vauva-lehden "tytöstä äidiksi" -jutusta

on hinkun tunkea itsensä keski-ikäisen streotypiaan? Omakotitalo ja 2 velatonta autoa. Mistä tuo nyt kertoo? Sano nyt vielä, että teillä on koira ja kaksi lasta, tyttö ja poika.

on hinkun tunkea itsensä keski-ikäisen streotypiaan? Omakotitalo ja 2 velatonta autoa. Mistä tuo nyt kertoo? Sano nyt vielä, että teillä on koira ja kaksi lasta, tyttö ja poika.

täällä on nyt kyse siitä ettei kaikki 19vee ole lapsia

uskoomaan, että joku pankki myöntäisi 17-vuotiaalle asuntolainaa. Ymmärrät kai itsekin, että puhelet pehmoisia???

ja olin jo 18 kun vauva syntyi.

Eikä meidän talomme tietenkään ole velaton, autot tosin ovat. Myöntäkää nyt vaan etten sovi teidän stereotypiaanne...

Minäkin sain lapsen teininä eli 19-vuotiaana enkä todellakaan alkanut samantien elämään jotain keskiluokkaista keski-ikäisen elämää. Eikä meillä olisi siihen ollut varaakaan eikä edes haluja.

Me saatiin lapsi ja kasvettiin yhdessä :-) Asuttiin halvassa vuokra-asunnossa lähiössä, nautittiin elämästä, käytiin joskus ilman lasta bilettämässä ja juotiin pää täyteen, opiskeltiin, elettiin huoletonta elämää siinä määrin missä lapsen kanssa pystyi. Se oli ihanaa aikaa!!

Nyt olemme lähemmäs 30-vuotiaita, rivari Espoossa ja iso laina, akateemisia, farmariauto ja kaksi lasta. Esikoinen täytti vähän aikaa sitten kymmenen, hurmaava tyttö ja meille niin älyttömän rakas.

Teini saa olla teini, vaikka olisi äitikin. Teini ei ole synonyymi huonolle äidille. Teininä oleminen kun ei tarkoita sitä, että jätetään lapsi heitteille ja vedetään ketjussa tupakkaa. Minä ainakin hymähtelen mielessäni sille nuorelle tytölle, joka minä olin esikoisen saadessani... Vaikka toisaalta vaihtaisin kyllä paikkoja, jos saisin palata siihen huolettomuuden aikaan edes hetkeksi :-) Nyt mielessä vaan työt, lainat ja kaiken maailman "aikuisten asiat" ja liian usein lapsille tulee sanottua että "äiti ei nyt ehdi".. :-(

ja olin "stereotyyppinen teiniäiti", pukeuduin samoihin vaatteisiin kuin ennen raskautta, asuin vuokralla, opinnot kesken jne.. ainut ristiriita oli että mieheni oli töissä ;) Ja olimme oikein onnellisia. Miksi te aina suututte niin kovasti kun tulee puhe nuorista äideistä? Miksi se niin kovasti järisyttää teidän maailmaanne? Annettaisko kaikkien elää vaan omaa elämäänsä, ja tehdä omat valintansa. Mua surettaa niiden "teiniäitien" puolesta jotka tulee tätä palstaa lukemaan, ja alkaa kuvitella että jokainen "mummoäiti" väheksyy heitä..



Menkää itseenne kiitos.

Tätä minäkin ihmettelen! Näitä lapsellisia teiniäitejä on säännöllisesti lehdissä pällistelemässä - ja kyllä minun mielestäni on jo erittäin lapsellista jopa 19-vuotiaalta kuvailla synnytystä näin: "menen sairaalaan ja pullautan lapsen ulos". Kirjoittaisivat joskus esimerkillisistä teinivanhemmista!

voisi joskus kirjoittaa toisesta näkökulmasta.

Tätä minäkin ihmettelen! Näitä lapsellisia teiniäitejä on säännöllisesti lehdissä pällistelemässä - ja kyllä minun mielestäni on jo erittäin lapsellista jopa 19-vuotiaalta kuvailla synnytystä näin: "menen sairaalaan ja pullautan lapsen ulos". Kirjoittaisivat joskus esimerkillisistä teinivanhemmista!

voisi joskus kirjoittaa toisesta näkökulmasta.

Monet vanhemmatkin äidit pitävät synnytystä aivan normaalina tapahtumana jota ei tarvitse mystifioida. Minäkin olen pullauttanut ulos monta lasta ja lähtenyt kotiin ja jatkanut elämää. On toki olemassa naisia joille synnytys on joku JUTTU, sitä pitää pelätä, opiskella, surkutella, pelätä tai sen takia pitää saada lahjoja. Mutta on muitakin joille se on normaalia elämää.

"Menen sairaalaan ja pullautan lapsen ulos", niin se on vain huumorintajuista ja ihanan konstailematonta suhtautumista.

Samoin jos se 31v äiti pukeutuu lantiomallisiin farkkuihin, hänellä on tatuointi ja suht muodikas toppi, niin hän on vain nuorekas ja pirtsakka, mutta jos 19v pukeutuu niin, niin sitten hän on ihan lapsellinen kakara.

Tuntuu, että 19v:n pitäisi käyttäytyä ja pukeutua kuin 50v, jotta vaikuttaisi tarpeeksi kypsältä vanhemmaksi. Samat jutut, mitä ei sallita teiniäidiltä, sallitaan kuitenkin 3-kymppiseltä äidiltä. Minusta tämä on ärsyttävää.

t. 3-kymppinen äiti

Tätä minäkin ihmettelen! Näitä lapsellisia teiniäitejä on säännöllisesti lehdissä pällistelemässä - ja kyllä minun mielestäni on jo erittäin lapsellista jopa 19-vuotiaalta kuvailla synnytystä näin: "menen sairaalaan ja pullautan lapsen ulos". Kirjoittaisivat joskus esimerkillisistä teinivanhemmista!

voisi joskus kirjoittaa toisesta näkökulmasta.

Ostin lehden nimenomaan tuon jutun takia, sillä halusin päästä vertailemaan nimenomaan teiniäidin näkemyksiä. Olin erittäin pettynyt toimittajan valitsemaan näkökulmaan. Juttu vain vahvisti nuoriin vanhempiin liitettäviä stereotypioita kouluttamattomuudesta, osaamattomuudesta ja naiiviudesta.

Itse odotin 19-vuotiaana toista lastani ja opiskelin yliopistossa. Mieheni (tuolloin 20-v.) opiskeli myös yliopistossa ja teki täysipäiväisesti töitä samaan aikaan. Ihmettelimme aina, mihin perustuvat yleisesti teinivanhempiin liitetyt sterotypiat, joita itsekin kohtasimme. Tällä hetkellä olemme 25- ja 26-vuotiaat vanhemmat, molemmat korkeasti koulutettuja, juuri omakotitalon ostaneita, säännöllisesti matkustelevia ja muutenkin hyvin keskiluokkaista elämää eläviä kolmatta lasta odottavia vanhempia. Enää meihin ei niin helposti liitetä teinivanhemmuuteen liittyviä stereotypioita, mutta pelkään että leima ei koskaan lähde pois nuorena lapsen hankkineista, kun tämän tapaisia lehtijuttuja yhä julkaistaan.

Miksi lehdissä ei koskaan kirjoiteta nuorista vanhemmista, jotka iästään huolimatta menestyvät sekä vanhempina että muilla elämän osa-alueilla? Miksi aina valitaan esimerkeiksi tällaisia 19-vuotiaita, jotka unelmoivat saattavansa lähihoitajaopintonsa joskus loppuun?

jotka tulevat raskaaksi teineinä - ja pitävät lapsen...

"Menen sairaalaan ja pullautan lapsen ulos", niin se on vain huumorintajuista ja ihanan konstailematonta suhtautumista.

Samoin jos se 31v äiti pukeutuu lantiomallisiin farkkuihin, hänellä on tatuointi ja suht muodikas toppi, niin hän on vain nuorekas ja pirtsakka, mutta jos 19v pukeutuu niin, niin sitten hän on ihan lapsellinen kakara.

Tuntuu, että 19v:n pitäisi käyttäytyä ja pukeutua kuin 50v, jotta vaikuttaisi tarpeeksi kypsältä vanhemmaksi. Samat jutut, mitä ei sallita teiniäidiltä, sallitaan kuitenkin 3-kymppiseltä äidiltä. Minusta tämä on ärsyttävää.

t. 3-kymppinen äiti

Jos kolmikymppinen käyttäytyy tai pukeutuu teinimäisesti, en pitäisi sitä ihanan konstailemattomana nuorekkuutena, naurettavana ikiteininä todennäköisemmin.

Ei 19-vuotiaan äidin tarvitse viisikymppiseksi alkaa, mutta asioista voisi ottaa selvää ja yrittää aikuistua. Lapsen on huono kantaa vastuuta lapsesta.

juuri siksi olisi hienoa kirjoittaa joskus sellaisista tapauksista. Nostan hattua, jotka ovat jaksaneet huolehtia omasta ja perheensä toimeentulosta alusta lähtien.

Ostin lehden nimenomaan tuon jutun takia, sillä halusin päästä vertailemaan nimenomaan teiniäidin näkemyksiä. Olin erittäin pettynyt toimittajan valitsemaan näkökulmaan. Juttu vain vahvisti nuoriin vanhempiin liitettäviä stereotypioita kouluttamattomuudesta, osaamattomuudesta ja naiiviudesta.

Itse odotin 19-vuotiaana toista lastani ja opiskelin yliopistossa. Mieheni (tuolloin 20-v.) opiskeli myös yliopistossa ja teki täysipäiväisesti töitä samaan aikaan. Ihmettelimme aina, mihin perustuvat yleisesti teinivanhempiin liitetyt sterotypiat, joita itsekin kohtasimme. Tällä hetkellä olemme 25- ja 26-vuotiaat vanhemmat, molemmat korkeasti koulutettuja, juuri omakotitalon ostaneita, säännöllisesti matkustelevia ja muutenkin hyvin keskiluokkaista elämää eläviä kolmatta lasta odottavia vanhempia. Enää meihin ei niin helposti liitetä teinivanhemmuuteen liittyviä stereotypioita, mutta pelkään että leima ei koskaan lähde pois nuorena lapsen hankkineista, kun tämän tapaisia lehtijuttuja yhä julkaistaan.

Miksi lehdissä ei koskaan kirjoiteta nuorista vanhemmista, jotka iästään huolimatta menestyvät sekä vanhempina että muilla elämän osa-alueilla? Miksi aina valitaan esimerkeiksi tällaisia 19-vuotiaita, jotka unelmoivat saattavansa lähihoitajaopintonsa joskus loppuun?

jotka tulevat raskaaksi teineinä - ja pitävät lapsen...

juuri siksi olisi hienoa kirjoittaa joskus sellaisista tapauksista. Nostan hattua, jotka ovat jaksaneet huolehtia omasta ja perheensä toimeentulosta alusta lähtien.

ja minulle tuli vähän hassu kuva jutun tytöstä juuri näistä ketjussa mainituista jutuista johtuen. hän ei kuitenkaan mitenkään ärsyttänyt minua, sympatioita herätti lähinnä ja vaikutti ihanan viattomalta.



ps. olen ens syksystä lähtien yliopisto-opiskelija:)

?? Ymmärrän toki jos on kyse 15-vuotiaasta raskaana olevasta, silloin ikäero on huomattava. Mutta eikai nyt enää 19-vuotiaana?? Itselläni on kyllä jopa lähes 40-vuotiaita äitiystäviä eikä siinä ole mitään ratkaisevaa ikäeroa. huoh.

Itse olin 23 kun sain esikoiseni ja kyllä, koin ryhmäneuvolassa ja perhekerhoissa suuren, 5-10 vuoden ikäeron muihin ensimmäisen vauvansa saaneisiin (siis useimmat olivat ikäluokkaa 28-35v) todella häiritseväksi. Lapsien lisäksi yhteistä puheenaihetta ei oikein löydy. Ja äitiydestä tai arjesta on vaikea löytää yhteistä säveltä jos toisella jutut on "rivitalo, ura, hyvin tienaava mies ja 2 farkkuvolvoa pihassa" kun itsellä elämäntilanne oli tyyliin opinnot kesken, vuokra-asunto ja pienet tulot...

Aika lapsellista sinulta sanoa että 19-vuotiaan pitäisi helposti löytää yhteinen sävel 40-vuotiaan kanssa vain siksi, että sinä onnistut siinä. Keskimäärin ne mielenkiinnon kohteet ja elämänkokemus on kuitenkin hyvin eri, vaikka äiti-ihmisiä oltaisiinkin.

mutta heti tuli mieleen se, että ap:ta vituttaa kun ei itse päässyt kyseisen jutun "tähdeksi" XDD

paitsi ehkä tilanteessa jossa on hyvin suurituloinen puoliso, velaton asunto keskellä kaupunkia meren rannalla ja ne pari autoa sekä äidillä ainakin teoreettinen mahdollisuus palata työelämään hoitovapaan päätyttyä. Kyllä, niitäkin on, mutta vähän. Ja siitä seuraa tietenkin kateutta. Aina voisi olla vähän paremmin, eikös?



Kammottavaa kuinka ihmiset, tässä tapauksessa äidit, käyvät toistensa kimppuun niinkin naurettavista syistä kuin tavasta pukeutua, laittaa hiukset tai asua (vuokralla vai omassa). Tapahtuukohan muuten miesten keskuudessa vastaavaa nokkimista? Puivatko he henkeä pidätellen kuinka Paavo tuli isäksi jo 18-vuotiaana ja Petrin tyttärellä oli tutti 4-vuotiaana ja Jaakko on pelkkä laiska paskiainen kun laittaa poikansa virikepaikalle vaikka se täyttää 3 vasta elokuussa...?! Ja kyllä ärsyttää, ihan vaan ärsyttämisen ilosta...



Ja kukas sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse, sano.

?? Ymmärrän toki jos on kyse 15-vuotiaasta raskaana olevasta, silloin ikäero on huomattava. Mutta eikai nyt enää 19-vuotiaana?? Itselläni on kyllä jopa lähes 40-vuotiaita äitiystäviä eikä siinä ole mitään ratkaisevaa ikäeroa. huoh.

Itse olin 23 kun sain esikoiseni ja kyllä, koin ryhmäneuvolassa ja perhekerhoissa suuren, 5-10 vuoden ikäeron muihin ensimmäisen vauvansa saaneisiin (siis useimmat olivat ikäluokkaa 28-35v) todella häiritseväksi. Lapsien lisäksi yhteistä puheenaihetta ei oikein löydy. Ja äitiydestä tai arjesta on vaikea löytää yhteistä säveltä jos toisella jutut on "rivitalo, ura, hyvin tienaava mies ja 2 farkkuvolvoa pihassa" kun itsellä elämäntilanne oli tyyliin opinnot kesken, vuokra-asunto ja pienet tulot...

Aika lapsellista sinulta sanoa että 19-vuotiaan pitäisi helposti löytää yhteinen sävel 40-vuotiaan kanssa vain siksi, että sinä onnistut siinä. Keskimäärin ne mielenkiinnon kohteet ja elämänkokemus on kuitenkin hyvin eri, vaikka äiti-ihmisiä oltaisiinkin.

Todellakin jos ap itse tuntee sielujen sympatiaa 40-vuotiaden kanssa vain siksi että äitiys yhdistää, ei sano sitä että kaikilla menisi näin.

Olin 22 kun sain lapseni, enkä siltikään tullut yhtään sen enempää muiden ihmisten kanssa toimeen kuin ennenkään, en nuorien enkä vanhojen. En ymmärrä että miksi minun täytyisi tutustua muihin naisiin, kun nyt sattuu olemaan niin että meillä on lapsia. Nämä asiat on siitä persoonasta kiinni.

Voin olla joissain asioissa viisaampikin kuin se 40-vuotias ja joissain tyhmempi kuin se 17-vuotias , en siltikään määrittele kypsyyttäni noiden asioiden mukaan.

lapsiani koskaan mihinkään perhekerhoihin juuri siksi, että toisten äitien kanssa rupattelu ei vähempää vois kiinnostaa. En ole lainkaan sosiaalinen tyyppi, mulle riittävät ne muutamat perhetutut joita meillä on. Olen melken 40v, ja teiniäitien kanssa mulla siis näköjään on se yhteistä, että keskustelu 40v äitien kanssa ei kiinnosta minua pätkääkään (ei kyllä tosin kiinnosta niiden teinienkään kanssa).

mutta täytyy sanoa, että ko. juttu ärsyttää vähän jo valmiiksi, joten luen sen vain sen vuoksi, kunhan ehdin.



Minä odotin esikoistan 19-vuotiaana, nyt olen 25-vuotias kahden lapsen äiti, tällä hetkellä hoitovapaalla ja käyn useammassakin perhekerhossa ja -kahvilassa, eli tapaan paljon muita äitejä. Suurin osa on minua vanhempia, joillakin useampia lapsia, joillakin vasta se esikoinen. Tänään oli yksi perhekerho, ja ilmeisesti muut äidit olivat tämän jutun lukeneet, koska tuli keskustelua tästä teiniäitiys -aiheesta. Minulta kyseltiin, miten äitini suhtautui vauvauutisiin, ja onhan se toisaalta ollut hyväkin kuulemma, kun olen voinut pyytää apua äidiltäni ja saanut lastenhoitoapua, neuvoja ja vinkkejä häneltä, kun olen ollut niin nuori äidiksi tullessani. Eräs äiti kysyi, kuinka kauan ajattelin olla vielä hoitovapaalla, milloin aion palata tekemään opintoni päätökseen. Oletettiin siis, että koska nyt sattumalta olin esikoista odottaessani saman ikäinen kuin tämä jutun tyttö, mun elämäni on väistämättä noudattanut samaa kaavaa. No, ei ole.



Äitini ei ole tänä päivänäkään tavannut lapsiani. En pidä yhteyttä äitini kanssa, koska hän on raivohullu alkoholisti, ja hänellä on tällä hetkellä laajennettu lähestymiskielto sekä minua että siskoani kohtaan. Äiti on lukemattomia kertoja uhannut tappaa minut, ja sanonut toivovansa, että rekka ajaisi minun ja lasteni päälle. Ei ole tullut mieleenkään viedä lapsiani hänelle hoitoon, eikä yhtään tukea tai ainuttakaan vinkkiä tai neuvoa ole häneltä herunut. Amk-opintoni suoritin loppuun esikoisen äitiysloman ja hoitovapaan ensimmäisen vuoden aikana, jonka jälkeen mieheni jäi hoitovapaalle ja minä menin töihin. Tällä hetkellä olen ollut hoitovapaalla kolme kuukautta, eikä minulla ole mitään kiirettä palata töihin, aloittaa uusia opiskeluja tai muutakaan vastaavaa. Tietysti tulomme ovat suht pienet moneen muuhun perheeseen verrattuna, mutta eipä meillä olekaan mitään, mihin niitä suuria tuloja tarvitsisi. Ei ole lainoja, eikä ole tulossakaan.



No, tarkoituksena oli nyt vain tuoda esille se pointti, että me nuoret äiditkin olemme aika erilaisia keskenämme. Eihän kukaan oleta, että kaikki 30- tai 40-vuotiaatkaan äidit olisivat keskenään samanlaisia (tai ainakin harvemmin oletetaan). Mun ystäväpiiriini kuuluu äitejä ikähaitarilta 17-46v, joista se 17-vuotias on kahden lapsen äiti, eräs 43-vuotias sai vasta hiljattain esikoisensa ja 46-vuotiaalla on jo paitsi kaksi lapsenlasta, myös 5-vuotias tytär. Minä itse olen kovin sosiaalinen tapaus, ja hyvin onnellinen siitä, että ystäväpiiriini kuuluu näin monenlaisia ihmisiä, jotka kohtelevat myös minua yksilönä, ei jonakin pinkinpunaiseen teiniäitimassaan kuuluvana aivottomana olentona. Onneksi on harvinaista, että joutuu samanlaiseen oletusten ja stereotypioiden ryöpytykseen mitä itse tänä aamuna jouduin.

ovat aina niitä vastuullisia, jotka vain halusivat perheen heti yläasteen tai lukion jälkeen. Rikkaita ei olla, mutta tyttö on aina sellainen äidillisen näköinen ja miehellä yleensä ammatti valmiina ja hoitaa myös vauvaa. Asioista on keskusteltu yhdessä ja kypsästi. Luulin, ettei lehteen muunlaisia pääsisikään (tämän ketjun juttua en ole nähnyt).

Jos kolmikymppinen käyttäytyy tai pukeutuu teinimäisesti, en pitäisi sitä ihanan konstailemattomana nuorekkuutena, naurettavana ikiteininä todennäköisemmin.

Eli teki niin tai näin, on jonkun av-mamman mielestä tavalla tai toisella huono tai naurettava:). On se niin vaikeaa hyväksyä, että meitä on moneen junaan saati sitten keskittyä toisten arvostelun sijaan siihen omaan pikku elämään.

Ainakin minun tapaamani parikymmpiset ovat nykyään todella lapsellisia ja en todellakan voisi heitä äideiksi kuvitella.

Meillä töissä on toisinaan harjoitelijoina tuollaisia 19-25 vuotiaita.

Minusta vuosi vuodelta "lapsellisuus" on kasvanut.

/i]

Tai sitten ei ole, itse sitä on vain vanhentunut suhteessa niihin nuoriin. Kyllä nelikymppisenä keskiverto kaksikymppinen tuntuu ilman muuta "lapsellisemmalta" kuin miltä kaksikymppinen vaikutti ollessa itse vaikka 25.