Kulisseissa olemme asiallisesti pukeutuva- ja käyttäytyvä virkamies-johtajapariskunta.

Töissä olemme rentoja ja hauskoja, kotona pönötämme kraka kaulassa ja puhumme kirjakieltä.

Me olemme paljon virallisempia ja asiallisempia työoloissa kuin vapaa-ajalla. Samaa olen miettinyt, että mitähän nuokin sanoisivat, jos meidät oikeasti tuntisivat.

se on ihan tervettä että on eri rooleja. Ja miksi ap:n tai kenenkään seksielämä kuuluisi työpaikalle?



Minä olen periatteessa melko samanlainen töissä kuin kotonakin, ainoastaan energisempi ja pitäydyn keskusteluissa pintatasolla. Haluan pysyä tietyllä tasolla työkavereiden kanssa, enkä ruveta sen syvempiä tilittämään.

mutta taas tuli vastauksissa ilmi se, että jos on johtaja tms. niin sitä ei saa mainita. Muuten koko juttu on muka tehty sen takia, että saisi tuoda ammattinsa esille. Tällä palstalla pitää kertoa olevansa köyhä kotiäiti, ettei kukaan tunne oloaan epämukavaksi.

ap. olisi voinut kertoa, että heidän kulissinsa työelämässä on sellainen, että he ovat asiallisia blaablaablaa. en minä ainakaan tunne tarvetta kertoa ammattiani tai puolisoni ammattia tällaisessa keskustelussa. ihan sama oli se sitten vaikkapa roskakuski eli nokian pääjohtaja. miksi joku kokee sellaisen tarpeelliseksi?

ymmärrän, jos puhutaan nimenomaan omasta työstä. minäkin voisin avata ketjun, jossa kyselen toisilta opettajilta apua johonkin ongelmaan, mutta luultavasti tekisin senkin jossain ihan toisessa foorumissa.

Tulin kerran työvermeissä kotiin niin, että lähes kaikki rivarini naapurit olivat ulkona. Minulla oli jakkupuku, korkkarit ja salkku. Yleensä lähden tosi aikaisin ja tulenkin vastaavasti vähän aikaisemmin, joten naapurit eivät näe virkaminääni.



Naapurin hihittelevä ihana vanha pappa sitten laittoi sanoiksi sen, mitä muutkin ajattelivat. Että "ei tuota Annaa tunnista ilman verkkareita ja keltaisia kumisaappaita". Virkavaatteet vaihtuu nimittäin verskoihin ensimmäisen kotonaolominuutin aikana. Enkä muista, koska mies olisi ehtinyt alakerrasta yläkertaan niin, että solmio olisi vielä kaulassa...

eipä työkaverit uskois millainen pötky oon kotona.

outo avaus.



Eletään tilanteen mukaan kaikki muutkin. On normaalia että ihmisillä on seksielämää.



En tiedä mikä teidän seksielämästänne tekee erikoisen tai mikä siinä on erikoisen ihmettelyn aihe että kotona ollaan rentoja.



Miksi asiakkaanne ja työkaverinne miettisivät juuri teidän perheen kotioloja. ARGH! En minä ainakaan mieti toisten seksielämää saatikka vapaa-ajan viettoa.

En mäkään sairaanhoitajana kotonani ole. EVVK kaikki sairaat ja kivuloiset sen jälkeen kun työpaikan oven suljen.

ymmärrän mitä tarkoitat. Ja ihmettelen suuresti, kuvitteletko sinä esim. teidän asiakkaanne ja työkaverinne niin yksiulotteisiksi ihmisiksi, että heidän rinnallaan te olette jotenkin erityisiä?! Kyllä meissä kaikissa on varmasti monia puolia, ja omatkin työni sujuvat taatusti parhaiten, kun on asiallinen ja analyyttinen vaihde silmässä... mutta huumorintajukin on erittäin sallittua (kuten käsittääkseni aika monilla työpaikoilla...) ja muistakin asioista kuin töistä puhutaan viimeistään kahvitunnilla.

Sehän on juuri sitä julkiminästä piilossa olevaa...

seuranhakuilmoituksessa sanoo elävänsä kulissiliitossa?

Ulospäin minusta näkyy kuva, että olen tiukkapipo, ehdoton, vaativa, kova, ilkeäkin. Ihmiset kuvittelevat että olen hyvin määräilevä aina dominoivuuteen asti. Että pidän hyvin hyvin tiukkaa kuria, että EN halaa, sylitä tai lue satuja lapsille, enkä lohduta itkevää. Että olen tunnekylmä äiti.

Lisäksi ihmiset kuvittelevat että pohdin ja suren omaa minuuttani...



Tällainen kuva tulee ulkopuolisille ihmisille minusta.



Todellisuudessa olen hyvin huumorintauinen, erittäin lojaali ystävieni suhteen, joustava ja ymmärtävä. Lapsilla on oikeus oman tahdon ja mielipiteen ilmaisuun, en jyrää heitä vaan annan heille mahdollisuuden olla sitä mitä ovat.



Meillä on paljon läheisyyttä ja yhdessäoloa, en lyö lapsiani, lohdutan itkevää jne.



Olen myös sinut itseni kanssa, olen tyytyväinen siihen mitä olen, luonteeni puolesta siis. EN mieti, että "mitähän tuo ajattelee minusta" enkä mieti, olenko oikeanlainen ihminen vai en - - ei ole tarvetta tällaiselle.



Ulkoinen kuvani on siis täysin väärä kulissi tai väärä kuva ulkopuolisille.



Ihmiset jotka ovat uskaltautuneet tutustua minuun paremmin, ovat hämmästelleet tätä. "luulin ettei sinulle uskalla sanoa omaa mielipidettään"

No, jokainen voi olla asiasta X mitä mieltä tahansa, minä olen siitä tätä mieltä ja sanon sen ääneen jos haluan ja jos löydän tai joku perustelee miksi mielipiteeni ei olekaan "oikea", olen valmis vaihtamaan näkemystäni...



:)

ja tämä avaus oli oikein mainio, ei porvoota ollenkaan, vaikka kulisseista puhutaankin. Rooli on se oikea sana.



Minun työ- ja kotiroolini eivät kamalan paljoa eroa. Olen töissäkin suhteellisen leppoisa ja ihmisläheinen. Puhun kuitenkin enemmän kirjakieltä, olen reippaampi ja tsemppaan, että sanon aina oman mielipiteeni. Pidän enemmän naamani pokerilla ja pohdin huolellisesti sanojani.



Kotona harrastan enemmän verbaalijudoa. Ja istun aina jalat pöydällä ja olen vetälämpi.

Ainoastaan töissä vaan ei pala pinna tiukoissakaan tilanteissa. Koskaan. Kotona kyllä lapset saa hihat välillä käryämään... Ja aika useinkin ;D

Sairaanhoitajana olen leikkausosastolla