Lapsen kans psykologille..Eskari toiseen kertaa, ehkä?

Meidänkin tokaluokkalaisella on lieviä keskittymishäirö, mutta ei ole siirretty kouluun menoa. Jos häiriöt vakavia, pitäisi saada avustaja. Jos lieviä pärjää ok.

koululykkäystä ei pidetty hyvänä ratkaisuna juuri mihinkään tilanteeseen.



Tutkimuksessa esitettiin, että lapsen kehitykselle on kova kolaus jo se, kun oma erilaisuus tulee niin konkreettisesti todistetuksi: lapsen "kuuluisi" mennä toisten samanikäisten kanssa kouluun mutta ei heikkojen kykyjensä vuoksi pääsekään.



Toiseksi ja varsinaisena pääpointtina siinä sanotaan, että koulu on hyvä paikka kasvaa - sinne mennäkseen ei tarvitse olla valmis vaan siellä saa kasvaa. Siellä on myös "koulukypsymiseen" oikea ympäristö: luokkakaverit, oikea opettaja, oikea koulu.



Mutta lue se itse!

jos keskittymishäiriö johtuu ihan vaan siitä, että lapsi on vielä kovin lapsellinen, vuoden kasvaminen voi auttaa. Jos taas keskittymishäiriön takana on joku dopamiinin tai noradrenaliinin puute (siis ad(h)d), se ei parane vuoden eikä useammankaan kasvamisella, vaan vaatii kuntoutusta, ympristön sopeutumista ja mahdollisesti lääkkeitä.

mutta luokanopettaja on kaikella todennäköisyydellä eri mieltä. Luokanopen mielestä kouluun ei mennä kasvamaan, siellä pitää olla valmis ja kypsä toimimaan opettajan haluamalla tavalla. Ja usko pois, se luokanopettaja onnistuu kyllä tekemään lapsen erilaisuuden ihan konkreettisesti selväksi myös siellä koulussa, ja antamaan sen saman kolauksen lapsen kehitykselle.



joskus sitä soisi, että luokanopettajatkin lukisivat enemmän kirjoja, eivätkä aina uskoisi tietävänsä valmiiksi kaikkea...

Psykologilla olemme käyneet, nyt olemme menossa keskussairaalaan neurologisiin tutkimuksiin. Keskittymiskyvyn ongelma on tämäkin. Mutta emme aio sallia vuoden lykkäystä kouluunmenolla, koska pikkusisko on tulossa ensi vuonna eskariin ja se olisi jo liian paha kolaus jos isosisko ja pikkusisko olisivat saman eskarin ja sitten samalla luokalla ja nuorempi olisi aina parempi kaikessa hienomotoriikkaa ja keskittymista vaativassa.



Ensi tiistaina on lastenneurologin vastaanotto, saa nähdä sitten mitä siellä tapahtuu...koko päivä käskettiin varata.



Mutta eskarin tätien mielestä on taidollisesti ja tiedollisesti aivan koulukypsä - keskittymiskyky vain on heikko enkä usko että se siitä paranisi vaikka istuisi ikuisesti eskarissa.

myös "Erilaisikis leimatut".

mutta jos todetaan ettei siitä ole kysymys, vaan lapsi on vaan vielä lapsellinen eikä koulumaiset tehtävät kiinnosta, niin suosittelen ehdottomasti käymään eskarin uudestaan. Minulla on joulukuussa syntynyt poika, joka meni "oikeaan aikaan" kouluun, kun kukaan ei muuta ehdottanut. Kovasti kyselin eskariopelta, onko poika varmasti kouluun valmis, ja hänen mukaansa oli. Koko ajan minua kuitenkin vaivasi pojan lapsellisuus, itsekin sanoi että haluaisi jäädä vielä eskariin. Tehtävien teko ei kiinnostanut, kynänkäyttö onnetonta eikä tippaakaan kiinnostanut opiskella. Ekaluokan puoliväliin asti olisi halunnut palata päiväkotiin. Nyt tokaluokkalaisena on jo ihan erilainen ja suurinpiirtein pysyy toisten mukana. Silti olen monta kertaa miettinyt, miten paljon helpompaa kaikki olisi ollut jos olisi aloittanut koulun vasta tänä syksynä.

on jotenkin niin lapsellinen ja pelokas, että mitä siitäkin tulee. Mutta jotenkin en pidä tämän hetkistä eskaria mitenkään erinomaisena paikkana, enkä millään haluaisi jättää poikaa sinne enää yhtään kauemmaksi aikaa kuin on pakko. Neuvolan psykologit ym. ammattikasvattajat on mielestäni jotekin todellisuudesta vieraantuneita, että niiden käsiin en poikaani anna...Juoksutetaan kaiken maailman neurologilla ihan terveitä lapsia sanon minä.



Eli laitetaan poika kouluun kasvamaan ja yritetään tukea mahdollisimman paljon koulun alkua....Näin meillä.

että suostuisinko joulukuussa syntyneelle pojalleni tehtävään koulukypsyystestiin. Vastasin että en, en halua lykätä lapsen kouluunmenoa kun toinen sitä niin odottaa ja meille pitäisi syyskuussa syntyä vauva ja saan olla ekaluokkalaiseni kanssa kotona kun hän koulusta pääsee. Poikani on jo oppinut lukemaankin ja kaikki uuden oppiminen kiinnostaa kovasti, kyseessä oli meilläkin juuri tämä keskittymisongelma.



Hauskinta oli kun sanottiin näin : "Kun hänellä on jotain mielekästä puuhaa niin jaksaa keskittyä siihen vaikka monta tuntia, mutta jos on jotain mikä ei kiinnosta niin ei jaksa keskittyä". Näinhän tämä asia menee mielestäni ihan meillä aikuisillakin! Ja varmasti muillakin lapsilla.



Kouluun vain oppimaan uutta kun nyt jo osaa sellaisia asioita mitä ei edes tarvitsisi vielä osata kuten tuo lukeminen ja osaa jo todella hyvin laskea plus ja kertolaskuja.

Miltä lapsesta tuntuu, kun hän tuntee itsensä tyhmäksi koulussa, muut jaksavat keskittyä/osaavat, mutta hän ei. Silloin väkisinkin joutuu silmätikuksi ja se ei ole todellakaan kenenkään itsetunnolle hyväksi. Muistakaa ajatella lapsen asemaa koulussa.

Poika syntynyt joulukuussa ja meni vuoden myöhässä kouluun.Nyt toisella luokalla ja ratkaisu oli todella hyvä.Poika itse ei ole kärsinyt yhtään tosta lisävuodesta.,päin vastoin.Enemmän olisi ollut haittaa jos olisi mennyt kouluun silloin kun olisi pitänyt.

Älkää hosuko sen kouluun menemisen kanssa jos vähäkin epäilette että lapsi ei ole valmis.Kyllä ne sielä koulus ehtii olla olla aivan tarpeeksi,miksi pilata koulun käynti heti alusta??

Kouluun meno liian aikaisin aiheuttaa tutkitusti lapselle erittäin suuria psyykkisiä ongelmia koko loppuelämäksi. Oppijan identiteetti muotoutuu suhteellisen pysyväksi ensimmäisellä luokalla. Tästä on useita täysin yhteneviä tutkimuksia.

tässä ketjussa. Kaikista ei vaan ole vanhemmiksi.. Lapsen paras on niin helppo unohtaa, kun ajatellaan vaan sitä omaa egoa. Ei, parempi kun skippaan koko ketjun, tulee vain paha mieli, miten kypsymättömiä vanhempia on vielä olemassa.



terv. ammattikasvattaja

menisitkö itse esim kirurgiksi sairaanhoitajan koulutuksella ja kaikki vain hymistelisivät, että kyllä sinä pärjäät ja mitä siitä vaikka tunnet itseni ihan saatanan tyhmäksi ja tekisit mieluummin jotain muuta? haloo.

Neuvolan psykologit ym. ammattikasvattajat on mielestäni jotekin todellisuudesta vieraantuneita, että niiden käsiin en poikaani anna...Juoksutetaan kaiken maailman neurologilla ihan terveitä lapsia sanon minä.

kouluun.

Eskariope sitten kosti tätä koko kevään. Vihjaili meille, kuinka poika ei tule menestymään ja kuinka se tulee epäonnistumaan ja palautetaan eskariin jne..



Kun keskustelin ekaluokan opettajan kanssa asiasta, hän oli sitä mieltä, että kouluun ei tulla valmiina, että sinne vain. Oli hyvä ratkaisu, sen eskariopen hirviökäsiin en olisi lastani toiseksi vuodeksi laittanut enää. Ja hyvin on ala-asteen pärjännyt. Siirtyy nyt yläasteelle ja on luokkansa parhaimpia.

pitää tehdä ja keskittyä vaikka ei olisikaan mielenkiintoista ja kivaa. Sitä kun se elämäkin on. Eivät ne eskarissa asiaa turhaan ehdota, kannattaisi ehkä kuunnella ihan kunnolla.

- vuosi aikaa kypsyä ja kehittyä ja kiinnostua kouluasioista -> vuoden päästä varmasti kypsempi aloittamaan koulun ja oppiminen sujuu nimenomaan lapsen kannalta paljon mukavammin



- käsitys koulusta ja itsestä tulee positiiviseksi, kun asiat eivät tunnu kohtuuttoman vaikeilta (jos asiat ei vielä kiinnosta, ne helposti tuntuvat ylivoimaisilta eli vertaa jos aloittaisi koulun nyt)



- ei saa jatkuvaa negatiivista huomiota

Hyvät vanhemmat, koittakaa ajatella asia puhtaasti lapsen kannalta. En ole koskaan kuullut, että lykkäyksellä olisi mitään huonoa seurausta lapsen kannalta. Sen sijaan se saattaa ehkäistä lukuisia ongelmia sosiaalisella, tunnetasolla, älyllisellä tasolla, motorisella tasolla.. ajatelkaa, kun lapsi vuoden päästä menee kouluun ja on kaikissa aineissa keskitasoa tai jopa hyvä, kenties erinomainen! Olette aivan hakusessa, jos luulette, että toiset lapset siitä piittaavat, pyh! Lapset kyllä hyväksyvät asian, kunhan aikuiset hyväksyvät. Tärkeintä on, että lapsi osaa, onnistuu, pärjää ja NAUTTII oppimisesta!

Kamala ajatus, että lapsi joutuisi pinnistelemään heti koulun alusta saakka ja koko ajan taistella sen tunteen kanssa, ettei jaksa, pysty, osaa tai kykene. Tyhmäksi saattaa silloin leimautua myös verrokkiryhmässä, ja se vaikuttaa myös kaverisuhteisiin.

Tuo on ihan normi että nostavat kaikki möröt esiin jotta saavat luvan testeille. Meillä kävi tytön eskariryhmästä 1/3 lapsista koulukypsyystesteissä, myös omani kävi siellä hakemassa viisaan ja keskittymiskykyisen ikäisensä parerit (meitäkin peloteltiin keskittymishäiriöillä ym ennen testejä)



Mutta jos jo kävitte niin sitten ei siinä mitään. Kannattaa tutkia ja jos lykkää niin se on varmaan parhaaksi :)