Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset ei tajua, että häämme ovat HÄÄT, vaikka kyseessä onkin siviilivihkiminen
04.04.2010 |
Koko ajan saa kuulla omituista vähättelyä...
Tänään yksi kysyi, että miten niihin häihin pukeudutaan, kun ei ole kirkkovihkimistä. Teki mieli vastata, että tule vaikka verkkareissa, jos ei kiinnosta meidän häitä juhlavaatteilla kunnioittaa.
Onko tosiaan niin, ettei siviilivihkimistä pidetä OIKEANA vihkimisenä eikä siis häätkään ole oikeat häät?
Kommentit (156)
-useimmat esikoiset syntyvät nykyään avioliiton ulkopuolella. Kirkkohäissä on nykyään jo lähes sääntö, että hääparin lapsi/lapsia on juhlavieraiden joukossa.
- siviilivihkiminen on nuorten valinta, sillä nuoret kuuluvat harvemmin kirkkoon kuin vanhat
- kirkkovihkimiselle ei ole ikärajaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja isot juhlat järjestimme koko suvulle lauanataina.
Ja kyllä kaikki osasivat pukeutua juhlavasti.
Minusta on naurettavaa mennä naimisiin kirkossa jos ei oikeasti uskoa siihen höpinään mitä pappi siellä edessä päästelee.
Ja olen ollut useammissa häissä joissa vihkiminen on tapahtunut muualla kuin itse juhlassa.
Jos pariskuta on vaikka helluntailaisia tai monikulttuurisia niin silloinhan ei perinteinen kirkkohäät ole sopiva.
Me ainakin juhlistimme juhlissa avioliittomme alkua vaikka tosin olimme yhdessä oleet jo monta vuotta.
Mukavia juhlia ap:lle!
Tai kertoa, mistä luterilaisen kirkon pukukoodit löytyvät?
Tässä yhden luterilaisen papin näkemys pukuasiasta, löytyy Unelmien kirkko -blogista päivämäärällä 1.12.2008: http://unelmienkirkko.blogspot.com/2008/12/pappi-vai-pukeutumisneuvoja…
Pappi vai pukeutumisneuvoja?
Voisiko epäajankohtaisempaa aihetta olla kuin joulukuun kurakeleillä pohtia, millainen hääpuku sopii kirkkoon? Vihkimisiä on kuitenkin pitkin talvea ja aika ajoin teema esille nousee, joko hääparin kysymyksenä papille tai sitten julkisuudessa.
Kaukainen haave taitaa olla tilanne, jossa papit tekisivät omia töitään ja pukeutumisneuvojat omiaan. Varsinaista ammattitaitoa toisen hommiin kun ei taida kummallakaan olla.
En minä sitä tarkoita, etteikö vaatteilla mitään väliä olisi. Jokainen joutuu jatkuvasti miettimään tilanteeseen sopivaa pukeutumista paitsi oman tyylinsä ja säätilan näkökulmasta, myös ottaakseen toiset huomioon. Vaatevalinnoillaan voi osoittaa kunnioitusta, mutta myös loukata toisia. Jos tilaisuuden päätarkoitus ei ole ”näyttäytyä”, valitsemme jotain, joka ei herätä huomiota, vaan mahdollistaa keskittymisen muuhun.
Kirkkohäät ovat tässä mielessä melkoinen haaste: juhlapukuja arvioidaan ja ihastellaan mielenkiinnolla, mutta kristillinen avioliittoon vihkiminen on jumalanpalvelus, jossa huomion tulisi kohdistua rukoukseen ja siunaamiseen, ihmisen ja Jumalan vuoropuheluun.
Kovin herkästi ei kannata kuvitella tietävänsä toista paremmin, millaisiin tekstiilinsuikaleisiin itse kunkin on syytä verhoutua. Jos ja kun arviointivirheitä joskus tulee, häissä on ainakin yleensä yllin kyllin tuoreita anoppeja antamassa palautetta. Ei siinä papin ole tarpeen lausuntoa antaa. Lain saarna tulee silloin suvusta, kirkko pitäköön esillä evankeliumia ja armoa: kaikki ovat tervetulleita Jumalan luokse.
että ei kuuluta kirkkoon tai ei haluta sotkea kirkkoa asiaan, joka ei edes ole mitenkään uskonnollinen juttu.
Tiedätkö muuten miksi monet toista kertaa naimisiin menevät eivät halua kirkkohäitä? Siksi, että ne ensimmäiset on yleensä järjestetty sukulaisten ja muun ympäristön painostuksesta kirkossa, mutta toisella kertaa voi tehdä niin kuin itse haluaa.
Kirkollisessa vihkimisessähän ei ole mitään yläikärajaa - tiesithän sen? Siellä vihitään jopa vanhuksia. Mutta tietenkin jos se merkitsee sinulle sitä avonaista prinsessapukua niin sitten voisi jokin ikäraja ollakin paikallaan.
sijoittuu aina johonkin seuraavista lahkoista:
- liitto ei ole ensimmäinen, voi olla jopa kolmas
- on aiemmista liitoista lapsia
- ikää alkaa jo olla liikaa kirkkohäihin (40+)
- on avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia
- on kyseenalaisella tavalla alkanut suhde (toinen nainen tms)Eli parilla on aina joku syy, miksi ei kehtaa seurakunnan edessä toisilleen lupautua.
sijoittuu aina johonkin seuraavista lahkoista:
- liitto ei ole ensimmäinen, voi olla jopa kolmas
- on aiemmista liitoista lapsia
- ikää alkaa jo olla liikaa kirkkohäihin (40+)
- on avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia
- on kyseenalaisella tavalla alkanut suhde (toinen nainen tms)Eli parilla on aina joku syy, miksi ei kehtaa seurakunnan edessä toisilleen lupautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. alttarille ei sovi mennä pajain olkapäin. Aika moukka, jos ei tuota tiedä.
- Emme usko jumalaan ja emme kuulu kirkkoon. (Vihkijä tuli juhlapaikalle, vieraita 120. Hienot juhlat oli.)
sijoittuu aina johonkin seuraavista lahkoista:
- liitto ei ole ensimmäinen, voi olla jopa kolmas
- on aiemmista liitoista lapsia
- ikää alkaa jo olla liikaa kirkkohäihin (40+)
- on avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia
- on kyseenalaisella tavalla alkanut suhde (toinen nainen tms)Eli parilla on aina joku syy, miksi ei kehtaa seurakunnan edessä toisilleen lupautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se nyt kumma.
Ensin Jeesus vapautti meidät lain alta armoon. Ei tarvinnut enää totella erilaisia sääntöjä ja määräyksiä, vaan pelkästä armosta pelastui.
Sitten taas ihmiset, joilla ei ollut riittävän vahvaa uskoa yrittivät kehitellä teorioita, joilla nyt kuitenkin tarvittaisiin vähän niitä tekoja ja sääntöjä jotta voitaisiin väittää itseä paremmaksi kuin muut.
No, sitten tuli Luther, joka taas löy nyrkkiä pöytään ja naulasi teesejä kirkonoveen. Ihminen ei helkutti soikoon tarvitse niitä tekoja, vaan pelastuu yksin armosta!!!
No joo, ja nyt sitten taas, kyllähän kunnon luterilaisen nyt kuuluu sääntöjä ja määräyksiä noudattaa ollakseen kunnon uskova ja pelastuakseen, paskat se armo mihinkään riitä...
Etteks te pölkkypäät nyt tajua?
Kysehän on häistä (= juhlat), jotka järjestetään avioliittoon vihkimisen kunniaksi. Ei siinä ole väliä minkä jumalan nimissä se vihkiminen on tehty. Eikä avioliittoon muutenkaan tarvita minkään sortin jumalia tai uskontoa. Sehän on juridinen tapahtuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sivustolla on pukeutumiskohdassa mainittu, että on kohteliasta noudattaa jumalanpalveluksen tapoja ja peittää olkapäät esim. jakulla. Eli kyllä vain ev. lut.kirkossakin on ohjeistus asialliseen pukeutumiseen.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/35C57D98CDE5EE4DC225708400440ACB?open…
Uskon että kuoleman jälkeen mieheni pysyy aviomiehenäni. Jumalan edessä annettu lupaus on vahvempi kuin yksikään rekisterimerkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun käsittääkseni maistraatissa mennään naimisiin juuri siksi, että EI haluta järjestää niitä juhlia. Ja ei, kavereissani / sukulaisissani ei ole ketään uskovaisia, ei yhtään. Kirkossa menee naimisiin ne jotka haluaa häihin vieraita. Ne jotka ei halua, menee maistraatissa.
Jos kuuluu kirkkoon, voi vihkimisen järjestää pienimuotoisesti ja arkena kirkkoherranvirastossa.
Toki kirkkoon kuuluvatkin voivat mennä maistraatissa naimisiin, mutta seurakuntakin tarjoaa vaihtoehdon. Itse tiedän tällaisia pareja.
vaan siellä kerrotaan yleisistä häihin liittyvistä tavoista, joista suurin osa ei millään tavalla liity uskontoon ensinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Emme usko jumalaan ja emme kuulu kirkkoon. (Vihkijä tuli juhlapaikalle, vieraita 120. Hienot juhlat oli.)
sijoittuu aina johonkin seuraavista lahkoista:
- liitto ei ole ensimmäinen, voi olla jopa kolmas
- on aiemmista liitoista lapsia
- ikää alkaa jo olla liikaa kirkkohäihin (40+)
- on avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia
- on kyseenalaisella tavalla alkanut suhde (toinen nainen tms)Eli parilla on aina joku syy, miksi ei kehtaa seurakunnan edessä toisilleen lupautua.
Ja lisään vielä että oli (ja on yhä) molemmille ensimmäinen liitto, ensimmäinen lapsi syntyi kaksi vuotta häistä, olin reilusti alle 40 eikä suhdekkaan alkanut kyseenalaisella tavalla.
Tapakoodistahan onkin kysymys. Ei kirkosta pois potkita, jos sinne olkapäät paljaana menee, mutta kuten linkissä sanottiin, toivotaan että kunnioitetaan kirkollisten menojen tapoja. Lakiako te asiasta kaipaatte? Että on pakko tehdä näin?
että halutaan avioliiton siunaaminen juhlistamaan naimisiin menoa, mutta kirkollinen avioliittoon vihkiminen ei kelpaa.
Tässä kohtaa tulee mieleen, että siitä siunaamistoimituksesta pitäisi alkaa periä vaikka 500 euron maksu, joka osoitetaan hääparin valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Kirkkoon kuulumattomathan korostavat kovasti laittavansa kirkollisverossa säästämänsä summan hyväntekeväisyyteen. On kirkon sanoman ja kirkon työntekijöiden halveksuntaa poimia rusinat pullasta. Tässä ketjussakin joku on sanonut, että juhlat alkavat vasta vihkimisen jälkeen. Kirkon resurssit pitäisi kohdistaa niille, joille itse vihkiminen on pääasia.
Olen ollut sellaisissa isoissa häissä missä morsiuspari oli vihitty maistraatissa paria viikkoa aiemmin. Miten he sitten klaarasivat hääjuhlan? Olivat hommanneet itselleen kirkossa kirkollisen siunauksen, jolloin ihan kuin olisi oikeissa häissä ollut. Suosittelen kaikille niille jotka ei halua mennä kirkossa naimisiin!
koska mielestäni uskonnolla ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa. Siviilivihkimisen sai myös haluamanaan aikana eikä tarvinnut kahta vuotta ennen kilpailla sadan muun parin kanssa vihkimisajoista ja kirkoista. Emme kaivanneet virsiä ja uskonnollisia puheita.
Minulle on aivan sama mitä joku muu asiasta ajattelee. Jos joku tulee verkkareissa paikalle niin omapa on häpeänsä.
sijoittuu aina johonkin seuraavista lahkoista:
- liitto ei ole ensimmäinen, voi olla jopa kolmas
- on aiemmista liitoista lapsia
- ikää alkaa jo olla liikaa kirkkohäihin (40+)
- on avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia
- on kyseenalaisella tavalla alkanut suhde (toinen nainen tms)
Eli parilla on aina joku syy, miksi ei kehtaa seurakunnan edessä toisilleen lupautua.