Köyhät, miten kestätte elämäänne?

mun vanhemmat elättää mua, vähätkin kaverit on ruvenneet hylkimään, miehet pitää vaan panona, en ole hyvä missään- mutta ei tämä mitään, koska mulla ei ole enää tunteita. Eli pyri siihen.

Itse olen varsin tyytyväinen elämääni, vaikka omakotitaloon tai rivariin ei olekaan varaa.. Mutta minulla on ihana perhe, ystäviä, harrastuksia ja kaikkea sellaista mitä rahalla ei saa, en vaihtaisi niitä mistään rahasummasta! :) Kunhan vain jokin katto on pään päällä eikä nälkää tarvitse nähdä, niin muuten materialistinen elämä ei ole minua varten..

puutalomme heti pieneen, uuteen kerrostalokolmioon!

Mä asun täysin remontoidussa vuokra neliössä hienolla asuinalueella ja olen köyhä.. SIis kotihoidontuella tulen toimeen kolmen lapsen kanssa... Mitään ei puutu, keltään. Elämä koostuu pienistä asioista, pienistä iloista.. Arjesta ja yhdessäolon riemusta. Ulkoilua, puuhaa, leikkiä! Mitä muuta tarvitaan?

Tosin tämän kt-asunnon hinnalla saisi omakotitalon kyllä pk-seudun ulkopuolelta ja rivarin Vantaalta, mutta meille ympäristö on tärkein. Ja mikäs tässä asuessa - hiljainen talo, lapsella kavereita ja hyvin hoidettu suojaisa piha.

Ei ole velkaa joten siltä osin elämässä ei ole niin paljoa stressiä. Osataan molemmat tehdä paljon käsillämme ja huolehtia taloudesta ja raha-asioista. Ystäviä, rakkautta ja terveyttä on. Mä olen tosi onnellinen niitten ystävieni puolesta jotka on saaneet sen omakotitalon ja muitakin asioita joista ovat haaveilleet, mut omaa elämääni en pois vaihtais. :)

Olen onellinen köyhä!

Vuokra kolmio, kauniisti sisustettu sellainen, kiva piha missä lasten on hyvä leikkiä. Ystävät lähellä, terveet lapset, itsekkin olen terve, samoin mieheni.



Luontoa riittää lähellä, siellä voi seikkailla ilmaiseksi, eväät mukaan!



Kirpparilta/tuttavilta/vaihtamalla saa vaatteet edullisesti ja oikeesti ilahduttaa kun saa jotain uutta.



Rahat riittää ruokaan, vaatteisiin, vuokraan. Joskus käydään koko perhe yhdessä ravintolassa syömässä ja se on juhlaa sitten, lapsetkin osaavat käyttäytyä kun tajuavat että on jotain erikoista!



Toki haaveilen siitä omakotitalosta, se tulee sitten kun on sen aika.

Ku oon aina luullu. Talosta vielä vähän lainaa, mutta minimietuuksilla sitä oon viimeset vuodet lyhentäny. Asun siis vanhaa omakotitaloa maalla. Mutta jos köyhyyden mittari on omistus-okt:n puute niin en kai sitte olekaan köyhä. Hitsi.

muttei ole edes varaa ostaa köyttäkään

Pitäisikö minun ampua itseni? Vai mennä narun jatkoksi?

Ei minulla ole vaihtoehtoa. Kun on pieni palkka, en saa pankkilainaa, joten en voi ostaa edes asumisoikeusasuntoa, ns. omasta nyt puhumattakaan.



En voi edes kehua, että asunto on nätti tai koti kaunis, kun eivät ole. Asunto on huonokuntoinen, kohta 40 vuotta vanhassa elementtikerrostalossa, jossa vetää ovista ja ikkunoista ja kaikki kuuluu meille ja meiltä.



En tunne naapureita, he tuntevat minut eivätkä pidä minusta.



Pihaa en kehuisi mitenkään nätiksi. Tommonen vuokrakerrostalon piha missä on muutama leikkiteline, ehjiä sentään.



Lapsellani ei ole tässä kavereita. Pari kaveria hänellä on lähistöllä, ei tässä talossa eikä pihassa.



Terveitä sentään vielä olemme, ja lapset kauniita, jos jostain nyt iloita pitää.



Olen etsinyt vuokra-asuntoa alueelta, toisentyyppistä asumismuotoa, turhaan. Kun en onnistu muuttamaan pois tästä, edullisempaan tai saman hintaiseen (kalliimpaan nyt ei todellakaan kannata!) eikä minua kiinnosta etsiä mitään elättäjää jonka siivellä pääsisin omistusasunto-onnelaan, niin mikä minulla sitten olisi vaihtoehto?

Heittäytyä jojon jatkoksi? Kuula kalloon? Lapset sijoitukseen, ettei tarvitse tässä betonierämaassa kasvaa? Ja itse menisin sitten vaikka sillan alle tai naisten asuntolaan niin olisi jotain muuta kuin kerrostalon seinää ja harvaoksaista kuusenkäppyrää ikkunan takana, vai?



Tässä sitä on elettävä niin kauan kuin on elettävä, kun ei ole todellisia vaihtoehtoja.



Mutta onneksi meitä on, niin on sinullakin jotain, mitä katsoa alaspäin ja mihin verrata, niin voit kokea olevasi parempi ihminen. Sinähän nimittäin et koskaan eroa, et joudu tyttömäksi etkä muutenkaan mihinkään talousahdinkoon etkä menetä sitä pankin velkarahalla hankittua kotia takaisin pankille tai vuodille.

etkä sairastu, olet ikuisesti terve. Onnea.

jos se rahan määrässä lasketaan. Johan tuo minimitoimeentuloturvakin on ruhtinaallinen.



Mä olen lapsineni omasta valinnastani täkäläisen mittapuun mukaan rutiköyhä, mutta kukaan meistä ei palele, nälkiinny, ole asuntoa vailla.



Ja me ei eletä yhteiskunnan tuella, muuta kuin lapsilisien suhteen, joten tuskin opetan lapsiani suomalaiskansalaiseen sosiaalipummiuteen.

Hanki tekemistä, opiskele italiaa, hommaa työpaikka Maltalta ja mene sinne elämään (Enkulla pärjää)...



Pääasia kuitenkin on: Jos et ole tyytyväinen, niin vaihda kuviota.



Onnistuu kaikilta, jotka haluavat onnistua.

Se joka on jolla on isot tulot ja paljon velkaa, mutta elämiseen ei jää rahaa vai se jolla on pienet tulot ja ja pienet menot ja tiukka tekee...



En kuulu kumpaankaan.

Se joka on jolla on isot tulot ja paljon velkaa, mutta elämiseen ei jää rahaa vai se jolla on pienet tulot ja ja pienet menot ja tiukka tekee... En kuulu kumpaankaan.

p****n jauhantaa. jos on köyhä kuten me niin onko silloin vaihtoehtoja. tulevaisuudessa todennäköisesti menee paremmin. vuosia köyhinä jo hengissä selvitty, miksi ei siis myös tästä eteenpäin. rikkaat ne on niitä jotka valittaa, köyhät ei viitsi edes valittaa kun rikkaat niistä asioista kuitenkin päättää. köyhänä löytää elämästä ne oikeasti tärkeät asiat. vuokrattu voi olla ihan yhtä hyvä kuin omakin, erona vain se, että ei ole takaisinmaksuvelvollisuutta.

turha siitä vähästä on valittaa. pienet ilot on niitä kaikkein parhaita iloja joita ei rahalla edes saa.

rahan valta tappaa tuhansia ihmisiä päivässä, ainakin siinä maailmassa jota sivistysyhteiskunnaksi kutsutaan.

olkaa köyhät iloisia, te olette oikeasti onnellisia! kuulun teihin ja haluan pysyä joukossanne!

Selvennyksen sana: en siis itsekään omista rivaria ja ok-taloa. Pankista on lainaa sen verran, että ollaan saatu kt-asunto tällaisesta 70-luvun lähiöstä. Ei luksusaluetta, mutta ei slummiakaan. Koen itseni köyhäksi ja kadehdin kavereita, joilla on esim. 250 000 euroa lainaa. Itse en uskalla ottaa sellaisia summia. Olen vain keskituloinen.



ap

mutta sun köyhyys taitaa olla henkistä laatua. Sukupolvi sitten kenelläkään ei ollut miljoonan markan asuntoa, eikä ihmiset tajunneet olla siitä mitenkään katkeria. Sulla on töitä, sulla on säännöllinen palkka, olet tavallinen ihminen. Koeta päästä tosta kateudesta yli, kun on ihmisiä joilla on asiat paljon huonommin ja hekin koettavat nähdä asioiden valoisat puolet.