Lue keskustelun säännöt.
Miksi NIMIÄISET eivät merkkaa sukulaisille mitään, kaste vain? :(
10.04.2010 |
Meillä on kaksi lasta, joita ei ole kastettu, vaan vietimme molempien syntymän jälkeen nimiäisiä. Emme kuulu kirkkoon, mutta tietenkin halusimme järjestää lapsille kauniit tervetulojuhlat, joihin myös satsasimme kunnolla. Sukulaisemme tulivat paikalle kun heidät kutsuttiin, ja juhlat sujuivat mukavassa hengessä.
Jokin aika sitten siskoni sai esikoisensa, ja hänet aiotaan kastaa. Nyt vasta huomaan sen mielettömän eron, joka sukulaisteni suhtautumisella on nimiäisiin ja ristiäisiin. Voi sitä hössötyksen määrää erityisesti äitini puolelta! Aivan kaikesta, sanoista ja teoista tulee hyvin selvästi erille, että nyt vasta suvussa on OIKEAT vauvajuhlat, sellaiset kuin pitääkin.
Onko muilla ollut vastaavaa kokemusta?
Kommentit (211)
ja huomattava osa niistä jotka aikoinaan kävivät riparin (ja ovat nyt n. 30 v) ovat eronneet kirkosta. Tosin suurin osa tutuistani on biologeja, siinä ehkä vähän syytä ;)
tulee käymään rippikoulun aikuisena.
Näin ainakin on ollut minun tuttupiirissä niiden kohdalla, joiden vanhemmat hurjina taistolaisvuosina erosivat kirkosta ja pitivät lapsetkin pois kirkon piiristä.
Ihmeellistä, että heidän lapsensa ovat halunneet "tapakristityiksi" ja nämä rituaalit silti itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näistä kastetuista tulee eroamaan kirkosta heti kun voi. Lienee sekin sitä johdatusta.
Eli meinasin sitä, että vanhempien valinnat ei aina jatku lapsille. Ja hyvä niin. Joskus toki tekevät sen siksi, että haluavat protestoida vanhempiaan vastaan.
Moni kirkosta eronnut liittyy kirkkoon takaisin keski-ikäisenä ja toisin päin.
Se, joka muisteli tuttujensa menneen rippikouluun aikuisena.
näistä kastetuista tulee eroamaan kirkosta heti kun voi. Lienee sekin sitä johdatusta.
oli itseasiassa tosi hyvä vertaus. Itsekin ajattelisin näin. Mun puolesta jokainen saa kutienkin pitää sellaisia juhlia kuin haluaa (eikä siitä kai alunperin ollutkaan kyse), mutta juhlan pitäjä ei myöskään voi määrätä, miten vieraan tulee suhtautua juhliin. Etenkin tällaisiin, joilla ei ole sellaista kristillistä perintöä kuin kasteella.
Tuo vauvajuhla- tai syntymäjuhla-nimitys olisi taas eri juttu, jos sitä syntymää on tosiaan tarkoitus juhlia eikä nimeä. Siihen voisi jo asennoitua toisin.
ja kaikki kutsutut tulivat paikalle, kivat pienet juhlat. Siitä ei sen enempää, mut täytyy sanoa että jos joku kutsutuista olisi kieltäytynyt tulemasta paikalle siksi että me päätimme pitää nimiäiset ristiäisten sijaan, niin kaikki kanssakäyminen olisi loppunut siihen. Mun ymmärrys ei olisi ikinä riittänyt siihen että ystävä tai sukulainen ei olisi tullut, olisiko mun pitänyt jotenkin kunnioittaa tollasta päätöstä? Ihan käsittämätöntä moukkamaisuutta, onneksi ei ikinä tullut edes mieleen että noin kävisi, eikä onneksi niihin ystäviin eikä sukulaisiin kuulu tollasia hirviöitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni näistä nimiäislapsista tulee käymään rippikoulun aikuisena.
Näin ainakin on ollut minun tuttupiirissä niiden kohdalla, joiden vanhemmat hurjina taistolaisvuosina erosivat kirkosta ja pitivät lapsetkin pois kirkon piiristä.
Ihmeellistä, että heidän lapsensa ovat halunneet "tapakristityiksi" ja nämä rituaalit silti itselleen.
Voi olla, että omatkin lapseni haluavat rippileirille, ja sekin on ok. Toisaalta vaihtoehtona on myös protuleiri. Ehkä sivistävintä niin kirkkoon kuulumattomille kuin kuuluvillekin olisi käydä molemmat leirit. Tai sitten kaikkien leirien merkitys vähenee. Ruotsissa enää 30 prosenttia ikäluokasta käy rippileirin.
Vaikea ennustaa tulevaisuuteen. Mielenkiinnolla odotan. Kiinnostavaa on myös nähdä, miten itse reagoin ja miten tuttavat reagoivat lastensa vakaumukseen, jos se poikkeaa omasta vakaumuksesta.
Meidän perheessä kirkosta eroamiseen ei liity mitään hurjia tunteita. Emme vain usko Jumalaan, joten emme myöskään koe luontevaksi kirkkoon kuulumista. Kaikenlaiset uskonnot ja niihin liittyvät tavat ovat mielenkiintoisia - ja niistä on ehkä tullut hankittua tietoa ja keskusteltua liikaakin lasten kanssa...
Aika moni näistä nimiäislapsista tulee käymään rippikoulun aikuisena.
Näin ainakin on ollut minun tuttupiirissä niiden kohdalla, joiden vanhemmat hurjina taistolaisvuosina erosivat kirkosta ja pitivät lapsetkin pois kirkon piiristä.
Ihmeellistä, että heidän lapsensa ovat halunneet "tapakristityiksi" ja nämä rituaalit silti itselleen.
Eihän se mitenkään kiellettyä ole? Eikä sitä varmaan kenenkään vanhemmat vastusta vaikka eivät kuuluisi itse kirkkoon. NÄINHÄN SEN NIMENOMAAN PITÄISI MENNÄ. Eli aikuisena, kun on tarpeeksi kykyä ajatella itse ja tehdä valintoja omien mietintöjensä ja tuntemustensa perusteella, valitsee sen tien mikä tuntuu itsestä oikealta.
Eikä niin, että se perustuu johonkin tapaan tai siihen kun on lapsesta saakka kerrottu, että näin asia on ja näin sinun pitää tehdä.
Eikö raamatussakin kastettu vain aikuisia? Jeesuskin kastettiin vasta aikuisena Johanneksen toimesta.
Kaikissa yhteisöissä ei edes hyväksytä lapsikastetta vaan nimenomaan vanhempana kastetaan jolloin kaste perustuu oikeasti siihen, että yksilö on tehnyt oman valintansa uskosta eikä vain hänen vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välejä poikki niihin, jotka ei tulleet.
Aika ahdistavat välit sinulla tuttuihisi ja sukulaisiisi.
Ateismissa suvaitsevaisuus kukkii.
ja kaikki kutsutut tulivat paikalle, kivat pienet juhlat. Siitä ei sen enempää, mut täytyy sanoa että jos joku kutsutuista olisi kieltäytynyt tulemasta paikalle siksi että me päätimme pitää nimiäiset ristiäisten sijaan, niin kaikki kanssakäyminen olisi loppunut siihen. Mun ymmärrys ei olisi ikinä riittänyt siihen että ystävä tai sukulainen ei olisi tullut, olisiko mun pitänyt jotenkin kunnioittaa tollasta päätöstä? Ihan käsittämätöntä moukkamaisuutta, onneksi ei ikinä tullut edes mieleen että noin kävisi, eikä onneksi niihin ystäviin eikä sukulaisiin kuulu tollasia hirviöitä!
Esimerkki välien poikki pistämisestä oli tooooooooooodella kaukainen esimerkki, mun kaveri ja sukulaispiireissä arvostetaan juhlia kuin juhlia, omien mielipiteiden vuoksi juhliin ei jätetä menemättä. Jos joku mulle tärkeä ihminen pitää juhlat vaikka kukkapenkin kuolemalle, niin sinne menen, vaikka itse ajattelisin mitä. Ahdistavaa olisi se että täytyisi miettiä et ai niim, se ei varmaan tuu ku aattele sillain ja sit sille ei voi sanoo noin kun se varmaan loukkaantuu...Huh huh mitä juttuja täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuot lahjat merkkipäivinä jne?
Meillä oli valittu lapselle siviilikummit, joista toinen juonsi tilaisuuden. Hän piti kauniin puheen ja julkisti lapsen nimen. Eräs vieraista lausui runon ja toinen esitti lapselle säveltämänsä laulun kitaran säestyksellä. Lisäksi tilaisuudessa luettiin lapsen saamat onnittelukortit. Ohjelmaosuuden jälkeen vuorossa oli kahvittelua ja seurustelua.
meidän lapsilla on nimet syntymästä asti, eikä niitä olla pihdattu keneltäkään ja heitä on niillä nimillä kutsuttu heti.
Kastejuhla ei ollut ainakaan meille siis mikään nimenantojuhla, vaan herkkä tilaisuus, jossa lapsi otettiin osaksi seurakuntaa. Vaikka emme syvästi uskovaisia olekaan, oli tällä tilaisuudella meille tärkeä merkitys ja sen mukaiset juhlat.
Minun mielestäni nimiäiset on jotenkin teennäiset juhlat, jos totta puhutaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on nimiäinen? Näitä vihervasurijuttujako?
no mikä v...u on 'vihervasuri'?
Täällä vaan aikuiset ihmiset nimittelevät toisiaan. .. huh huh.
kastaneet minua. Minulle annettiin nimi kun synnyin ja tein samoin omien lasteni syntyessä. En ymmärrä nimäishässäkkää, mielestäni se on valtavirran kastamistavan matkimista.
Olen silti sitä mieltä, että vain moukka ei kunnioita toiselle ihmiselle tärkeää juhlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kunnioittanut siviilivihkimistämme ja nimiäisiämme. Kaikki ovat pukeutuneet juhlavasti ja käyttäytyneet hyvin. Enkä ymmärrä, miten asiat voisivat muuten ollakaan! Yhtä lailla meidän perhe kunnioittaa sukulaisten uskonnollisia juhlia ja käyttäytyy juhlissa hyvin.
Juhla on aivan yhtä hyvä ja tärkeä oli se sitten uskonnollinen tai uskonnoton! Jos ei osaa arvostaa uskonnotonta juhlaa, kannattaa pysähtyä miettimään omia ennakkoluulojaan. Tuonpuoleisesta en tiedä mitään, mutta tässä maailmassa meistä jokaisella on oikeus juhliin!
Nimiäisissäkin saa käyttää valkoista mekkoa lapsella, jos haluaa! Sitä ei kukaan kiellä eikä se ole keneltäkään pois. Ihme, että ette halua kieltää siviilivihittäviltä morsiuspukua.
Raamattu ei taida säätää mitään vauvojen ristiäisvaatetuksesta - saati sitten, että vauvan valkoinen mekko tai hääpuku olisi jossakin merkitty vain kristittyjen yksinoikeudeksi!
Nimiäiset
Kauneimmat nimenantojuhlat maailman suloisimmalle vauvalle
Onnistuneet perhejuhlat rakennetaan aineksista, jotka sopivat viettäjiensä maailmankuvaan. Yhä useammat vanhemmat haluavat antaa lapsensa aikanaan valita katsomuksensa itse.
Jopa 8 000 suomalaislasta vuodessa saa nimensä ilman kirkollista kastetta. Nimenantojuhlassa eli nimiäisissä lapsi liitetään symbolisesti perheeseensä, sukuunsa, ystäväpiiriin ja koko ihmiskuntaan.
Pakollista kaavaa juhlalle ei ole, vaan tilaisuus voidaan rakentaa niin romanttisen röyhelöiseksi, arvokkaan viralliseksi tai hilpeän leikkimieliseksi kuin perhe haluaa. Kastekummien asemesta lapselle voidaan nimetä siviilikummi(t), joille tietenkin annetaan kaunis kummitodistus, joista yksi kappale jää lapselle itselleen.
Lämpimiä sanoja, sulosäveliä, kukkaseppeleitä ja kynttilöitä, isojen sisarusten lupauksia tai nimikkopuun istutusta - siinäpä monien unohtumattomien nimiäisten aineksia... Tietoa ja apua juhlan järjestämiseen saa palvelukeskus Pro-Seremonioilta sekä käsikirjasta Perheen omat juhlat.
Totuushan on, että suurin osa uskonnollisista rituaaleista on alkujaan pakanallisia. Ihmiset ovat aina matkineet ja ottaneet mallia toisiltaan, ja ilmeisesti siitä on ollut hyötyä.
Uskoisin, että kaikista kulttuureista löytyy jonkinlaisia riittejä ainakin vauvan syntymän, nuoren aikuistumisen, avioliiton ja kuoleman kunniaksi. Lisäksi juhlitaan vuodenkiertoon liittyviä taitekohtia. Nämä juhlat tai riitit voivat olla uskonnollisia tai uskonnottomia.
Aika kohtuuttomalta tuntuu vaatimus, että uskonnottomien pitäisi lopettaa juhliminen, koska he eivät usko korkeampiin voimiin. Usko ja juhlat ovat eri asioita. Nautitaan juhlista ja kunnioitetaan toistemme vakaumuksia!
Mikä on nimiäinen? Näitä vihervasurijuttujako?
Muistat sitten seuraavan kerran joutuessasi keskusteluun aiheesta.
Sana "joulu" on vanhan pakanallisen talvipäivänseisauksen juhlan nimi. Nimitys on siis täysin pakanallinen. Silti kristityt käyttävät samaa nimitystä omasta uskonnollisesta Jeesuksen syntymän juhlastaan - eivätkä ole keksineet juhlalle omaa uskonnollista nimeä.
Voi olla, että "kummi" on alun perin tarkoittanut kristillistä kummia. Nykyään sanan merkitys on laajentunut. Esimerkiksi kehitysyhteistyössä kummit (Plan, World Vision, Pelastakaa lapset) maksavat köyhässä maassa asuvalle lapselle ja tämän yhteisölle rahaa. Suuri osa suomalaisesta mieltää kummin ennen kaikkea lapsen aikuiseksi ystäväksi - uskonnollinen merkitys on jäänyt vähemmälle. On ihan normaalia, että sanojen merkitykset muuttuvat ja laajenevat.
Siviilikummi on siis varsin hyvä ja kuvaava sanavalinta! Valitkaa vain rohkeasti kummeja myös uskonnottomille lapsille!
ihan kuin tuhlaajapoikavertaus :)