Mistä syistä päädyitte 3 lapseen? Entä 2:een?
Meillä on 2 lasta, pian 5 ja 2v. Olemme ajatelleet, että nyt riittää lapset. Mutta kun kuulen vauvauutisia tutuilta, alkaa vauvakuume nostaa päätään. Olen vain hieman mietiskellyt, että mitä kolmas lapsi käytännön tasolla tarkoittaisi. Minusta olisi ihanaa, että lapsilla olisi sitten sisaruksia enemmän, kuin vain yksi.
Tuntuu toisaalta, että kahdenkin kanssa on tarpeeksi raskasta, mutta toisaalta taas, kyllä kai sitä yhden vauvan valvomiset vielä jaksaisi yhteen samaan putkeen... Olen 33v, joten vielä kerkiää ainakin hyvin. Ja minulla ei ole mitään tietoa siitä, mitä haluan työkseni tehdä, joten sitäkin asiaa voisi kotona mietiskellä. Olen hoitovapaalla nytkin.
Ihan vain muiden ajatuksia olisi kiva kuulla :)
Kommentit (72)
Ja enempää ei näillä näkymin tule. Nyt lapset ovat 4,5v ja vähän vajaa 2v. Itse en halua sanoa "ei koskaan", mutta mies tuntuu olevan varma, että nämä riittää. Iltätähteä en kyllä halua, kaiken uudestaan aloittaminen ei houkuta ajatuksena.
päädyimme kahteen lapseen. Koska ihmisellä on kaksi silmää, kaksi korvaa, kaksi kättä - niin kaksi lasta on mahdollista hallita.
Toisekseen laskin sen ihan matemaattisesti: mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän on yhdelle lapselle aikaa. Ja kun pitää työt ja kotityöt hoitaa, niin....rahaa olisi, mutta aikaa ei.
Ei kauheasti innostunut ajatuksesta, ei yksinkertaisesti ole koskaan ajatellut, että hänellä olisi 3 lasta. Mutta nyt sitten asiasta jutellaan ja sulatellaan sitä.
Mites muilla? :)
-Ap
Meillä on 3 lasta, ja täytyy sanoa että rankempaa on.....sen huomaa etenkin nyt, kun nuorin on mummolassa (täyttää 5v). Kaksi vanhempaa lasta 10 v ja 9 v. Onhan se niin, että pikkulapsiaika kestää kauemmin..mutta tuo kuopus on ihana, nyt kun hän siinä on;) Kolmas ei ollut "suunniteltu", vaan raskaus oli puolivahinko (kierukasta johtuen, tai siis vaihdoin sen). En tiedä olisinko tietoisesti uskaltanut yrittää kolmatta, koska en todellakaan ole pullantuoksuinen äiti ja kaipaan omaa aikaa. Ja kotona oleminen ylipäätään kauhistutti taas (en viihtynyt kotiäitinä). Niin, vaikeaa vastata kysymyksiisi..mut jos haluaa päästä helpolla jättäisin kahteen. Jos ajatus kolmannesta kuitenkin vaivaa päivittäin, niin mikä ettei;)
Nyt tässä tarvittaisiin sitä, että tapahtuisi iloinen yllätys, niin loppuisi miettiminen siihen :)
on nyt kolmas lapsi "työn alla". Jotenkin aina on ollut itsestään selvää että lapsia saisi olla ainakin 3. Eihän se varmaan järjellä ajateltuna ole kaikkein fiksuin päätös, mutta kun on hirveän vahva tunne että porukasta puuttuu vielä joku...
ole katunut sekuntiakaan. Koko perhe rakastaa "pahnan pohjimmaista" aivan hurjasti ja hän tuo niiiiin paljon kauniita pikkujuttuja meidän muuten aika "hurjaan" poikien elämään
meillä ihan sama "kaava", saman ikäiset isoveljet ja pikkusisko! Kolmas tuli tosin vähän yllätyksenä, mutta aivan ihanana sellaisena!
Ja isosiskot ovat vauvan syntyessä 4 ja 2,5. Itse olen aina halunnut neljä lasta ja mies on puhunut kahdesta. Oltiin puhuttu, että ehkä tehtäisin kolmas sitten vähän myöhemmin, mutta rupesin sitten miettimään lasten ikäeroja ja omaa jaksamista (täytän tänä vuonna 30).
Miehellä on yksi sisarus ja itselläni kaksi, mutta nuorimpaan minulla on kuusi vuotta ikäeroa ja minusta se oli liian suuri ikäero.
Varmasti tulee tekemään tiukkaa kun jatkan kotona hoitamista ja mies on ainoa, joka tuo rahaa perheeseen. Mutta uskon, että pärjäämme, emmekä me mitään luksus omakotitaloja design-huonekaluineen kaivatakaan. Mieluummin asutaan vaikka vähän ahtaammin ja tehdään paljon asioita yhdessä. Sisarukset ovat rikkaus.
aina 3-4 lasta molemmat. Saatiin sitten ihanat kaksoset (kohta 2v) ja tuntuu kyllä ettei jaksa enempää. Mies on kyllä alkanut "puhua ympäri" lapsen tekoon. Ehkä kun univelat on nukuttu...(sitten joskus)
ole katunut sekuntiakaan. Koko perhe rakastaa "pahnan pohjimmaista" aivan hurjasti ja hän tuo niiiiin paljon kauniita pikkujuttuja meidän muuten aika "hurjaan" poikien elämään