ehdotetaan. mitään ei jatetä tutkimatta siksi,että lapsesta tuntuu ikävältä,ja voi tulla "valkotakkitrauma".



niin se vaan on. ainakin meillä.



-ap

kans 7 v. ommeltiin käteen tikkejä ja lääkäri kysyi lapselta laitetaanko tällainen puudutusPIIKKI, mitähän lapsi sellaseen.... no ei ! Ei oo kaikilla varsinkaan terv.keskus lääkäreillä lapsista kokemusta.

Näkökyky on joo tärkeä, mutta koska kysymyksessähän oli vain JOKU TIPPA, niinkuin ensimmäisessä viestissä lukee, niin olisiko se oikeasti ollut niin tärkeä?

Etkö sinä äitinä ajatellut edes kysäistä onko tämän tipan laittaminen välttämätöntä, mitä hyötyä sillä mahdollisesti saavutetaan...?

Sairasta touhua, äidiltä, minun lastani ei ainakaan lääkittäisi "joillain tipoilla".



Ja luulenpa, että lääkäri kyllä tiesi mitä teki. Tuskin olisi paljon kysellyt, jos oikeasti olisi ollut näkökyvyn menettäminen riskinä.

valitsi vain huonosti sanansa. Hän yritti rauhoittaa tilannetta ja lasta, että saisi tipan laitettua pakottamatta. Lapsen äiti sitten pilasi koko tilanteen rähjäämällä.



En myöskään aliarvioisi lapsen mahdollisia tulevia traumoja. Niistä voi olla todellista haittaa jatkossa. Olen itse lapsuuden hoitotoimenpiteiden takia toimenpidekammoinen kymmenien vuosien jälkeen. Piikkikammostani olen päässyt, mutta toisenlaiset toimenpiteet ovat hyvin raskaita sekä minulle että hoitohenkilökunnalle, viimeksi leikkaussalissa. Olen keskustellut asiasta äitini kanssa ja hän myöntää, ettei nuoruuttaan ja kokemattomuuttaan tajunnut pitää puoliani aikoinani, kun minut haluttiin lääk'ärin tutkimusryhmään, mikä ei ollut lainkaan välttämätöntä terveydelleni. TÄllä perusteella pidän ap:tä täysin vastuuttomana vanhempana mielipiteineen.

jos kysytään mitä vaan on vastaus yleensä ei, parempi vaan todeta, että nyt tehdään näin. Häneltä otettiin verikoekin jos olisi kysytty haluaako hän olisi varmasti kieltäytynyt. Lahjontaa hyödynnettiin.

ettei kellään ole lupaa tehdä heille asioita joita he eivät halua tehtävän. Silti saadaan aina kaikki tikut jalkapohjista pois, lääkärit saanu tutkia jne. Kunhan ensin kertovat mitä tehdään ja miksi.



Olin äärimmäisen vihanen ku as-lapsen korvat oli menty pakolla putsaamaan osastolla ku itse olin pois. Vaikka nimenomaan oli sovittu että mitään sellasia toimenpiteitä ei tehdä ellen ole paikalla, ihan lapsen itsensä takia.



On se lapsellakin oikeus ainakin hiukan vaikuttaa. Jos ei muuhun niin tapahtumien rytmiin. Ja paremmin sitä yleensä keskustelemalla pärjää ku pakolla.

eiköhän vastuuttomia vanhempia ole nimenomaan ne, jotka jättävät lapsen tutkimukset kesken siksi,että eivät kestä lapsen "pahaa mieltä ja itkua".... "traumoja.." hohhoijjakkaaaaaaaa.



-ap

Minä ainakin toivoisin, että lapselleni kerrottaisii toimenpiteistä tuohon tyyliin. Ja jos lapsi alkaisi itkeä, kuten ap:n tapauksessa, ottaisin tilanteen haltuun, joko rauhoittamalla lapsen ja laitettaisiin tippa. Tai jos ajatus lapsesta ihan kammottava ja tippa ei välttämätön, niin unohdettaisiin... Kyllähän aikuisen täytyy ymmärtää, ettei lapsi ota tilanteesta vastuuta. Ehkä lääkäri valitsi sanansa vähän huonosti, mutta ihmettelen, miksei äiti heti reagoinut asiaan vaan jätti lapsen "yksin" vastailemaan lääkärin kysymyksiin. Mahtoi lapsesta tuntua kurjalta, jos äiti ei sano mitään. Itse ainakin olisin heti jatkanut rohkaisevasti tyyliin "joo, laitetaanpa se tippa, niin saadaan silmä kuntoon..." tms. ja laittanut lapsen hyvään asentoon, jos jo kerran oli valmiiksi sylissä.



Miten ap:n mielestä olisi pitänyt toimia? Sivuuttaa lapsi kokonaan, ja lääkärin vain antaa ohjeet äidille miten pidellä päätä..? Eikö lapselle kuulu kertoa, mitä toimenpiteessä tehdään?

että lapselta saataisiin lupa, vaan siitä, että lapsi kokisi, että hänellä on merkitystä. Ja ennen kaikkea siitä, että toimenpide saataisiin hoidettua mahdollisimman helposti (mikä on erittäin tarpeellinen tavoite hyvän diagnoosin saamiseksi).

Jos kyse on puudutustipoista, ne kirvelevät todella pahasti ja silmissä tuntuu erittäin epämiellyttävältä pitkään niiden laiton jälkeen, joten on oleellista, että potilas on yhteistyökykyinen. Yleensä lapsipotilaat ovat, jos heitä kohtelee kunnioittaen.

Ihanan lääkärin olette saaneet.



Kyse ei siis ole siitä, että 4-vuotias päättäisi tutkimuksista ja hoidoista vaan siitä, että hän saa mielikuvan osallistumisesta ja toimenpide on tämän myötä helpompi sekä potilaalle että hoitavalle lääkärille.

Olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä, lapselta ei kysytä tuollaista asiaa. Kyllä menisi hankalaksi joka kerta korvalääkärillä käynti, jos kysyttäisiin ensin putsataanko/imetäänkö korvaa, johon lapsi tietenkin vastaa ei ja sitten kuitenkin tehdään se. Meillä asiasta jutellaan jo kotona (jos tiedetään mitä mahdollisesti tehdään) tai viimeistään lääkärissä kerrotaan, nyt tehdään tämä, et tule tykkäämään, mutta pakko tehdä. Meidän 4-vuotias istuu tällä hetkellä itse korvalääkärin tuolissa, vaikka vielä puoli vuotta sitten huusi jo ennen kuin päästiin lääkärin huoneeseen. Totta puhuminen on kannattanut.

Minustakin tuon lääkärin sanavalinnat oli huonoja. SAmaa harrastaa moni muukin, esim oma äitini. Toki lapselta voi kysyä, haluaako tämä jälkiruokaa tai punaisen pyjaman. Se on kohteliasta ja lasta huomioon ottavaa jne



Mutta ei voi kysyä nukkumaanmenon aikaa, että haluatko nukkumaan, jos on mentävä joka tapauksessa. Eikä lääkärissä kysytä, että katsotaanko korvaan, koska sinne katsotaan. Toki voi kysyä, kumpi korva katsotaan ensin tai että katsotaanko tällä vai tuolla toisella tötteröllä..

labrahoitaja rupesi sitten anelemaan minulta,että tarvitseekohan koko viljelyä ottaakkaan??

sanoin,että se otetaan,voisitko pyytää kiinnipitäjän. crp oli 140 ja hoitaja ei tee hommaansa!!

AP varmaankin tarkoitti, että lääkärin olisi pitänyt TODETA lapselle, että nyt teemme tutkimuksen, tämä saattaa olla nyt epämiellyttävää, mutta välttämätöntä.

Eli osoittaa varmuutta, ei makeilla.

AP ei tarvitse rauhoittavia, vaan aplodit, että on selvinnyt tuostakin koettelemuksesta.