Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisin auttaa meidän teiniä, pelkään hänen käyttävän ehkä jopa huumeita?
02.04.2010 |
Meidän esikoinen on nyt pian 15v ja jo jonkin aikaa on käyttäytynyt aivan oudosti. On kaupungilla niin pitkään kun haluaa, ei piittaa kotiintuloajoista, ei vaikuta välittävän mistään, on kännissä joka viikonloppu, välillä puhuu että ois parempi kun häntä ei olis ettei häntä kukaan kaipais ym. Olen todella huolissani kuin myös mieheni. Huoli ei yhtään vähentynyt kun eilen mennessäni tytön huoneeseen hän oli viillellyt ranteitaan. Minulle tai isälleen ei kuitenkaan suostu puhumaan, että mikä on vialla.
Kommentit (57)
Vois sanoa, että turha märistä kun on löysät housuissa. MUTTA! Ei ton ikäinen voi, eikä saa olla kaupungilla niin, ettei kukaan tiedä missä hän on. Ei vaikuta välittävän mistään? Välitätkö sinä sitten? Sun asiasi olisi hakea ton ikäinen pentu kotiin, vaikka kivennavalta, jos ei muuten tule kotiin. Ja, ennekuin kukaan jeesustelee. Mulla on aikuisia lapsia. Niittenkin kanssa on jouduttu tekemään aikanaan tätä, että haettiin kotiin, jos ei sopimukset kotiintuloajoista, ym pitäneet. Seuraavalla kerralla sitten, pitivät.
Mitäs tekisit jos asuisitte helsingissä ja lapsi pyörisi ympäri pääkaupunkiseutua? Eti nyt sieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen määrää miten perheessä toimitaan. Jos epäilet huumeita, vie seuloihin. Tutki tavarat, haistele lompakko (siellä ne kannabismurut useimmiten on säilytetty). Viiltely on viesti todella pahasta olosta ja ahdistuksesta, mutta tavallisimmin ei itsemurha-aikeista sinänsä. Ennen kaikkea kehoitan teitä olemaan rohkeita, sinnikkäitä, hyssyttelemällä ei mikään asia selviä. Tsemppiä.
oli huumenuoren isän haastattelu. Siinä oli paljon hyviä pointeja,miten puuttua tilanteeseen. Hanki ko. lehti itsellesi.
Myös Irti huumeista järjestö auttanee.
Älä pelkää kohdata sitä lastasi, etenkään siten että pelkäisit laittaa lapselle rajat.
Sitten, pitäisi kohdata lapsi sillä tavoin, että näyttäisit, että häntä rakastetaan. Kertominen ei riitä. Sun pitää mennä lapsen viereen, kysyä mikä on hätänä. Kuunnella kun hän puhuu. Odottaa, kunnes hän puhuu.
Siitä se lähtee.
Vois sanoa, että turha märistä kun on löysät housuissa. MUTTA! Ei ton ikäinen voi, eikä saa olla kaupungilla niin, ettei kukaan tiedä missä hän on. Ei vaikuta välittävän mistään? Välitätkö sinä sitten? Sun asiasi olisi hakea ton ikäinen pentu kotiin, vaikka kivennavalta, jos ei muuten tule kotiin. Ja, ennekuin kukaan jeesustelee. Mulla on aikuisia lapsia. Niittenkin kanssa on jouduttu tekemään aikanaan tätä, että haettiin kotiin, jos ei sopimukset kotiintuloajoista, ym pitäneet. Seuraavalla kerralla sitten, pitivät.
Mitäs tekisit jos asuisitte helsingissä ja lapsi pyörisi ympäri pääkaupunkiseutua? Eti nyt sieltä!
Me asuttiin Tampereella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sitä mietin, miksi lapsi pääsee illalla ulos jos ei piittaa kotiintuloajoista, mistä hän saa viinaa vkonloppuisin jne. Muistelen, että R. Cacciatore jossain lehtijutussa kertoi omista kasvatusnäkemyksistään: jos lapsi ei tottele, vaikka hetken istun hänen päällään, ettei pääse omille (tuhoisille) teilleen. Minä komppaan sellaista ajattelua. Tosin toivon, ettei näitä keinoja tarvitse ottaa käyttöön.
Miksi et laita niin tiukkoja rajoja, ettei tuommoinen kännäily ja muu onnistu ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15v jollon kapinointi alkoi niin minä ja mies oltiin töissä 17-18asti ja teini pääsi koulusta kahden kolmen aikoihin. Kävi kotona tuomassa repun ja saattoi syödä. Sen jälkeen lähti ennen kun meistä kumpikaan tuli kotiin ja palasi kotiin vasta illalla. Välillä haimme kotiin, millon mistäkin, mutta teinimme rauhottui vasta kun asui poissa kotoa muutaman kuukauden ja selvisi mistä teinin paha olo johtui.
Ihmettelen miks heti ollaan ap:ta syyttämässä, ei teiniä voi enää vahtia kuin vauvaa ja olla koko ajan perässä. ja jos haluaa viinaa/alkoholia niin sitä saa aina jostain, nämä on näitä valitettavia tosiasioita.
Miksi et laita niin tiukkoja rajoja, ettei tuommoinen kännäily ja muu onnistu ollenkaan?
vaikka saattamaan kouluun ja olemaan koulun ovella vastassa jos niikseen tulee. En syytä ap:tä, mutta olen sitä mieltä, että pohja tälle luodaan jo aiemmin. Ei kai tuollainen käyttäytyminen yhtäkkiä ala.
Ei ehkä koske ap:tä, mutta kyllä liian usea vanhempi nykyään yhä nuorempien lasten tekemisiä kuittaa ´murkkuiällä´ ja ´nuoruuden sillä ja tällä´. Lapsia kohdellaan jo kotona vanhempina kuin he ovatkaan ja annetaan toimia sen mukaisesti. Ihan konkreettisia esimerkkejä on ikärajoista ja nukkumaanmenoajoista piittaamattomuus, puhumattakaan ´ulkonaliikkumisajoista´.
Voi olla, että itse olen joskus saman ongelman edessä, mutta tuskin silloin kyselemässä neuvoja täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi alkaa olla poissa töistä tai ottaa lopputiliä tämän takia.
Rajat meillä on ja tyttö tietää olevansa rakastettu, mutta en pysty olemaan koko ajan tyttöä vahtimassa. Olemme tehneet niinkin, että olemme etsineet tytön ja tuoneet kotiin, mutta sama jatkuu. Meillä on niin, että tytön koulu loppuu kahdelta tai kolmelta ja me vanhemmat olemme töistä kotona viideltä yleensä.
Niin ja ei tämä ole hetkessä syntynyt tietenkään, en niin ole väittänytkään. Nyt vaan alkaa olla omat keinot vähissä, koska tyttö on mm. karannut omasta huoneestaan kun on ollut kotiarestissa ja tuo viiltely säikäytti pahemman kerran.
ap
vaikka saattamaan kouluun ja olemaan koulun ovella vastassa jos niikseen tulee. En syytä ap:tä, mutta olen sitä mieltä, että pohja tälle luodaan jo aiemmin. Ei kai tuollainen käyttäytyminen yhtäkkiä ala.
Ei ehkä koske ap:tä, mutta kyllä liian usea vanhempi nykyään yhä nuorempien lasten tekemisiä kuittaa ´murkkuiällä´ ja ´nuoruuden sillä ja tällä´. Lapsia kohdellaan jo kotona vanhempina kuin he ovatkaan ja annetaan toimia sen mukaisesti. Ihan konkreettisia esimerkkejä on ikärajoista ja nukkumaanmenoajoista piittaamattomuus, puhumattakaan ´ulkonaliikkumisajoista´.
Voi olla, että itse olen joskus saman ongelman edessä, mutta tuskin silloin kyselemässä neuvoja täällä.
Kuten kaiketi joku jo edellä mainitsi, hakeutukaa kouluterveydenhuollon tai terveyskeskuksen kautta psykologille. Eikö sinulla ole mahdollisuutta keventää työpäivääsi tms. kunnes saatte asialle edes jonkinlaisen ratkaisun? Minusta huostaanotot (sitä kai ne muutaman kk:n muualla asumiset ovat) ovat rankkoja keinoja, joista jää jälki lapseen, vanhempaan tai molempiin. Toivottavasti saatte apua pian.
En halua jeesustella, mutta oikeasti sinulla on vielä mahdollisuus ottaa homma hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musiikkia se kuntelee, mistä saa rahaa, millasia kavereita, jokin mättää, onko koulukiusaamista, mitä olette ehkä jättäneet tekemättä, onko mitää johtolankaa josta saisit kiinni. Jotain löytyy aina kuitenkin, ja jos ei muuta mene tytön huoneeseen, illalla,kun on tullu kotiin, istu sen sängylle ja harrasta vaikka yksinpuhelua, kerro omasta nuoruudesta, ja kysy mitä sille oikeesti kuuluu, missä sun oma tyttö on, millasta sillä oli sinä päivänä. Tätä voi harrastaa vaikka 2 viikkoa, kyllä se alkaa puhumaan. Se on sun lapsi ja siinä on puolet sinua. Suhtaudu siihen kuin toiseen aikuiseen, älä neuvo, opasta, epäile. Kohtaa se samalla tasolla, yritä edes, älä valita mistään sun jutusta. Mulla on 4 lasta päässyt ton iän ohi, kaikkee sattuu ja tapahtuu, kyllä se siitä menee ohi, ja se ihana lapsi on taas jokupäivä oma itsensä, vuosi pari saattaa siihen mennä. Älä sotke sosiaaliviranomaisia eikä koulua, muuta kun viimeisenä keinona, yleensä niistä ei mitään hyvää seuraa, syynätään sitten teijän perhe ylitarkkaan, ja kaikki menee pois tolalta.
Lapset kun ovat yksilöitä ja osalla on paljon vaikeampi teini-ikä kun toisilla. Minä olen kahden erittäin vaikean teinin äiti ja ymmärrän hyvin ap:n tilanteen. Miks täällä on niin vaikea ymmärtää, ettei vika ole aina vanhemmissa/kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse samanlainen 10vuotta sitten mitä apn lapsi. Viilteleekö kuinka syviä haavoja? Mistä syystä epäilet huumeita? Alkoholin juominen, kännissä olo ja kaupungilla humputtelu ei riitä huumeiden epäilyyn.
Vanhempani yrittivät minua "auttaa", mutta mitä enemmän auttoivat sitä vaikeammiksi asiat menivät. Aloin kääntymään vanhempiani vastaan ja jopa valehtelemaan heistä ikäviä asioita. Se vasta soppa olikin. Ja kaikki tuo siksi että he aiheuttivat minulle pahaa oloa, syrjäyttämällä minut kaveripiiristäni jne, halusin kostaa. Vaikka seurasi siitäkin lisää pahaa oloa.
yhteys lääkariin ja lapsi huumeseulaan. Soitto sossuun tai kouluun kuraattorille (tai koululle oppilashuoltoryhmään, tietävät neuvoa paikkakunnan omiin paikkoihin).
Tiukka puuttuminen viestii lapselle välittämisestä, vaikka ehkä vastaan potkiikin.
Eli vaikka pelkäät lapsesi puolesta, työ kuitenkin ajaa edelle?
Kyllä minä ottaisin vaikka kaksi viikkoa palkatonta lomaa tai jopa irtisanoutuisin, jos pelkäisin esim, lapseni hengen puolesta (mitä tuossa tilanteessa saattaisi pelätäkin).
Alue: Aihe vapaa
viiltely ole välttämättä hätähuuto. itsekin tehtiin sitä kavereiden kanssa teininä ja se oli lähinnä kavereiden huomion hakemista ja vähän sellasta vitsillä tehtyä.