Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisin auttaa meidän teiniä, pelkään hänen käyttävän ehkä jopa huumeita?
02.04.2010 |
Meidän esikoinen on nyt pian 15v ja jo jonkin aikaa on käyttäytynyt aivan oudosti. On kaupungilla niin pitkään kun haluaa, ei piittaa kotiintuloajoista, ei vaikuta välittävän mistään, on kännissä joka viikonloppu, välillä puhuu että ois parempi kun häntä ei olis ettei häntä kukaan kaipais ym. Olen todella huolissani kuin myös mieheni. Huoli ei yhtään vähentynyt kun eilen mennessäni tytön huoneeseen hän oli viillellyt ranteitaan. Minulle tai isälleen ei kuitenkaan suostu puhumaan, että mikä on vialla.
Kommentit (57)
Jäin kotiin kun työn ja lasten hoidon yhdistäminen oli turhan vaikeaa. En pidä yhtään omituisena jos joku teininsä takia ottaisi vähän omaa lomaa tai virkavapaata/ vuorotteluvapaata. Päin vastoin, kunnioittaisin sellaista vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin vuorotteluvapaalla. Tällä hetkellä ei ole mahdollisuuksia olla palkattomalla, vaikka miten haluaisi. Enkä sillonkaan pystyisi tyttöä vahtimaan 24/7.
ap
Jäin kotiin kun työn ja lasten hoidon yhdistäminen oli turhan vaikeaa. En pidä yhtään omituisena jos joku teininsä takia ottaisi vähän omaa lomaa tai virkavapaata/ vuorotteluvapaata. Päin vastoin, kunnioittaisin sellaista vanhempaa.
Tuli ainoastaan mieleen, että a) miksi annatte näin tapahtua, ja b) nuorihan ihan selvästi jopa kertoo, että hän tuntee olevansa vailla huolenpitoa ja välittämistä. Ei ole ihmekään jos tuntee olevansa kuin ilmaa, ellei hänen toimintaansa puututa! Hän hakee rajoja ja huomiotanne rankoilla keinoilla, koska ilmeisesti vähemmällä ei ole vaikutusta!
Seurasin nuorena läheltä kuvaukseen sopivaa tyttöä. Hän oli aivan tuuliajolla, vaikka vanhemmat olivatkin päällisin puolin "hyvät" ja mukavat. Ongelma oli kuitenkin se, että vanhemmat antoivat tytön elää oman mielensä mukaan, päättää itse kaikesta, ja jättivät tämän esim. yksin kotiin useiksi päiviksikin kerrallaan. Koska "kyllähän se pärjää". Tyttö selvisi hengissä, mutta olisi voinut kyllä saada itsensä hengiltäkin hakiessaan huomiota ja koittaessaan selviytyä oman keskenkasvuisen itsensä kanssa. Nälkään ei varmaan olisi kuollut.
Ottakaa nyt ihmeessä uusi meininki koko elämään ja lapselle rajat. Säännöt, joiden mukaan teillä eletään. Jos omaa laiskuuttanne ette viitsi, näette seuraukset suoraan edessänne.
Tyttö siis ei suostu meille kertomaan mistä paha olonsa johtuu ja huomiota hän kyllä saa. Ei ole ollut yksin muuten, paitsi sillon kun ollut esim. kummeillaan tai mummolassa tai ei yksin tuollonkaan vaan erossa meistä vanhemmista.
Tyttö tietää rajat, mutta ei noudata niitä. Olemme välillä hakeneet neidin sillon kun on kotiintuloaika (ilmottaa aina puhelimitse missä on), mutta välillä tyttö on karannut vain hetki sen jälkeen kun olemme hänet kotiin tuoneet.
Olen myös valvonut tytön kanssa monia öitä kun olen kuullut hänen olevan hereillä. Ollaan keskusteltu ja olen yrittänyt saada selville syytä hänen käytökseensä, mutta kertoo vain, että jokin ahdistaa.
Ja kuten aiemmissa viesteissä jo sanoin niin aion ottaa pyhien jälkeen uudelleen yhteyttä tyttöämme aiemmin hoitaneeseen tahoon ja kysyä heiltä mm. neuvoa.
ap
Tuli ainoastaan mieleen, että a) miksi annatte näin tapahtua, ja b) nuorihan ihan selvästi jopa kertoo, että hän tuntee olevansa vailla huolenpitoa ja välittämistä. Ei ole ihmekään jos tuntee olevansa kuin ilmaa, ellei hänen toimintaansa puututa! Hän hakee rajoja ja huomiotanne rankoilla keinoilla, koska ilmeisesti vähemmällä ei ole vaikutusta!
Seurasin nuorena läheltä kuvaukseen sopivaa tyttöä. Hän oli aivan tuuliajolla, vaikka vanhemmat olivatkin päällisin puolin "hyvät" ja mukavat. Ongelma oli kuitenkin se, että vanhemmat antoivat tytön elää oman mielensä mukaan, päättää itse kaikesta, ja jättivät tämän esim. yksin kotiin useiksi päiviksikin kerrallaan. Koska "kyllähän se pärjää". Tyttö selvisi hengissä, mutta olisi voinut kyllä saada itsensä hengiltäkin hakiessaan huomiota ja koittaessaan selviytyä oman keskenkasvuisen itsensä kanssa. Nälkään ei varmaan olisi kuollut.
Ottakaa nyt ihmeessä uusi meininki koko elämään ja lapselle rajat. Säännöt, joiden mukaan teillä eletään. Jos omaa laiskuuttanne ette viitsi, näette seuraukset suoraan edessänne.
Käytin 12 vuotta kovia huumeita.
AP, meidän perhe muuttaisi tuossa tilenteessa mettän keskelle ja haettais psykiatrista apua.
Toinen vaihtoehto laittaa nuori lastensuojelulaitokseen joka kauempana kotoolta.
Minusta ei muita vaihtoehtoja.
Nuorten hoito suomessa aivan retuperällä. Vanhempien otettava vastuu ja tehtävä se, mikä on tehtävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johtuisi siitä, että yrittäisi osoittaa kiusaajille, että kyllä hänkin osaa?
vaikka ette tiedä edes koko totuutta!?! Oletatte vain, että vika on kasvatuksessa ym, jos lapsi toimii kuten ap:n lapsi. Mitä idiootteja täällä on, mikä omassa elämässänne mättää, että pitää toisia arvostella ja syyllistää???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuorella on tosi paha olla....mielestäni sinun täytyy saada hänet puhumaan jonkun muun kanssa jos ei vanhemmille halua puhua. Koulukuraattorille, mielenterveystoimistoon, jonnekkin..
Se nyt vaan on niin muodikasta.
nuorella on tosi paha olla....mielestäni sinun täytyy saada hänet puhumaan jonkun muun kanssa jos ei vanhemmille halua puhua. Koulukuraattorille, mielenterveystoimistoon, jonnekkin..
Se nyt vaan on niin muodikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sitä mietin, miksi lapsi pääsee illalla ulos jos ei piittaa kotiintuloajoista, mistä hän saa viinaa vkonloppuisin jne. Muistelen, että R. Cacciatore jossain lehtijutussa kertoi omista kasvatusnäkemyksistään: jos lapsi ei tottele, vaikka hetken istun hänen päällään, ettei pääse omille (tuhoisille) teilleen. Minä komppaan sellaista ajattelua. Tosin toivon, ettei näitä keinoja tarvitse ottaa käyttöön.
niin siinä se poika karkas kylppärin ikkunasta teepaita päällä! vaikkei ollut lupa lähteä...
ethän sä voi istua koko yötä toisen päällä jos on karkaavaa sorttia..
mutta sitä mietin, miksi lapsi pääsee illalla ulos jos ei piittaa kotiintuloajoista, mistä hän saa viinaa vkonloppuisin jne. Muistelen, että R. Cacciatore jossain lehtijutussa kertoi omista kasvatusnäkemyksistään: jos lapsi ei tottele, vaikka hetken istun hänen päällään, ettei pääse omille (tuhoisille) teilleen. Minä komppaan sellaista ajattelua. Tosin toivon, ettei näitä keinoja tarvitse ottaa käyttöön.
niin siinä se poika karkas kylppärin ikkunasta teepaita päällä! vaikkei ollut lupa lähteä...
ethän sä voi istua koko yötä toisen päällä jos on karkaavaa sorttia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos luotto pelaa puolin ja toisin. Mutta jos olisi ap:n kuvaamia ongelmia niin kyllä olisin piikki teinini lihassa 24/7.
Täällä ei saa syyllistää ja pitää ymmärtää vähän kaikkia, mutta voisi myös tajuta sen, että toiset vanhemmat ovat valmiita tekemään jotain ja toiset taas jotain vähän enemmän tai vähän vähemmän lastensa suhteen. Kukin elämäntilanteensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Ja ei, en halua syyllistää, mutta olen kyllä oikeasti sitä mieltä, että suurimmassa osassa nykyisistä käytöshäiriöistä on kasvatuksellakin osansa.
tietää rajat, mutta ei noudata niitä. Ainoa positiivinen asia on, että ilmottaa kyllä puhelimitse missä on ja kenen kanssa. Ja aiemminkin taisin jo kirjoittaa, että olemme hakeneet tytön välillä kotiin osoittaaksemme, että rajat pitää, mutta tyttö on saattanut karata omasta huoneestaan hetki sen jälkeen kun hänet on kotiin tuotu.
Hatun nosto niille, jotka oikeasti pystyvät vahtimaan teiniään 24/7, mutta meillä se ei ole mahdollista. On pienempiä lapsia, joista huolehdittava ja töissäkin on käytävä.
En ole missään vaiheessa lopettanut huolenpitoa, mutta keinot on todellakin tällä hetkellä vähissä.
Taisi kuitenkin olla aika turhaa täältä kysellä kun suurin osa vain syyllistää. Kiitos kuitenkin asiallisista vastauksista.
ap
Missäs teidän rajat on? Entä rakkaus ja huolenpito? Tuntuu jotenkin hassulta alkaa neuvomaan aikuisia ihmisiä lastenkasvatuksessa. Etkö ole lastasi kasvattanut jo jonkin aikaa? Missä vaiheessa oikein lopetit huolenpidon noin pahasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän ei tänne kirjoittaisi ja kyselisi neuvoja.
Tiedän vanhempia jotka ei välitä muusta kun omasta viina-annoksestaan.
Meilläkin lapsi oli terapiassa nuorempana ja välillä oli hyvä jakso ja nyt on taas nuorisopsykiatrian asiakas.
Psykologi on sanonut että hyvä kun haettiin apua. Meidän perhe ei ole lastensuojelun asiakkaita, ainoastaan psykiatrian poliklinikan.
Joku mainitsi tuolla aiemmin että sossu sotkeutuu elämään tällaisissa tapauksissa. Se ei pidä paikkaansa ellei perheellä ole muuta ongelmaa.
kirjoitin jo aiemmin että meilläkin on tyttö joka viilteli.
Viiltely loppui siihen kun se tuli julki. Tyttöni tapauksessa viillot olivat pintanaarmuja ei mitään pahempaa.
Viiltelijää on syytä seurata jotkut vahingoittaa itseään niin että haavat ovat syviä ja tulehtuvat ja kun asia on salassa ei saa niihin hoitoa.
Viiltelijä tuntee häpeää, hänellä on suunnattoman paha olo. Meidän tyttö kulki viime kesänä kumarassa ja allapäin. Ihmettelin kun ei lähtenyt uimaankaan. Syy selvisi sitten kun satuin näkemään vilahduksen haavasta.
Ensin ei myöntänyt mitään kertoi unissaan kynnellä raapaisseen. Jätin asian sikseen vaikka tiesin että valehteli kun naarmut oli sellaisessa paikassa johon ei unissaan koske.
Otin asian puheeksi seuraavana päivänä, menin tytön huoneeseen juttelemaan ja sanoin että haluan että kertoo rehellisesti miten asiat on ja siitä vyyhti alkoi purkautua.
Lupasi lopettaa ja on pitänyt sanansa. Hän oli selvästi huojentunut kun sai sen taakan ja salaisuuden pois itseltään.
Itse säilytin malttini ja halasin ja sanoin että tämä on sen verran vakava asia että meidän on haettava ulkopuolista apua. Viiltelystä en ole koskaan syyllistänyt ja moittinut vaan olen tajunnut sen että lapsella ei ollut muuta keinoa purkaa pahaa oloaan.
Viiltelijöitä on ollut aina, kukaan ei viiltele muodin vuoksi vaan taustalla on jonkin asteista masennusta.
Ne joilla ei ole lapsia ovat parhaita lasten kasvattajia ja myös ne joilla on vielä pienet lapset ja pienet murheet ovat myös kärkkäästi sanomassa vaikkeivät asiasta mitään tiedä.
Itse kuulen/luen mieluusti niiden kommentteja joilla on ollut omassa perheessä vastaavaa ja miten siitä on selvitty.
Olen sitä mieltä pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet.
tietää rajat, mutta ei noudata niitä. Ainoa positiivinen asia on, että ilmottaa kyllä puhelimitse missä on ja kenen kanssa. Ja aiemminkin taisin jo kirjoittaa, että olemme hakeneet tytön välillä kotiin osoittaaksemme, että rajat pitää, mutta tyttö on saattanut karata omasta huoneestaan hetki sen jälkeen kun hänet on kotiin tuotu.
Hatun nosto niille, jotka oikeasti pystyvät vahtimaan teiniään 24/7, mutta meillä se ei ole mahdollista. On pienempiä lapsia, joista huolehdittava ja töissäkin on käytävä.
En ole missään vaiheessa lopettanut huolenpitoa, mutta keinot on todellakin tällä hetkellä vähissä.
Taisi kuitenkin olla aika turhaa täältä kysellä kun suurin osa vain syyllistää. Kiitos kuitenkin asiallisista vastauksista.
ap
Missäs teidän rajat on? Entä rakkaus ja huolenpito? Tuntuu jotenkin hassulta alkaa neuvomaan aikuisia ihmisiä lastenkasvatuksessa. Etkö ole lastasi kasvattanut jo jonkin aikaa? Missä vaiheessa oikein lopetit huolenpidon noin pahasti?
kirjoitin jo aiemmin että meilläkin on tyttö joka viilteli.
Viiltely loppui siihen kun se tuli julki. Tyttöni tapauksessa viillot olivat pintanaarmuja ei mitään pahempaa.
Viiltelijää on syytä seurata jotkut vahingoittaa itseään niin että haavat ovat syviä ja tulehtuvat ja kun asia on salassa ei saa niihin hoitoa.
Viiltelijä tuntee häpeää, hänellä on suunnattoman paha olo. Meidän tyttö kulki viime kesänä kumarassa ja allapäin. Ihmettelin kun ei lähtenyt uimaankaan. Syy selvisi sitten kun satuin näkemään vilahduksen haavasta.
Ensin ei myöntänyt mitään kertoi unissaan kynnellä raapaisseen. Jätin asian sikseen vaikka tiesin että valehteli kun naarmut oli sellaisessa paikassa johon ei unissaan koske.
Otin asian puheeksi seuraavana päivänä, menin tytön huoneeseen juttelemaan ja sanoin että haluan että kertoo rehellisesti miten asiat on ja siitä vyyhti alkoi purkautua.
Lupasi lopettaa ja on pitänyt sanansa. Hän oli selvästi huojentunut kun sai sen taakan ja salaisuuden pois itseltään.
Itse säilytin malttini ja halasin ja sanoin että tämä on sen verran vakava asia että meidän on haettava ulkopuolista apua. Viiltelystä en ole koskaan syyllistänyt ja moittinut vaan olen tajunnut sen että lapsella ei ollut muuta keinoa purkaa pahaa oloaan.
Viiltelijöitä on ollut aina, kukaan ei viiltele muodin vuoksi vaan taustalla on jonkin asteista masennusta.
Ne joilla ei ole lapsia ovat parhaita lasten kasvattajia ja myös ne joilla on vielä pienet lapset ja pienet murheet ovat myös kärkkäästi sanomassa vaikkeivät asiasta mitään tiedä.
Itse kuulen/luen mieluusti niiden kommentteja joilla on ollut omassa perheessä vastaavaa ja miten siitä on selvitty.
Olen sitä mieltä pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet.
tietää rajat, mutta ei noudata niitä. Ainoa positiivinen asia on, että ilmottaa kyllä puhelimitse missä on ja kenen kanssa. Ja aiemminkin taisin jo kirjoittaa, että olemme hakeneet tytön välillä kotiin osoittaaksemme, että rajat pitää, mutta tyttö on saattanut karata omasta huoneestaan hetki sen jälkeen kun hänet on kotiin tuotu.
Hatun nosto niille, jotka oikeasti pystyvät vahtimaan teiniään 24/7, mutta meillä se ei ole mahdollista. On pienempiä lapsia, joista huolehdittava ja töissäkin on käytävä.
En ole missään vaiheessa lopettanut huolenpitoa, mutta keinot on todellakin tällä hetkellä vähissä.
Taisi kuitenkin olla aika turhaa täältä kysellä kun suurin osa vain syyllistää. Kiitos kuitenkin asiallisista vastauksista.
ap
Missäs teidän rajat on? Entä rakkaus ja huolenpito? Tuntuu jotenkin hassulta alkaa neuvomaan aikuisia ihmisiä lastenkasvatuksessa. Etkö ole lastasi kasvattanut jo jonkin aikaa? Missä vaiheessa oikein lopetit huolenpidon noin pahasti?
nuorella on tosi paha olla....mielestäni sinun täytyy saada hänet puhumaan jonkun muun kanssa jos ei vanhemmille halua puhua. Koulukuraattorille, mielenterveystoimistoon, jonnekkin..
Hedelmiä. Ole hyvä ja nauti.
Tapahtuu harvemmin Espoossa.
Sinulle voin todeta, että ei ole vapaan kasvatuksen saaneita meidän lapset.
ap
Hedelmiä. Ole hyvä ja nauti.
Tapahtuu harvemmin Espoossa.
Alue: Aihe vapaa
Oppilashuoltoryhmässä on usein melko hyvä näkemys siitä, onko kyseessä murrosikään liittyvät kohellukset vai jotain vakavampaa. Koulussa teinin käytöstä on usein helpompi peilata muihin saman ikäsiin. Samoin koulussa usein näkyy, jos oman ikäiset huolestuvat kaveristaan. Se on hyvä merkki aikuisillekin huolestua!
Muistutan vielä, että "murrosikään kuuluva rajojen hakeminen" voi valitettavasti joskus johtaa hyvinkin vakaviin seurauksiin. Siispä vanhempien tehtävä on rajata lapsen elämää, vaikka "hurjaan nuoruuteen" kaikenlaista kuulukin.