Mistä syistä päädyitte 3 lapseen? Entä 2:een?

Unohtui kertoa.

on 3v ja 1v lapset, ollaanko haavelemassa kolmannesta, ollaan jo yrittämässäkin. itse mietin kans et miten käytännös asiat hoituu.



-eihän autoon mahdu kolmea turvaistuinta? ainaka meidän!

-mites sitten kun kolmas vauva on esim pari vuotias ja ajattelen palata töihin, niin eikös kolmen lapsen päivähoito maksut ole aivan tajuttomat? kannattaako mennä edes töihin rahallisesti?

en ole ainakaan kuullut ikinä että kolme sisarusta ois samaa aikaa päiväkodissa?

-toisaalta uskon että kahden ekan lapsen saavan seuraa toisistaan sen verran että menis vauva-aika paremmin tms.

miten kulkeminen, meillä nyt käytössä tuplarattaat koska 3v ei jaksa vielä kävellä pitkiä matkoja, läheiseen puistoon kyllä mutta ei kauppaan tai kaupungille.miten liikutte 3 pienen kanssa, jos ei autoa käytössä?(meillä miehellä auto päivisin).

olisi kiva kuulla 3-lapsisen perheen kokemuksia, saako kolmea yhtään edes hoitoon, 2 on niin helppo vielä laittaa mummolaan mutta 3 onjo aika paljon, ainakin pienenä.

että tunnesyyt parempia, kuin järkisyyt. Onhan sitä ennenvanhaankin pärjätty ja lapsia ollut paljon enemmänkin, kuin 3. Ja paljon enemmän ja hankalampia kotitöitä ollut jne, että tuskin silloinkaan äidit on kerinneet kovasti yhdessä lastensa kanssa touhuamaan(?), no lapset ovat auttaneet varmasti mukana kotihommissa kyllä. (Kun tosiaan sitä mietin, että kun en ole kovin lasten kanssa touhuavaa sorttia, en ole mikään "pikkukakkospuuhatäti")



Uskon, että kyllä siitä selviäisi. Meilläkään ei todellakaan rahaa ole paljoa, välillä kumpikin vain Kelan etuuksilla ollut, mutta ok menee silti. Olisi niin ihana lapsille, että heitä olisi sitten monta sisarusta, kun ovat vanhempiakin.



Mites tuo mies sitten lämmitetään idealle... :) Hän on niin käytännön kannalta ajattelija, että.

... ikäsienä ammattia eikä teitoa, mitä isona tekee. Mietiskele nyt ammattia seuraavat 20 vuotta. Ja sitten eläkkeelle.



Älä sano, että käyt minun rahapussilla??!!

että tunnesyyt parempia, kuin järkisyyt. Onhan sitä ennenvanhaankin pärjätty ja lapsia ollut paljon enemmänkin, kuin 3. Ja paljon enemmän ja hankalampia kotitöitä ollut jne, että tuskin silloinkaan äidit on kerinneet kovasti yhdessä lastensa kanssa touhuamaan(?), no lapset ovat auttaneet varmasti mukana kotihommissa kyllä. (Kun tosiaan sitä mietin, että kun en ole kovin lasten kanssa touhuavaa sorttia, en ole mikään "pikkukakkospuuhatäti") Uskon, että kyllä siitä selviäisi. Meilläkään ei todellakaan rahaa ole paljoa, välillä kumpikin vain Kelan etuuksilla ollut, mutta ok menee silti. Olisi niin ihana lapsille, että heitä olisi sitten monta sisarusta, kun ovat vanhempiakin. Mites tuo mies sitten lämmitetään idealle... :) Hän on niin käytännön kannalta ajattelija, että.

..etuuksilla eletään ja lisää jälkeläisiä pykätään.

on mitoitettu kahden (suht pienillä ikäeroilla) lapsen perheille. Kolmas on aina liikaa joka paikassa kun matkustaa tai käy jossain lapsiperhejutuissa.

Meillä 2,5 vuotta ikäeroa kolmen veljeksen välillä, ja hyvin ovat yhdessä koko ajan, leikkivät ja pitävät toistaan huolta.

Mutta tuo reissaaminen, hotellit ym...1 lapsi liikaa. Sitten kun lähdin ulkomaanmatkalle yksin lasten kanssa, en saanut lapsialennusta kuin kahdesta pojasta, minä ja kolmas lapsi maksettiin täys hinta.

Juuri tänään mietin, kuinka mukavaa on ollut, kun kerrankin tällä palstalla on saanut ainoastaan mukavia vastauksia. Mutta olisihan se pitänyt arvata, että ennen pitkää muuttuu ääni kellossa.



Haluan tarkentaa kaksi asiaa:



1. Minulla on vakituinen työpaikka, johon voin palata hoitovapaan jälkeen. Mutta tämä työ ei ole minulle mieluinen, joten koitan mietiskellä, mikä työ olisi minulle mielekkäämpi ja merkityksellisempi. En siis ole löytänyt sitä "minun juttuani", mitä haluaisin loppuelämäni työkseni tehdä.



2. Kelan etuuksilla olen, kyllä, koska olen hoitovapaalla ja sitä olen omasta tahdostani, koska haluan olla kotona, kun lapset ovat pieniä. Valitettavasti myös mieheni on välillä ollut Kelan etuuksilla jouduttuaan työttömäksi, mutta ei omasta tahdostaan.



Toivon, että palataan alkuperäisille raiteille, eli kommentteihin, miksi olette päätyneet 2 tai 3 lapseen. Kiitos.

kyllä 2 lapsessa on elättämistä tarpeeksi jos molemmat olette epävarmalla pohjalla työelämässä. miehesi työtön ja sinä mietit mitä haluat isona tehdä.

Mieheni ei ole työtön enää, kirjoitin "välillä" työtön. Vähätuloinen kyllä, ainakin tällä hetkellä. Töiden lisä ntymistä odotellaan parhaillaan.



Itse olen tosiaan vähillä tuloilla omasta halustani. Voisinhan palata palkkatyöhöni koska vaan. Minusta päinvastoin juuri nyt on hyvä aika kasvattaa lapsia, kun ei ole mitään uraputkea päällä. Tässä kerkiää pohtimaan, mikä se "oma juttu" olisi. Opiskelu varmasti edessä vielä uudelle alalle (olen tradenomi).



Vähälläkin pärjää. Rahatilanne meillä ei tulisi olemaan se ratkaiseva juttu ollenkaan tässä lapsilukuasiassa.

kaikki olis ollut tervetulleita, jotka olis meille suotu.

Meillä on 5v ja 3v lapset ja minä haluaisin kovasti vielä yhden. MIes on myös myöntyväinen, mutta haluaisi vasta muutaman vuoden kulutta. Olen itsekin miettinyt että voisi olla kiva olla kotona kun esikoinen menee kouluun. Olen nyt 33v ja pitää nyt miettiä, koska 35v on ehdoton yläikäraja minulle.



Nyt otimme miehen kanssa miettimis tauon. Minä olisin siis ehkä kuitenkin sen kannalla että yritys aloitettaisiin nyt eikä myöhemmin. Sitä kun ei koskaan voi tietää tuleeko sitä edes raskaaksi ja sitten jos tässä iäissä alkaa vielä paljon odottelemaan niin voi käydä niin että onkin yks kaks jo nelikymppinen. Nämä lapset on kyllä tärpänneet molemmat ekasta kierrosta mutta olinkin alle 30v silloin.

minä haluaisin olla kyllä kotona, kun lapsi pääsee koulusta. Hyvä pointti jälleen :)



-Ap

meillä 2 lasta ja kolmas saa tulla jos on tullakseen. lasten ikäerot 2v ja nuorin 11kk. ja tuo ikäero ei millään lailla vaikuta päätökseen lasten lukumäärään oli se sitten iso tai pieni.

olen tyytväinen kahteen lapseen mut jotenkin sitä haluis vielä kokea raskausajan, jopa synnytyksen, vauva ajan ja tietty nähdä kuinka lapsi kasvaa.

ja sen ainakin tiedän et jos tämä kolmas vielä tulee niin missään nimessä sitä ei kadu vaikka kaksikin on ihan ok ja tyytyväinen olen näinkin.

että vielä säästetään vauvaajan tavarat sekä pieniksi käyneet vaatteet, jos kuitenkin vielä...

ja lapsille kiva kun on sisaruksia sitten vanhemmalla iällä.

Kolme lasta on kyllä ollut toiveissani, mutta koska itse näen liikakansoituksen syyksi oikeastaan kaikkiin ihmiskunnan (ja samalla tämän planeetan) suuriin tämänhetkisiin ongelmiin, olisi minusta väärin itse ryhtyä kansoittamaan maailmaa ja vaatia muilta, köyhemmiltä ihmisiltä pidättäytymistä yhteen tai kahteen lapseen. Näkisin, että suotava ihmispopulaatio olisi pikemminkin esim. 1 miljardi kuin nykyinen tilanne. Itselleni tämä on siis ennen kaikkea eettinen ratkaisu.

Jokohan kaikki halukkaat on vastanneet? :)

Kaksi sovittiin jo tutustuessa ja en nyt osaa ajatella edes kolmatta. Nuorempi on niin pieni ja vauva-aika on kuitenkin rankkaa, joten ajatus kolmannesta kauhistuttaa. Rakastan lapsia, mutta olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Lisäksi miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta ja oli avioliittonsa jälkeisessä suhteessa kieltäytynyt lisälapsista. Muhun tutustuttuaan oli kuulemma heti miettinyt asiaa, koska tiesi sen tulevan eteen kuitenkin ja halusi pitää mut. Mutta kaksi oli miehelle ajatuksissakin maksimi ja ikääkin oli melkein neljäkymmentä.



Ja tämä on lopullinen päätös, mies on menossa sterilisaatioon.

jos kolmas lapsi tulisi, ei sitä koskaan katuisi. Mutta saattaisi kaduttaa, jos kolmatta ei "hankkisi" ja sitten kun se on myöhäistä, niin se on.



Ihan samaa ajattelen, että sisarukset on rikkaus. Sitä nimenomaan toivoisin lapsilleni. Mutta mitäs, jos tulisikin yks kaks kaksoset? Sitten olisi hieman eri asia :) Mutta aika epätodennäköistä varmaan, kun ei suvussa ole, tai no, on minulla neloset pikkuserkkuina, muttei ihan lähisuvussa monikkoperheitä.



Minulla on myös lievää masennusta ilmeisesti ollut, siis rankkaa myös lastenhoito ajoittain kovastikin. Siksi tätä asiaa pohdin näin paljon.



-Ap

iät 5v, 3v ja 3kk. Itse voin käsi sydämellä sanoa että nyt vasta osaan todella nauttia vauvasta. Esikoisen kanssa oli hirveetä höösäämistä, kakkosen kanssa taas vaikeeta kun ei voikaa huomioida ainoastaan esikoista.



Tämän kolmosen kanssa ollut aivan todella helpot ensimmäiset kuukaudet. Isommat leikkii keskenään, eikä ole yhtään mustasukkaisia vauvasta. Välillä pussaavat vauvaa otsalle ja sitten rientävät omiin leikkeihinsä.



Itselle tämä aika on ollut aivan mahtavaa. Vauva on jotenkin niin ihana ja tuntuu että nyt vasta tajuan miten nopeasti tämä aika kuluukaan.



Juuri muuten varasin lomamatkan kesäkuun loppuun, eikä näyttänyt olevan ongelmaa ainakaan finnmatkoilla tämän kokoonpanon majoittamisessa.

tuo, että vanhemmat sisarukset jo leikkivät keskenään, kun vauva on pieni. Sehän olikin tosi vaikeaa vauvan kanssa aluksi, kun isosisarus oli hankala juuri silloin, kun piti nukuttaa vauvaa jne. Suurin huuto alkoi juuri silloin jne, kun pyysin olemaan hiljempaa. Ihan vaan yhtenä esimerkkinä. Alku oli tosi raskasta kyllä. Nyt juuri alkaa olla mukavaa, kun lapset alkaneet leikkiä yhdessä.

Ja Voi että olen onnellinen, että se saatiin!!!