KOTONA OLO ON LOMAA

niin ymmärtänet miksi jotkut kokevat asian toisin.

Älä huuda.

Onko ollut huono pääsiäinen? Puristaako vanne päätä? Ahdistaako, oletko katkera laiskotteleville kotiäideille, jotka hoitavat päivästä toiseen montakin lasta.



Tervetuloa vaan kokeilemaan, useimmat äidit huokaisevat syvään, kun lähtevät pikkulastensa luota ansiotyöhön, koska se on niin rentouttavaa ja leppoisaa verrattuna tilanteeseen, jossa lapsi vaatii nonstoppina jotain, ja pitäisi tehdä samalla kotityöt, valmistaa ruuat, ulkoiluttaa mukulat jne. Mutta tosiaan, ap:lla on selvästi katkeroitumiseen lauennut pääsiäisstressi.

Aivan.Siksi ihmiset on niin innoissaan kun jäävät työttömiksi tai ryhtyvät omaishoitajiksi - parhaimmillaan vuosikausien lomailua edessä!

että työttömyyskin on paljon stressaavampaa kuin töissä käyminen. Ei se lomaa ole.

Ei myöskään pienten lasten hoitaminen.

hoitovapaalla ollessani olen havainnut tämän asian. Palaamassa töihin ja voin verrata asiaa, toisin kuin ihminen joka ei ole ollut työelämässä vaan kotona miehen elättämänä tai sosiaalituilla, että työssä on paljon stressaavampaa ja kotona pääsee helpommalla. asia, joka tuppaa unohtumaan joiltakuilta täälläkin, kun valittavat miksi mies ei pitkän työpäivän jälkeen jaksa harrastaa seksiä tai on väsynyt tekemään vaimon määräämiä kotitöitä. ap

mutta se ei stressaa siksi, että kotitöitä olisi enemmän kuin lomalla ollessa, vaan siksi että ei tiedä tulevasta. Lomalla voi suunnitella ohjelman, mutta työttömänä pitää olla kokoajan varpaillaan saadakseen töitä. ap

sitä 5-viikoisvauva-aloitusta?



Ei synny kovin hedelmällistä keskustelua, jos sulla on tuollainen inttävä kanta, eikä edes halua ymmärtää mitään muuta kuin oma pieni elämäsi.

Ihminen luonnostaan kaipaa jotain, mitä hänellä ei ole. Töissä sitä kaipaa kotiin ja vapaa-aikaa, sitten kun on tarpeeksi kotona, sitä kaipaakin jo jotain tekemistä. Niin se vaan on.

Mutta 5 viikkoisen vaikeus ei lankea jokaiselle, meillä vauva oli helppo vaikka muita vakavia sairauksia muilla lapsilla onkin ollut. Siinä jää mainitsemasi esimerkki hiukan toiseksi, sori vaan. Kuitenkin kyse sairaudesta, jossa parantumisprosentti 50/50. ap

t. 7 lapsen kotiäiti

Itse koin kotona lasten kanssa olemisen mukavaksi ajaksi. Toki välillä oli päiviä kun tuntui, että seinät kaatuvat päälle, mutta niistä selvittiin. Toisaalta vaikka miten sanotaan, että kotona on vapaa luomaan omat aikataulut niin ei kyllä täysin ole. Ainakaan jos lapsia on useampia ja on kerhot, päiväunet yms. Isompien lasten kanssa on sitten jo helpompaa. Täytyy myös muistaa, että ihmisillä on täysin erilaisia elämäntilanteita. Toisilla on esim. isovanhemmat voimakkaasti elämässä mukana ja apua, toisilla ei. Me kuulumme tähän jälkimmäiseen ryhmään ja kyllä elämä on asteen verran haastavampaa kun ihan kaikki täytyy itse sumplia ja hoitaa. Toisaalta tässäkin on hyvät puolensa: kun lapset on täytynyt raahata aina mukaan joka paikkaan niin meillä ei ole ikinä ollut ongelmaa siinä, etteivät lapset osaisi käyttäytyä esim. kaupassa.



Olen itse vuosi sitten palannut työelämään ja täytyy sanoa, että nautin suuresti siitä vaihtelusta mitä työni tuo. Työni on kiireistä ja vaativaa, mutta ah-niin mukavaa. Ja minulla ei kyllä ole sitä samaa määrää kotitöitä tehtävänä kuin kotona ollessa. Silloin hoidin päivänmittaan oikeastaan kaikki kotihommat, koska minulle oli tärkeää, että kun mies tulee töistä ehdimme tehdä jotain yhdessä perheenä eikä miehen tarvitse alkaa siivoamaan. Silloin miehellä oli monien kavereidensa kadehtima "ruokapalvelu" eli ruoka pöydässä kun tulee kotiin. Nyt se on minulla kun tulen viikonloppuna aamuvuorosta. Muutenkin kotitöitä on vähemmän; siivousta on vähemmän kun kukaan ei täällä päivisin ole sotkemassa, ei tarvitse olla joka päivä kahta ruokaa.

joka ei lopu, kun työpaikan ovet sulkee.

Itselläni on työpaikka Helsingin keskustassa Aleksilla - vaativat asiantuntijatyö.



Kyllä tämä taaperon (joka kiipeilee, tippuilee, tarttuu kaikkiin esineisiin ja jota ei voi jättää yksin hetkeksikään) ja teinin kanssa kotonaolo on huomattavasti helpompaa kuin vaativa asiantuntijatyö. Siihen vielä työmatkat päälle, koska harva asuu Helsingin keskustassa.



Ajatus töihinmenosta stressaa jo nyt, vaikka olen menossa vasta about 1,5 vuoden kuluttua takaisin. Ratkaisu ei ole se, että "jätä työsi ja hanki toinen". Duuneja nyt ei vain ole joka oksalla tarjolla. Etenkään sellaisia, jotka sitten tyydyttäisivät henkisesti minua.



Ihania nämä kiireettömät aamut!

t. kolmen koululaisen äiti, jonka elämä on helpottunut lasten kasvamisen myötä

jos on niin leppoisaa siellä kotona, niin jää kotiin. Muuttakaa halpaan kämppään ja jää lomailemaan.



Meillä on pienellä ikäerolla lapsia ja haaveilen vaan siitä, että pääsisin edes yksin vessaan joskus tai että voisin juoda kahvin rauhassa tai saisin olla puhtaissa vaatteissa ja keskustella rauhallisesti jotain järkevää aikuisten kanssa.

kaikilla kun on omat kokemuksensa.

Mulle kotonaolo ei ole ollut helppoa vaikka olenkin halunnut sen valita.

Loma-ilmaisu lienee hieman harhaanjohtava, lomallaolon voi käsittää niin monella tapaa.Harvoin lomalla pyörii kaikki arjen rutiinit harrastuksineen yms.Itse käsitän loman rentona oleiluna ilman aikatauluja.

Ihan sitä ei kotiäidin arki ole ollut.



Sehän riippuu siitä minkälainen arki on, kuinka monen lapsen kotiäiti olet ja minkäikäisten lasten kanssa sitä arkea pyörität ja missä..



Kotitöiden määräkin riippuu monesta asiasta, kaikki ei asu kerrostalokolomiossa, jossa kaotihommat onkin nopsasti tehty. Ei ole lämmityspuuhia, pihatöitä jne.



Lomalla tässä on mieskin jakamassa hommia, arkena kaiken teen yksin.



Kotiäitiyden raskaus voi tulla monestakin seikasta, kaikki ei kotona hoida vain yhtä pientä, tervettä lasta. Tilanteita ja perheitä on erilaisia, yleistäminen ei tosiaan onnistu.

helpottaa vaikkapa koulutustason nostaminen. Ei Suomessa ole vaativia työtehtäviä.

Kolmen lapsen äitinä ja nyt työssä käyvänä haikeudella usein muistelen kotiäiti-vuosia. Olihan joskus "tylsiä päiviä", mutta kyllä kotona silti leppoisampaa oli kuin töissä -nyt mulla on työpäivän jälkeen ihan yhtä paljon pyykkiä, siivoamista yms kuin kotona ollessa, silloin oli vain paljon enemmän aikaa hoitaa arjen askareet! Samoin kuin aikaa ja hermoja lapsille oli enemmän. Ja ihan yhtä paljon lapset sairastaa yms nytkin, nyt vain pitää aina sumplia kuka hoitaa pikkuisia potilaita. Jäisin kotiin kyllä vieläkin jos talous sallisi, mutta en kyllä voi kun nuorinkin jo pian 5v ja yhtään mitään tukea ei saa.. Ja hoitajana työttömäksikään ei pysty heittäytymään, töitä kyllä riittää. Töissä olen siis käynyt nyt vajaa 2v, ennen sitä ihanat reilu 8v kotona :) Vaan aikansa kutakin, olen kiitollinen vuosista kotona lasten kanssa, jäisin kotiin vieläkin jos voisin, mutta meneehän tää näinkin. Nyt vapaapäivät ja lomat tuntuu sitten oikein luksukselle, kun ei enää joka päivä olekaan "lomaa" :)

Mun esimerkkipäivä: Herätys kuudelta, pesut, pukemiset, puuronkeitto, sadunlukua ja leikkiä. Ysiltä ulos, 10-30 lounasta tekemään, jonka jälkeen esim. muovaillaan isompien lasten kanssa muovailuvahalla. Lapset leikkivät keskenään, kun siivoan n. 40 min (pienin lapsi sotkee samaa tahtia). 14-14.30 taas ulos leikkimään ja sitten valmistamaan ruokaa, jotta se on valmis kun mies tulee. Ruokaostokset hoidan päivisin lasten kanssa.Omien lisäksi meillä on aika usein väh. yksi lapsi naapurista leikkimässä.



Kyllä mä iltaisin olen aika väsy välillä :). Sitten taas, kun vertaan tätä arkea siihen, millaisia mun lomat oli, kun olin töissä (lapsia oli tosin silloin vain 1), niin paljon rennommin sitä tuli otettua. Tehtiin reissuja ja, kun mieskin oli lomalla, niin hän osallistui kotitöihin...

Täällä on vain työtä ja työtä ja työtä, loputtomiin.