Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei enää halua minua.
11.07.2012 |
Meillä on pidemmän aikaa ollut tilanne että vaimoa ei kiinnosta seksi yhtään. Ainakaan kanssani, luulen kyllä että hän tyydyttää itsensä, eikä siinä ole koskaan ollut mitään väärää minusta, paitsi nyt se tuntuu epäreilulta jos hän kerran haluaa ja tietää että olen innokas niin miksi hän tyytyy käteensä. Luulisin että en ihan niin huono rakastaja ole. Joku köykäinen "no annan sinulle nyt kun olet vinkunut viikkotolkulla, mutta en taatusti kyllä halua tätä"-asenteella saatu säälipano on plakkarissa, ja siitäkin jäi vaan huono omatunto.
Olen itse totaalisen loppu tilanteeseen. Ennen vaimoni oli halukas melkein milloin vain, ei ikinä ollut liian myöhä, liian huono: paikka, hetki, olo, sitä tätä ja tuota-selityksenä.
Olin jopa itse se joka "pihtasi" kun en niin paljoa halunnut ja silti seksiä oli melkein joka päivä jossain muodossa. Yleensä tyydytin vaimoni suulla tai käsin jos en muuta halunnut. Minusta se oli mukavaa. Sitten muuttui asiat ensimmäisen kerran, vaimo sanoi että hänelle ei riitä että vain hän tyydyttyy. Kysyin tietysti että eikö hän ole sitten nauttinut, kuulemma on ja on lauennut myös. Mutta ei vaan riitä. No siinä kävi sitten niin että se jotenkin lopahti se hänen tyydyttämisensä, kun se ei kerta riittänyt. En tehnyt mitään tietoista päätöstä lopettaa sitä mutta jotenkin se tuntui pahalta kun hän sanoi että se ei olekaan ok. Itse halusin vain tarjota hänen haluilleen edes jotain vastiketta, jos en itse halunnut. Siitä kai tämä kaikki alkoi. Tuostakin on jo yli vuosi.
Tällä hetkellä tilanne on pahenemaan päin. En uskalla edes sanoa sanaa seksi ääneen, kun vaimo vetäytyy selkeästi heti kuoreensa sen kuullessaan. Potee mahdollisesti syyllisyyttä? Ja välillä en osaa olla syyllistämättä vaikka tiedän että se on väärin. En kestä enää tätä tunneköyhää elämää.
Pitkään luulin että hellyyttä on suhteessa, vaikka seksiä ei enää niin paljon olekaan, kunnes yhtäkkiä tajusin että minä annoin hellyyttä hänelle. Itse saan sitä jos pyydän, ja silloinkin niin minimaalisen ajan kuin mahdollista. En ole enää pyytänyt.
Olen tässä laskenut että ainakin kuukausi on mennyt niin että hän ei ole omaehtoisesti minuun koskenut. Siis koskenut niin että minä olisin hänelle jotenkin haluttava (ei edes seksi mielessä) vaan ylipäätään, silittänyt vaikka hiuksia ohimennen tai suukottanut. Ei mitään. Itsekurini ei kuitenkaan kestä vaan menen halaamaan päivittäin vaikka kuinka olisin päättänyt että jos ei kerran kelpaa niin en tuputa itseäni. Joskus ei edes halaa takaisin.
Nyt kun muistelen oikein kovasti niin taisi viikko sitten pistää käden polvelleni kun sohvalla istuttiin. Jos se kertoo tilanteen epätoivoisuudesta mitään, niin mulla hypähti sydän kun muhun koskettiin ilman että pyysin.
Samalla se oli ikävä hetki kun tajusin että noinkin pieni asia saa minut jo onnen kukkuloille ja kuvittelemaan edes hetkeksi että olen haluttava puoliso.
Tämmöinen käy voimille kun katsot kun ihminen jota rakastat ja haluat katsoo vaan läpi.
Olen kysynyt että eikö hän enää halua olla kanssani yhdessä, ei ole kuulemma sellaisesta kyse. Olen kysynyt että onko hänellä joku toinen, ei ainakaan ole myöntänyt.
En enää tiedä mitä tehdä. En halua eroa. luultavasti hänkään ei halua, en silti jaksa tätä tilannetta. Vieraisiin en lähde, mutta pelkään että hän lähtee, tai haluaisi, tai on ihastunut johonkuhun, eikä kerro sitä.
Kommentit (103)
Mutta tiedän miten ikävää tuo on, kun toinen ei enää edes halaa takaisin ja hänen omaehtoinen kosketuksensa saa hätkähtämään kun se on niin odottamatonta ja vierasta.
Toivottavasti saat vaimosi kanssa asiat selviksi ja hellyyden ja halun takaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...meitä on linjoilla toinenkin. Nousin juuri sängystä uudelleen kun kävi suoraan sanoen vituttaan niin rankasti. Vaimo aina väsynyt, nytkin rötvähti makaamaan kymmeneltä ja alkoi rohista. Enkä oikein ymmärrä miksi. Töissähän se aina rankaa on... (lapsia kun olen tässä päivät hoidellut eikä niiden taakse pääse). Enkä tiedä mitä tehdä.
Mutta hän ei koskaan tee aloitetta, tai muutenkaan enää tule lähelle. jotenkin tuntuu että mä en vain enää kiinnosta muutakuin lasten isänä. Saan nykyisin lähes aina pakit vaikka miten koittaisin aihetta lähestyä. Ihan sama mitä teen kodin, lasten tai hänen hyväksi (vrt. naistenlehtivinkit, nekin on luettu...).
Ei aamuhaalia, ei mitään kosketuksia päivällä, ei iltapusua, edes hyvän yön toivotusta. Aika tylsää avioelämää vaikka ei edes puhuttaisi petipuuhista. Sitä kun kaipaa mieskin vähän hellyyttä toisinaan.
Kiistää tietysti kaiken. Tiedä sitten, aina kun ottaa puheeksi niin hetken on virkeämpää. Parin viikon päästä homma on menetetty. Ja kyse ei ole siitä etten tosiaan olisi ollut aloitteellinen, tehnyt jos sitä sun tätä että helpottaisin hänen arkeaan.
Voisin tietysti vuodattaa pitkältikin, mutta sanotaan nyt vain että alkaa tuntua että hukkaan heitetty lempi ja arki kunnossa lasten vuoksi. Valitettavasti. Aika ikävä tunne, pakko tunnustaa.
Mutta tiedän miten ikävää tuo on, kun toinen ei enää edes halaa takaisin ja hänen omaehtoinen kosketuksensa saa hätkähtämään kun se on niin odottamatonta ja vierasta.
Toivottavasti saat vaimosi kanssa asiat selviksi ja hellyyden ja halun takaisin!
Mutta täytyy kuitenkin sanoa, että meillä ongelma oli pahimmillaan aikana, kun minä olin raskaana (ja aivan kiimassa) ja mies oli ihastunut työkaveriinsa (en tiedä kuinka pitkälle välit etenivät).
Eli meillä ongelma ei ollut mikään tyhjästä leijunut, vaan siihen oli selkeänä syynä miehen ihastuminen toiseen. Lisäksi ei tainnut pitää minua raskaana haluttavana, koska pihtaus vaihtui painostavaan ruinaukseen samana iltana kun tulin synnäriltä kotiin.
Meinasin ensin, etten sano noita koska eivät kerro teidän suhteestanne. Mutta kaipa se on sentään sanottava, että selkeä syy siinä takana oli löydettävissä.
Täällä viides vuosi menossa ilman seksiä. Ei ole varmaan kolmeen vuoteen halannut kertaakaan, tai muutenkaan koskenut. Luikahtaa nopeasti alta jos erehdyn joskus harvoin halaamaan. Lapsen takia tuota sitten tulee siedettyä, mutta en tiedä kuinka pitkään enää viitsin. Menee oma elämä ohitse. Eikä siinä ole seksistä kiinni, sitä ilman olen jo neljä vuotta selvinnyt ja sitä ennen reilun viisi vuotta vailla toiselta vailla lievääkään intohimoa rouvan puolelta, joten asia tuskin voi paljon enää heikommaksi mennä.
Eniten ottaa päähän ettemme eronneet vuosia sitten, edes 10 vuotta sitten. Siis oma vikani. Oli enemmänkin elämä vielä edessä silloin. Miksi kuvittelin että tuo joskus muuttuisi. Se on vain hänen ominaisuutensa, eikä sille mitään voi.
Kutonen vitoselle: kuulemma ollut "synnytyksen jälkeinen psykoosi", sanoi näin viime viikolla, mutta ei se mitään muuksi muuta. Muutenkin kaikki kotitoimet aiheuttaa ärinää puolin ja toisin, joten epäsopivat puolisot olemme kai toisistamme löytäneet. Oli pari viikkoa sitten lehdessä lista ominaisuuksista jotka pitävät avioparin yhdessä eli vähentävät avioeroja. Melkein jokainen asia noin kymmenestä oli meillä pielessä.
Vaikea silti käsittää asiaa, vaikka järki sanoo että pitäisi erilleen muuttaa. Lapsestaan erilleen muuttaminen tuntuu kohtuuttomalta ajatuksenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viimeisimmästä synnytyksestä on kuitenkin jo yli kolme vuotta. Kun ei vaan tee mieli, niin ei tee mieli. Miehen kosketukskin ärsyttää ja ahdistaa. Ei tee mieli muitakaan, mies tosin kuvittelee, ett minulla on villi seksielämä parisuhteemme ulkopuolella jossain (missäköhän, kun työtä lukuunottamatta olen aina kotona).
Itse koen, että tarvitsisin omaa lomaa ja aikaa poissa kotoa, lasten ja miehen luota(olemme työssä samassa yrityksesä). Mie kokee loukkaavana sen, etten halua viettää hänen kanssaan lomaa kahdestaan.... APUA!
ja välillä rouva puhellut, että haluaa muuttaa yksin asumaan omaan asuntoon jotta saa olla lapseltamme rauhassa. Kirjoittelee tänne av:lle että haluaisi "laittaa lapsen sijoitettavaksi" eli kai sijaiskotiin tms. Manaa välillä, että lapsi oli paha virhe.
Taisi olla minulla liian hoppu aikanaan, olisi sitä ehtinyt erota ja löytää jonkun enemmän samanlaisen. Vaikea nyt käsittää miksi kiintymys oli järkeä voimakkaampi.
Vaimoa ärsyttää kaikki mitä teen, ja minua vastaavasti miten hän tekee (tai vastaavasti kumpaakin mitä toinen ei tee). Hän jättää kaiken käsistään pitkin poikin, vaatteita on läjinä eri puolilla asuntoa, mm. jatkuvasti 20-30 vaatekappaletta ruokapöydällä ja sen tuoleilla lisää. Metrin päässä seuraava kasa ja muualla vielä 15-20 vaatteen pysyvä kasa myös. Ei voi laittaa niitä kaappiin, koska ei ole kuulemma "ei täysin puhteille eli kerran kaksi pesun jälkeen käytetyille vaatteille omaa kaappia". Vaatteita ei voi viikata komeron koreihin, vaan ne on keskellä koria kasana ja reunat tyhjillään. Itse jos hänen kaikki vaatteensa viikkaan sinne uusiksi, ihme ja kumma mahtuvat aina komeroon. Vuoteen pariin en ole enää sitä jaksanut tehdä, vaikka tuo valittaminen siitä päiväksi pariksi helpottaa ja hymyäkin saattoi joskus tunnin pari esiintyä vaikka alkuun siitä kiukuttelikin. Asunto on hänelle mahdottoman ahdas kun ei ole lisää komeroita, ei ole huiveille omaa kaappia. Samalla painoa on kertynyt hänelle 50% ekstraa sitten seurustelun aloittamisen. Ihan sama mitä huiveja ostelee, paksu mikä paksu.
Seksi ei kelvannut koskaan hänelle kuin pimeässä ja silmät kiinni, silloin kun se kelpasi. Päällä ei ole osannut koskaan olla, liian monimutkaista hänelle koordinoida olemattomilla lihaksilla ruhoaan jotta kalu pysyisi sisällä. Toleranssit sitä luokkaa ettei se tai mikään muukaan vaan onnistu. Silloin vuosia sitten kun seksiä oli, se piti käytännössä aina olla takaapäin, koska se tuntui hänestä parhaalta ja kun kerran ei helpolla tuntenut mielihyvää niin jotakin tarvitsi tehdä asialle. Suuseksistä laukesi kyllä helposti ja kymmeniäkin kertoja peräkanaa, vaikea sanoa mistä sitten kyse.
Olen maininnut, että tuolla massalla haluttavuus on vähän niin ja näin, mutta hän kun ei halua missään nimessä tehdä mitään mieliksi. Ei ole koskaan halunnut miellyttää minua, se on hänestä jotenkin loukkaa jo ajatuksenakin että pitäisi miellyttää miestänsä millään tavalla. Uhallaan syö vaan enemmän keksiä ja suklaata, jäätelöä joka ilta ja valittaa vain. Kuulemma ei ole muuta iloa elämässä kuin syöminen joten siitä ei luovu. Laihdutusjuomia jne. ostettu kaappiin, avaamattomina olleet siellä mitä lie 6-7 vuotta ja vanhentuneet. Itse yritin malliksi juoda jos innostuisi, mutta ei.
Haikailee siskonsa lastentarhanopettaja-puolison perään, kuulemma hoitaa niin esimerkillisesti lapsensa iltasyömiset, pesut ja nukuttamiset heidän siellä kyläillessään, että siskonsa ei tarvitse eväänsä liikauttaa.
Vaimolle ei tyypillisesti kelpaa sama ruoka kahtena päivänä peräkkäin, sanoo aina vain ettei maistu ja syö sitten pestoa ja spagettia tai leipää ja jäätelöä. Eli joka päivä pitää tehdä eri ruoka, lämmitettävät jämät saan syödä jälkikasvun kanssa kahden tai yksinäni. Ruuanlaitossa joskus laittaa raaka-aineita valmiiksi kuten pilkkoo sipulit, mutta lihalle tai kalalle ei kyllä tee yhtään mitään. Purkkitonnikalasta saa kyllä pastaa aikaiseksi, jos sillä joku eläisi yöllä nälkään heräämättä.
Rouva kirjoittelee tänne av-palstalle, tehnyt sitä jo >10 vuotta vissiin, narisee milloin mistäkin. Kirjoittaa asioita muutellen "ettei häntä tunnistettaisi". Kun kysyin luuleeko hän oikeasti että meillä on xxxxx kun niin näyttää tänne kirjoittavan, niin vastasi että joku voi muuten tunnistaa, ja hänellä pitää joku henkireikä olla ja siksi roikkuu kaikki illat täällä lukemassa ankeimpia tarinoita miten kurjaa muilla on ja valittaa karseaa kohtaloaan. Siihen sitten tulee vastauksia että eroa hyvä ihminen jo heti. Sitten kuulemma minulla on ne kaikki viat mitä muiden miehistä on löytynyt, niin tuo ainakin väittää viikosta ja vuodesta toiseen.
Jos ei roiku av:lla niin sitten selaa kerta toisensa jälkeen nettivaatekauppoja. Ostelee harvoin sieltä mitään, mutta kun ostaa niin ostaa roskaa mikä pitää palauttaa. Ei siis arvostelukykyä eikä hoksottimia jotta huomaisi mikä ei voi olla kunnollista kangasta tai kengissä vaikkapa siistinä käytössä säilyvää nahkaa. Hankkii hyvää mieltä ostamisella, ei osta erityisesti siksi että tarvitsisi. Ei osaa enää kuulemma pukeutua, tai no sitä ruhoa enää pue kauniisti mitenkään. Valittelee että ei ole varaa ostaa Stockan pukeutumisneuvojan suosittelemia vaatekokoelmia, ja itse ei siis kuulemma enää tiedä miten pukeutuisi.
Että se seksin puute yli 4 vuoteen on aika pientä kuitenkin. Pahimpia ongelmia en taida viitsiä edes mainita, kas kun ne on sitten jo liian tunnistettavia. Edellisistä nyt ei moni tuttavakaan tunnistaisi, kun ei näitä kenellekään ole kerrottu. Norsun kokoiseksi itsensä syöneitä kuitenkin riittää muuallakin.
Lapsen kärsimykset mahdollisesta erosta hirvittävät minua, vaimolle se olisi vain kokeilu. Eli ihan vaan kokeiltaisi, ja sitten kenties sahattaisiin edes takaisin. Lasta ei ajattele lainkaan, tai osaa ajatella. Ja miten tuo selviäisi lapsen kanssa kahden, ei siitä osaa olla varma miten siinä kävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu minulla. Avo- ja avioliittovuosia on takana yhteensä yli 15. Suhde alkoi seksillä, mutta vaimoni haluttomuudesta tuli ensimmäisen kerran ongelma jo ennen kuin suhdetta oli kulunut vuosi.
Asiasta on riidelty ja puhuttua asiallisesti keskenään ja ulkopuolisen asiantuntijan avulla. Aikanaan vaimoni oli hyvinkin halukas puhumaan suhteemme ongelmista, myös seksistä, vaikka aamutunneille asti. Mikään puhe ei johtanut käytännön muutoksiin paria kertaa lukuunottamatta. Niin muodoin puheetkin loppuivat.
Olen jo kauan sitten sanonut vaimolleni, että jos en saa seksiä kotona, hankin sen sieltä mistä saan sitä. Hän otti sen uhkauksena, ja sitähän se tietenkin on, vaikka päätarkoitukseni oli tuoda ilmi se seikka, että halujen kohtuuton epätasapaino altistaa pettämiselle. Olisin toki voinut valita sanani paremmin, mutta toisaalta, olimme vielä nuoria ja meillä kummallakin oli vielä kovin ruusuinen kuva parisuhteesta. Arvelen, että minun ei olisi pitänyt sanoa koko asiaa. Hänen olisi pitänyt saada muistutus seksiongelmien ja pettämisen välisestä yhteydestä joltakin sivulliselta, jolla olisi vielä ollut auktoriteettia. Vaan mahtaako tämän asian sanominen olla yhä sellainen tabu, että kukaan asiantuntija ei voi sitä sanoa ääneen.
Viimeisin kiistely seksistä oli pari vuotta sitten. Olen ennenkin tällä palstalla kertonut, millainen se oli. Kysyin, että voisinko muuttaa jotakin tapaani tai olemustani jotenkin, että hän innostuisi. En kuulemma voi. Lopulta sanoin vaimolleni, että kunnioitan hänen oikeuttaan olla seksittä, mutta haluaisin hänen kertovan minulle, miten toimia ylimääräisten halujeni kanssa. Hän oli hyvin hiljaa. En tiedä, pohtiko hän asiaa vai suhtautuiko hän siihen näppäränä verbaalisena loukkauksena. Sen jälkeen meillä on harrastettu seksiä ehkä kymmenkunta kertaa. Se tarkoittaa kertaa kahdessa tai kolmessa kuukaudessa.
En ole vuosikausiin arvostanut uskollisuutta täysin ehdottomasti. Ja olen ollutkin uskoton vuosia sitten. Minulla ei ole enää mitään arvoa tuolla tilapäissuhteiden markkinoilla. Olen ruma, sairas ja köyhäkin. Lohduttaudun sillä, että eipähän tarvitse enää kärsiä salailun tuskaa. Pettämisen itsensä salaaminen on jossain määrin raskasta, ja vielä rankempaa on pettämisen edellyttämä valehtelu ajankäytöstään ja menoistaan.
Minusta olisi kohtuutonta esittää asia niin, että kukaan olisi velvollinen harrastamaan seksiä. Sen sijaan se pitäisi voida sanoa ääneen ja kertoa jo verrattain nuorille, että vuosien mittaan kovasti toisestaan poikkeavat halut kumppanien välillä aiheuttavat syviä vaikeuksia parisuhteisiin ja altistavat pettämiselle ja kenties myös parisuhteen valtataistelulle.
Tämä on vanha ketju, mutta haluan silti sanoa että edellinen kommentti pitää täsmälleen paikkansa. Erilaiset halut aiheuttavat semmoisen perusturhautumisen, että sen jälkeen kaikki muutkin riidat kärjistyvät helposti.
Erityisen ikävää on, että suhteen alun perusteella ei voi todellakaan ennustaa, millaiset kumppanin ns "arkihalut"ovat. Alkuhuumassa seksiä voi olla kuten meillä, etä suhteen takia käytännössä muuta ei viikonloppuisin tehtykään kuin harrastettiin seksiä.
Sitten muutaman vuoden jälkeen oli hiljaisempaa, kunnes lasta alettiin tehdä, ja sitten semmoista suorittamista oli paljonkin.
Kun tikkuun ilmestyi pari viivaa, vaimon halut loppuivat kokonaan eivätkä ole sittemmin palanneet. Kerran kuussa tms sain hänet houkuteltua pikaiseen sääliseksiin, sekin loppui taannoin kokonaan kun vaimo ilmeisesti totesi ettei välitä enää vaikka suhde loppuisi. Oli jo kertynyt sen verran muutakin ongelmaa että kyllästyi.
Ja niinhän sitä eropaperit laitettiinkin vetämään kun kyseenalaistin tämmöisen kaverisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta yksitoista vuotta ja kaksi masennusjaksoa on mennyt näin. Kymmenen vuoden tultua täyteen julistin vaimolleni, että seksi meidän välillämme on ohi. Ei enää seksiä, eikä mitään läheisyyttä. Yhdestoista vuosi on kohta täynnä, vuosi ilman seksiä. Ehdottomasti pisin aika, jonka olen aikuisikänäni ollut ilman. Odotan että vuosi tulee täyteen, se merkitsee minullle vapautta tehdä mitä haluan; vaimoni on tiennyt koko ajan missä mennään ja mitä minä koen, mutta siitäkään huolimatta hän ei ole koskaan halunnut edes yrittää tehdä mitään asian eteen. Vaan johonkin on raja vedettävä, minun kohdallani se on tässä.
Minä olen vaimo, joka ei halua enää miestään. Mies ei vain osaa. Hänellä ei ole seksin suhteen minkäänlaista "lukutaitoa", ei siis osaa lainkaan nähdä, mistä pidän ja mistä en. Ei, vaikka olen moneen kertaan kädestä pitäen näyttänyt ja sanonut selvällä suomenkielellä, mistä haluan itseäni kosketettavan, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Lisäksi hän laukeaa aina niin pian, että hädin tuskin ehtii sisälleni. Yhä useammin seksi päättyi minun itkuuni (turhautumista ja surua siitä, että minä en taaskaan ehtinyt nauttia) ja jonkinlaiseen tympääntymiseen siitä, että jouduin taas kädestä pitäen neuvomaan, enkä edes kiihottunut. Lakkasin haluamasta miestäni täysin. Näin on menty muutama vuosi, enkä minä enää jaksa tätä seksitöntä elämää.
Oma libidoni on aika vahva ja tiedän, että mieskin tarvitsee seksiä paljon. Olen usein kehottanut häntä hankkimaan seksiä muualta, koska en voi velvoittaa häntä olemaan ilman siksi, että minä en halua. Hän ei kuitenkaan halua tehdä niin. Olen usein pohtinut, miten tässä kävi näin. Ei meidän seksielämämme ole koskaan kovin hyvää ollut, mutta alussa kai määrä korvasi laadun. Nyt, kun tilanteen pitäisi olla toisinpäin, laadusta ei voida edes puhua.
Olen ajautunut sivusuhteeseen, jossa saan parasta seksiä ikinä. Tiedän, että pitäisi erota, mutta olosuhteet ovat sellaiset, että se vaatisi valtavia uhrauksia. En halua ruotia sitä tässä tarkemmin, koska tulisin melko helposti tunnistetuksi. Mies tietää tilanteen, hän kuitenkin haluaisi perheen pysyvän kasassa. Minäkin haluan, mutta en halua luopua seksistä ikuisesti. En tiedä, mitä tehdä. Olen umpikujassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullapa taas on niin että vaimoa ei kiinnosta seksi yhtään ollenkaan. Siksipä en häiritse häntä tällaisilla tyhjänpäiväisillä asioilla. Onneksi minulla on vanhempi kiihkeä rakastajatar, olemme salaisesti tyytyväisiä - vaimoni ei onneksi tiedä tästä mitään.
14, olemmekohan tavanneet :) Olen vaimo jonka avioseksi on tylsää... Tapaan salaa naimisissa olevaa miestä ja olemme tyytyväisiä ratkaisuun ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo alkoi pihtaamaan, niinpä rupesin minäkin. Viime kerrasta on nyt 1 vuosi, ja vuosi taaksepäin, kun vaimo kieltäytyi seksistä - sanoin että ollaan sitten 1 vuosi ilman seksiä. Näin mennään vuosi kerrallaan. Itselläni on myöskin onneksi salainen rakastajatar.
M.33
Helpompaa pitää liitto kasassa ja salarakkaan kanssa nauttia niistä asioista joista ei miehen kanssa voi.
En jotenkin ymmärrä miten voi elää ilman seksiä. Itselle päiväkin tekee tiukkaa.
N38
En ole saanu vaimolta puoleen vuoteen. En käsitä, mistä kiikastaa. Onkohan jollakin toisella sormensa pelissä? Joskus tosi harvoin suostuu runkkaan multa mällit, mutta muuta ei heru.
Minulla on salasuhde toiseen mieheen. Hänen kanssa seksi on taivaallista ja tyydytettynä olen onnellinen. Mitä enemmän olen saanut vierasta, sitä enemmän haluan myös miestäni. Meillä on aktiivinen seksielämä aviossakin mutta se ei silti riitä minulle. Tarvitsen enemmän. Mieheni kanssa rakastellaan vähintään 4xvkossa, salarakkaan tapaan n.kerran viikossa. Pelkkää panoa ja kohtuullista keskustelua.
N36
Minullakin tilanne, jossa ei vaimon kanssa käytännössä mitään fyysistä suhdetta. Olemme kolmekymppisiä. Seksiä on noin kerran kuukaudessa, ja se ahdistaa varsinkin näin kesällä, kun itseni tekee mieli useasti. Emme riitele tällä hetkellä lainkaan, ja voisi ajatella, että muuten menee ihan hyvin. Kun ilta tulee, niin minulle tulee ajoittain todella paha olla fyysisyyden puutteen takia.
Vaimo ei koskaan edes halaa tai kosketa lainkaan. Meillä on ollut aina tilanne, että itse haluan enemmän kuin vaimo, eikä hän ole koskaan ollut kovin aktiivinen, mutta tilanne menee koko ajan pahemmaksi. Olemme vuosien saatossa puhuneet asiasta, ja hän tiedostaa tilanteen, Sen takia tuntuukin pahalta, että tuleeko mikään muuttumaan. Meillä on parivuotias lapsi, mutta yhteistä aikaakin olisi päivittäin nukkumaanmenon jälkeen.
En haluaisi salasuhdetta, mutta pelkään, että jos tilaisuus tulee, niin käyn vieraissa. En kuitenkaan halua suoranaisesti etsiä seuraa.
Jos joku osaa antaa neuvoja, niin mielelläni otan vastaan, mutta en tiedä, auttaako tässä mikään.
Tässä on semmoinen tilanne että puolisoni haluaa toista lasta ja minä en. Long story short - ollaan jo aika pitkään ilman seksiä...
Tarvin rakastajaa... :)
M25
Meillä oli sellainen tilanne, että olin aina halukas, monta kertaa viikossa oli saatava seksiä. Nautin suunnattomasti, sain orgasmin joka kerta. Sitten jossain välissä huomasin, että mieheni karttoi koskemistani, koska pelkäsi, että se johtaa seksiin.
Tein kokeen, päätin, että en tee enää aloitetta. Kas, seksiä oli paljon harvemmin tarjolla. Alistuin tilanteeseen. Nykyään en tee ikinä aloitetta, mies kerran viikossa. Koska seksiä on vähän, niin hän tulee heti, enkä pääse koskaan mukaan. Olen alkanut karttaa seksiä, koska omin käsin saan paremman fiiliksen. Olen tosi katkera ja vihamielinen miestäni kohtaan, koska hän pakotti minut sammuttamaan seksuaalisuuteni.
Harkitsen eroa tai vieraisiin menoa.