Lapsen kans psykologille..Eskari toiseen kertaa, ehkä?

Tutkimuksessa esitettiin, että lapsen kehitykselle on kova kolaus jo se, kun oma erilaisuus tulee niin konkreettisesti todistetuksi: lapsen "kuuluisi" mennä toisten samanikäisten kanssa kouluun mutta ei heikkojen kykyjensä vuoksi pääsekään.



Olisi itsestäkin kurjaa jos muut kaverit pääsee ekaluokalle ja itse oot "pikkusten" kans eskarissa. Pitäpä tutustua kirjaan! Kiitos..

koska me vanhemmat toivomme lykkäystä. Poika on syntynyt vuoden viimeisenä päivänä eli käytännössä on muutamasta tunnista kiinni minä vuonna lapsi kouluun menee. =)



Mielestäni lapset ehtivät niin monta vuotta olemaan siellä koulussa ettei sinne niin kiire ole. Haluaisin antaa pojalleni mahdollisuuden leikkiä, kasvaa ja kehittyä vielä vuoden verran, koska hän ei ole ihan ikäistensä tasolla - joutuu kovasti ponnistelemaan pystyäkseen samaan kuin moni samanikäinen. Tilanne olisi tasaisempi seuraavana vuonna syntyneiden kanssa. Poika osaa kyllä kaikki kirjaimet, numerot, kirjoittaa lyhyitä sanoja jne. joten älyssä ei ole mitään vikaa.



Poika käy nyt eskaria päiväkodissa ja toivoisimme hänen voivan jatkaa siellä. Päiväkodin eskarissa käytetään kahta erilaista esikoulumateriaalia peräkkäisinä vuosina, että mahdollisille "tuplaajillekin" olisi jotain uutta tarjolla. Meillä lapsi tosin menee myös neurologiselle tutkimuksiin, joten saa nähdä miten käy... Poika käy päiväkotia eri alueella kuin missä asumme, joten päiväkodin eskarilaisia ei ole tulossa hänen kanssaan samaan kouluun (ei ole sitä ongelmaa, että kaverit aloittavat koulun aikaisemmin).

Kiinnostaa kovasti, kuulostaa omituiselta tutkimukselta.

Meillä poika kävi eskarin ja sieltä aina vain sanottiin että rauhallinen ja reipas poika.



Sitten kun poika meni ekalle, hän alkoi saada tukiopetusta äidinkielessä ja matikassa. Ajattelin että hyvä niin.

Ekaluokan alku keväällä sitten opettaja soitti ja pyysi yhteiseen tapamiseen. Sanoi että harkitaan pojan ekaluokan kertaamista. Olin ihan järkyttynyt! Missään vaiheessa kukaan ei ollut sanonut että tilanne on niinkin vakava. En ole koskaan kuullut että kukaan ns. normaali lapsi on jätetty luokalle ja tämä poika oli esikoinen, joten en tiennyt mitä hänen pitäisi osata. Lukeminen oli hidasta, mutta osasi kuitenkin lukea ennen joulua. Poika teki läksyt tunnollisesti ja harvoin kysyi neuvoa. Läksyt olivat lähes aina oikein. Tuo poika on ylitunnollinen tapaus ja hidas kaikessa mitä tekee. Muuten täysin normaali ja sosiaalisesti lahjakas lapsi.

No, kun kevät tuli, poika oli ottanut oppimisessa harppauksen eteenpäin eikä opettajan mielestä kertaaminen ollutkaan tarpeen.



Heti tokaluokan syksyllä opettaja taas kertoi että varaudutaan luokan kertaamiseen. Minulla säälitti lapsi aivan vietävästi, koska hän on täydellisyyden tavoittelija ja siksi niin hidas ja huolellinen. Hän kärsi aivan selvästi tuosta jatkuvasta epävarmuudesta ja tunsi itsensä huonoksi. Sanoikin hyvin usein sitä, että olen kaikessa huono. Hän tuli entistä hitaammaksi yrittäessään tehdä kaikki oikein ja olla malliopplas ettei luokalle jäisi.

Tokaluokan keväällä sitten, kun opettaja soitti ja sanoi että kertaaminen on nyt vakavassa harkinnassa. Olin kamppaillut omien ajatusteni kanssa 1,5 vuotta, mikä olis oikea ratkaisu. Halusin vain ja ainoastaan lapseni parasta. Mutta pelkäsin että jos poika jätetään kertaamaan, hänen kouluintonsa loppuu siihen. Hän on tyyppiä, että jos joku homma ei onnistu niin hän lyö hanskat tiskiin.

Toisaalta, niin kuin erityiopettajakin sanoi, luokkaa kerratessaan hän voisi kokeakkin olevansa hyvä oppilas. Jopa parempi kuin toiset ja saisi kunnon pohjan oppimiselle.

Lopulta pyysin saada pojan koulupsykologin testeihin, että selvyyttä saataisiin asiaan.



Psykologi teki testinsä ja poika oli kaikessa ikäistensä tasolla. Psykologi totesi että lapsi on perusluonteeltaan hidas ja tarkka, eikä kertaaminen muuta sitä asiaa. Hän myös sanoi, että jos poika olisi tuotu hänelle testattavaksi, eikä hänelle olisi kerrottu syytä, ei olisi tullut edes mieleen ajatus että tämä lapsi tarvitsisi kertausta. Se ratkaisi kaiken. Opettaja oli vähän nolona ja selitteli häpeissään että hyvä tietää aina missä mennään.



Nyt kolmannella luokalla pojalla on menny koulussa tosi hyvin ja itsetunto on noussut roimasti. Huonoin numero koko vuonna kokeista on ollut 8,5 pääasiassa on tullut 9. Se on upea saavutus tältä lapselta ja opettajakin oli aivan ihmeissään. Kun hän kyseli osaanko sanoa mistä moinen menestys johtuu, sanoin että luultavasti lapsi nyt lopultakin uskaltaa ottaa vähän rennommin kun näkee itsekkin ettei niin huono olekkaan. Kun alusta asti on puhuttu luokalle jäämisestä niin ei osannut enään keskittyä, vaan mietti kaiken aikaan, teenkö nyt varmasti kaikki oikein, eihän vain opettaja nyt voi jostain asiasta mainita yms.



Eka- ja tokaluokan illat menivät siinä kun poika kysyi tuhannennen kerran, eikö minulla varmasti ole huomenna liikuntaa? Onko minulla varmasti nyt kaikki vaatteet pöydällä odottamassa? Onko kello varmasti oikeaan aikaan soimassa? Muistitko äiti varmasti tarkistaa kaikki läksyt? Ja sama taas alusta. Huh huh! =)

Minä olin silloin todella pettynyt eskarin toimintaan kun eivät maininneet halaistua sanaa ongelmista tms. Olisi ollut helpompi kerrata eskari kuin sitten koulussa. Pojalla oli vaikeuksia oppia lukemaan.



Tämäkin poika on syntynyt loppu vuodesta, lokakuussa. Nyt kuitenkin näyttää että kaikki sujuu niin kuin pitääkin. Toivottavasti jatkuu samaa rataa!

kannata uskoa. Eivät he ole todellakaan erehtymättömiä ja saattavat syystä tai toisesta ottaa jonkun oppilaan silmätikuksi, josta oikein etsitään vikoja.



Vanhmpien siis kannattaa ajatella omilla aivoillaan, eikä kritiikittömästi kuunnella ns. kasvatusalan ammattilaisia.

Huomaa miten monet vanhemamt pitävät itsepintaisesti kiinni siitä että lapsen ON MENTÄVÄ KOULUUN SINÄ VUONNA KUIN ON TARKOITUS, olivat lapsen kyvyt sitten mitä tahansa. Surullista:((! Onko koululykkäys vielä noin suuri häpeä? Ettekö yhtään ajattele sitä, että yhtä hyvin lapsi leimautuu jos ei ole yhtä hyvä kuin muut ikäisensä?



Ja tottakai koulussa pitää osata keskittyä niihin aineisiin ja asiohin joita siellä opiskellaan. Eihän siitä tule mitään jos yksi oppilas ei suostu tekemään muuta kuin sitä mitä kiinnostaa! Kypsä lapsi tekee myös sellaisia tehtäviä joista ei oikeasti pidä eivätkä ne häntä kiinnosta..

Minä olen 8 vuotiaan pojan äiti jonka koulun aloittamista lykättiin vuodella koska poika syntynyt joulukuun lopussa ja se silloin tuntui ihan hyvältä idealta.

Ja ei siinä mitään koska mielestäni poika kypsyi aikas paljon vuoden aikana, mutta nyt kun koulu alkoi on ollut vaikka minkälaista ongelmaa koulussa. Opettaja jo kahden viikon jälkeen jäi sairaslomalle kun ei kestänyt lapsia koska eivät kuulemma osaa edes istua paikallaan kunnolla ja kirjat ovat edessä väärin päin.

Milloin opettaja soittaa kiusaamisesta, levottomuudesta ja milloin mistä. Ja aina on kotona vika vaikka olen kuinka yrittänyt sanoa, että poikani on aina ollut ylivilkas mutta ketään ei kiinnosta. Olemme käyneet ADHD testeissä tarhan aikana ja niissä ei mitään löytynyt.

Olen ihmeissäni mitä tässä pitäisi tehdä, sillä olen ensi viikon maanantaina menossa koululle tekemään käyttäytymiseen liittyvää suunnitelmaa lapselle. Koska opiskeluun ei tarvitse tehdä suunnitelmaa kun on hyvä kaikissa aineissa mutta käytöksessä parantamisen varaa ja sen takia menen koululle juttelemaan / suunnittelemaan mitä tästä eteenpäin.

Koulukuraattori oli sitä mieltä , että kotona kun on ogelmia niin lapsen kanssa pitäisi alkaa käymään perhetukikeskuksessa juttelemassa. Minusta aivan idea on huono koska juttelemalla mihinkään ongelmaan tuskin saadaan kunnollista apua. Onko kenelläkään samankaltaisia ongelmia kuin minulla jos on niin haluaisin mielelläni kuulla lisää. Koska tällähetkellä tunnen olevani ihan yksin ja vailla ideoita. Koskaan lasta en ole kasvattanut vapaan kasvatuksen metodilla vaan rajat ovat olleet ja tulevat olemaan meidän perheessä.

Mutta ihan samaa mietin, että tulisiko lapsi leimatuksi sillä siirtämisellä.



Siskoni pojalla on asperger ja lapsella myös mm. keskittymisvaikeuksia.

Aspergeria epäiltiin jo kun poika oli 4 v ja sen jälkeen käynyt erinäisissä tutkimuksissa ja terapioissa, joissa on harjoiteltu nimenomaan ryhmässä keskittymistä/tekemistä. Alussa lääkärit puhuivat erityiluokasta, mutta loppujen lopuksi aloitti ihan tavallisella luokalla. Toki hänellä on otettu huomioon nämä erityispiirteet huomioon opintosuunnitelmassa. Koulun aloituspaikka mietittäessä lääkärit olivat loppujen lopuksi sitä mieltä, että tavallinen luoka oli paras paikka, koska erityisluokalla olisi voinut olla jopa taannuttava vaikutus. Lapsella ei ole edes mikään lievä asperger. Luokalla ei ole erityisavustajaa, mutta luokan koko on normaalia pienempi (12-14 oppilasta) ja siellä on muitakin erityishuomiota vaativia lapsia. Mitä nyt siskon puheista olen ymmärtänyt, niin odotettuja ongelmia on esiintynyt, mutta muuten ihan hyvin pärjännyt.



Sitä sis halusin vain sanoa, että samaan aikaan muiden ikätovereiden kanssa voi aloittaa ja kannattaa ainakin miettiä sitä vaihtoehtoa. Sen ainakin siskoa sivusta seuranneena tiedän, etä pitää osata vaatimalla vaatia näitä terapioita ym.

Opettajilla ei ole aikaa henkilökohtaiseen ohjaukseen jaa oletus on että oppilaat pärjä jo ns omillaan, osaavat kuunnella ohjeita ja istua sen 45 min paikallaan. Kun luokassa sitten on muutenkin eri tasoisia ja vielä 3-4 koulukypsymätöntä, joita vanhemmat vaan ei suostu laittamaan testeisin ammattilaisetn ehdotuksista huolimatta niin soppa on valmis. Kaikki kärsivät.

pidin pintani ja laitoimme lapsen kouluun, mutta nyt kertaamme 2.luokkaa ja jälkiviisaana olisi ollut parempi kerrata eska. lapsi saa olla kuitenkin vielä vuoden lapsi ja kasvaa. koulu maailma on aivan eriasia vaikka puhutaankin alkuopetuksesta. Eskan kertaaminen ei ole pahasta,minä sitä suosittelisin äitinä jos lääkärit / psykologit sitä ehdottavat.

siitä olen kuullut hyviä kokemuksia lasten vanhemmilta.

että nämä kehityksessä jäljessä olevat tai ylivilkkaat voivat vielä selvitä hyvin ekasta ja tokasta luokasta mutta kolmannella jos ovat vielä jäljessä, eikä erityistarpeita ole huomioitu, niin alkaa ongelmat! Yleensä koulu vaikeutuu kolmannelta lähtien.



Meidän tyttö joka on 7v5kk kertaa nyt eskarin eli aloittaa koulun nyt sitten vuoden myöhemmin. Näin jälkikäteen erittäin viisas ratkaisu. Tyttö on saanut itsevarmuutta, on alkanut osata luoda kaverisuhteita, keskittymiskyky on parantunut, hienomotoriikka on parantunut, kielelliset kyvyt parantuneet jne. Olisi ollut suuri virhe laittaa kouluun niin kypsymättömänä kuin oli vielä syksyllä.



On aina vaikuttanut ikäisiinsä nähden lapsellisemmalta mutta nyt leikkii ihan mielellään näiden tulevien koulukavereiden kanssa.



Tytöllä on epäilty aspergeria, hänellä on keskittymiskyvyn häiriö ja autistisia piirteitä.



Koulussa vaaditaan tosi paljon nykyään. Ihan yllättyneenä olen katsellut mitä tehtäviä isoveli on kantanut koulusta kotiin. En muista että itseltäni olisi vaadittu noin paljon 70-luvun lopulla. Koulu on täyttä työtä ja 4 tuntia on raskas työpäivä pienelle lapselle.

koulun eritysiasiantuntijanan. Miksi dissaatte sen Linnilän tutkimuksen, jonka mukaaan koululykkäyksestä ei ole hyötyä?

mikään olemassa oleva tieto ja tutkimus ei sitä tue, päinvastoin. Alkuperäisen ongelman sijaan yleensä kehittyy toinen liittyen ikään ja ikätovereista erottamiseen. "Jätetään jälkeen" tarkoituksella.



Psykologeja on niin moneen lähtöön samoin tarhan tätejä. Joskus lapselle vain kertyy liikaa "huonoja asiantuntijoita" elämään ja näin ongelma, jos sellaista edes alunperin oli, saa tulta alleen. Ei ole lapsen etu, että häntä käsitellään ja psykologisoidaan pikkutarkasti. Pidä lapsesi puolia.

Diagnoosi suorastaan huutaa vaikkei sitä ääneen sanotakaan.



Salata ei voi huonoa käyttäytymistä eikä sen enempää heikkolahjaisuutta. Lapset ovat hyvin kartalla toistensa koulumenestyksestä ja kertovat vanhemmilleen mitä koulupäivän aikana tapahtui.



X riehui ja heitteli kirjoja jne. ja sama X tekee tätä jatkuvasti niin kyllä normaali vanhempi tajuaa ettei X ole terve.

on esim lukihäiriöisiä tai add, jotka ennen leimattiin tyhmiksi.

jolla koetulokset aina heikkoja niin kyllä tiedetään ettei kyseessä ole se penaalin terävin kynä.



Lisäksi jos vuodesta toiseen on kehnoa menestystä niin jokainen järkevä aikuinen tajuaa että kyse on heikkolahjaisesta oppilaasta.



Ei me olle typeriä eikä sokeita.

No kai nyt erkkikin tajuaa, että on myös olemassa heikkolahjaisia ihmisiä. Heitä kutsutaan lievästi kehitysvammaisiksi. Kyllä heitäkin kouluistamme löytyy.

Tottakai se voi auttaa jos lapsi on syntynyt esim. lokakuussa. Hänhän voi olla ihan vauva vielä verrattuna samana vuonna tammikuussa syntyneeseen lapseen verrattuna. Oma poikani kyllä meni kouluun, on syntynyt lokakuussa, on ihan normaali älykäs mutta eron alkuvuodesta syntyneisiin kyllä huomaa selvästi. Entä jos tällä loppuvuodesta syntyneellä on vielä joitain isoja ongelmia,niitähän voi eskarissa vielä treenailla. Yleensä heillä on siellä paljon enemmän aikaa ja resursseja auttaa lasta, kohottaa lapsen itsetuntoa. Koulussa on yleensä isot ryhmät ja vähän apuja saatavilla.



Kyllä minäkin sanoisin että enemmän lasta leimaa se lapsen käytös, eikä mikään lykkäys. Jos lapsi on muuten ok käytökseltään niin ei häntä kyllä sen takia kiusata, että hän on aloittanut koulun myöhemmin kuin muut!



PS. luotan kyllä aika paljon tähän kokeneeseen Keltoon joka mulle kertoi näistä lapsista jotka lykätään kouluun "koska ovat syntyneet tiettynä vuonna ja on suuri häpeä lykätä koulua". Saavat sitten myöhemmin ongelmia, erityisesti jos vanhemmat muutenkin ovat sokeita lapsen ongelmille.



Tutkimuksia nyt aina tulee ja menee. ONko sitten koskaan tutkittu sitä, mitä tekee lapsen itsetunnolle jos hän ei olekaan koulukypsä? Kun hän tuntee itsensä toisia huonommaksi?