Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei enää halua minua.
11.07.2012 |
Meillä on pidemmän aikaa ollut tilanne että vaimoa ei kiinnosta seksi yhtään. Ainakaan kanssani, luulen kyllä että hän tyydyttää itsensä, eikä siinä ole koskaan ollut mitään väärää minusta, paitsi nyt se tuntuu epäreilulta jos hän kerran haluaa ja tietää että olen innokas niin miksi hän tyytyy käteensä. Luulisin että en ihan niin huono rakastaja ole. Joku köykäinen "no annan sinulle nyt kun olet vinkunut viikkotolkulla, mutta en taatusti kyllä halua tätä"-asenteella saatu säälipano on plakkarissa, ja siitäkin jäi vaan huono omatunto.
Olen itse totaalisen loppu tilanteeseen. Ennen vaimoni oli halukas melkein milloin vain, ei ikinä ollut liian myöhä, liian huono: paikka, hetki, olo, sitä tätä ja tuota-selityksenä.
Olin jopa itse se joka "pihtasi" kun en niin paljoa halunnut ja silti seksiä oli melkein joka päivä jossain muodossa. Yleensä tyydytin vaimoni suulla tai käsin jos en muuta halunnut. Minusta se oli mukavaa. Sitten muuttui asiat ensimmäisen kerran, vaimo sanoi että hänelle ei riitä että vain hän tyydyttyy. Kysyin tietysti että eikö hän ole sitten nauttinut, kuulemma on ja on lauennut myös. Mutta ei vaan riitä. No siinä kävi sitten niin että se jotenkin lopahti se hänen tyydyttämisensä, kun se ei kerta riittänyt. En tehnyt mitään tietoista päätöstä lopettaa sitä mutta jotenkin se tuntui pahalta kun hän sanoi että se ei olekaan ok. Itse halusin vain tarjota hänen haluilleen edes jotain vastiketta, jos en itse halunnut. Siitä kai tämä kaikki alkoi. Tuostakin on jo yli vuosi.
Tällä hetkellä tilanne on pahenemaan päin. En uskalla edes sanoa sanaa seksi ääneen, kun vaimo vetäytyy selkeästi heti kuoreensa sen kuullessaan. Potee mahdollisesti syyllisyyttä? Ja välillä en osaa olla syyllistämättä vaikka tiedän että se on väärin. En kestä enää tätä tunneköyhää elämää.
Pitkään luulin että hellyyttä on suhteessa, vaikka seksiä ei enää niin paljon olekaan, kunnes yhtäkkiä tajusin että minä annoin hellyyttä hänelle. Itse saan sitä jos pyydän, ja silloinkin niin minimaalisen ajan kuin mahdollista. En ole enää pyytänyt.
Olen tässä laskenut että ainakin kuukausi on mennyt niin että hän ei ole omaehtoisesti minuun koskenut. Siis koskenut niin että minä olisin hänelle jotenkin haluttava (ei edes seksi mielessä) vaan ylipäätään, silittänyt vaikka hiuksia ohimennen tai suukottanut. Ei mitään. Itsekurini ei kuitenkaan kestä vaan menen halaamaan päivittäin vaikka kuinka olisin päättänyt että jos ei kerran kelpaa niin en tuputa itseäni. Joskus ei edes halaa takaisin.
Nyt kun muistelen oikein kovasti niin taisi viikko sitten pistää käden polvelleni kun sohvalla istuttiin. Jos se kertoo tilanteen epätoivoisuudesta mitään, niin mulla hypähti sydän kun muhun koskettiin ilman että pyysin.
Samalla se oli ikävä hetki kun tajusin että noinkin pieni asia saa minut jo onnen kukkuloille ja kuvittelemaan edes hetkeksi että olen haluttava puoliso.
Tämmöinen käy voimille kun katsot kun ihminen jota rakastat ja haluat katsoo vaan läpi.
Olen kysynyt että eikö hän enää halua olla kanssani yhdessä, ei ole kuulemma sellaisesta kyse. Olen kysynyt että onko hänellä joku toinen, ei ainakaan ole myöntänyt.
En enää tiedä mitä tehdä. En halua eroa. luultavasti hänkään ei halua, en silti jaksa tätä tilannetta. Vieraisiin en lähde, mutta pelkään että hän lähtee, tai haluaisi, tai on ihastunut johonkuhun, eikä kerro sitä.
Kommentit (103)
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 10:08"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2012 klo 23:30"]
...meitä on linjoilla toinenkin. Nousin juuri sängystä uudelleen kun kävi suoraan sanoen vituttaan niin rankasti. Vaimo aina väsynyt, nytkin rötvähti makaamaan kymmeneltä ja alkoi rohista. Enkä oikein ymmärrä miksi. Töissähän se aina rankaa on... (lapsia kun olen tässä päivät hoidellut eikä niiden taakse pääse). Enkä tiedä mitä tehdä.
Mutta hän ei koskaan tee aloitetta, tai muutenkaan enää tule lähelle. jotenkin tuntuu että mä en vain enää kiinnosta muutakuin lasten isänä. Saan nykyisin lähes aina pakit vaikka miten koittaisin aihetta lähestyä. Ihan sama mitä teen kodin, lasten tai hänen hyväksi (vrt. naistenlehtivinkit, nekin on luettu...).
Ei aamuhaalia, ei mitään kosketuksia päivällä, ei iltapusua, edes hyvän yön toivotusta. Aika tylsää avioelämää vaikka ei edes puhuttaisi petipuuhista. Sitä kun kaipaa mieskin vähän hellyyttä toisinaan.
Kiistää tietysti kaiken. Tiedä sitten, aina kun ottaa puheeksi niin hetken on virkeämpää. Parin viikon päästä homma on menetetty. Ja kyse ei ole siitä etten tosiaan olisi ollut aloitteellinen, tehnyt jos sitä sun tätä että helpottaisin hänen arkeaan.
Voisin tietysti vuodattaa pitkältikin, mutta sanotaan nyt vain että alkaa tuntua että hukkaan heitetty lempi ja arki kunnossa lasten vuoksi. Valitettavasti. Aika ikävä tunne, pakko tunnustaa.
[/quote]
Pure hammasta ja kestä tai eroa. Minä luulin että kestän, luulin väärin, erohan siitä lopulta tuli. Kun meillä kuitenkin on vain se yksi elämä täällä, kannattaa harkita perinpohjin kun uutta ei taida ainakaan varmuudella olla luvassa.
[/quote]
Lasten takia kun ei oikein viitsi erota.
Tapaan salaisesti rakastajatartani, ja piristämme toistemme viikkoa ja arkea sopivin väliajoin. Sopii molemmille.
Vaimoni ei tiedä tästä mitään, enkä halua rasittaa häntä muutenkaan tällaisilla jutuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, kuten vanha sanonta on "käsien pesuun tarvitaan kaksi kättä", ilmeisesti molemmat ovat tehneet toisen mielestä virheitä seksi elämässä :(.
Tilanne on minullekin tuttu, opiskelin avioliiton alkuaikoina monta vuotta työn ohella ja vasymys, panohalut yhdistelmänä oli sellainen että en jaksanut tuntitolkulla rakastella ja esilämmitys ehkä jäi samasta syystä puutteelliseksi. Nykyään vaimoni ei ole ollenkaan kiinnostunut seksistä kanssani, joten minulla on pitkäaikaisia,ulkopuolisia suhteita. Olen varma, että vaimoni on niistä tietoinen, mutta asiasta ei enää keskustella.
Olen kanssasi samaa mieltä. Jos kotona ei seksi suju, eikä kannata erota, niin silloin ns.salasuhde on paikallaan. Muistettakoon, että me eletään vain kerran.
Johonkin on rajat vedettävä...
Oma avioliittoni on ollut seksin suhteen pelkkä pettymysten jatkumo. Ensimmäiset kymmenen vuotta menivät synkässä tyytymättömyydessä. Mikään mitä tein tai sanoin, ei vaikuttanut mitään. Se on sun ongelmasi, oli vastaus siihen että kärsin. Ja hitto vie, minähän kärsin!
Yhdestoista vuosi on kohta täynnä, ja se on kulunut kokonaan ilman.
Olen antanut itselleni luvan hakea muuta seuraa kunhan tuo maaginen 10+1 vuoden rajapyykki tulee saavutettua. Siitä tuskin kukaan muu kuin vaimoni voi minua syyttää, mutta ehkäpä emme kerro hänelle...?
Jos vaimo ei halua ollenkaan, silloin kannattaa miettiä kahta vaihtoehtoa joko erota tai ulkopuolisen suhteen aloittamisen (joka saattaa johtaa uuteen liittoon). Mieti, elät vain yhden elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko keskustellut vaimosi kanssa siitä, että sattuuko häntä yhdyntä tai pitäisikö asian tiimoilta käydä lääkärissä?
Oletko keskustellut vaimosi kanssa siitä, että sattuuko häntä yhdyntä tai pitäisikö asian tiimoilta käydä lääkärissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni masennus aiheutti sen, että työnsin aviomieheni kokonaan pois.
En antanut koskea missään suhteessa, meni muutama kuukausi kun sain hänelle kerrottua epäilykseni masennuksen uusiutumisesta.
Nykyään kaikki hyvin.
Tuntuu että meitä on monta kärsimässä samoista murheista. Suhteesta jossa ei ole fyysisesti enää mitään jäljellä eikä järkeä, mutta jatkuu van kuitenkin.
Itselllä tilanne jossa kaikki riidatkin jo asian suhteen käyty ja jos asian ottaa jollain tapaa puheelkis niinkauhea itku ja vinkuna ja sitten murjotusta ainakin kuukausi - eikä tilanne ainakaan parane.
Olen ruvennut vakavasti harkitseman suhdetta jonkun sellaisen naisen kanssa joka kokee kotonaan samalaista ja olisi ehkä valmis tutustumaan uudelleen elämän iloihin, mutta eipä se ihan helppoa ole sekään.
Ihan turhauttavaa touhua on tällä hetkellä koko avioliitto ja pinna alka olla tosi kireellä joka paikassa ja sekös ei ainkaan tilannetta paranna. Oma vika kun ei ole sydäntä laittaa rouvaa kävelemään mutta kun on kaksi pientä lasta joille haluaisi tata hyvä lapsuuden ja elämänalun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi joku jo aiemmin mainita, että nostakaa nyt helvetti soikoon se kissa pöydälle!! Aivan turha piipittää netissä ja möllöttää. Luuletteko te arvoisat veljet, että asiat paranee ihmeellä?
Mielestäni seksin vähyyteen on monia syitä. Yleisin on puolison ihastuminen toiseen ja jonkintasoinen suhde. Kotihommien epätasaisuus, keskustelun vähyys, yhteyden puute, hellyyden puute, leipääntyminen suhteeseen, taivutaan arjen haasteiden edessä jne..
Lasten tekemisen jälkeen on aivan turha valittaa, että seksi on ollut huonoa aina. Mitäs teitte lapsen/lapsia?!
Oli mikä oli, niin ottakaa nyt asiasta kiinni ja puhukaa. Puhukaa todellisella tasolla, eikä mitään hölynpölylähestymisiä. Pienestä se alkaa. Ensimmäinen ilta ei välttämättä avaa kaikkia solmuja, eikä semmoista kannata odottaa. Pääasia, että pääsee alkuun.
Ellei yhteistä säveltä löydy pitkän, kaikenkattavan keskustelun jälkeen, niin erotkaa. Aivan turha antaa lapsille väärä suhteen malli. Se on vain pahan pistämistä kiertämään.
Ihmisten tulisi tutustua toisiinsa paremmin ja syvemmin, ennen kuin tehdään muksuja.
Vika ei ole pelkästään yksilössä. Suhteessa on kaksi ja lasten tekoon tarvitaan molemmat.
Toivottavasti asiat paranevat kaikkien teidän suhteissa. Hyvää ihmissuhdetta on äärimmäisen vaikea löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nainen 25v, jonka mies pihtaa. Meillä on 1,5 vuotias lapsi.
Ennen raskautta kaikki oli hyvin, seksi oli mahtavaa ja sitä oli useita kertoja viikossa tarjolla, joka kyllä riitti minulle, vaikka olisin kyllä voinut panna useamminkin. Raskausaikana seksin määrä alkoi hiipua, mies syytti raskautta. Synnärin jälkeen mies halusi minua juuri silloin, kun koko vartaloni oli muutostilassa. Annoin silti vaikka teki kipeää. Sitten kun aloin parantua synnytyksen aiheuttamista nirhaumista ja aloin itsekin olla halukas, mies ei enää halunnut minua. Tai halusi, mutta ehkä noin kerran kuussa. Nopeasti, niin että muuttuneen vartaloni kanssa en kerennyt kunnolla edes kiihottua, kun hän jo tuli. Palauduin synnytyksestä hyvin noin 8 kuukaudessa, olen samankokoinen ja näköinen kuin ennen raskautta. Silti mies ei halua minua. Olen tuskissani kärsinyt lukuisia torjumisia. Olen koittanut kaikkea mahdollista, miten miehen voisi saada syttymään. Olen myös koittanut täyttä lähestymättömyyttä. Jossain kohtaa en kuukausiin tehnyt aloitetta. Eipä tehnyt mieskään. Lähestymiseeni sängyssä hän reagoi kääntämällä kylkeä. Toisinaan jos haluan läheisyyttä ja menen kainaloon ja suutelen miestä, hän on kuin veltto patsas joka ei lähde juttuun mukaan. Suhteen intohimo on täysin kuollut.
Olemme puhuneet asiasta lukuisia kertoja. Puhumalla asia ei korjaannu. Ilmeisesti vaan pahentaa asiaa. Myöskään asian taka-alalle lykkääminen kuukausiksi ei auta.
Ilmeisesti miehellä ei ole ketään muutakaan, hän viettää paljon aikaa kotona ja hänestä kaikki on hyvin.
Olen hyvin, hyvin vihainen miehelleni. Olen keskiverto kaunis ja haluttavan näköinen nuori nainen. Olen sängyssä melko taitava ja kokeilunhaluinen. Uskon että varmasti halukas ottaja minulle löytyisi. Muuttaisin heti pois, jollei meillä olisi lasta. Mies ei tunnu millään ymmärtävän, kuinka pahasta ongelmasta on kyse. Ottaisin rakastajan mielelläni, mutta en uskalla enkä halua satuttaa miestäni. Erohan tässä tulee, mikäli tilanne ei ota korjaantuakseen.
Te, joilla on vastaava tilanne eikä ole lapsia, lähtekää ihmeessä menemään ja etsikää ihminen jonka kanssa se seksi sujuu! Tyhmintä on tuhlata aikaansa vääränlaisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on pihtaava (tai siis OLIN pihtaava) entinen vaimo. Tein lapsia ja paikat rupsahti. Aluksi mieheni ei ollut moksiskaan. Päin vastoin! Hän leipoi ihraisia reisiäni ja mahaani ja oli tosi onnessaan. Mutta sitten hän alkoi ryypätä ja kännissä sättiä minua. Olin järkyttävä ihrakasa, vanha ja ruma. Haisevat v***t ja ripuloivat p*****t alkoivat vilahdella hänen puheissaan. Yritin saada häntä siistimään suutaan lasten edessä. Mutta hän vain yltyi. Sellainen törkyturpa hänestä tuli, että minua alkoi sänkypuuhissa hänen sanomisensa häiritsemään. En kyennyt enää saamaan orgasmia. Mielessä pyöri vain kuinka kovasti mieheni joutuu taistelemaan oksennusta vastaan kun siinä minua nuolee yms.
Jossain vaiheessa mieheni keksi, että hän ei enää alennu vonkaamiseen eikä seksin harrastamiseen. Siinä vaiheessa ajattelin, että parempi niin kun ei se enää toimi. Kummaltakaan puolelta.
Lapset olivat jo teini-ikäisiä, joten meillä alettiin puhumaan erosta. Jatkuvasti. Kännissä. Ja siitä, kuinka hänen on saatava nuorempi nainen. Onhan se luonnotonta, että salskeat miehet joutuvat riutumaan lähellä mummoikää olevien kantturoiden kanssa Olin tuolloin vähän yli 40 vuotias, kuten miehenikin! Seuraavana päivänä mies aina perui kaikki puheensa. Ja taas muutaman päivän päästä erottiin jne. jne.
Kunnes minä lopulta sain tarpeekseni ja lähdin. Silloin alkoi mieheni itku ja poru ja kännissä uhkailu. Minun haukkumiseni, että kukaan ei tällasta vanhaa ihrakasaa huoli.
Mutta toisin kävi. Eräs suklaasilmäinen pizzanpyörittäjä alkoi juttelemaan niitä näitä ja pikkuhiljaa tuttavuutemme lämpeni. Kävin tyttöporukalla lomalla Turkissa, jossa hänen veljensä omisiti ravintolan. Veli oli erittäin ystävällinen ja sanoi, että minä olen kuulemma hänen tuleva kälynsä!!! Ja niinhän siinä kävikin. Voisin kirjoittaa romanttisen rakkausnovellin suhteestamme. Kuinka ensimmäinen yömme jatkui tunteja ja oli aivan taivaallista. Ja on sitä edelleenkin. 3 vuotta naimisiinmenomme jälkeen... Kesät vietämme Suomessa ja talvet Turkissa. Nykyinen mieheni tekee töitä ja minä olen Valtiolta varhaiseläkkeellä.
Entäpäs entinen mieheni? En oikein tarkalleen tiedä. Pari vuotta sitten hän lähetti mittansa Turkkiin puvun teettämistä varten. Hänen vyötärömittansa oli 138cm. Hän on 180cm pitkä... Että olut on maistunut. Lisäksi nuorin lapsistamme kertoi, että isänsä oli ilmestynyt hänen ovelleen kännissä ja kuset housussa....
Tarinan opetus. Älkää kituko riuduttavassa parisuhteessa! Elämä on aivan liian lyhyt sellaiseen. Jotkut vetoaa lapsiin että olis muka pysyttävä yhdessä. PÄINVASTOIN! Lasten on parempi olla yh-vanhemman lapsia, kuin katsella kahden aikuisen sielutonta yhteiseloa. Sellaisesta saa aivan väärän parisuhdemallin.
RAKASTAKAA TOISIANNE!
Näppärät amerikkalaiset ovat keksineet tälle touhulle jo oman lyhenteenkin: ILIASM
I Live In A Sexless Marriage
Onkohan ruotsissa yhtä paljon tällaisia ongelmia? Jostain luin että ainakin suomenruotsalaiset ovat keskimäärin tyytyväisempiä parisuhteisiinsa kuin kantasuomalaiset.
mun vaimo kans pihtaa, 2 vuotta naimisissa, mentiin mopeesti yhteen, alussa oli kyllä suu seksiä, hän itse jopa tarjos sitä, mutta riitoja tulu, mustasukkaisuutta, kaikki loppu, vaimo ei halua kanssani seksiä, enkä taida minäkään haluta, en ruinaa enää...tehkööt itse alotteen sitten, mä olen tarpeeksi jo vongannut.. alapää on kuulemma mulla liian iso???? ja sitä sattuu??? oli viimeinen teko syy...mieluiten tyydytän itteni sitten kun meen vieraisiin...voi voi meittin kanssa...
[quote author="Vierailija" time="14.07.2012 klo 01:07"]
ja välillä rouva puhellut, että haluaa muuttaa yksin asumaan omaan asuntoon jotta saa olla lapseltamme rauhassa. Kirjoittelee tänne av:lle että haluaisi "laittaa lapsen sijoitettavaksi" eli kai sijaiskotiin tms. Manaa välillä, että lapsi oli paha virhe.
Taisi olla minulla liian hoppu aikanaan, olisi sitä ehtinyt erota ja löytää jonkun enemmän samanlaisen. Vaikea nyt käsittää miksi kiintymys oli järkeä voimakkaampi.
Vaimoa ärsyttää kaikki mitä teen, ja minua vastaavasti miten hän tekee (tai vastaavasti kumpaakin mitä toinen ei tee). Hän jättää kaiken käsistään pitkin poikin, vaatteita on läjinä eri puolilla asuntoa, mm. jatkuvasti 20-30 vaatekappaletta ruokapöydällä ja sen tuoleilla lisää. Metrin päässä seuraava kasa ja muualla vielä 15-20 vaatteen pysyvä kasa myös. Ei voi laittaa niitä kaappiin, koska ei ole kuulemma "ei täysin puhteille eli kerran kaksi pesun jälkeen käytetyille vaatteille omaa kaappia". Vaatteita ei voi viikata komeron koreihin, vaan ne on keskellä koria kasana ja reunat tyhjillään. Itse jos hänen kaikki vaatteensa viikkaan sinne uusiksi, ihme ja kumma mahtuvat aina komeroon. Vuoteen pariin en ole enää sitä jaksanut tehdä, vaikka tuo valittaminen siitä päiväksi pariksi helpottaa ja hymyäkin saattoi joskus tunnin pari esiintyä vaikka alkuun siitä kiukuttelikin. Asunto on hänelle mahdottoman ahdas kun ei ole lisää komeroita, ei ole huiveille omaa kaappia. Samalla painoa on kertynyt hänelle 50% ekstraa sitten seurustelun aloittamisen. Ihan sama mitä huiveja ostelee, paksu mikä paksu.
Seksi ei kelvannut koskaan hänelle kuin pimeässä ja silmät kiinni, silloin kun se kelpasi. Päällä ei ole osannut koskaan olla, liian monimutkaista hänelle koordinoida olemattomilla lihaksilla ruhoaan jotta kalu pysyisi sisällä. Toleranssit sitä luokkaa ettei se tai mikään muukaan vaan onnistu. Silloin vuosia sitten kun seksiä oli, se piti käytännössä aina olla takaapäin, koska se tuntui hänestä parhaalta ja kun kerran ei helpolla tuntenut mielihyvää niin jotakin tarvitsi tehdä asialle. Suuseksistä laukesi kyllä helposti ja kymmeniäkin kertoja peräkanaa, vaikea sanoa mistä sitten kyse.
Olen maininnut, että tuolla massalla haluttavuus on vähän niin ja näin, mutta hän kun ei halua missään nimessä tehdä mitään mieliksi. Ei ole koskaan halunnut miellyttää minua, se on hänestä jotenkin loukkaa jo ajatuksenakin että pitäisi miellyttää miestänsä millään tavalla. Uhallaan syö vaan enemmän keksiä ja suklaata, jäätelöä joka ilta ja valittaa vain. Kuulemma ei ole muuta iloa elämässä kuin syöminen joten siitä ei luovu. Laihdutusjuomia jne. ostettu kaappiin, avaamattomina olleet siellä mitä lie 6-7 vuotta ja vanhentuneet. Itse yritin malliksi juoda jos innostuisi, mutta ei.
Haikailee siskonsa lastentarhanopettaja-puolison perään, kuulemma hoitaa niin esimerkillisesti lapsensa iltasyömiset, pesut ja nukuttamiset heidän siellä kyläillessään, että siskonsa ei tarvitse eväänsä liikauttaa.
Vaimolle ei tyypillisesti kelpaa sama ruoka kahtena päivänä peräkkäin, sanoo aina vain ettei maistu ja syö sitten pestoa ja spagettia tai leipää ja jäätelöä. Eli joka päivä pitää tehdä eri ruoka, lämmitettävät jämät saan syödä jälkikasvun kanssa kahden tai yksinäni. Ruuanlaitossa joskus laittaa raaka-aineita valmiiksi kuten pilkkoo sipulit, mutta lihalle tai kalalle ei kyllä tee yhtään mitään. Purkkitonnikalasta saa kyllä pastaa aikaiseksi, jos sillä joku eläisi yöllä nälkään heräämättä.
Rouva kirjoittelee tänne av-palstalle, tehnyt sitä jo >10 vuotta vissiin, narisee milloin mistäkin. Kirjoittaa asioita muutellen "ettei häntä tunnistettaisi". Kun kysyin luuleeko hän oikeasti että meillä on xxxxx kun niin näyttää tänne kirjoittavan, niin vastasi että joku voi muuten tunnistaa, ja hänellä pitää joku henkireikä olla ja siksi roikkuu kaikki illat täällä lukemassa ankeimpia tarinoita miten kurjaa muilla on ja valittaa karseaa kohtaloaan. Siihen sitten tulee vastauksia että eroa hyvä ihminen jo heti. Sitten kuulemma minulla on ne kaikki viat mitä muiden miehistä on löytynyt, niin tuo ainakin väittää viikosta ja vuodesta toiseen.
Jos ei roiku av:lla niin sitten selaa kerta toisensa jälkeen nettivaatekauppoja. Ostelee harvoin sieltä mitään, mutta kun ostaa niin ostaa roskaa mikä pitää palauttaa. Ei siis arvostelukykyä eikä hoksottimia jotta huomaisi mikä ei voi olla kunnollista kangasta tai kengissä vaikkapa siistinä käytössä säilyvää nahkaa. Hankkii hyvää mieltä ostamisella, ei osta erityisesti siksi että tarvitsisi. Ei osaa enää kuulemma pukeutua, tai no sitä ruhoa enää pue kauniisti mitenkään. Valittelee että ei ole varaa ostaa Stockan pukeutumisneuvojan suosittelemia vaatekokoelmia, ja itse ei siis kuulemma enää tiedä miten pukeutuisi.
Että se seksin puute yli 4 vuoteen on aika pientä kuitenkin. Pahimpia ongelmia en taida viitsiä edes mainita, kas kun ne on sitten jo liian tunnistettavia. Edellisistä nyt ei moni tuttavakaan tunnistaisi, kun ei näitä kenellekään ole kerrottu. Norsun kokoiseksi itsensä syöneitä kuitenkin riittää muuallakin.
Lapsen kärsimykset mahdollisesta erosta hirvittävät minua, vaimolle se olisi vain kokeilu. Eli ihan vaan kokeiltaisi, ja sitten kenties sahattaisiin edes takaisin. Lasta ei ajattele lainkaan, tai osaa ajatella. Ja miten tuo selviäisi lapsen kanssa kahden, ei siitä osaa olla varma miten siinä kävisi.
[/quote]
Ai hemmetti kun kirjoitat vaimosta kauniisti ;) Toi asenne paistaa jo niin hyvin läpi, ettei varmaan ole mikään ihme, ettei sängyssä tapahdu. Umpikuja. En mäkään antaisi jos kuulisin jatkuvasti massastani ja ruhostani. Pimeässä ja silmät kiinni ja kieltäytyy päälläolosta, no olisko kyse huonosta itsetunnosta ja tuntisiko itsensä rumaksi ihan jo ennen lisäkiloja ja sun huomauttelua? Mitäs luulet? Varmaan vikaa on molemmissa. Jatka omiesi työstämistä, kun ei vaimolle ole hyvistä yrityksistäsi huolimatta mennyt jakeluun?
N31
Minunkin vaimo pihtaa. Mietin jo kaikenlaista.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2012 klo 23:30"]
...meitä on linjoilla toinenkin. Nousin juuri sängystä uudelleen kun kävi suoraan sanoen vituttaan niin rankasti. Vaimo aina väsynyt, nytkin rötvähti makaamaan kymmeneltä ja alkoi rohista. Enkä oikein ymmärrä miksi. Töissähän se aina rankaa on... (lapsia kun olen tässä päivät hoidellut eikä niiden taakse pääse). Enkä tiedä mitä tehdä.
Mutta hän ei koskaan tee aloitetta, tai muutenkaan enää tule lähelle. jotenkin tuntuu että mä en vain enää kiinnosta muutakuin lasten isänä. Saan nykyisin lähes aina pakit vaikka miten koittaisin aihetta lähestyä. Ihan sama mitä teen kodin, lasten tai hänen hyväksi (vrt. naistenlehtivinkit, nekin on luettu...).
Ei aamuhaalia, ei mitään kosketuksia päivällä, ei iltapusua, edes hyvän yön toivotusta. Aika tylsää avioelämää vaikka ei edes puhuttaisi petipuuhista. Sitä kun kaipaa mieskin vähän hellyyttä toisinaan.
Kiistää tietysti kaiken. Tiedä sitten, aina kun ottaa puheeksi niin hetken on virkeämpää. Parin viikon päästä homma on menetetty. Ja kyse ei ole siitä etten tosiaan olisi ollut aloitteellinen, tehnyt jos sitä sun tätä että helpottaisin hänen arkeaan.
Voisin tietysti vuodattaa pitkältikin, mutta sanotaan nyt vain että alkaa tuntua että hukkaan heitetty lempi ja arki kunnossa lasten vuoksi. Valitettavasti. Aika ikävä tunne, pakko tunnustaa.
[/quote]
Pure hammasta ja kestä tai eroa. Minä luulin että kestän, luulin väärin, erohan siitä lopulta tuli. Kun meillä kuitenkin on vain se yksi elämä täällä, kannattaa harkita perinpohjin kun uutta ei taida ainakaan varmuudella olla luvassa.