Mä taidan olla varma mun kuolinsyystä...

Nyt viet sen lapsen pois kotoa unikouluun (jos ei esim. sukulaisista ole apua) edes yhdeksi yöksi, että saat vähän univelkoja takaisin! Maailma näyttää todennäköisesti paljon valoisammalta jo yhden nukutun yön jälkeen. Unikoulusta on apua pidemmälläkin tähtäimellä.

Itse olen valvonut vasta vuoden ja pelottaa jo tulevat. Meillä on allergioita, onko teillä epäilty/tutkittu niitä?



Muuten olen samaa mieltä unikoulun suhteen kuin edellinen kirjoittaja. Jos fyysistä vikaa ei löydy, niin kannattaa ainakin kokeilla. Hulluksihan tuollaisesta valvomisesta tulee. Joudut pian sairaslomalle!

Hae muutama päivä sairaslomaa, ja nuku päivällä, kun lapset ovat hoidossa. Moni hakee sairaslomaa paljon pienemmästä asiasta.

ei ihan normaalia ole tuollainen heräily tuonikäisenä.



Juttelisin sinuna lääkärille. Ja jos ei lapsessa vikaa niin unikouluun, eihän tuota jaksa kukaan.

Tarkoitan, että yksi yö tai kaksi yötä ei pelasta tilannetta. Olen sitä paitsi valvonut jo niin kauan, että en enää osaa nukkuakaan. Se on sellaista pätkissä torkkumista. Yhtäjaksoista unta en missään olosuhteissa enää saa. Elimistö ei enää osaa.



Mikä se unikoulu on? Meillä lapsi kyllä saattaa välillä nukkua, mutta huutaa tai itkee tai nauraa unissaan niin kovaa, että siihen väistämättä herää. Tai sitten on hereillä ja huutelee.



Luulin ettei tällaista voi olla, mutta on. Ja lapsi on jo niin iso, että luulisi tilanteen tasoittuvan, vaan ei merkkejä näy.



En oikeasti jaksa tehdä asialle mitään, olen jo niin loppu. Se huutaa aina. Aina. Alan olla immuuni, kannan sitä kainalossa ja se huutaa. Päivät ja yöt. Huutakoon. Kohta en kuule kun olen haudassa.



ap

Mutta mä olen niin hel*etin tunnollinen, että en osaa "lintsata". Ja mun töitä ei tee kukaan, joten sitten pohtisin koko ajan miten selviän niistä. Ja sitten joudun tuomaan työt kotiin ja siinä huudossa tekemään töitäkin vielä.



Täällä töissä on mukavaa kun kukaan ei huuda.



Ja jos menisin kotiin, en nukkuisi. En enää pysty. En osaa, kroppa ei lepää, aivot ei osaa levätä. On mennyt överiksi.

Kun ei tuo ole normaalia. Oletko kysynyt lääkäriltä?



Ymmärrän että olet väsynyt mutta itsesäälissä kieriminen ei auta lasta tai sinua. Soita NYT HETI lääkäriin ja kysy apua.



Lasta ei varmaan ole mahdollista siirtää pois teidän makuuhuoneesta? Oletan että lapsi nukkuu siellä kun sanoit ettei auta vaikka menisit toiseen huoneeseen nukkumaan.

Onko sinulla lähipiirissä ketään, joka voisi autta teidän perhettä? Entä mies, puhutteko ylipäätään tilanteesta vai onko kaikki sinun harteillasi?



Tarvitset apua, niin kuin tietysti tiedätkin, menisit lääkäriin, saisit apuja nukahtamiseen. Vomia sinne!

Hanki ensin muutaman päiävn sairasloma jotta voit nukkua. Se ei paljon auta tuon 2,5 vuoden valvomisen jälkeen, mutta jospa sen jälkeen näkisit tilanteen selvempänä. Sitten voisit oikeast viedä lapsen lääkärille. Vie vaikka 10 lääkärille jos on pakko; tuo ei ole normaalia. Hanki lapsellesi apua niin tulet itsekin autetuksi. Ei ne lapset hyödy sinusta jos päästät tilanteen pahemmaksi. Lapset tarvii äitiä!

Oletko jutellut neuvolassa? Millaisella paikkakunnalla asut, onko siellä keskussairaalaa tai jotain muita terveyspalveluja, jossa unikoulua voisi toteuttaa. Saatko ketään sukulaista tai muuta apuun, että voisit nukkua jossain yön yli? Kyllä se yksikin nukuttu yö auttaa ainakin hetkellisesti, jotta voit edes päivän ajan "normaalisti" ja jaksat järjestää asioita pitemmällä tähtäimellä.

Hakeudu lääkäriin, ties vaikka sulla olis jo rytmihäiriöitä ton takia, saat saikkua helposti kaksi viikkoa jo pelkän hemoglobiiniarvosi takia, joka on varmasti nolla.

Ja väsyneenä varmasti tuntuu siltä, ettei sitä jaksa edes purkaa. Hyvä kun kirjoitit tänne kuitenkin.



Voisitko puhua asiasta neuvolassa? Sanoisit, että olet uupunut ja toivot apua. Kysyisit siellä tuosta unikoulusta ja itsellesi lääkäriaikaa. Lääkärillä voisit sitten kysyä sitä sairauslomaa. Mieti siltä kannalta, että kukas ne sinun työt sitten hoitaa, jos kuolet uupumukseen?



Minulla on myös mennyt joskus stressin takia niin ylikierroksille, ettei unta enää saa, vaikka voisikin nukkua. Siihen auttoivat lääkärin kirjoittamat unilääkkeet. Muutamana iltana otin niitä ja sitten pystyin taas nukkumaan normaalistikin ilman lääkkeitä. Päiväunetkin sain takaisin, kun hankin piikkimaton, sille nukahdin samantien.



Äläkä mieti sitä, etteikö yksi hyvin nukuttu yö riittäisi korvaamaan montaa huonosti nukuttua vuotta. Ei ehkä riitä, mutta seuraavana päivänä sinulla on parempi olo ja se on se mikä merkitsee!!! Myös tulevaisuuden kannalta, että jaksat hoitaa asiat kuntoon tulevaisuutta ajatellen.



Voimia sinulle, pyydä apua!!!

Ja tämä tulee nyt ihan omasta kokemuksesta. Että terveisiä vaan uniongelmaisten 3-vuotiaiden kaksosten vanhemmalta - yössä herättiin pahimmillaan 20 kertaa!



Ensin siis pyydät terveyskeskuksen lääkäriltä kaikki mahdolliset verikokeet muksustasi (meillä oli mm. allergia-, keliakia-, laktoosi-intoleranssiarvot ja hirmuinen liuta muitakin). Tuleepa ainakin terveydelliset seikat selvitettyä ennen muita toimia.



Ja sitten varaat ajan neuvolapsykologille. Eikä siellä käyminen ole mitenkään hävettävää. Lapsellasi on ongelma, joka täytyy selvittää. Eikä lapsellasikaan ole päässä vikaa, mutta tuolta saa aivan mielettömän hyvin apua ja kaikenlaisia vinkkejä, mitä ei ole oikeasti tullut ajatelleeksikaan (vaikka miten luulee tietävänsä kaiken). Sieltä saa myös ohjeet unikouluun, mikäli se katsotaan parhaimmaksi ratkaisuksi.



Ja mikäli lapsi huutaa suurimmaksi osaksi vain unissaan, eikä vaadi mitään toimia. Niin pyydä sinä lääkäriltä resepti melatoniiniin (itsellesi siis). Ei ole varsinainen unilääke, vaan luonnollinen hormoni, joka auttaa nukahtamaan tosi hyvin. Ja pystyt kuitenkin heräämään ja toimimaankin, jos lapsi sitä vaatii, mutta sänkyyn kaatuessasi nukahdat supernopeasti :)

Kuopus herätti jatkuvasti ja lopulta ei osannut nukkua enää. Meni lääkäriin ja sai puolen vuoden unilääkekuurin: ensin aloitettiin pienellä annoksella ja lopulta vähennettiin taas. Sai unirytminsä takaisin.

tosi rankka tilanne sinulla. Sun on pakko saada nukkua, niin kuin olet huomannut unen puutteeseen voi kuolla!

Mulla oli samanlainen muksu. Ei ole "terve" eli on erityislapsi joka oireili varhaisvaiheessa tuolla unihäiriöllä, johon mikään ei auttanut.

Eli lapsesi unta et voi "määrätä" mutta sun PITÄÄ huolehtia omasta jaksamisestasi! Ihan ekaksi haet sairaslomaa. Pötkötät päivisin, ehkä unikin sitten alkaa tulla kun saat vähän lepoa. Sitten varaat itsellesi ajan perheneuvolaan, sieltä neuvovat eteenpäin.

Lapsesi ongelmille on saatava nimi ja selitys ja sinulle lepoa.

Mä olen ihan saman kokenut ja ajattelin että kuolen. Muisti on mennyt noilta ajoilta, muistan vain asian sieltä toisen täältä.

Unenpuute ja väsymys on se joka mut tappaa. Suoraan tai välillisesti. Mulla surisee päässä ja huimaa, on tosi huono olo, niveliä särkee, päätä särkee, olen ihan romu. Ja mistä tämä johtuu? Kun kuopuksemme syntyi, en ole nukkunut sen jälkeen, eli 2,5 vuoteen. Esikoisen kanssa meni ok, mutta tämä lapsi tappaa mut. Joka ikinen yö herättää noin 5 kertaa. Ja unta on turha enää neljän jälkeen odotella. Viime yönäkin herätys klo 23, 1, 2, 3, 4. Nuku siinä sitten kun yksi huutaa / itkee / nauraa / hakkaa sänkyä. Mä käyn töissä, nousen (ei, en herää silloin, koska en nuku silloin enää) 5.40, vien lapset hoitoon ja menen töihin. Haen lapset klo 17. Syötän, juotan, teen kotityöt, saan ne sänkyyn 20-20.30. Hoidan pihakukat sen jälkeen. Pakko saada istua tunti ennen sänkyyn menoa, joten nukkumaan 22-22.30. Sitten nukahdan, herään 23, herään 01, herään 02..... mä kuolen tähän. Ja mies on pitkiä putkia töissä ja vuorohommissa, ei auta. Ja herään sen lapsen mekastukseen vaikka nukkuisin toisessa huoneessa tulpat korvissa. En taida enää jaksaa. Ei tarvitse mitään vinkkejä antaa, koska mikään ei toimi, mikään ei auta. Paitsi kuolema.

Esikoinen ei missään vaiheessa nukkunut kokonaisia öitä, mutta 6 kk-> heräsi kerran tunnissa ja 10 kk-> aamut alkoivat klo 3-5, yleensä klo 4, jolloin yöunta oli kertynyt 8 tuntia.



Me päästiin seuraavilla keinoilla "irti", kun lapsi oli 2,5 v vuotta. Lapselta päiväunet pois kokonaan. Kun pahin väsy tuli päivällä, lähdettiin ulos leikkimään. Pari viikkoa oli yhtä itkua ja hampaiden kiristelyä, eikä öissä ollut mitään parannusta. Sitten yöt venyivät jo klo 6 asti. Heräämisiä oli edelleen n. 3 kertaa yössä, mutta puolen vuoden sisällä heräämiset jäivät pois ja yöunista (päivän ainoista unista) tuli sen 10,5 h pitkät. Meni hoitoon 3-vuotiaana, eikä nukahtanut sielläkään päivälevolla.



Tämä "ohjelma" vaatisi sen, että teillä olisi lomaa, jolla toteuttaa tämä loppuun asti, 3-4 viikkoa vähintään.



Meillä meni miehen kanssa puoli vuotta nukkua unirästit pois. Meillä oli siis tuolloin myös vauva hoidettavana ja minun unet oli ajoittain pelkkää horrosta muutama tunti yössä.

vähän alle kolmivuotiaana, kun jätettiin päiväunet kokonaan pois. Alkuun heräili kerran tai kaksi yössä, mutta pikkuhiljaa enää vain kerran ja oppi olemaan hiljaa herätessään. Nyt on 4,5-vuotias, ja tulee vieläkin yöllä viereen, mutta niin etten siihen enää herää. Taustalla paha allergia, joka nyt on helpottanut.



Viestisi oli karmea, tai siis herätti karmeita muistoja. Nyt olen kuin toinen ihminen kun vertaa parin vuoden takaiseen tilanteeseen.

sain ajateltavaa ja vaihtoehtoisia toimintamalleja. Näin tämä ei voi jatkua. Kamalaa jos ei muista koko pikkulapsiajasta mitään... mulla on kuopuksen eka vuosi täysin sumea, en muista siitä mitään. Onneksi on valokuvia.



Lapsi nukkuu päiväunet, tunnin. Jos ei nuku, on aivan raivona. Hän on päiväkodissa, joten siellä ne laitetaan päiväunille, siksi en yritäkään katkaista tätä kotona.



Elämä menee ihan hukkaan kun on koko ajan kauhea olo ja horkka. En nauti mistään enkä jaksa mitään enkä muista mitään.



ap